pentu ahdistaa

eiteidänjuttu

ANNA pentu heti takaisin kasvattajalle. EI pentusi saa olla mikään koekaniini, jolla testataan sinun hermojasi, Minulle tuottaa suuria vaikeuksia ymmärtää kaltaisiasi. Elävän eläimen annetaan kärsiä, kun omat hermot pettivät

Tai sitten ei mene kun reaktio on noin voimakas. Siihen voi vastata vain aloittaja ja siihenhän aloittajan itseasiassa pitäisikin mitä pikimmiten vastata. Pahimmassa tapauksessa koirasta ei koskaan kasva kunnon koirakansalaista, jos aloittaja ei kykene antamaan omasta ajastaan koiralle tarpeeksi.

Tai sitten se yleisempi vaihtoehto, eli ei-niin-kovin-älykäs-kissaihminen! :D

Anna pentu takaisin kasvattajalle. Tuo viimeinen lauseesi kertoo jo paljon-ihminen, joka ei ihastu pieneen pentuunkaa, ei ansaitse koiraa.

Palauta tai vie piikille. Ei tuosta ole koiranpitäjäksi eikä muunkaan pitäjäksi.

eiooeikä kirjoitti:

Palauta tai vie piikille. Ei tuosta ole koiranpitäjäksi eikä muunkaan pitäjäksi.

Ihmettelen näitä terve, nuori koira piikille kehotuksia!! Koira voi vaihtaa kotia ja olla onnellinen tai onnellisempi siellä uudessa kodissa javalitsisi itse mieluummin elämän, siinäkin tapauksessa vaikka se jonkun ihmisen mittakaavan mukaan ei niin luxusta olisikaan.

Niin ja kun on vasta pieni pentu, niin kodin vaihto käy helposti. Ei tuollainen voi olla tottakaan, että noin ahdistuu, ei oikeasti ole normaalia.

Hyvä niin pikkuhiljaa löytyy yheinen sävel. Se sut vielä palkitsee.

Kannattaisko ne karvaiset kädet nyt tunkea sinne pizzataikinaan. En tiennytkään, että pakolaiset saavat nettiä käyttää...valtio vielä maksaa uudet puhelimet sekä pelit ja vehkeet...
Ei minun koirani todellakaan kommunikoi mitään kun makaa tai nukkuu tai muuten vain puuhailen omiani. Että ooppas alibaba hiljaa.
Pennun kanssa pitää olla kärsivällisyyttä paljon ja tarjota lämpöä, rakkautta, rajoja ja oikeanlaista fyysistä sekä psyykkistä aktiviteettia sopivassa määrin. Miten nuo kaikki yhdistää omaan "kullinnuppuun" on sitten eri lukunsa ja vaatii jo vähän kokemusta. Ap voisi ehkä hakea apua joltain tutulta kellä koirista kokemusta?

Siis kullannuppu! Eikä "kullinnuppu" vaikka tärkeähän sekin on:)

Koirahan kyllä nukkuu monesti ns.koiranunta eli kuulee, haistaa ja aistii mikä meno vaikka silmät ovatkin kiinnii. Seuraavat myös mitä laumanjohtaja ja muut puuhailee vaikka ottavatkin lonkkaa jossain nurkassa. Eli koira on koko ajan omistajaansa "kontaktissa" ja kuulolla. Jos läheisyys, katseet niskassa ahdistaa, aiheuttaa ärtymystä on koira sellaiselle henkilölle auttamatta väärä eläin. Koira kun lukee lhmistä erittäin tarkkaan niin epäjohdonmukaisista tunnelatauksista koiraa kohden tulee ongelmia suhteeseen ja siitä seuraa sitten muita ongelmia. Puhumattakaan vielä, jos tapakoulutus tehdään juosten kusten ei varmasti elo ole mukavaa.

Eipä tarvitse mikään pyhimys ollakaan ja kyllä tunteitaan saa näyttää ihan vapaasti koirien silmien edessä tietenkin. Ei kannata esittää koiralle mitään, kyllä se huomaa ja ihmettelee.
Se on persoonasta ja luonteesta kiinni arvostaako koira omistajaa vai ei. Itsekin kiroilen kuin hurja merirosvo välillä ja jopa huudankin, koiralle ei tosin tarvitse tehdä kumpaakaan. Hyvä diktaattori on paras koiralle kuin koiralle.
En ole kyllä pettynyt koiraan. Vähän liian vakavasti ottavat jotkut nämä koirat. Koirat ovat tosin myös vakavia eläimiä joten se pitää ottaa huomioon.
Toivomuksia taasen tekevät pikkulapset joulupukille.

nimimerkki Dripper

Ihmiset hermostuvat koiraansa, vaikka koirassa ei olisi mitään syytä.t
Tämä ei moraalisestikaan oikein. PARASTA LUOPUA KOIRASTA, jos alkukin on noin hankalaa, Koira vaistoaa kyllä omistajansa mielentilan ja tuollaiseen omistajaan se ei voi luottaa.

Minelan

Huomasithan, että aloittaja jo parin päivän jälkeen kirjoitti että menee jo paremmin? Ja muutaman kuukauden jälkeen tuli kertomaan että menee loistavasti? Ja silti sun mielestä hänen pitäisi/olisi pitänyt laittaa pentu kiertoon hetkellisen ahdistuksen takia? En ihan ymmärrä nyt tätä ajatustasi.

Hyvä tietysti jos sulla koiranpito on ollut pelkkää ikuista onnea. Onnittelen. Voisit kuitenkin olla tuomitsematta muita niin paljon, ihmisiä ollaan ja välillä tunteet on epärationaalisia. Tärkeintä kai että kokonaisuus on plussan puolella eikä koiraa ikinä kohdella epäreilusti vaikka miten ärsyttää tai ahdistaa.

Ok,hyvä homma.Tuo kannattaa muuten muistaa, kun elämässäsi tulee muutoksia,tai vakeampia aikoja.Kaikkeen tottuu,ja kaikki vie sen aikansa.

Kun keksii yhteistä tekemistä, lenkkeilyä, koulutuksia, niin arki sujuu paremmin,ja koirista on omistajilleen oikeasti iloa.Koira, jota ei kouluteta,on rasittava lenkillä ja sisällä,helposti sitä alkaa sitten miettiä,että mitä mokomalla tekee, kun on enemmän haittaa kuin hyötyä siittä.
Kouluttamine,ja yhteinen tekeminen auttaa, yhdistää,ja tuo sisältöä sekä omistajan että koiran elämään.

Muutokset, vaikka ne ois kivoja, on monille hankalia ja herättää tunteita. Se on ihan normaalia. Myös valvominen huonontaa oloa. Kokemusta on :) Meillä oli myös hankala pentuaika, on vieläkin (10kk). Pentu itkee edelleen ja on eroahdistunut vinkuja. Kyllä siinä välillä käy harmittamaan.

hyvähomma kirjoitti:

Ok,hyvä homma.Tuo kannattaa muuten muistaa, kun elämässäsi tulee muutoksia,tai vakeampia aikoja.Kaikkeen tottuu,ja kaikki vie sen aikansa.

Kun keksii yhteistä tekemistä, lenkkeilyä, koulutuksia, niin arki sujuu paremmin,ja koirista on omistajilleen oikeasti iloa.Koira, jota ei kouluteta,on rasittava lenkillä ja sisällä,helposti sitä alkaa sitten miettiä,että mitä mokomalla tekee, kun on enemmän haittaa kuin hyötyä siittä.
Kouluttamine,ja yhteinen tekeminen auttaa, yhdistää,ja tuo sisältöä sekä omistajan että koiran elämään.

Lue lisää

Juuri näin. veit sanat suustani. Meidän pentu oli niin kauhea kakara että tosissani mietin mitä sille teen.
Ensimmäinen lohtu oli kun yksi jokapäiväisistä koiranulkoiluttajista (jackelparson) ja hänen niin ikään ikääntynyt emäntänsä kertoi että hänen kätensä oli 2 vuotta verinaarmuilla, se puri ja repi vaatteet päältä. Toinen saman kohtalon kokenut oli mennyt asuinpaikkamme korkeammalle kalliolle ja ajatellut heittää koiransa alas sieltä.
Eli ei välttämättä ole helppoa mutta yleensä palkitsee.

Tiedän russelin tänä päivänä olevan normaalisti käyttäytyvä koira. Kalliolta alas heittoa miettinyt oli sen sijaan vain sen hetkinen puhetuttu, kuitenkin koira oli jo silloin tätä puhuttaessa iso ja hyvätapainen.

Mutta totta on että mm.nämä kertomukset antoivat minullekin voimaa ja uskoa vaikka sen hetkinen tilanne oli kaottinen. Se oli sitä vertaistukea parhaimmillaan.

Josku ajattelin että ei kun kalliolta alas. Kuitenkin tiedän että en voisi toimia niin kuin jossain mielenhäiriössä enkä usko että sittenkään.

Mutta olen kiitollinen näiden ihmisten kokemuksesta, sillä hetkellä ne olivat minulle hyvin tärkeitä. En yhtäkkiä ollutkaan ainoa joka tuntee pentua kohtaan niin.

Onneksi olkoon. Hienoa, että on lähtenyt sujumaan. Joskus voi olla järkytys, kuinka työllistävä pentu voi ajoittain olla. Lähes aina se rakkaus kuitenkin syttyy siihen pieneen. Muista, että olet pentusi tuki ja turva ja se luottaa sinuun elämänsä tärkeimpänä asiana.

Minulla on ollut koiria yli kolmekymmentä vuotta. Tällä hetkellä yksi kermanvärinen 3-vuotias labbistyttö. Kyllä kaikesta kokemuksesta huolimatta oli muutamia kertoja, kun mietin että tässä sitä taas ollaan. Yksi mieleenpainuvimmista oli tytsyn ollessa n 4-5 kuinen, kun heräsin aamulla ja se oli paskonut keittiön pöydän alle, kun masu oli sekaisin. Siellä pöydän alla aamuviideltä sitten konttasin ja siivosin lattiaa ja tuolien jalkoja yöpuvussa ja yht'äkkiä oli innokas pikkukoira hyppimässä läjissä ja työnsi kielen korvaani. Ei voinut enää olla turhautunut, eikä harmissaan, kun repesin nauruun. Tätä oli tilattu.

Itse en ole menettänyt hermojani koirieni kanssa. Olen harrastanut koiRIA(vaativan työni ohella) KK-MÄYRÄKOIRIA 29 vuotta, itselläni on ollut 11 koiraa, 5
kerrallaan ja en nyt muista ainakaan, että pinna olisi mennyt koskaan.

Kasvattajan työ on joskus vaikeaa, ei ole omakohtaisia kokemuksia, kun pitää
valita ihmiset kelle pentujaan myy.

Olen joutunut kieltäytymään muutaman pennun kohdalla myynnistä,

minelan kirjoitti:

Itse en ole menettänyt hermojani koirieni kanssa. Olen harrastanut koiRIA(vaativan työni ohella) KK-MÄYRÄKOIRIA 29 vuotta, itselläni on ollut 11 koiraa, 5
kerrallaan ja en nyt muista ainakaan, että pinna olisi mennyt koskaan.

Kasvattajan työ on joskus vaikeaa, ei ole omakohtaisia kokemuksia, kun pitää
valita ihmiset kelle pentujaan myy.

Olen joutunut kieltäytymään muutaman pennun kohdalla myynnistä,

Lue lisää

Vaativa työni on siis kennelin pitäminen ja usein kyllä menetän hermoni niihin vitun piskeihin kun teen vaativaa työtäni.

Katso päivämäärät ennen kun alat arvostella.Tuokin aloitus on vuoden vanha.