Trump olisi kaikkia aiempia presidenttiehdokkaita kyvyttömämpi käsittelemään yllättävää hätätilaa, kirjoittaa Ian Bremmer.
ON EDELLEEN hyvin epätodennäköistä, että Donald Trump valittaisiin Yhdysvaltain presidentiksi. Trumpin voittoa 8. marraskuuta ei kuitenkaan voida poissulkea, koska Hillary Clinton ei kerää kehuja eikä luottamusta. Siksi on tarpeen pohtia, millaisia riskejä Trumpin presidenttiys loisi amerikkalaisille ja maailmalle. Suurimmat ongelmat eivät koske Yhdysvaltain suhteita Venäjään tai Iraniin – tai edes Kiinaan, joka Yhdysvaltain geopoliittinen pääkilpailija. Trump voisi aiheuttaa merkittäviä vaikeuksia neljällä muulla alueella.
ENSIMMÄINEN on yllättävät kriisit. Yhdysvaltain presidenttiehdokkaat kampanjoivat 18 kuukautta vakuuttaakseen äänestäjät paremmuudestaan. Kuten historia osoittaa, presidentin pitää kuitenkin vastata myös kriiseihin, jotka syntyvät täysin hänen kontrollinsa ulkopuolella olevista tapahtumista. Barack Obama peri kansainvälisen talousromahduksen. Syyskuun 11. päivän terrori-iskut yllättivät George W. Bushin. Ratkaisevaa jokaisen presidentin toiminnan arvioinnissa on se, miten tehokkaasti hän hallitsee täysin odottamattomat haasteet.
Donald Trumpin kokemattomuus – hän olisi ensimmäinen presidentti, joka ei ole aiemmin toiminut poliittisessa virassa tai armeijassa – hänen arvaamaton luonteensa ja herkkänahkaisuutensa antavat aiheen olettaa, että hän olisi kaikkia aiempia presidenttiehdokkaita kyvyttömämpi käsittelemään yllättävää hätätilaa. Hänen taipumuksensa ylireagoida henkilökohtaisiin loukkauksiin saattaa pikemminkin pahentaa jo ennestään huonoa tilannetta. Lausunto, että amerikkalaisten merisotilaiden pitäisi reagoida iranilaisten karkeisiin käsimerkkeihin ”räjäyttämällä heidät ilmaan”, kertoo vakavasti otettavasta ongelmasta.
TOISEKSI, Trump vahingoittaisi Yhdysvaltain suhteita lähimpiin liittolaisiin. Häntä kohtaan tunnettu vastenmielisyys vaikeuttaisi liittolaismaiden johtajien kykyä tukea Yhdysvaltain toimia. Etenkin Trumpin syytös, että Nato-liittolaiset eivät maksa kohtuullista osuutta sotilasliiton kuluista, vahingoittaa suhteita eurooppalaisiin hallituksiin ja äänestäjiin. Uhkaukset langettaa tulleja Meksikolle ja Japanille suututtavat kyseiset maat, ja lupaus karkottaa 11 miljoonaa paperitonta työläistä Yhdysvalloista ja rakentaa rajamuuri suututtavat miljoonat latinotaustaiset, vaikka hän ei toteuttaisikaan puheitaan.
Hänen ”ehdotuksensa” estää muslimien maahantulo terrorismista kärsivistä maista ärsyttäisi muslimeja ja heidän hallituksiaan kaikkialla. Trump ei suostu kertomaan, mitä perinteisiä sitoumuksia hän kunnioittaisi ja mitä ei, ja se vie liittolaismaiden hallituksilta kansalaisten tuen, jota ne tarvitsevat viedäkseen läpi päätökset turvallisuuden ylläpitämisen aiheuttamista suuremmista kustannuksista ja riskeistä.
KOLMANNEKSI, kaikki poliitikot jakavat maailman ystäviin ja vihollisiin. Trump on ääritapaus, eikä pidä yllättyä jos hän menee edellisten palkitsemisessa ja jälkimmäisten rankaisemisessa vielä pidemmälle kuin useimmat muut johtajat. Tämä koskee niin ulkomaisia hallituksia ja johtajia kuin yrityksiä, toimittajia, kansalaisjärjestöjä ja jopa yksityisiä kansalaisiakin. Tällaista toimintaa voisi odottaa Vladimir Putinilta, Recep Erdoganilta, keskiaasialaiselta diktaattorilta tai Richard Nixonilta.
Viimeiseksi, presidentti Trump tekisi Yhdysvalloista, sen kansalaisista ja maan mahdin symboleista houkuttelevimman yksittäisen kohteen al-Qaidalle, Isisille ja muille islamistisille militanttiryhmille. Terrori-iskuissa tai niiden suunnittelussa ei sinänsä ole mitään uutta, sillä Clintonin, Bushin ja Obaman hallinnot ovat kaikki joutuneet vastaamaan niihin.
Donald Trumpin ainutlaatuisen kiivas muslimivastainen retoriikka kuitenkin rohkaisee useita muita sotilaallisia ryhmiä hylkäämään tavanomaiset kohteensa Lähi-idässä, Euroopassa ja Kaakkois-Aasiassa ja tavoittelemaan ”isoa osumaa”, tappavaa iskua Donald Trumpin Yhdysvaltoja vastaan. Trumpin retoriikka helpottaa militanttiryhmien värväys- ja rahankeräystoimintaa. Aggressiivisempi puuttuminen Lähi-idän lukuisiin konflikteihin lisäisi tuota vaikutusta.
VAKAVIN huolenaihe Trumpin presidenttiydessä ja ulkopolitiikassa olisi niiden luoma epävarmuus. Washingtonissa on sanonta ”henkilöstö tekee politiikan”. Toisin sanoen, presidentin toimien ennustamisessa ei pidä katsoa mitä hän sanoo vaan kenet hän nimittää keskeisiin tehtäviin. Iso osa Yhdysvaltain ulkopolitiikan eliitistä, mukaan lukien monet Trumpin edustamista republikaaneista, ovat varoittaneet julkisesti hänen ehdokkuudestaan. Trump on tapansa mukaan tuominnut heidät katkeroituneiksi häviäjiksi. Hän lupaa nimittää useita uusia ihmisiä valta-asemiin.
Kun yhdistää Trumpin halukkuuden kumota oletukset Yhdysvaltain voimankäytöstä tähän suhteellisen tuntemattomaan avustajakuntaan, on helppo nähdä, miksi suuri osa maailmaa pidättää henkeään seuraavat 1,5 viikkoa
Kirjoittaja on yhdysvaltalainen ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija.
ON EDELLEEN hyvin epätodennäköistä, että Donald Trump valittaisiin Yhdysvaltain presidentiksi. Trumpin voittoa 8. marraskuuta ei kuitenkaan voida poissulkea, koska Hillary Clinton ei kerää kehuja eikä luottamusta. Siksi on tarpeen pohtia, millaisia riskejä Trumpin presidenttiys loisi amerikkalaisille ja maailmalle. Suurimmat ongelmat eivät koske Yhdysvaltain suhteita Venäjään tai Iraniin – tai edes Kiinaan, joka Yhdysvaltain geopoliittinen pääkilpailija. Trump voisi aiheuttaa merkittäviä vaikeuksia neljällä muulla alueella.
ENSIMMÄINEN on yllättävät kriisit. Yhdysvaltain presidenttiehdokkaat kampanjoivat 18 kuukautta vakuuttaakseen äänestäjät paremmuudestaan. Kuten historia osoittaa, presidentin pitää kuitenkin vastata myös kriiseihin, jotka syntyvät täysin hänen kontrollinsa ulkopuolella olevista tapahtumista. Barack Obama peri kansainvälisen talousromahduksen. Syyskuun 11. päivän terrori-iskut yllättivät George W. Bushin. Ratkaisevaa jokaisen presidentin toiminnan arvioinnissa on se, miten tehokkaasti hän hallitsee täysin odottamattomat haasteet.
Donald Trumpin kokemattomuus – hän olisi ensimmäinen presidentti, joka ei ole aiemmin toiminut poliittisessa virassa tai armeijassa – hänen arvaamaton luonteensa ja herkkänahkaisuutensa antavat aiheen olettaa, että hän olisi kaikkia aiempia presidenttiehdokkaita kyvyttömämpi käsittelemään yllättävää hätätilaa. Hänen taipumuksensa ylireagoida henkilökohtaisiin loukkauksiin saattaa pikemminkin pahentaa jo ennestään huonoa tilannetta. Lausunto, että amerikkalaisten merisotilaiden pitäisi reagoida iranilaisten karkeisiin käsimerkkeihin ”räjäyttämällä heidät ilmaan”, kertoo vakavasti otettavasta ongelmasta.
TOISEKSI, Trump vahingoittaisi Yhdysvaltain suhteita lähimpiin liittolaisiin. Häntä kohtaan tunnettu vastenmielisyys vaikeuttaisi liittolaismaiden johtajien kykyä tukea Yhdysvaltain toimia. Etenkin Trumpin syytös, että Nato-liittolaiset eivät maksa kohtuullista osuutta sotilasliiton kuluista, vahingoittaa suhteita eurooppalaisiin hallituksiin ja äänestäjiin. Uhkaukset langettaa tulleja Meksikolle ja Japanille suututtavat kyseiset maat, ja lupaus karkottaa 11 miljoonaa paperitonta työläistä Yhdysvalloista ja rakentaa rajamuuri suututtavat miljoonat latinotaustaiset, vaikka hän ei toteuttaisikaan puheitaan.
Hänen ”ehdotuksensa” estää muslimien maahantulo terrorismista kärsivistä maista ärsyttäisi muslimeja ja heidän hallituksiaan kaikkialla. Trump ei suostu kertomaan, mitä perinteisiä sitoumuksia hän kunnioittaisi ja mitä ei, ja se vie liittolaismaiden hallituksilta kansalaisten tuen, jota ne tarvitsevat viedäkseen läpi päätökset turvallisuuden ylläpitämisen aiheuttamista suuremmista kustannuksista ja riskeistä.
KOLMANNEKSI, kaikki poliitikot jakavat maailman ystäviin ja vihollisiin. Trump on ääritapaus, eikä pidä yllättyä jos hän menee edellisten palkitsemisessa ja jälkimmäisten rankaisemisessa vielä pidemmälle kuin useimmat muut johtajat. Tämä koskee niin ulkomaisia hallituksia ja johtajia kuin yrityksiä, toimittajia, kansalaisjärjestöjä ja jopa yksityisiä kansalaisiakin. Tällaista toimintaa voisi odottaa Vladimir Putinilta, Recep Erdoganilta, keskiaasialaiselta diktaattorilta tai Richard Nixonilta.
Viimeiseksi, presidentti Trump tekisi Yhdysvalloista, sen kansalaisista ja maan mahdin symboleista houkuttelevimman yksittäisen kohteen al-Qaidalle, Isisille ja muille islamistisille militanttiryhmille. Terrori-iskuissa tai niiden suunnittelussa ei sinänsä ole mitään uutta, sillä Clintonin, Bushin ja Obaman hallinnot ovat kaikki joutuneet vastaamaan niihin.
Donald Trumpin ainutlaatuisen kiivas muslimivastainen retoriikka kuitenkin rohkaisee useita muita sotilaallisia ryhmiä hylkäämään tavanomaiset kohteensa Lähi-idässä, Euroopassa ja Kaakkois-Aasiassa ja tavoittelemaan ”isoa osumaa”, tappavaa iskua Donald Trumpin Yhdysvaltoja vastaan. Trumpin retoriikka helpottaa militanttiryhmien värväys- ja rahankeräystoimintaa. Aggressiivisempi puuttuminen Lähi-idän lukuisiin konflikteihin lisäisi tuota vaikutusta.
VAKAVIN huolenaihe Trumpin presidenttiydessä ja ulkopolitiikassa olisi niiden luoma epävarmuus. Washingtonissa on sanonta ”henkilöstö tekee politiikan”. Toisin sanoen, presidentin toimien ennustamisessa ei pidä katsoa mitä hän sanoo vaan kenet hän nimittää keskeisiin tehtäviin. Iso osa Yhdysvaltain ulkopolitiikan eliitistä, mukaan lukien monet Trumpin edustamista republikaaneista, ovat varoittaneet julkisesti hänen ehdokkuudestaan. Trump on tapansa mukaan tuominnut heidät katkeroituneiksi häviäjiksi. Hän lupaa nimittää useita uusia ihmisiä valta-asemiin.
Kun yhdistää Trumpin halukkuuden kumota oletukset Yhdysvaltain voimankäytöstä tähän suhteellisen tuntemattomaan avustajakuntaan, on helppo nähdä, miksi suuri osa maailmaa pidättää henkeään seuraavat 1,5 viikkoa
Kirjoittaja on yhdysvaltalainen ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Trumpia juuri noiden asioiden takia. USA:n tuho olisi tiltujen suurin riemu.
Kuuntelin Trumpin puheen ja siinä hän aivan selvästi sanoi että heidän tiet ovat sietämättömän huonossa kunnossa, kuten noko infra, sekä terveyden hoito, että koulutus on korkeatasoista jota ei ole haluttu hyödyntää. Joten hänen mielestään puolustusbudjetti syö sitä rahaa jolla infra sekä terveyden hoito saatas kuntoon. Minusta toi ei kuulosta huonolta verrattuna sotahaukka Clintoniin. Jos Clintontonista tulee presidentti niin puolustuspudjetti kolminkertaistetaan. Se ei taas kuulostaa huolestuttavalta.
Pellon reunalle ...
Kun Trump voittaa niin alla oleva loppuu.
Yhdysvallat on käynyt toisen maailmansodan jälkeen useampia sotia kuin yksikään muu länsivaltio ja sen kontolla oleva ruumispino alkaa voittaa kirkkaasti vuosisadan suurimmiksi hirviöiksi kutsutut diktaattorit. Yksin viimeisin Irakin sota on tuottanut reilut satatuhatta uhria. Mielenkiintoisesti sotia katsottaessa huomataan, ettei Yhdysvaltojen historiassa ole montaakaan rauhan vuotta, ja myös 1900-luku on ollut Yhdysvalloille käyntiä sodasta toiseen. Tämän lisäksi Yhdysvaltojen sotamäärä kasvaa räjähdysmäisesti jos lukuun vielä lasketaan mukaan Yhdysvaltojen tukemat sodat, eli konfliktit joissa Yhdysvaltojen antama tuki - materiaalinen tai poliittinen - oli merkityksellistä sodan jatkumiselle ja raakuudelle.
Yhdysvallat on kuitenkin ainutlaatuisen aktiivinen sotija. Sen ylivoimainen sotateknologia, massiiviset resurssit ja muihin supervaltoihin suhteellisen etäinen sijainti on antanut sille vapauksia joita muilla ei ole ollut. Näitä vapauksia on käytetty ahkerasti.
Erikoista Yhdysvaltojen käymissä sodissa viimeisen vuosisadan aikana on se, että lähes kaikki niistä ovat sotia joissa Yhdysvallat nimenomaisesti hyökkää huomattavasti pienemmän ja heikomman valtion kimppuun jollain yleensä hyvin huteralla syyllä. Jos katsomme mitä tahansa Yhdysvaltojen sotaa viimeisen sadan vuoden aikana, lähes kaikki ovat konflikteja joissa Yhdysvallat on aloittaja ja siis iskee ensimmäisenä ja toisen osapuolen uhka Yhdysvalloille on ollut hyvin kyseenalainen (Irak lienee kaikkien muistissa, mutta ei ole ainoa). Toki Yhdysvallat on keksinyt hienoja syitä näille iskuilleen, mutta Japanin iskua Pearl Harboriin lukuun ottamatta*, Yhdysvallat on jokaisessa ollut ensimmäinen iskijä, eikä oikeastaan yksikään hyökkäyksen kohteena oleva maa olisi kyennyt edes iskeä Yhdysvaltoja vastaan. Erikseen voidaan myös korostaa sitä mielenkiintoista piirrettä, että yksikään vihollinen ei vuosisataan ole iskenyt Yhdysvaltoja vastaan Yhdysvaltojen maaperällä.
Pellon reunalle ...
Trump ei ole enää kovin riski mies.
Trump ei herätä luottamusta oikein millään suunnalla.
Tämähän sopii tiltulle kuin nenä päähän, tiltu hurraa.