Väitetään että pituuspiirien määrittäminen merellä mahdollistui vasta riittävän tarkkojen heilurikellojen kehittymisen myötä. Mutta miten ihmeessä heilurikello voi säilyttää tasaisen käyntinsä kovassa merenkäynnissä? Väkisinkin osa laivan liikemäärästä siirtyy heiluriin.
Pituuspiirin määritys merellä
vaahteraerkki
13357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Väite on väärä. Kronometri oli ratkaisu.
Heilurikellohan kyseessä periaatteessa oli, mutta erikoinen sellainen.
Harrisonin kronometrissä oli 2 vastakkaisiin suuntiin liikkuvaa heiluria, joten merenkäynnin vaikutus kumoutui .
Lämpötilavaihteluiden aiheuttama virhe ratkaistiin sopivia metalleja yhdistelemällä.
Harrisonin ensimmäisessä kronometrissä oli torsioheilurit, joten gravitaatio ei vaikuttanut millään lailla. Kun torsioheilureita oli kaksi, niin laivan keinuminenkin eliminoitui.
Joshua Slocum käytti vanhaa herätyskelloa navigoidessaan maailman ympäri yksinään pienellä purjeveneellä joskus 1800-luvun lopulla. Kellosta muuten puuttui minuuttiosoitin. Että semmoinen kronometri tarvittiin.
https://en.wikipedia.org/wiki/Joshua_Slocum
Pituuspiirin määrittämiseen ei tarvita kronometriä. Tieto päivämäärästä, allakka ja kulmanmittauskoje riittävät.
Menetelmä on yksinkertainen: Mitataan Kuun ja Auringon välinen vaakakulma. Allakasta selvitämme, mikä vaakakulma on tänään Greenwichissä ja sitten vähennys- ja kertolaskulla saamme selville pituuspiirimme.
Jos Kuu ja Aurinko eivät ole yhtä aikaa näkyvillä, niin sitten sekuntikellolla mittaamme niiden nousu- ja laskuaikojen erot, niin ei tarvitse kulmiakaan mittailla.
Mutta kun kyse oli siitä, miten voidaan määrittää pituuspiiri ilman kelloa.
Ei kysymyksessä tuota kysytty.
nimerkki. toinen:Uskotko tosiaan, että kronometrin kehittelyyn nähtiin suuri vaiva ja jopa palkintoja siitä annettiin jos esittämäsi menetelmä olisi riittävä?
Esim.: Entäs jos tuon kulman mittaaminen ei oikein onnistu huonon näkyvyyden takia?Entäs jos kuun ja auringon nousut ja laskut poikkeavat toisistaan paljon jolloin laiva on jo tuona aikana liikkunut tuntuvasti?
Jne.
En minä usko mitään enkä mihinkään.
Suuresta vaivasta en niin tiedä. Tosin olen joskus kelloseppäkoulussakin aikani notkunut ja jonkinverran selvitellyt kronometrien historiaa.
Harrison ei muuten saanut Amiraliteetin palkintoa, koska hän ei pystynyt tuottamaan toistettavaa menetelmää longitudin määrittämiseksi. Väittävät, että jonkinlaisen säälipalkinnon hän sai itseltään kunikaalta vanhoilla päivillään.
Ensimmäisen käyttökelpoisen kronometrin rakensi Pierre LeRoy. Siinä oli jopa kronometrikäynti toisin kuin Harrisonin kelloissa.
Jos taivaankappaleiden havaitseminen ja kulmanmittaus ei onnistu sääolojen vuoksi, niin sitten se ei yksinkertaisesti onnistu. Pelkkää kronometriä tuijottamalla tulee korkeintaan silmät kipeiksi.
Suosittelen jotain astronomisen merenkulun oppikirjaa noin alkajaisiksi. Laiva liikkuu merellä aina tuntuvasti, jollei se ole ankkurissa. Jos longitudi halutaan määrittää taivaankappaleen ja horisontin välisen kulman perusteella, niin tarvitaan kaksi havaintoa. Päiväsaikaan on usein käytettävissä Aurinko, eli havainto aamulla ja havainto illalla. Nuo havainnot sitten yhdistetään ottaen huomioon laivan liike. Aluksen liikkeen huomioonottamista kutsutaan merkintälaskuksi.
Jos mitataan Auringon ja Kuun kulmaero, riittää yksi havainto. Merellä on aallokossa keikkuvassa laivassa helpompaa mitata kahden kohteen välinen vaakakulma kuin taivaalla olevan kohteen ja jossain aallokossa välillä vilahtavan
horisontin välillä.
Syynä siihen, miksi Kuun kulmaetäisyyksien mittaus jäi pois käytöstä, on se, että Auringon liike Maan ympäri on 360 astetta vuorokaudessa. Kuun liike on 360 astetta kuukaudessa.
Joskus 1700-luvulla, kun Kuun kulmaetäisyyksiä oli tapana mitata, oli oktanttien erotuskyky muutama kaarisekunti, että saatiin Kuun liike riittävän tarkkaan selville. Kun kronometrit tulivat käyttöön, niin otettiin käyttöön sekstantit, joissa riitti puolen kaariminuutin erotuskyky. Yksi kaariminuutti vastaa suunnilleen merimailia.
Tiettävästi viimeiset Kuun kulmaetäisyystaulukot katosivat almanakoista joskus 1926.
Taisipa vaan kapteeni Cookilla olla mukana tuo Harrisonin kloku ja hyvinhän tuo pärjäsi.
Mutta kun sinun mielestäsi kronometria ei tarvittu niin minkähän ihmeen takia sitä ruvettiin käyttämään?
En nyt puhu viimeisimmästä tekniikasta.
Varmaan on ollut jollain laivalla Harrisonin kello näytteillä ja kokeiltavana. Tuo on historiaa.
Amiraliteetin palkintoon vaadittiin käyttökelpoinen menetelmä longitudin mittaukseen. Kellon kierrätämuinen jossain Karibialla ei ehkä vastannut Amiraliteetin odotuksia.
Nojoo. Harrisoninin "neljännen kronometrin", joka on aika ison taskukellon kokoinen, käyntilaittena on sylinterikäynti. Siis taskukellon käyntilaite 1600-luvulta. Ei siis mikään kronometrikäynti, joka oli jo tuohon aikaan aivan yleinen 1700- luvun loppupuolella kronometreissä.