Minustahalutaaneroon

Hei

Sori, että tässä on näin paljon luettavaa. Kaikki tärkein on tiivistetty loppuun.

Sinusta tuntuu, että elämälläsi ei siis ole merkitystä, tai että ainakin se olisi vihattu. Voin vain kuvitella kuinka kurjalta se tuntuu, kun muut ei ota vakavasti, kun on ite omalla toiminnallaan tehnyt itsestään narrin.

Kyse ei ole kuitenkaan siitä, miten muut näkee sut. Tietysti se tuntuu kamalalta kun muut vaan ilkkuu ja vainoaa ja kiusaa. Silloin varmasti tuntuu siltä, että mitä järkeä missään on ja ehkä ois parempi vaan lähteä niin muilla ois helpompaa. Mutta lähtökohtasesti muilla ihmisillä ei oo väliä. Sulla on sun oma elämäs ja sä käytät sen miten tykkäät.

Puhut, että sun elämäs on pilattu. Jokainen ihminen kuitenkin muuttuu. Kenenkään ei tarvitse jäädä siihen samaan muottiin ikuisiksi ajoiksi. Sä muutut ja sun ja sun ympärillä olevien ihmisten suhde muuttuu koko ajan. Siksi sun ei tartte jäädä vainotuks ja narriks. Sä voit jättää ne taakse. Hetken verran muut varmasti ajattelee, että mitä toi nyt taas esittää, mutta jos kohtelet toisia hyvin ja "kannattelet itteäs eli oot oma itses" niin muut kyllä oppii arvostamaan sua.

Ei ole turhaa elämää. Kenenkään elämän arvo ei määräydy muiden silmien mukaan. Sä päätät mikä tekee sun elämästä tärkeää. Monet saa elämäänsä merkityksen kun he tekee jotain toisten hyväksi. Vaikka jokainen elää omaa elämäänsä, ei kukaan pärjää eikä tahdo olla yksin. Ihminen tahtoo luontaisesti olla osa jotain itseään suurempaa ja tehdä itselleen mielekkäitä asioita.

Jos ei tiedä mikä muka voisi olla omassa elämässä tärkeää, niin voi kokeilla. Voi alkaa hymyilemään kohdatessa toisia, tehdä pieniä palveluksia, kysyä suoraan joltain, että miten voisi tehdä hänen päivästään paremman.

Virheistä voi oppia. Myöskin pitkään jatkuneista virheistä voi oppia ja päästää irti. Elämässä tulee väkisinkin vastaan epäonnistumisia. Kukaan ei ole täydellinen, mutta kliseisesti sanottuna huomenna on uusi päivä ja jokainen voi kehittyä. Tätä kehittymistä ei kuitenkaan tarvitse tehdä yksin. Avun pyytäminen ei ole mitenkään häpeällistä. Ihminen on maapallon kehittynein eläin oikeastaan juuri sen takia, että olemme yhteisöllisiä. Autamme toisiamme.

Ja mikä tärkeintä, autamme toisiamme mielellämme. Avunantaja, lahjan antaja ja vapaaehtoinen on iloinen kun voi olla hyödyksi toisille. Siksi ei ole mitenkään ihmeellistä pyytää apua.

Kolme nurinkurisen kuuloista elämänohjetta, jotka silti toimivat:

1. Jos haluat oppia jonkun asian, opit sen parhaiten opettamalla sen muille.

2. Jos haluat itsellesi jonkun ominaisuuden, käyttäydy kuin sinulla olisi se jo.

3. Jos haluat iloa, onnea tai merkitystä elämään, saat sitä, kun anna niitä itse muille.

Olet omaksunut UHRIN osan. Muut ovat pilanneet sinulta kaiken. Kärsit yksin ja vellot kärsimyksessäsi. Et näe sen ulkopuolelle.
Uhrin osa on marttyyrius ja katkeruus. Se on kova osa.
Mitä jos nostaisit katseesi, antaisit pitkät muille! Kuka sinua voi määritellä muu kuin sinä itse! Olet se joka päätät olla! Jokaisessa ihmisessä on valtavat voimavarat, se on totinen tosi. Ne pitää vain ottaa hammasta purren käyttöön! Joskus voi joutua toimimaan akkujen loputtua vara-akuilla, ja jopa vara-akkujen vara-akuilla, mutta se voima löytyy jos hakee!
Ihmisen elämäntahto, itsesäilytysvaisto on uskomattoman voimakas. Se on viimeinen mikä jää jäljelle, se ei anna kovin helposti periksi. Ota omat voimasi käyttöön, älä anna "niitten" voittaa! Näytä niille! Käännä sinä selkäsi ja ota oma elämäsi haltuusi!
Nyt tietysti sanot mahdotonta. Kyllä kai muut mutta minä en. Miksi et sinä jos muut? Mikä tekee sinusta niin spesiaalin ja erikoisen? Millä ihmeen tavalla poikkeat niin täysin ihmisestä? Mikä sinä olet jos et tavallinen ihminen niin kuin muutkin?
Marttyyriksi on helppo jäädä. Voi vain levätä laakereillaan ja nauttia kurjuudestaan. Se on toinen valinta, voithan valita sen tien.