Oon tässä miettinyt, että onkohan paljonkin muitakin parikymppisiä, jotka tietoisesti etsii vanhempaa miestä. En vain kiinnostunu nuorista omanikäisistä miehistä. Yleensä ovat vielä aivan hukassa naisten ja koko elämänsä kanssa. Kun taas puhutaan kolmekymppisistä ja sitä vanhemmista, niin kiinnostus herää. Se toisen eletty elämä on kiinnostavaa. Muita samalla tavalla kokevia?
Nuorelle neidille vanhempi mies
a1b2
19376
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sulla+on+ainakin+hyvät+markkinat,+99,9%+miehistä+haluaa+nuoremman.
Liioittelet.+80%+haluaa+1-10+vuotta+nuoremman+tai+saman+ikäisen.+10%+haluaa+sitäkin+nuoremman.+5%+haluaa+saman+ikäisen+tai+hieman+vanhemman.+5%+haluaa+reilusti+vanhemman.
Niin, ap hyvä! Jos itse mietin että 20v nuori nainen lähestyisi itseäni, jäisi homma kaveri asteelle.Miksikö ? Ikävä fakta että elämän kokemuksessa, itsensä tuntemisessa ja elämän vaiheissakin on huomattavia eroja. Se mitä tapahtuu 20 ja 25 sekä 26 ja 30 välillä on isoja asioita henkisellä tasolla, kypsyys mielessä.
Itse odottan naiselta jo oikeasti kypsää näkemystä ja syvempää ajattelua elämästä, mikä vaatii kokemusta tuolta ikä väliltä.
Toisaalta, on myös saman hengen vetoon todetttava että tämä kehittyminen ei toisaalta tapahdu kaikilla automaatisesti ja nämä yksilöt sitten ovat kiinnostuneita 20 naisista. Ikävä kyllä, mielessä on useimmiten seksi ja fantasiat nuoremmista naisista.
No panisit kuitenkin ensin ja sitten vasta jättäisitte suhteen kaveriasteelle
Miksi pitää aina ajatella että kaikki mahdolliset panoit pitää ottaa irti ? Miksi kaikki pyörii aina seksin ympärillä ?
Eipä paljon tarvitse miettiä kumpaan mainitsemaani ryhmistä kuulut..
Minä en kiinnostu iästä vaan ihmisestä. En rajaa potentiaalisia kohteita iän perusteella, koska silloin saattaisi vahingossa mennä joku hyvä ohi.
Sinunko pitää sitten saada kaikki hyvät? Kerrallako ajattelit niitä hyvänä pitää, vai ketjussa? Eli et sitoudu kehenkään?
Itse näen niin, että halusin itselleni vain yhden hyvän, ja se yksi hyvä tietenkin löytyy myös suht läheltä omaa ikäluokkaa. Mieheni on 8v vanhempi, joten toki hieman ikäeroa on, mutta mitään syytä ei olisi ollut laajentaa ikäluokkaa esimerkiksi siten, että mies voisi olla 20v vanhempi, koska jo lähempänä omaa ikää oikein hyviä vaihtoehtoja tuli vastaan lukuisia. Niistä valitsin sitten sen parhaan.:)
No en minäkään rajannut "ehdokkaita" tiettyyn ikähaarukkaan. Tosin en myöskään etsimällä etsinyt ketään. Se elämäni rakkaus vain "käveli vastaan", ihminen johon ihastuin suunnilleen heti, ja joka onnekseni tunsi samoin sitten, kun tutustuttiin paremmin. Hän on 15 vuotta minua vanhempi (mitä en tiennyt ihastuessani häneen), ja monen mielestä varmasti sitä luokkaa, johon "ei saa" ihastua, koska ikäero. Jos olisin lähtökohtaisesti rajannut iän perusteella niitä, keihin ylipäänsä haluan tutustua elämässäni - en nimittäin rajoita kavereidenikaan ikää, vaan haluan ympärilleni kaikenikäisiä ihmisiä ystävikseni - en olisi saanut rinnalleni tätä ihmistä, johon todella ihastuin, koska hän on juuri hän. Ikuisuus suhdetta takana jo ja yhä olen ihastunut ja rakastunut häneen, ei voisi kuvitellakaan elämää kenenkään toisen kanssa. Tätä suhdetta ei olisi olemassa, jos olisi alun alkaen pitänyt tärkeänä, että "tutustuttavien ihmisten ikähaarukan on oltava noin 5 vuotta omastani."
Olipa hapan kommentti, positiiviseen kirjoitukseen. En todellakaan ymmärrä.
Kai täällä kaikki haluavat vain yhden hyvän, mutta tajuutko ollenkaan, ettei se yksi hyvä löydy, jos juuri se sinun yksi hyväsi kuuluu ikähaarukkaan 10-15 vuotta sinua vanhemmat ja sinä rajaat kriteerisi käsittämään "max. 5 vuotta vanhemmat". Menee se yksi hyvä sitten ohitse, koska on liian tiukat kriteerit.
Minustakin on just hyvä, että kiinnostuu nimenomaan ihmisistä, eikä jostain niin vähäpätöisistä asioista, kuin ikä, hiustenväri, tulot, painoindeksi, ammatti, harrastus, status tms.
Ei se, että haluaa tutustua kaikenikäisiin ja kaikenlaisiin ihmisiin, tarkoita sitä, että haluaisi seurustella niiden kaikkien kanssa. Voisin itsekin asettaa kriteerin: "tahdon VAIN tummatukkaisen puolison! Muut ei kelpaa!" ja sitten sivuuttaa kaikki mahdolliset tutustumisyritykset, jotka tulisivat vaaleatukkaisilta tyypeiltä. Tajuatko, mitä ajan takaa? Se vaaleatukkainen saattaisi olla just se minulle sopiva, mutten haluaisi edes tutustua, koska "väärä hiustenväri". Toi ikäjuttu on sama asia.
Onnea sinulle kuitenkin, että olet löytänyt sen oman yhden hyväsi ja vieläpä siitä kriteerikirjosta, jonka asetit.
Näistä kommenteista tulee vähän sellainen olo, että ikään kuin olisi olemassa vain "se yksi oikea". Näinhän ei tietenkään ole. Se että kenen kanssa ihminen tulee olemaan onnellinen ja elämänsä jakaa, on yksi lukuisista vaihtoehdoista. Jos niitä "sopivia" menee sitten vaikka 20 kpl ohi, koska ovat liian vanhoja/nuoria, niin en ymmärrä mitä se haittaa. Jäähän sitä niitä sopivia ja luultavasti vielä sopivampia ne 150 kpl jäljelle. Jos sitten ottaa sen jonkun sopivan oloisen 20 vuotta vanhemman, niin siinä menee ohi ne oman ikäluokan ihmiset, jotka olisivat saattaneet olla vielä sopivampia... Ymmärrän jos ei halua lapsia, jos halua kuolla yksin ja jos ei oikeasti välitä vaikka eri vuosikymmenillä kasvaminen on suunnannut ihmiset erilaisiksi... Mutta harvoin isojen ikäerojen suhteet oikeasti ovat ongelmattomia ikäeron takia. En sano ettei koskaan, mutta harvoin. Jos sen yhden ongelman voi jo etukäteen välttää, niin hyvä!
Tuokin on hyvä näkökulma, kannattaa sitä noinkin pyöritellä.
En tule tähän mitenkään "puolustelemaan" tai ylistämään isoja ikäeroja, mutta noin yleisesti puhuen, kukin seurustelkoot semmoisessa suhteessa, jossa haluaa. Ikäerosuhteita vain tuomitaan niin älyttömän rankalla kädellä aina, heti ollaan sanomassa, että suhde on tuomittu epäonnistumaan, vedotaan "ihan erilaisiin arvoihin ja aatemaailmoihin" ja syyllistetään nuorempaa siitä, että "sinä jäät YKSIN kun tuo kuolee!!" vaikkei se ole mikään kiveen hakattu totuus, että se vanhempi kuolee ensiksi. Kukaan täällä ei tiedä, paljonko niitä päiviä elämässä tulee olemaan. Kuka tahansa voi kuolla ihan koska tahansa. Puolisot voivat jopa kuolla yhdessä, on olemassa lukematon määrä erilaisia onnettomuuksia, jotka johtavat kuolemaan. Nuorempi voi myös sairastua tai tehdä itsemurhan, jolloin hän kuolee niin sanotusti "ennen aikojaan" ja vanhempi voi jäädä yksin.
Jos nyt ajatellaan, että joku on aloittanut parisuhteen, niin menetkö ensimmäisenä sanomaan tälle ihmiselle: "miten sinä voit seurustella, kun saatat kuolla YKSIN? Mitä jos puolisosi kuolee ennen sinua?!"
Myöskään "eri vuosikymmenille syntyminen" ei tarkoita, että arvot ja aatteet olisivat kovinkaan eroavat. Ne voivat olla, mutta niin voivat olla aatemaailmat täysin erilaiset myös keskenään samana vuonna syntyneillä.
Lapsista puhuttaessa.... no, ikäerosuhteissakin olevat voivat saada lapsia. Tiedän pariskuntia ikäeroilla 10, 11 ja 15 vuotta. Kaikilla on 3-5 lasta. Eli "no jos ei halua lapsia..." ei ole millään lailla mikään argumentti ikäeroa vastaan. Ja kuten sanoitkin, kaikki eivät edes halua lapsia. Miksi pitäisi haluta? Onko se jotenkin hyvän parisuhteen kriteeri, että on lapsia?
Sitä paitsi, aloituksessa puhuttiin "parikymppisestä, joka on kiinnostunut kolmekymppisistä". Mistä lähtien 30-v. mies ei voi muka saada lapsia? Miehet voivat käsittääkseni lisääntyä aika pitkään, onhan niitä 40-50-vuotiaina isäksi tulleitakin. Varmasti on vanhempanakin vielä ensikertaa isäksi tulleita olemassa.
Sitä nyt tietty vähän kritisoin, jos se ehdoton kriteeri hyvälle kumppanille on joku tietty ikä, kuten aloituksessa annetaan ymmärtää..
"Ymmärrän+jos+ei+halua+lapsia,+jos+halua+kuolla+yksin+ja+jos+ei+oikeasti+välitä+vaikka+eri+vuosikymmenillä+kasvaminen+on+suunnannut+ihmiset+erilaisiksi..."
Pidätkö vain yllä jotain mielikuvaa ''vanhemmasta miehestä'' , kolmekymppisestä joka on jo nähnyt elämää ja on kovastikin viisas ja kokenut? Höpö höpö!
Keskenkasvuisiksi jääneitä kolmekymppisiä ja nelikymppisiä miehiä on pilvin pimein, ja niin on kyllä naisiakin. Ja ne miehet jotka etsivät nuoria tyttöjä ovat erityisen keskenkasvuisia ja ne, jotka katsovat ansaitsevansa nuoren tytön, ovat jo huvittavassa määrin matalalla tasolla henkisesti.
Sitten taas on parikymppisiä nuoria miehiä jotka ovat hyvinkin jo päässeet ajattelussaan aikuismaiselle tasolle.
Ei siis kannata tuijottaa sitä ikää vaan sitä että minkälaista tekstiä mies suustaan päästää ja millaista on käytös ja teot.
Se ikä kun tunnetusti korreloikin kypsyyden kanssa.... Serkkuni, 30-v., jämähtäneenä edelleen 15-vuotiaan tasolle, niin käytöksen, ajatusten kuin "harrastustenkin" osalta. Vastuuta ei pysty ottamaan oikein mistään, vaan on jatkuvasti isänsä ja siskonsa oltava katsomassa perään, ettei tämä törttöile itseään hankaluuksiin.
Isäni, 60-v., ikuisesti jossain 16-19-vuotiaan tasolla. Ei hyväksy ikäänsä ja kuvitteleekin olevansa "ikinuori 20-vuotias". Eipä hänkään pysty tosissaan sitoutumaan yhtään mihinkään, ei asettumaan kenenkään muiden nahkoihin, ei ottamaan oikein mitään asiaa vakavasti (paitsi ne omat juttunsa) ja ajatusmaailmakin tuntuu pyörivän jossakin hiekkalaatikkoleikkien ja 16-vuotiaiden pokailun välimaastossa. Toisinaan taantuu jopa uhmaikäisen tasolle.
Veljenpoikani, 15-v., kova työmoraali ja tekeekin mieluummin töitä kuin "leikkii" ikäistensä juttuja. Kova on tekemään "bisnestä" myös, siinä määrin kuin hänen iässään nyt pystyy. Fiksu kuin mikä. Ei uskoisi, että on vasta teini, vähintään kuvittelisi varhaisaikuiseksi.
Että tälleen. Eipä se ikä todellakaan kerro ihmisen "henkisestä tasosta" yhtään mitään. Siksi on aika kapeakatseista tuijotella vain jonkun ikää ja tehdä kovin kauasmeneviä johtopäätöksiä miehestä tämän iän perusteella. Yleisin harhaluulo on varmaankin tuo, että " 10 vuotta itseäni vanhemmat ovat jo niin kypsiä ja kiehtovia!"
Siinä ei toki väärää ole, jos nyt sattuu kehkeytymään suhde 10 vuotta vanhemman kanssa. Sitä vain, että se ei saisi olla ensisijainen kriteeri millekään kumppaninmetsästykselle.
(Ja ennen kuin joku tulee sanomaan, niin kyllä, tiedostan, että näitä "kypsyyseroja" on myös naisissa. Mutta tässä keskustelussa oli kyse miehistä, joten luettelin vain miehiä.)
Mielenkiintoinen kirjoitus ja hyviä näkökulmia. Itsekin olen sitä mieltä, että kun persoonat löytävät toisensa ja natsaavat hyvin yhteen, ei iällä ole silloin merkitystä.
Mutta kolmekymppisillä on usein jo perhe, eli pieniä lapsia, joten kotona on melkoinen hulina. Jotkut miehet ovat silloin helpommin vietävissä kuin toiset, riippuen mm. siitä, millainen asema miehellä siinä on.
Moni on saanut pettyä siihen, mitä hetkellisestä hullantumisesta jäi lopulta käteen.
Kannattaa siis miettiä hieman sitäkin, millaisissa elämänvaiheissa ihmiset kulloinkin ovat. Ennakoimalla säästyy monelta sydänsurulta.
"Se toisen eletty elämä on kiinnostavaa."
Jaa-a. Ehkä tunnet, ettet ITSE elä? Tosiasiassa monella vanhemmalla miehellä on paljon vähemmän elämänkokemusta kuin nuoremmilla. Koska elämänkokemus ei synny kalenterista (vrt. kronologinen ikä). Monen miehen päivissä toistuu samat asiat lähes samanlaisina vuodesta vuoteen (avainsanoja mm: duuni, baari, kalja, pelaaminen, makkara, mökki, kalastus, golf..). Ei siis paljon tapahdu. Tunteistakaan ei puhuta, etenkään naiselle. Etenkään nuorelle naiselle. Paitsi silloin, kun halutaan pesää, kerrotaan jotain ympäripyöreää mitä nyt ikinä arvelee naisen haluavan kuulla. Nuoret naiset menevät helposti tähän lankaan. Naisten ja nuorten miesten kanssa on hieman toisin, koska vanhemmat naiset tuntevat miesten metkut (oli mies minkäikäinen tahansa).
Itselläni on ollut jo melko aikojen alusta itseäni reilusti nuorempi "poikakaveri". Mies 17v, itse 39v kun tutustuttiin. Hänen kanssaan olen viettänyt tuntikausia keskustellen syntyjä syviä. Jo kauan sitten heräsinkin siihen totuuteen, että monilla on parikymppisenä huomattavasti enemmän elämänkokemusta, -taitoa, sosiaalista älykkyyttä ym. kuin monilla eläkeiässä.
juuu-u, ei taida nämä syvälliset olla kauhean syvällisiä - 17v on teini poika joka miehuuden kynnyksellä.Sinä taas jo melkeimpä keski-ikäinen aikuinen nainen! Sairasta, sanon minä!
juu se se toisen rahat on kiinnostavaa