Se vap suuntien käytäntö ei ole oikein että kokouksiin päästetään todistamaan ns syvältä pelastuneita. Sillä heidän kauttaan ihmiset saavat usein aivan väärän kuvan uskovan elämästä. Heiltä kuulee usein lauseen :"Hän muutti kaiken! " Sehän ei pidä paikkaansa. Ent linna kundien yms elämässä muutos on toki suurempi koska he tulevat syvältä synnistä, mutta ei kaikilla suinkaan näin ole. Itse jouduin odottamaan puolisoa 15v. Tuona aikana tuli pari seksisyntiäkin, joiden huomasin ihmeekseni jopa helpottavan tilannettani! Pyysin ne anteeksi ja jatkoin vaellusta! Sitten olin naimisissa 9v, tuli ero vaimon vainoharhan,ja omien lievempien psyykk ongelmien takia, joiden vuoksi en ollut esim töissä avioliittoaikanani kuin n.2v. Nyt olen ollut eronnut 10v ja elämä on paljon helpompaa! Vasta 4v eron jälkeen, 26v uskoon tulon jälkeen sain vakityön. Näiden kokemusten takia suorastaan etoo kuunnella syvältä pelastuneiden todistuksia :"Kaikki muuttui kun Jeesus tuli elämääni! " Ei todella tiedä, itkeäkö vai nauraa kun niitä kuulee!? Toisaalta tunnen sääliä heitä kohtaan ajatellen :"Voi poika parka kun et tiedä mihin taisteluihin joudut! " Opillinen vika helluntaikristillisyydessä on myös Pyhällä Hengellä täyttymisen tunteellisuuden liiallinen korostaminen. Itse täytyin tunteella Pyhällä Hengellä satoja kertoja; mutta 8v usk tuloni jälkeen ne loppuivat kuin seinään. Vieläkään en ole aivan täysin tottunut tilanteeseen. Ihmiselle luvataan melkein kuu taivaalta kun he tulevat uskoon, ja arvioin että ensimm 5v sisällä jokainen pettyy enemmän tai vähemmän. Käsitys sairaiden paranemisesta on myös suorastaan naurettava! Sanotaan jumalan tahtovan parantaa kaikki JOS ihminen uskoo sen. Kuitenkin myönnetään uskon siihen olevan jumalan lahja. Kun kysytään miksei jumala anna kaikille uskoa paranemiseen, sanotaan "en tiedä? " Sanotaan että jeesuskin paransi kaikki. Vaikka betesdan lammikolla hän paransi vain yhden. Vaikka tämä ei edes pyytänyt sitä. Toisessa paikassa lukee: "siellä oli paljon sairaita ja jeesus paransi MONIA. Psalmi sanoo :"Kaiken minkä hän tahtoo, hän tekee. " Ts jos jumalan tahto olisi parantaa kaikki, hän myös tekisi sen! Tuntuu että helluntailainen uskoo kaiken mitä saarnaajat huutavat. Itse olen ollut uskossa 34v ja siitä ajasta hellunt ja muissa vap suunnissa 26v ja siitä ajasta 22v sisäpuolella oleva ulkopuolinen tarkkailija joka ei kaikkea purematta niele. Puolisoasioissa myös on väärää opetusta. Sanotaan : "Herra antaa puolison! " Kuitenkin on jopa 60-70v:aita ikänsä uskossa olleita ja ikänsä yksin olleita uskovaisia. Syynä vain huono tuuri! Sillä ei jumala anna puolisoa kenellekään, vaan vain VAIHTOEHDON. Koska Raamattu sanoo : "menköön naimisiin kenen kanssa tahtoo, kunhan se tapahtuu Herrassa." Miksi kenen kanssa tahtoo? Koska vaihtoehtoja on monia. Jos ensimm puolisovaihtoehto ei suostu, jumala antaa toisen, jos hänkin kieltäytyy, tulee kolmas jne, jne. Eli loppujen lopuksi uskova ITSE vaikuttaa siihen ehkä n. 90%:sesti, kenen kanssa avioituu, vai avioituuko ollenkaan?? Eli uskovaisenkin avioituminen on puhdasta TUURIPELIÄ. Esim psyykk sairaat, rammat yms ovat usein ikänsä yksin. Seksi on KIELLETTY itsetyydytys KIELLETTY, naisen katsominen sillä silmällä KIELLETTY , jopa naisen ajatteleminen seksuaalisesti KIELLETTY. Siksi ei enää jaksa kuunnella vastausk tulleiden todistuksia :"Jeesus vapautti minut! " Sillä on kaikkea muuta kuin vapautta kun tietää 4 kpl 50-60v:asta , 30-43v uskossa olleita kaveria joista jokainen on sanonut suunnilleen nämä sanat :"kaikkea muuta kuin vapautta on se että joutuu omaa, Jumalan luomaa ruumistaan koko ikänsä taistelemaan ja kuulemaan kun 18 v lapsi jota pidin 40v:aana sylissä, menee naimisiin. Sitten he muka vielä suuttuvat kun ei mene heidän häihin." Olen varoittanut noita kavereita avioliitosta, kuinka se on aina vaikeampaa kuin yksinolo, mutta silti ymmärrän heitä koska he eivät ole naimisissa olleet. Siksi meidän naimisissa olleiden tai olevien ei tule nostaa mekkalaa kun heille saattaa tulla silloin tällöin seksilankeemuksia.
vuosien varrella opittua
Shanandoahas
782
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eenokki12 tarkkailija myös. Miksi sanotaan heidän tulleen syvältä? Se porukka tulee kerskumaan syvästä synnin ja maailman rakkaudesta, katumatta entisyyttään. He tuntevat suurta tyydytystä kun pääsevät kerskumaan uudestikastettujen edessä.He haluavat olla jotain, olla suuria, mutta suuriksi uskon miehiksi heistä ei ole.Himokkaat vanhat piiat heitä kyllä kehuvat suuriksi tyydyttääkseen yöllisiä fantasioitaan. Tämän huomatessaan linnassa lihonnut nakkivaras on täynnä ylpeyttä, kiillottelee öljyllä käsivarsissa olevia tatueerauksia ja hyvä ettei sano pahoja tekojaan hyviksi teoiksi.Aikansa kun ovat todistelleet suuruuttaan pian jättävät yleisönsä siirtyen elämään kaltaistensa nakkivarkaiden, juoppojen ja huorien pariin. Tämän kaltaiset kyllä kelpaavat lahkoille. Mainosmiehiä.
Sinä haukut exääsi että se oli hullumpi kuin sinä... se aiheeton ylpeys...ja sitten sinä olet sitä mieltä että se joka menee naimisiin on surullisemmassa asemassa kuin se joka on sinkku.
Ja sitten sinä puhut vapaan seksin puolesta.
Ei näillä sanoilla mutta näin se sulla menee..
Tuo kaikki sun teksti puhuu vain susta itsestäsi, ja siitä millainen olet!
Ihan sama jos minä kun olen ottanut vähän enempi tuota alkoholia alkaisin muillekin suosittelemaan sitä!
Raamattu on tiukka. Ei esiaviollista seksiä, siihen on kielto. Rikot vain jo ennestään rikkinäisen sielusi pahemmaksi.
Moni hyväosainen maailmanihminen jopa ateisti monesti ihmettelee, että miksi suurin osa uskoviasta on noita linnankundeja, alkoholisteja, narkkareita ja pitkäaikaistyöttömiä. Niin se vain on, että ihminen ei tarvitse Jumalaa kun menee hyvin ja jos niin on, niin se ajallinen menestyminen ei olekaan iankaikkisuusnäkökulmasta aina siunaus.
Kun tulee uskoon, niin Jumala pitää lasta kuin pumpulissa ja sitten kun alkaa tuntea Sanaa, kokee Jumalan johdatusta, niin uskoa aletaan koetella. Herra antaa sen hengellisen auvon mennä hieman kauemmas, vaikka kyllä Hän on koko ajan siinä mukana ja läsnä, mutta vuorossa on se ihmisen sielun eheytyminen ja persoonallisuuden kokoaminen.
Tulin 15-uskoon, meni muutama vuosi ja sitten se alkoi. Minäkin ainakin nyt elämää uskovan perspektiivistä katsoen lankesin syntiin, jouduin uskossani kylmälle paikalle. noin seitsemäksi vuodeksi. Lopulla avioituminen "väärän" ihmisen kanssa vei tieni noin 20 vuodeksi syviin koetuksiin.
Oikeastaan koko keskiaika kului erämääkoulussa ja nyt on sitten seesteisempää. Tulevaisuutta en tiedä.
Kyllä jokaisella on se oma tie ja elämä. Ihan samaa se on, oliko kirkonpiirissä vai vapaissa suunnissa. Yhteiskristillisenä ihmisenä tämän tiedän. Niin kuin olemme kaikki erinäköisiä ja niin myös elämä uskovaisenakin jokaisella se oma tiensä. On turha yrittää muokata toisen kokemaan omaan kokemaan. Tähän tulokseen olen tullut.
Toki se mielenkiintoa herättää, jos joku on rehellisesti kristitty mutta menestyy kuitenkin samalla elämässään ja työssään. Itse näen sen niin, että Jumala johtaa lapsiaan erilaisiin ympäristöihin valoksi ja suolaksi.
Esim. maailman hyväosaiset tuskin kuuntelisivat ex-linnakundia tai katusaarnaajaa. Mutta jos he saavat seurata kristityn elämää lähipiirissään, niin keskusteluja uskosta syntyy luonnollisella tavalla.
Nämä omilla ratkaisuilla pelastumisen pellet eivät ole mitään uskovia,
vaan
VALHEVELJIÄ ja
TEKOPYHIÄ ja
SAATANAN PERSEESTÄ UUDESTISYNTYNEITÄ PIKKU PERKELEITÄ,
jotka koittavat valheillaan sotkea muiden elämää.
Pelastusta ei saada teoilla, Ef 2.
Aloittaja puhuu monessa kohdin asiaa, vaikka kaikkia kannanottojaan en ymmärrä.
Ei uskovalle todellakaan RAAMATUN mukaan ole luvattu helppoa elämää.
Vasta uskoontulleiden todistukset ovat mitä ovat, koska he ovat beibikristittyjä, joilla on vielä ns. kuherruskuukausi päällä. Onhan se ihme, jos ihminen pääsee eroon esim. rikollisesta elämästä. Ja kannattaa siitä kertoa.
Toki Jumala muuttaa jokaisen ihmisen elämää, jos saa siihen tilaisuuden. Mutta useimmilla muutos tapahtuu ajan kuluessa, ei yhtäkkiä. Nämä molemmat tarinat olisi hyvä tietenkin tuoda esille tasapainon vuoksi.
Usko ei ole rauhoittava lääke tai piristyspilleri, joka takaa jatkuvan onnen ja autuuden. Se selviää uskovalle viimeistään siinä vaiheessa kun Jumala alkaa häntä tosissaan työstämään. Ristin tie ei ole pelkkiä hyviä fiiliksiä.