Olen yli kolmekymppinen nainen,2 vanhinta lasta asuu jo poissa kotoa,vielä 2 kotona.Olen niitä huippu "naiiveja" ihmisiä jotka menevät nuorena naimisiin ,uskovat koko elämän kestävään rakkauteen,elävät pilvilinnassa kunnes..niin.. jaksoin kasvattaa 4 lasta kuvitellen mieheni paiskovan töitä hulluna jotta pärjäisimme,meillä oli pieni tukiverkko ,mieheni vanhemmat olivat kuolleet ja minullakin vanha äiti,ei aina jaksanut. Uskoin kuitenkin tulevaisuuteen ja rakkauden voimallahan jaksaa. Kunnes sain selville että miehelläni on toinen nainen.(nuorin lapsista 2)Jatkoin elämää,ja hän petti taas,murruin sydämeni särkyi,olin kuin kuori, joka vain "teki asioita,en voinut muuta kuin jatkaa arkea,lasten hoitoa,töissä käymistä,vieraiden kestitsemistä,Ja tulin raskaaksi,tein abortin.en enää voinut hänelle..mutta sen myötä nousi viha ja katkeruus,josta en pääse.Vihaan kaikkia ihmisiä,ennen pidin kaikista(!) ihmisistä,ymmärsin erilaisuuksia,soin muille vapauden olla,nyt en luota heihin ja inhoan joidenkin tapoja(siis olen muuttunut avan eri ihmiseksi mitä olin ennen pettämistä,aivan laidasta laitaan)tuntuu että ystävät tulevat kotiini vain mieheni vuoksi,tuntuu siltä kuin mieheni virittelisi jokaista naista selkäni takana ja naiset suostuvat leikkiin, koska olen niin tyhmä, että niin voi tehdä,Ystäväni tulevat ,olevat kuin kotonaan, käyttävät aikaani ja perhettäni, juttelevat asioistaan ,purkavat sydäntään ,en tahdo ketään kotiini särkemään perhettämme!Mutta toisaalta en tahtoisi olla yksinkään,mutta kun en enään kykene rakastamaankaan ketään, Anteeksi kaikille niille ystäville,jotka ovat tarkoittaneet hyvää ja jotka olen kadottanut.muut joita olen luullut ystäviksi ja jotka täällä vieläkin ramppaavat.. en tiedä mitä heille tekisin,en siedä heitä,enkä jaksa heitä.Yksikin, joka on ollut paras ystäväni 20 vuotta,pettää miestään,katkaisin välini häneen ,en käsitä MIKSI hän tekee niin ,vaikka on nähnyt minun tuskani näiltä vuosilta!En osaa elää tässä yhteiskunnassa, jossa petetään elämänkumppania,Tahdon rehellisyyttä ja täällä ei sitä ole.Vai onko? Vastatkaa!Minä olen kohta menettää toivoni.
Yksin joukossa
Tipsu
2473
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tosin erona on se, että minulla ei lapsia enkä elä parisuhteessa.
Tämän valinnan tein, kun pitkäaikainen poikaystäväni petti. Huomasin, että en osaa käsitellä sitä kipua, minkä uskottomuus aiheutti. Ihmiset sanovat täälläkin, että parisuhde voi selvitä uskottomuudesta, totta. Mutta jos koen, etten yksilönä pääse asiasta yli enkä ympäri, niin miksi kiusata itseä tai kumppania kitumalla satuttavassa suhteessa?
Minulla on vastaavanlaisia miespuolisia sinkkukavereita; kenelläkään ei enää luottamusta parisuhteisiin.
Muista, että aina on ihmisiä, jotka sadistisella tavalla nauttivat toisen kärsimyksistä. Sille et voi mitään. Mutta itseäsi voit kohdella hyvin, parhaana ystävänäsi. Aloita siitä, että luotat itseesi. Kuuntele omia tunteitasi ja tarpeitasi ja pyri mahdollisimman paljon toteuttamaan niitä!
Ystävyydellä satutettu myös.
Ihan oli kuin mun suustani. Mäkin oon alkanut "vanhoilla päivilläni" vihaamaan ihmisiä. Noita tekopyhiä paskiaisia, jotka väittävät olevansa ystäviäni vaan katoavat kun tulee tiukka paikka. Mun edellinen mieheni petti mua kaikkien mahdollisten tapaamiensa naisten kanssa. Nykyinen mieheni on enkeli häneen verrattuna, mutta kokemusteni jälkeen en enää pysty luottamaan kehenkään... Tästä jäi ikuiset arvet jotka aina muistuttavat mitä tapahtui. Todellisia ystäviä on vaikea saada. Missä niitä edes on...?
Otan osaa. Tiedän tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu...