Romanttisia rakkaustarinoita

Tavattiin kaverin bileissä kakskybäsinä, juttu luisti heti todella hyvin ja oltiin siitä iloisia molemmat, koska inhottiin kumpikin bilettämistä ja oltiin siinäkin tilaisuudessa ns. "pakosta" jotta ystävyyssuhteet säilyivät.

Lähdettiin kemuista yhdessä, hän juna-asemalle, koska asui toisella paikkakunnalla, ja minä saatoin hänet junaan. Koko kävelymatkankin ajan puhuttiin kaikesta mahdollisesta, aivan toiseen tyyliin kuin muiden tuttujemme kanssa, sen me totesimme ääneen molemmat. Päätettiin pitää yhteyttä.

Koska siihen aikaan ei olut kännyköitä, me soiteltiin oppilaitosten "puhelinkopeista" toisillemme, treffailtiin erinäisissä tapahtumissa aina kun suinkin mahdollista, pussattiinkin ekan kerran vasta kuukausia sen jälkeen kun oltiin tavattu, ja koska se sitten tuntui vihdoin oikealta ja tarpeelliselta, jäi hän yks viikonloppu mun opiskelijakämppääni, josta kämppäkaverini olivat poissa maanantaihin asti, ja siellä me sitten rakastuttiin fyysisestikin toisiimme, kaikessa rauhassa, ilman mitään paineita tai häiriötekijöitä, ja se oli ihanaa.

Nyt on oltu yhdessä jo alun 30 vuotta ja mukavasti menee edelleenkin. Olemme hyvin samantyyppisiä luonteiltamme, joten riitoja ei ole ollut, kinoja ja väittelyä sen sijaan käymme koko ajan, koska olemme erittäin verbaalisia kumpikin.
Kolme tervettä lasta on kasvatettu aikuisiksi ja pian me olemme isovanhemmat!

Me emme ole olleet koskaan ilkeitä toisillemme, me kunnioitamme ja rakastamme toisiamme näkyvästi ja joskus se onkin provosoinut sellaisia ihmisiä, joiden omassa elämässä ei mene hyvin. Vastikään taas yksi sellainen yritti tunkea väkisin väliimme, mutta sai kokea aika nopsaan ettei hänellä ole mitään mahdollisuuksia, joten antoi vihdoin periksi ja häipyi kuvioista.
Se kokemus entisestäänkin vain syvensi meidän yhteenkuuluvuudentunnettamme ja arvostusta toisiamme kohtaan.

Sellanen tarina täällä.

Miehet ovat perseestä

Minun romanttinen tarinani.
Tapasimme syksyllä työväentalon tansseissa lauantai-iltana.
Mikä sytytti? Hoikka, jäntevä olemus. Olin kännissä joten olisin tarvinnut kuskia mutta likka oli vasta 17v.
"Kilttiä" seurustelua viikonloppuisin.
Seuraavana kesänä yhteisiä telttareisuja.
Viihdyimme hyvin yhdessä ja elämän perusarvot sattuivat samoihin uomiin vaikka ei sitä silloin erikseen ajatellut.

Ratkaisu. Eräänä kevättalvisena aamuna opiskelijakämpässäni, aamuaktin jälkeen, nykyinen vaimoni sanoi, että miun mielest mei pitäs mennä kihloihi.
Olin aamupöpperössä nykäissyt paljaalla ja juuri ja juuri ehtinyt vetämään ulos ja laskenut mähnät vuoteen viereen lattian muovimatolle joten siinä olotilassa sanoin "joo, joo".
Kullanmuruni hoiti kaikki valmistelut ja järjestelyt sillä rajoituksella, että minä en ryhdy miksikään pelleksi häihini.
Vihkiminen kappelissa pienen porukan ollessa paikalla.
Hääyö huoneessani vanhempieni talossa.
Maanataina lähdin ensimmäiseen työpaikkaani eri paikkakunnalle.

Vaikeuksia? Mitähän tarkoitat? On ollut yhteisiä haasteita, onnistumisia, pienistä pettymyksistä toipumisia, sisältöä elämässä.
Todellisen niukkuuden vuodet elettiin yhdessä. Talovelat niskassa ja lapset pieniä.
Mitään kriisin poikastakaan ei liitossamme ole ollut.

Rakkaus on liian vaativa sana suuhuni.
Olemme nyt 68v ja 72v. Intiimi kanssakäymisemme on urautunut siten, että viikonvarren harrastuksista johtuen intiimisessiomme ovat ajoittuneet keskiviikkoon ja lauantaihin. Joskus onnistun saamaan vaimoni kiinnostumaan pyllyilystä noiden lisäksi muulloinkin.

Olemme molemmat todenneet, ettemme olisi nuorina arvanneet elävämme näin hyvän elämän joka vielä jatkunee ennalta arvaamattoman ajan.
Joo. Avioiduimme 1969.

" Toivon, että mieheni maksa poksahtaa. " - Siinäpä sitä 'romantiikkaa' oikeasta, realistisesta ja raadollisesta elämästä.

Meillä oli joskus pari treffit. Kumpikaan ei niitä muista, mutta sen muistan, kun tekstiviestillä ilmoitin miehelle, että ei meistä paria tule, eli ollaan vaan kavereita. Kavereiksi jäätiin ja joskus hyvin harvoin oltiin yhteyksissä, mies kyseli kuulumisia. Ja jossain vaiheessa ollaan pääsytty sänkyyn, mutta sitäkään ei kumpikaan muista. Siis ekaa kertaa ei muisteta. Mutta seksisuhteeksi homma meni, ja sitä kesti vuoden verran.

Jossain vaiheessa tuli molemmille sellainen fiilis, että hitsit kun ei tuossa toisessa ole mitään vikaa... Muistan edelleen kun autossa kuuntelin yhtä kappaletta, ja rupesin ääneen nauramaan, kun tajusin olevani ihan ihastunut. Siitä parin kk päästä sovittiin, että jätetään muiden kanssa treffailut pois, ja ruvettais seurustelemaan.

Aika nopeasti sen jälkeen asiat etenivät. Nyt ollaan onnellista perhe-elämää yhdessä eletty jo vuosia. Ollaan korvia myöten rakastuttu.:) Välillä naureskellaan sille, ettei kumpikaan muista ensitapaamisia, tai edes ensi suudelmia tai ensi kertoja sängyssä. =D Vaikka siis ihan selvin päin me aikuiset ihmiset ollaan tutustuttu.

Sen olen oppinut, ettei se suurin mahdollinen tosirakkaus syty salamana. Sellaisen "salamarakkaudenkin" joskus nuorena koin, ja se romahti alas. Ymmärsin ettei se ollut todellista. Mutta tämä rakkaus perustuu siihen, että toinen oikeasti alkoi tuntumaan tolkuttoman ihanalta siinä vaiheessa, kun alkoi oikeasti tuntemaan. (Niin, ja onhan se seksi aina ollut ihan miaalman parasta. Siksi meillä silloin sinkkuina se vuoden päivät kestänyt seksiuhde oli.;) )

Tavattiin Tinderissä ja sovittiin yhteiset treffit ravintolaan. Sen verran oli mukavaa, että sovittiin toisetkin eräälle keikalle. Keikan jälkeen linja-autoon saattaessani annoin ensisuudelman.

Varsinainen ihastuminen tapahtui mökkireissulla, jossa jouduimme veneellä hurjaan myrskyyn ja tytön rohkeus teki vaikutuksen. silti meni yli vuosi, että uskalsin sitoutua (rankka avioliitto ja ero minulla takana)

Kaverini oli ihastunut erääseen mieheen ja olivat menossa jatkoille ja pyysivät minua mukaan kun oli sillä ihastuksellakin kaveri. Nyt 42 vuotta myöhemmin minä ja tämä ihastuksen kaveri olemme vieläkin yhdessä, tämä alkuperäinen pari heilasteli pari viikkoa. Tänään iltalenkillä koiriemme kanssa, muiskautimme pusun jos toisenkin toisellemme, monia katseita saimme "että vanhatkin vielä...". Kyllä, ja kyllä kun sen oikean löytää.

Vaikeuksia ja ongelmia on ollut, samoin ero ollut lähellä. Onneksi jaksoimme ja kestimme. Onko tämä romanttista vai ei, en tiedä. Joka tapauksessa onnellista elämää ja en vaihtaisi tätä mihinkään, en koskaan.