Miksei ne auta

Olen yli kahdeksankymppinen leski ja asun yksin rivitalossa. Vuosi on ollut samat naapurit ja pihatöissä vähintään on tavattu ja kuulumiset vaihdettu.

Nyt jäin yksin, kun lapset ovat jo aikaa sitten lähtenet ja elävät omillaan, ja vuosikymmenet vierelläni kulkenut mies siirtyi rajan taa.
Elämäni on jatkunut entisenlaisena, paitsi että naapureiden huoli minusta saa outoja käänteitä. Ymmärrän, että he tuntevat huonoa omaatuntoa, kun näkevät minun lykkäävän ruohonleikkuria tai kaivavan katuojaa auki.
"Eikö sinun poikasi ja lapsenlapset tule tekemään tuota? Sinunko pitää rehkiä tuolla tavalla yksin!"

No tulevat jos pyydän. Jos ehtivät. Jos lapsensa eivät tarvitse vanhempiaan. Jos on vapaailta molemmilla. Jos taloustöiltä ehditään, harrastuksista, ylitöistä. YT-neuvotteluja on joka puolella, moniko TA suostuu siihen, että alainen ei jää ylitöihin, jos anopin nurmikko pitää leikata. Kyllä pannaan korvan taakse sellainen tekosyy.

Jokainen ihminen elää omaa elämäänsa, omine kotitöineen ja harrasuksineen. En minä halua ottaa vastaan ilmaista työtä, joka tullaan tekemään 45 min ajomatkan päästä, kiireellä, illansuussa, kun ei aikaisemmin millään päässyt. Mieheni oli tarkka omissa töissään, olen tottunut siihen, että muidenkin työn jälki on moitteeton, mutta asenne on vähän siihen suuntaan, että ei ole lahjahevosen hampaisiin katsominen.

Ei ole mitään mieltä siinä, että korjaan huolimattomuuden jälkiä, leikkaan nurmikon uudelleen, maalaan kertaallen vielä kuistin kaiteet, naulaan itse retkottavan ovenpielen, sillä en ollut huomannut siitä erikseen mainita,kun ovea muuten korjattiin.
Jne. Mutta naapureiden mielestä "nuorten" pitää tulla. Poikani on 60 vee, eikä tytär paljon nuorempi. Selkävaivat ovat jo heihin iskeneet, ikä painaa heitäkin kiireen keskellä. Miksi jahtaisin heitä tekemään sellaista, johon heidän intonsa ja taitonsa eivät riitä. Mieluummin otan ammattilaisen tekemään. Siivooja käy säännöllisesi ja talkkarin hommiin olen saanut ammatimiehen, joka tarvittaessa tulee.

Lapsien perheiden tapaaminen on rentouttava hetki eikä mikään työkomennus. He tulevat kun ehtivät. Niin oli myös mieheni eläessä. Puhelin pelaa, ja sitähän eivät naapurit kuule, eivätkä Facebookiakaan. Luulevat, että olen täysin unohdettu suvun syrjimä leskipoloinen.