Sekä tiede että uskomukset on kyseenalaistettava lopullisina totuuksina. Sellaista ei ole olemassa kuin lopullinen, absoluuttinen totuus. Ihminen hakee aina totuutta omasta viiteryhmästään: tiedemies tiedepiireistä, uskovainen omasta lahkostaan. Molemmat ovat väärässä.
Matemaatikko pyörittää päässään villisti laskukaavoja, jotka on joku muu on pähkäillyt hänelle jo valmiiksi. Uskovainen uskoo vain oman lahkonsa oppiin, vaikka oppeja on satoja, jopa tuhansia. Miten juuri hänen lahkonsa oppi voisi olla oikea?
Taiteilija ylittää mennen tullen kaikkien professorien oppirakennelmat maalaamalla yhden perhosen, jonka toinen siipi on rikki. Runoilija taikoo parilla sanallaan aivan ihmeellisen maailman, joka vie uskovaisen pois tolaltaan loppuiäksi.
Kirjailija Hannu Salama sai Juhannustanssit-teoksellaan suomalaisen oikeiston ja keskustan vanhoilliset piirit lähes mielipuoliseen raivoon, vaikka Salama kertoi vain sen, mitä Suomessa todella tapahtuu kaiken aikaa.
Matemaatikko pyörittää päässään villisti laskukaavoja, jotka on joku muu on pähkäillyt hänelle jo valmiiksi. Uskovainen uskoo vain oman lahkonsa oppiin, vaikka oppeja on satoja, jopa tuhansia. Miten juuri hänen lahkonsa oppi voisi olla oikea?
Taiteilija ylittää mennen tullen kaikkien professorien oppirakennelmat maalaamalla yhden perhosen, jonka toinen siipi on rikki. Runoilija taikoo parilla sanallaan aivan ihmeellisen maailman, joka vie uskovaisen pois tolaltaan loppuiäksi.
Kirjailija Hannu Salama sai Juhannustanssit-teoksellaan suomalaisen oikeiston ja keskustan vanhoilliset piirit lähes mielipuoliseen raivoon, vaikka Salama kertoi vain sen, mitä Suomessa todella tapahtuu kaiken aikaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitä höperehdit? Tieteenteon lähtökohta on itsensäkorjaavuus. "lopullsia " totuuksia ei ole!
Lähtökohtasi on vähäsen virheellinen. Tiede kyseenalaistaa itseään koko ajan. Se kehittyy ja kehittää. Tiede ei elä enää vuosisatojen ja -tuhansien takaisten näkemysten varassa. Uskontoihin ja uskomuksiin ei tahdo pystyä millään. Niissä pidetään faktoina asioita, jotka eivät sitä ole. Niiden sisäisistä ja keskinäisistä suunnattomista ristiriidoista uskovaisten ei tarvitse välittää mitään.
Kyllä lopullisia ja absoluuttisia totuuksia on olemassa. On olemassa myös todella paljon asioita, joiden suhteen ehdotonta totuutta ei ole. Totuus saattaa jopa vaihdella sen mukaan, kuka, milloin ja missä olosuhteissa asiaa tarkastelee.
Puheesi taiteilijoista ja runoilijoista ei oikein auennut minulle. Minusta kuvataiteilija ei ylitä professoria eikä professori kuvataiteilijaa. Heidän aikaansaannoksensa eivät ole yhteismitallisia. Näetkö runoilijalle ansioksi vai paheeksi sen, että hän saattaa järkyttää uskovaista? Entä muut lahjakkuudet tai ammatit? Entä jos joku saattaa pois tolaltaan sellaisen ihmisen, joka ei ole vähääkään uskovainen tai edes siihen taipuvainen?
Vielä tuohon taiteilija-professori vertaukseesi palatakseni: Oppineisuutta ja oppineita pyrkivät yleensä mollaamaan ne, joilla itsellään syystä tai toisesta ei ole korkeata koulutusta tai muuta sivistystä. Monet heistä ovat mielestään taiteellisia. Miksi jotkut katsovat oikeudekseen (velvollisuudekseen?) väheksyä esimerkiksi yliopistotason saavutuksia? Happamia, sanoi kettu -ilmiö?