Näin professori Timo Vihavainen:
"Tervo sanoo haastattelun mukaan: ”Suomen historiassa inkeriläisten kohtalo on paha asia. Häpeä, josta kukaan ei halua silmiin katsoen puhua”.
Mitä ihmeen roskaa tämä nyt on? Ajatteleeko kirjailija tässä nyt aivan vakavalla naamalla puhuvansa totta, vai valehteleeko hän aivan törkeästi saadakseen taas vähän lisää julkisuutta ja rahaa?
Koska en itse ajattele tuolla tavalla enkä tunne ketään muutakaan, joka niin tekisi, tulee jälkimmäinen vaihtoehto todennäköisemmäksi. Koko asetelma ”vaietusta häpeästä” on äärimmäisen teennäinen, mutta samalla tyypillinen keino, jolla historiaan liittyviä teoksia nykyään myydään. Kun Tervo jättää kertomatta, mihin mahdollinen häpeä saattaisi liittyä, täytynee päätellä, että se liittyy siihen yli kuudenkymmenen tuhannen inkeriläisen siirtämiseen sodan jaloista, mikä luultavasti pelasti tuhansien hengen."
http://timo-vihavainen.blogspot.fi/2016/02/menneisyyden-varjo.html
Niin upotti Vihavainen Tervon yhtä vakuuttavasti asiaperustein kuin hän upotti myös Sofi Oksasen höpinät suomettumisesta josta Oksanen ei tiedä yhtään mitään.
"Tervo sanoo haastattelun mukaan: ”Suomen historiassa inkeriläisten kohtalo on paha asia. Häpeä, josta kukaan ei halua silmiin katsoen puhua”.
Mitä ihmeen roskaa tämä nyt on? Ajatteleeko kirjailija tässä nyt aivan vakavalla naamalla puhuvansa totta, vai valehteleeko hän aivan törkeästi saadakseen taas vähän lisää julkisuutta ja rahaa?
Koska en itse ajattele tuolla tavalla enkä tunne ketään muutakaan, joka niin tekisi, tulee jälkimmäinen vaihtoehto todennäköisemmäksi. Koko asetelma ”vaietusta häpeästä” on äärimmäisen teennäinen, mutta samalla tyypillinen keino, jolla historiaan liittyviä teoksia nykyään myydään. Kun Tervo jättää kertomatta, mihin mahdollinen häpeä saattaisi liittyä, täytynee päätellä, että se liittyy siihen yli kuudenkymmenen tuhannen inkeriläisen siirtämiseen sodan jaloista, mikä luultavasti pelasti tuhansien hengen."
http://timo-vihavainen.blogspot.fi/2016/02/menneisyyden-varjo.html
Niin upotti Vihavainen Tervon yhtä vakuuttavasti asiaperustein kuin hän upotti myös Sofi Oksasen höpinät suomettumisesta josta Oksanen ei tiedä yhtään mitään.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hyvä että upotti tämän itserakkaan, itseensä täynnä olevan sontakasan!!!
Yksi J Pervon kirja on tullut luettua.
Jari Tervo hukuttaa itsensä Finlandiaan;
https://www.youtube.com/watch?v=-gCrWIUUzE8
Professori Timo Vihavainen on kirjoittanut kirjan "Länsimaiden tuho". Kannattaa lukea, jos aihe kiinnostaa.
Vihavaisen blogi-kirjoitus oli paljon ennen kirjan ilmestymistä mutta hän aavisti, aivan oikein mitkä olivat Tervon todelliset motiivit. Ei suinkaan inkeriläisten tapaus, josta meillä on huimasti tasokkaampaa historiantutkimusta jo olemassa. Sen sijaan Tervo halpamaisesti koplaa inkeriläiset ja irakilaiset "sähköinsinöörit" ja Somalian "koodarit" . Vihavainen huomasi jo ajoissa Tervon motiivien läpinäkyvyyden.
Tervo on historiantutkimuksessa Amatööri-Aaro kuten Sofi Oksanen naissarjassaan. Molemmilla diletanteilla on pyrkimys väittää että vasta paljastivat totuuden näistä kauheuksista. Oksanen nuoruuden typeryyksissä väitti jopa omaa kirjaansa Viron neuvostomiehityksestä 1940-41 ensimmäiseksi vaikka jo Waltari kirjoitti häkellyttävän tarkan kuvauksen siitä tuoreiltaan v. 1941 (Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta).
Vihavainen on usein todennut ettei historia ole mikään helppo laji jota jokainen hallitsee kunhan vain kirjoittaa paukuttaa.
"Koko asetelma ”vaietusta häpeästä” on äärimmäisen teennäinen, mutta samalla tyypillinen keino, jolla historiaan liittyviä teoksia nykyään myydään. "
Myös Heikki Ylikangas, niin hyvä tutkija kuin muuten onkin, käytti usein tällaista temppua. Näin kävi mm. "Romahtaako rintama"-kirjan yhteydessä. Hänhän vihjaili salailukulttuurista teloitettujen suhteen. Tämän Ylikankaan väitteen dosentti Jukka Lindstedt ja Jukka Kulomaa, teloitusten ja kesän 1944 karkuruuden todelliset huippututkijat teilasivat. Ylikankaan tempulla kirjaa myytiin paljon mutta hänen voittonsa oli ennen aikainen sillä Lindstedt, Kulomaa ja kumppanit vastinekirjassa upottivat Ylikankaan teesit totaalisesti. Itseasiassa Ylikangas ei koskaan toipunut tuosta rökäletappiosta.
Ei se historiantutkimus helppoa ole. Siinä on mediaseksikkyys kaukana kun tehdään raskasta pitkäpiimäistä työtä lähdemateriaalin kanssa eikä lähdemateriaaliksi oikein käy toisen tutkijan kirja vaan aidot alkuperäiset dokumentit ja asiakirjat. Tämä Tervon ja Oksasen tapaisten kaunokirjalijoiden tunku historiantutkimukseen popularisoi ja politisoi koko tutkimusalan ja yleensäkin rämettää tieteentutkimusta. Lopputulos alkaa sitten lähestyä naistutkimusten kaltaisten näennäistieteiden hullunkurisia tuloksia joiden tieteellinen perusta on suolle rakennettu.
PS. On syytä varoittaa myös samaistamasta edes sanomaltaan jotain Väinö Linnan teosta historialliseen faktaan.
Näin on.
Torpparikysymys ei ollut alkuunkaan keskeinen sisällussodassa. Linnan kirja hurautti monet niin luulemaan. Torpparit osallistuivat yllättävän laimeasti sisällissotaan ja heistäkin puolet valkoisten riveissä. Itseasiassa torpparikysymyksessä SDP kieroilullaan paljasti olleensa kaavailemassa Suomeen järjestelmää jota myöhemmin Neuvostoliitossa kutsuttiinkin kolhoosiksi.
SDP:llä oli suuremmat suunnitelmat. Torppareita käytettiin vain hyväksi.
Hyvä että Tervon kirjan poliittinen tarkoitusperä (inkeriläisten ja arabien tapausten koplaus ja kantasuomalaisten syyllistäminen) paljasti miehen niljakkuuden.
Vihavainen moppasi lattiat Tervolla.
Timo Vihavainen ihmetteli myös miksi media käyttää Venäjä-asiantuntijoina sellaisia UPI:n vierailevia "tähtiä" jotka Vihavaisen sanoi "suoraansanottuna eivät ymmärrä Venäjästä yhtään mitään". Näin ollen Tervo teki pahan virheen jos kuvitteli voivansa rankaisematta tietävänsä Inkerin tragediasta jotain sellaista mltä todelliset tutkijat eivät olisi jo vuosikymmenet tienneet.
Kirjojen markkinointikeino on uskotella kansalle että "ensimmäisen kerran lukijalle paljastetaan mitä todella tapahtui" ym mahtipontista soopaa.
Maailmalla silloin tällöin tulee varsin kiinnostavia uusia löytöjä tällaisista todellisista aukoista. Weberin "Hitler's First War" oli sellainen muutama vuosi sitten. Teemu Keskisarjan tutkimus Suomen seksuaalirikollisuuden historiasta samoin. Phillips Payson O'Brienin "How The War Was Won" romutti käsityksen että toinen maailmansota olisi ratkaistu itärintamalla. Weber ja Payson O'Brien ovat tinkimättömän huolellisia ensikäden dokumenttien käyttäjiä eivätkä purematta nielleet näkemyksiä joista puuttui kouriintuntuva todistusaineisto.
Historiantutkimus ei ole helppo ammatti vaikka Jari Tervo, Sofi Oksanen ja Juhani Putkinen niin kuvittelevat.