aloin jättää ihmiiä taakse, kun huomain ettei heistä ollut enää muuta kuin haittaa. en kaipaa kateellisia, kieroja, katkeroituneita tai muuten ikäviksi käyneitä ihmisiä elämääni.
eilen sain kokea elämäni yllätyksen, kun eräs hyvä tuttuni järjesti käsittämättömän riidan tajuttoman pienestä asiasta. olemma samasa paikassa töissä, ja hän ensin syytti minua tavastani hoitaa töitä, kunnes hänelle selvisi etä pomon mielestä se tapa on täsyin ok kunhan työt hoituu.
sitten hän ei tajunnut miksi olin loukkaantunut. itse vaan tajusin sen, että tämäkin ihminen oli turha. ja ilmoitin hänelle tänään, etten ole enää hänen kanssaan väleissä.
en jaksa uskoa siihen, että luonteeltaan tulistuva ja yksinkertainen ihminen, joka ei näe omaa nenäänsä pidemmälle, saisi saada toisen mahdollisuuden. vieläkin oksettaa kun ajattelen miten olen ollut hänelle mukava jne ja hän vain hyökkäsi kimppuuni ilman syytä eikä näe asiassa mitään vikaa.
mitä mieltä te olette?
eilen sain kokea elämäni yllätyksen, kun eräs hyvä tuttuni järjesti käsittämättömän riidan tajuttoman pienestä asiasta. olemma samasa paikassa töissä, ja hän ensin syytti minua tavastani hoitaa töitä, kunnes hänelle selvisi etä pomon mielestä se tapa on täsyin ok kunhan työt hoituu.
sitten hän ei tajunnut miksi olin loukkaantunut. itse vaan tajusin sen, että tämäkin ihminen oli turha. ja ilmoitin hänelle tänään, etten ole enää hänen kanssaan väleissä.
en jaksa uskoa siihen, että luonteeltaan tulistuva ja yksinkertainen ihminen, joka ei näe omaa nenäänsä pidemmälle, saisi saada toisen mahdollisuuden. vieläkin oksettaa kun ajattelen miten olen ollut hänelle mukava jne ja hän vain hyökkäsi kimppuuni ilman syytä eikä näe asiassa mitään vikaa.
mitä mieltä te olette?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Aivan oikein olet tehnyt tai tekemässä. Maailma on täynnä omaa ääntään rakastavaa mölöttäjää. Ota sitten heistä kaikista selvää, kuka oikeasti on ystävä ja kuka ei. Aina kun tuntuu että ei, pane välit poikki.
Tosi vaarallista vahinkoa voi tällaiset itseään "ystäviksi" kutsuvat ihmiset tehdä. Tarkkana kannattaa olla ketä lähelleen päästää, kelle luottaa ja avautuu. Ei kannata roikottaa turhia tuttavuuksia tai olla liian notkea ihmisten kanssa. Ystävän kanssa voi olla oma itsensä, ei tarvitse jännittää että kelpaako tai että vahingoittaisko toi toinen mua jotenkin.
Monoa perseeseen jos alkaa tahallaan ärsyttään joku hyypiö!
ovat energiasyöppöjä, joihin ei kannata tuhlata aikaa. Mieluummin kannattaa olla vaikka yksin, kuin kärsiä "kusipäiden" takia. Olet tehnyt oikean ratkaisun!
nimenomaan energiasyöppöjä! ne saa energiansa siitä että käy muiden hermoille! teoriani on siis täysin oikein.
Olen ollut pitkään sairaslomalla ja mulla on kanssa muutama tällainen työkaveri, jonka pitää jollain tavalla puukottaa mua selkään työmaalla. On varmaan hieno irvailla mulle siellä kaikkien kuullen. Aluksi soittelivat muka kavereina, mutta lopuksi totesin muutamille, ettei mulle tarvitse soitella. Ennemmin on ilman kavereita, kun tuollaisten tollojen kanssa.
Olen kanssa ruvennut pikkuhiljaa karsimaan kaveripuusta mätiä oksia pois ja se on todellakin kannattanut. Olo on virkeämpi ja mieli parempi kun ei ole niitä nahjuksia ärsyttämässä koko aikaa.
On hyvä hakeutua positiviisten ihmisten seuraan ja välttää sellaisia ihmisiä, joista on haittaa itselle ja omalle kehitykselle. Olen itsekin jättänyt lapsuudessa/nuoruudessa muutaman kaverin taakseni kun koin, että olin itse kehittynyt ja toinen junnasi paikallaan. Tämä liittyi esim. juoruiluun ja muiden arvosteluun, jätin sen huvin taakseni kun sain siitä tarpeekseni. Silloin en jaksanut enää entisiä kavereitakaan. Välillä kuitenkin kaipaan heitä. Olen oppinut myös, että toisia ei tule tuomita, vaan antaa anteeksi heille tekemänsä virheet. Kukaan ei ole täydellinen ja jokainen ansaitsee toisen mahdollisuuden tai vaikka sadannen mahdollisuuden. Usein kärhämät johtuvat väärinkäsityksistä, täytyy puhua suoraan ja varmistaa, että toinen on ymmärtänyt asian ja/tai toisen tunteet. Väärinkäsitykset ovat niin turhia, mutta usein kohtalokkaita, esim. työyhteisöissä. Olemme kuitenkin vain ihmisiä, joten ihmissuhteet ja tunteetkin vaikuttavat esimiesten päätöksiin, oli se sitten oikein tai väärin.
olen kanssasi täysin samaa mieltä, enkä tuomitse ketään pienten virheiden perusteella tms.
tässä tapauksessa kyse oli kuitenkin henkilöstä, joka on hyvin tulistuva muttei samalla kykene näkemään omaa nenäänsä (ja etuansa) pidemmälle ja ottaa helposti "olen pomo" -asenteen ilman mitään hyvää syytä siihen.
joten nyt, kun olin saanut jo parin vuoden ajan sulkea silmiäni hänen käytökseltään ja myötäillä kohteliaasti hänen "teräviä kulmiaan" ja yrittää olla ymmärtäväinen ja hienotunteinen, en enää jaksanut ja laitoin välit poikki. ja helpotti.
olen itsekin katkaissut ystävyyssuhteitani riitojen vuoksi. Nyt katsomme toiseen suuntaan vastaan kävellessämme, joka tuntuu minustakin äärettömän kypsymättömältä toiminnalta, mutta kun niska taittuu kuin luonnostaan... Olen usein miettinyt, että onkohan tässä vihanpidossa mitään järkeä. Mutta koska vihanpito on alkanut jo yli kaksi vuotta sitten niin voiko asioita edes saada korjattua? JOskus mietin myös että mitä tälle ihmiselle kuuluu ja kyselen niitä kuulumisia sitten toisen ystäväni kautta, joka on myös hänen ystävänsä. Niin tällä yritän vain sanoa, että jos asiat on korjattavissa samantien sillä että jutellaan asioista ja molemmat nielee ylpeyttään niin käyttäkää mahdollisuus,sillä sen käyttämättä jättäminen saattaa harmittaa paljon enemmän kuin se että edes yrittää pelastaa ystävyyssuhteensa.
Saman homman oon itse tehnyt ja kovan hinnan maksoin ennenkuin tajusin ettei kannata kaveerata ja olla ystävällinen ja kohtelias ärsyttäville paskiaisille (selkäänpuukottajille) jotka kutsuvat itseään ystäviksi!!
Ystävä on arvokas lahja muttei tosiaan kasva joka puun oksalla hyviä tyyppejä!
Mielestäni aikuisella ihmisellä on oikeus valita kuinka tulee kohdelluksi, eikä kenenkään tarvitse alistua jatkuvan juoruilun, seläntakana puhumisen tms. kohteeksi.Useinkin kiltin ihmisen taakkana on pitää miellyttävää käytöstä ja ystävällisyyttä yllä kaikille, niillekin joita se ei tavoita.Ts, olet aikuinen ihminen ja itse päätä kuinka hluat tulla kohdelluksi, jos suostut epämääräisten rähjääjien heittopussiksi niin sekin on valintasi, kaikkia kun ei voi miellyttää.Mutta jos ei valitse niin ei senkään päätöksen pohtimisen kannata tuhlata enempää omaa positiivista energiaa.Oma hyvä ja mielekäs elämä on paras kosto ilkeille ex- ystäville.Osoitat samalla heidän ilkeilynsä mitättömiksi kun et edes mieti enää heitä tai ilkeilyjään sillä sitähän he tod.näk haluaisivat.tsemppiä sinulle:)
Jokainen ihminen ansaitsee toisen, kolmannen ja ehkäpä jopa neljännenkin mahdollisuuden. Ainakin jos riita tulee pienestä asiasta... Typerää luopua ystävistä pienten riitojen takia! (se mikä on "pieni riita" on kai tapauskohtaista...)
Itse sain juuri kuulla kuinka "energiasyöppö" olen ja kaikkia muita "totuuksia" itsestäni...ihmiseltä, jota luulin ystäväkseni. Seuraavassa lauseessa hän ei aikonut olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka vievät energiaa häneltä... hohhoijaa. Liekö sitten lukenut tätäkin palstaa ja ottanut vähän liian tosissaan. Itsekin olen joskus ajatellut noin. Viime vuosien aikana olen kuitenkin alkanut tulla toisiin aatoksiin. Ystäviä tarvitaan juuri silloin, kun itsellä menee heikommin. Itselläni ei ole mennyt kovin loistavasti viime aikoina, jolloin olen ystävieni tukea paljon tarvinnut. Mutta näinhän ne tosi ystävät erottuvatkin akanoista...!
Onneksi nyt olen viisaampi. Tapauksen vuoksi en ole päättänyt "dumpata ystävääni", olen ehkä tullut itse jo dumpatuksi... No, asialla ei enää suurempaa merkitystä, sillä hän menetti luottamukseni täysin, mikä ei häntä huoleta, koska hän ei sitä näköjään arvostanutkaan.
Ihmiset eivät ole TURHIA!!!!
olen kauhean pahoillani että ystäväsi ja sinun välit olivat noin epäselkeät ja päädyit dumpatuksi.
oma tilanteeni on kuitenkin sellainen, jossa olen antanut kyseiselle ihmiselle useamman mahdollisuuden, mutta hänen luonteensa takia emme luultavasti päädy enää koskaan hyviin väleihin.
tällä hetkellä olen määritellyt välini hänenne asiallisiksi ja kertonut lähipiirillemme, että pidän häntä aivan yhtä hyvänä ja samana ihmisenä kuin ennenkin, mutta syystä ettemme tule toimeen, lopetin keskinäisen kommunikaatiomme.
toimii. ja helvetin hyvin. paitsi että vältymme molemmat arvailuilta ja paskanpuhumiseltajne, tunnen oloni paljon paremmaksi ilman hänen läheisyyttään.
ehkäpä vain kasvoimme erillemme. sitäkin sattuu.
Näinhän se on, että elinikäisiä ystäviä on vaikea löytää. Kyllähän ystävätkin kasvavat erilleeen, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.
Ja uusiakin ystäviä kyllä löytyy.