Millä tavalla miehen markkina-arvoon mahtaa vaikuttaa, jos pitää kissoista, muttei suuremmin välitä vaikkapa koirista? Esimerkiksi kollikissahan on hyvin miehinen eläin ja vapaan poikamiehen hengenheimolainen. Toisaalta omassa rankingissani kissanaiset saavat ylimääräisiä plussapisteitä, mutten ole välttämättä järin innostunut, mikäli tiedän naisen olevan koiranomistaja. Itse asiassa minun ideaaliperheeseeni kuuluisi luultavasti vaimo ja kaksi kissaa (vitsi, vitsi).
Asiallista palautetta, kiitos.
Asiallista palautetta, kiitos.
Vastaukset 26
Vanhimmat
No omalla kohdallani huonontaa, kahdestakin syystä; itse pidän enemmän koirista, niitä tulee aina perheessäni olemaan. Toisekseen olen allerginen kissoille, joten kissamiehen kanssa suhteesta ei tulisi mitään.
Jos ei minulla olisi allergiaa, niin haluaisin kotiini myös kissoja, mutta en pitäisi kovinkaan kiehtovana ajatusta että mieheni vain "sietäisi" koiraani, muttei siitä pitäisi, tai haluaisi osallistua sen huoltamiseen.
Itse olen koiraihminen niin kyllä mua hieman häiritsisi jos mies olisikin kissaihminen (itse en ole yhtään!). Toki eläinrakkaus on aina plussaa :)
Tuota en ymmärrä jos naisella on koira miksi tulevan siipan pitäisi siitä huolehtia? Meillä ei ainakaan mies käytä koiraa ulkona, ja sillä ehdolla koiran sain. Hän kyllä pitää siitä paljon, lepoertelee ja kerran näin kun antoi suukon ;) Minusta se on äärimmäisen hieno piirre miehessä, että on eläinrakas :)
No mielestäni (siis minun mielestäni vain) asia on niin että jos yhteisessä taloudessa asutaan, vähän kaikkea kummankin on oltava valmis tekemään. Eli jos olen vaikka kovassa kuumeessa niin tämä mies vie vaatimatta/kiristämättä koiran ihan oikealle lenkille, eikä vain pihalle pissalle.
Tai jos olen esim. yön/viikonlopun/viikon poissa voin luottaa siihen että koirasta huolehditaan oikealla tavalla.
Sitä trakoitin.
jouduin luopumaan miehestä,kun kissani tuli allergiseksi...
sitä paskan hajua
Sehän riippuu ihan siitä, miten markkinoilla liikkuva nainen suhtautuu eläimiin. Jotkut vihaavat kissoja, toiset inhoavat koiria. Luulisi, että vakka kantensa valitsee.
Itse olen sekä koira- että kissaihmisiä, lapsuudenkodissa oli ja on yhä molempia. En voisi kuvitella puolisokseni miestä, joka inhoaisi jompiakumpia tai olisi allerginen - tarkoitan siis, että jos seurustelun alkuvaiheessa jotain tällaista paljastuisi, veisin tuskin suhdetta sen pidemmälle. Toiset naiset haaveilevat lapsista, minä koirasta ja parista kissasta...sama juttu kuin minkä tahansa tulevaisuudensuunnitelman kanssa. Niiden on viisainta natsata edes osapuilleen kohdalleen miehen ja naisen aatoksissa, muuten tulee ongelmia. Ja lujaa.
Sellainen mies olisi hyvä joka pitää ötököistä hämähäkistä norsuun ja ihmisistä vauvasta vaariin. Onhan niitä kissa- ja koiraihmisiä erikseen ja sillä onkin merkitystä silloin kun on ottamassa lemmikkiä, mutta oudolta kuulostaisi jos pakittaisit siksi että naisella on koira? Tulee mieleen oletko eläinrakas lopulta ollenkaan, kissakin olisi sinulle lähinnä symboli? Ehkä ajat vain tietynmerkkistä autoa, ystäviesi tulee olla tietyllä sosiaalisella tasolla, asuntosi sijaita tietyllä alueella... ?
Itse olen maailmanparantaja-viherpipertäjä -tyyppi enkä pidä lemmikkien pitämistä mitenkään erityisen viehättävänä piirteenä, mutta en näe sitä mitenkään suuresti markkina-arvoon vaikuttavana tekijänä.
Sen sijaan jos mies kysyy minulta tykkäänkö enemmän koirista vai kissoista ja vetää siitä jopa johtopäätöksiä niin se toki vaikuttaa minun mielikuvaani miehestä. On vaikea kuvitella, että ihminen, joka pitää eläinmieltymystäni jotekin merkitsevänä tekijänä, olisi samoilla aaltopituuksilla kanssani.
Itse en lemmikkejä halua, mutta jos toisella niitä on niin sitten on. Kyllä minä eläinten kanssa toimeen tulen, kuten lastenkin, vaikka kumpiakaan ei aio aktiivisesti itse hankkia. Jos niitä suhteen sivutuotteena siunaantuu, niin sitten eletään sen mukaan. Olen usein ollut eläin-(varsinkin koiran-) vahtina ystävilleni ja onhan eläimissä puolensa.
Vastasiko kysymykseesi tarpeeksi tyhjentävästi?
Minusta kissoista valtavasti pitävät miehet, jotka eivät pidä koirista ovat jotenkin sievisteleviä ja läpsyn-läpsyn-lää-tyyppejä. Eli yhdistän tietynlaisen suoraluontoisuuden puutteen sekä teeskentelyn tällaisiin tyyppeihin. Koira se on rehellinen eläin, ja sellaisesta pitävät rehelliset ihmiset! Viekasteleva kissa miellyttää viekastelijoita.
(Ehkä mielipiteeseeni vaikuttaa, että tunnen juuri tuollaisen kissafanin, tosin naisen).
Mieheni josta ero on vireillä pitää kissoista oikeastaan enemmän kuin koirista. Minä taas ehdottomasti päin vastoin. Se on yksi pieni seikka kaiken muun keskellä, mutta emmme todellakaan sovi toisillemme.
...kun kolahti, kun olen kissoja rakastava mies. :) Täytyy hieman itseironisestikin ottaa sellainen kahtiajakonäkemys tähän, että yleensä laiskemmat ihmiset ottavat kissan ja ahkerat ja paljon ulkoilevat koiran. Minua ei saisi kirveelläkään joka päivä ja pakkasilla ja sateilla ulkoiluttamaan jotain elukkaa ja vielä noukkimaan sen jätöksiä (niin kuin ainakin KUULUISI tehdä). Toisaalta ahdistaisi jos ei voisi viikonlopuksi lähteä rauhassa matkoille ilman että ottaa elukan mukaan tai ruinaa jonkun hoitamaan sitä kun ei se itse pärjää.
Täytyy myöntää, että itseäni kyllä jarruttaisi hieman jos naisella olisi koira. Kyllä sitä joutuisi itsekin lenkittäjäksi ennen pitkää. Ja ne karvat ja se räksytys ja se haju... Noh, kunhan olisi sitten edes kunnon koira, eikä mikään lattiamopin vaihtopää ;)
aika hyvä vastaus ko aiheeseen:) itse olen sitä mieltä että tykkäsipä kissoista koirista lapsista tms.. niin eiköhän jokainen löydä itselleen sopivan kumppanin:D
itse olen koira ihminen mutta no jos jollain on muu lemmikki tai lapsi se on hänen oma assii:) ja hankkikoon omalle egolle sopivaa seuraa.. kyllähän kissa ihminen kissa ihmisen kanssa löytää paljon keskusteltavaa lemmikistään kuten lapsia haluavat ihmiset ja koira ihmiset kukin tavallaan:D
Mulla on hyvin pitkälti samanmoinen kuva ihmisistä -> koirallinen on reipas, kissallinen on laiska. Mutta ei voi tietenkään yleistää.
Mutta sen asian haluan korjata ettet vahingossa tyrmää heti alkuunsa jotain ihanaa prinsessaa vain sen takia että hänellä on koira...
1. Lenkittäminen on hauskaa, siinä kunto kasvaa ja onhan ihanaa olla yhdessä luonnossa rakastamansa naisen kanssa ulkoiluttamassa koiraa?
2. Koirilla on yleensä karvanlähtöaika (pari kertaa vuodessa), joten ei se karvamäärä välttämättä ole kamalaa (vaikka omallani tuntuu aina olevankin ;-), ja villakoirista ei karva irtoa.
3. Kaikki koirat eivät räksytä. Se on kouluttamisesta kiinni.
"Kissaihmiset viekastelevia ja koiraihmiset rehtejä". Ootko ihan terve? Mikä on, kun osa ihmisistä elää keskiaikaa, jolloin kissoja pitäviä ihmisiä pidettiin noitina jne. Ihminen jolla on sydän ja aivot, pitää kaikista eläimistä (ei nyt ehkä hämähäkeistä, toukista jne.)
Kun kerrankin kuulisi yhdenkin oikean perustelun, miksi inhoaa kissoja, eikä vain tietämättömyyttä osoittavia, ennakkoluuloihin ja taikauskoon perustuvia juttuja, jotka ovat aikansa eläneet. monilla nämä opit ovat tulleet lapsuudenkodista vanhemmilta ja ajan myötä juurtuneet. Kun ei asioiden kanssa ole elänyt, ei niistä ole käsitystä.
Itselläni on kolme kissaa, pidän myös koirista, mutta kissa on helppohoitoisempi ja sopii meille paremmin. Kissaa voi kasvattaa ihan samalla tavalla kuin koiraakin, kun on kärsivällisyyttä ja halua. Niistä saa sisäsiistejä,ne oppivat tarvittaessa kulkemaan valjaissa, meillä jopa osaavat avata ovet hyppäämällä kahvalle. Kissanpissa ei kyllä nykyaikana haise kenelläkään kissanomistajalla kotona, kun pitää huolen hiekkalaatikon puhtaudesta ja ostaa kaupasta saatavia kissanhiekkoja, jotka poistavat hajun.
Kissa osaa osoittaa rakkauttaa omistajaansa kohtaan, jos omistaja kohtelee sitä hyvin pennusta alkaen. Se tulee viereen tai syliin nukkumaan, kehrää, puskee ja haluaa silityksiä. Kissat nauttivat myös leikkimisestä joskus yksinään, joskus keskenään tai omistajansa kanssa. Yhtään naarmua ei ole kissa aiheuttanut minulle tai lapsillemme pentuiän jälkeen. Kissanäyttelyissäkin olemme käyneet aiemmin ja kissa on oppinut olemaan rauhallinen tuomarinpöydällä ja vieraiden sylissä. Ennen näyttelyä kissat on pesty ja föönattu, eikä silloinkaan ole kissa raapinut, vaikka ei niin pesuista välitäkään. Kissa pitää siisteydestä ja huolehtii yleensä itse turkkinsa puhtaudesta ja kunnosta, ellei ole pitkäkarvainen.
Lähes jokaisella jolla on omia eläimiä, on varmasti lämmin sydän kaikkia luontokappaleita kohtaan. Ihminen joka vihaa eläimiä ei mahdu minun ajatusmaailmaani. Sellainen ihminen vihaa paljon muutakin ja on jyrkkä sekä mustavalkoinen. En ole mikään kissa- tai eläinfanatikko, vaikka nyt kimpaannuinkin. Se vaan, kun on opettanut omat lapsensa rakastamaan luontokappaleita saa ihmettelemään, miksi ihmiset opetetaan lapsista asti vihaamaan eläimiä.
Edelliselle kirjoittajalle: perheessämmme on aina ollut sekä koira että kissa. Tietenkin hoidan jälkimmäistäkin, mutta todella sydämellä en pidä kissoista niin kuin koirista. Tämä viekkaus-rehellisyys nyt oli vähän tsoukki, mutta harvinaisen usein olen kyllä havainnut, että intohimoisten kissaihmisten kanssa minulla ei todellakaan synkkaa.
Kirjoitat täyttä asiaa! Itsekin olen kissaihminen ja avokkini on kissaihminen, vaikka tykkää myös kovasti koirista. Itsekin pidän koiria mukavina, mutta en vain osaa suhtautua niihin samalla varmuudella kuin kissoihin, johtuen siitä, koska meillä on ollut kissoja ihan lapsuudestani asti.
Kissat ovat moniulotteisia persoonia, tietämätön voisi sanoa, että laiskoja, erakoita ja turhamaisia. Meidän kisut on ihan erilaisia, toinen on kuin koira, tekee heti tuttavuutta uusien ihmisten kanssa, äänekäs, yliseurallinen ja oikein ryysii syliin kysymättä lupaa sekä hyvin energinen :) Toinen on hiljaisempi, mietteliäs, arka, pelkää vieraita, illalla kun istumme sohvalla katsomassa telkkaria tulee tämä kissa sohvan viereen istumaan ja tuijottaa, naukaisee ja jos vastaamme, että "hyppää vaan", kissa hyppää sohvalle ja kainaloon nukkumaan :) Kissa saattaa aluksi vaikuttaa vetäytyvämmältä kuin koira, mutta kunhan olet raivannut tiesi kissan sydämeen antamalla hoivaa ja rakkautta, voit olla varma, että kissan sydän kuuluu sinulle ikuisesti :) Kissan opettaminen vaatii kärsivällisyyttä, mutta niinpä meidän kollipojat oppivat käymään valjaissa ulkona, käyvät n. 5-6 kertaa viikossa ulkona ja teemme semmoisen tunnin-puolentoista lenkin kerrallaan. Ja eivät haise, jos laatikon puhdistamisesta pitää huolta. Meillä on tarkat hoitorituaalit kissoille, nauttivat kovasti harjaamisesta ja toinen kissa tykkää suihkussa käynnistä (viikoittain pesemme ja rasvaamme kissojen peräreiät ja tassut).
Tälläkin hetkellä tuo arempi kissa makaa vieressäni kirjoituspöydällä ja kuuntelee ihme rapinaa :)
Meille sopii kissa paremmin, ei ehkä kaikille, muttei tarvitsekaan. Turhaa on kuitenkin nojata stereotypioihin ja tehdä päätelmiä niiden perusteella.
Ensiksi haluaisin sanoa, että naiset eivät ole lapsia: jos aikuinen ottaa itselleen koiran, osaa siitä yleensä itse myös huolen pitää.
Mutta sitten asiaan. meidän suhteessa mies pitää kisoista, minä koirista. Olemme jo hyvässä yhteisymmärryksessä sopineet, että kotiimme tulee ainakin yksi kappale kutakin lajia. Minusta kissatkin ovat ihan kivoja, ja miehestä koirienkin kanssa pärjää. Niin että se tämän mielipiteen koko pointti oli, että kummankin tyypin edustajat voivat hyvin pärjätä keskenään, kunhan omaavat hieman suvaitsevuutta, ja lähtevät mukaan avoimin mielin. Aion toki tulevaisuudessa koirani hoitaa, mutta olen tietenkin onnesta soikea, jos mies minun sairastaessani suostuisi sen käyttämään ulkona.
Itselläni on ollut kissa 10v ja huomaan arvostavani kissaihmisiä ihan eri tavalla kuin koiraihmisiä.. Ja eläimistä tykkääviä eri tavalla kuin eläimiä inhoavia. Kissoilla on luonnetta, he ovat jokainen oma persoonansa, siksi ehkä pidän kissaihmisiä mielenkiintoisempina kuin koiraihmisiä.
Jos minun poikaystäväni ei olisi tykästynyt kissaani niin tuskin olisimme enää yhdessä, en olisi voinut kuvitellakaan luopuvani kissastani. Kyllä se ihmisestä jotain kertoo. Esim. jos pelaat jääkiekkoa ammatiksesi niin tuskin alat seurustelemaan naisen kanssa joka inhoaa jääkiekkoa yli kaiken. Etsi vain nainen joka myös pitää kissoista, kyllä sellaisia löytyy!:)
Niin pitkään kuin sitä on vapailla markkinoilla eli vapaa poikamies, niin silloinhan sitä voi vielä "vaikuttaa" miten asiat kehittyvät ja asettaa eri sortin kriteereitä periaatteessa kiinnostaville naisille. En ole todellakaan mikään maailmanparantajatyyppi, mutta minulla on ollut pitkään kissa, johon olen aidosti kiintynyt. Mitä tulee statusajatteluun, niin minulla ei ole edes autoa ja olen aivan tyytyväinen nykyiseen vuokra-asuntooni. Toisaalta arvostan naisessa sitä, että hänellä on ylipisto-opintoja eikä hän ole esimerkiksi pelkästään peruskoulun käynyt. Tosin ei koulutustasokaan ole mikään ainoa kriteeri, mutta kyllä se kertoo kyseistä ihmisestä enemmän kuin horoskooppimerkki.
Mikäli nainen on aito kissaihminen, se on minun sarakkeessani plussamerkintä, samoin kuin esimerkiksi tupakoimattomuus, urheilullisuus ja hyvä yleissivistys, jota naisen kanssa voi järkevästi keskustella aiheesta kuin aiheesta.
Ei minulla ole sinäänsä mitään koiraihmisiä vastaan, sillä monissa asioissa lemmikkien omistajilla on paljon yhteisiä piirteitä. Itse olen kuitenkin viehättynyt enemmän kissoista niiden itsenäisen luonteen ja yleisen käyttäytymisen kautta. Jos siis vallitsi sen kaltainen teoreettinen valintatilanne, jossa kahdella naisella olisi muuten aivan samankaltaiset ominaisuudet, niin silloin kissanainen veisi voiton koiranaisesta, mutta tämä on vain yleistä pohdiskelua.
The End.
on avokin kanssa 2 kissaa, itse olen kasvanut kodissa, jossa on ollut kissoja ties kuinka pitkään. Avokin kotona on myös 2 kissaa ja koira, tykkää molemmista, mutta kertoi, että kissat on enemmän hänen mieleensä. Kissaihmisiä voi tosiaan ajatella laiskemmiksi ja itsekäämmiksi kuin koiraihmisiä. En vain pysty ajattelemaan, että jos on vaikka päivän tai pari poissa kotoa, niin kaikki koiran hoidot sun muut pitää suunnitella etukäteen tai kaikki eivät välttämättä edes pääse lomailemaan ilman lemmikkiä..
Ja mitä kissoihin vielä tulee, niin meillä ulkoilutetaan kissoja säännöllisesti. Kesäisin kissat pääsevät melkein joka päivä lenkille, kierretään semmoinen tunnin-puolentoista lenkki kerrallaan metsässä, talvisin käymme n. 3-4 kertaa viikossa ulkona ja teemme lyhyemmän lenkin. Meidän kissat on pennusta asti totutettu valjaisiin ja osaavat käyttäytyä todella nätisti ulkona, eivät hirveästi säiky muita ihmisiä, koiria, autoja jne. Omapäisiä nuo meidän kolliherrat osaavat olla, mutta pärjäävät silti vauhdissa isommille koirille (paitsi silloin kun pysähtyvät haistelemaan tai tarpeilleen - ja kyllä, meillä kulkee muovipussi lenkillä taskussa) ja voi sitä menoa, kun ottavat vauhtia ja kiipeävät puuhun :) Ja voin kertoa, että monet koiranomistajat ovat huvittuneina katsoneet, kun olemme lenkillä kissojen kanssa ja jotka eivät kaiken lisäksi kyyki koko ajan jonkun puskan alla piilossa vaan pitävät kunnon tahtia päällä :)
Miksi kissoja ei muka saisi ulkoiluttaa? Jos kissa on pennusta asti opetettu ulkoilemaan eikä taustalla ole mitään ikäviä kokemuksia, homma sujuu hyvinkin helposti. Saa itse hiukan happea ja pääsee kiipeilemään kallioilla, rymyämään puskissa ja kissat pysyvät hyvässä kunnossa ja iloisina. Sekä ruoka ja uni maistuu.
Mutta, jos tämä nyt oikeasti mitään muuttaisi, on kuitenkin heitettävä tähän perinnekeskusteluun uusi näkökulma.
Entä jos naisella on kotonaan useita lintuhämähäkkejä, käärme, skorpioni,salamantereita, hamstereita, mutta ei näitä perinteisiä karvaisia neljäjalkaisia kodin lemmikkejä ? Kummallinen eläjä, vai herättääkö mielenkiinnon ?
Kummallinen eläjä, ja juuri siksi herättää mielenkiinnon...
Eikä minulla ole mitään yhtäkään noita luettelemiasi lajeja vastaan, mutta tuo elukoiden kokonaismäärä arveluttaisi. En oikein ymmärrä miksi pitää kerätä kokonainen eläintarha kotiin, eikö tuo käy vähän ahtaaksi ja kalliiksikin? 1-2 eläintä riittää per huusholli.
Noh, kukin tavallaan, eikä sun tilanne ole edes sieltä pahimmasta päästä. Joillakin ihmisillä on niin paljon eläimiä, että homma vaikuttaa joltain patologiselta korviketoiminnalta ja sitten tulee taas otsikoihin, että "Naisen asunnossa oli 40 kissaa"...
No joo, siis en syytä sua tällaisesta, sun eläimethän on vielä aika kompaktia mallia. :)
Avomieheni ilmoitti yhteen muuttaessamme, ettei pidä koirista vaan on enemmän kissaihmisiä. Oma koirani oli hänelle ensimmäinen lähempi tuttavuus koiriin, ja kas kummaa, nyt viiden vuoden jälkeen hän on vannoutunut koiraihminen ja rakastaa koiria. Joten usein nuo asenteet johtuvat ihan siitä, ettei ole kokemusta asiasta. Se on sitten huono, jos ei jonkun kanssa suostu deittailemaan SIITÄ SYYSTÄ, että tällä on koira :D
Se, miten vaikutta marrkina-arvoon riippuu siitä, mistä tyttö itsekin pitää.
Minä olen henkeen ja vereen kissaihminen. Koirat ovat jees mikäli ne pysyvät muutaman metrin päässä. Koskaan en voisi kuvitella asuvani samassa taloudessa koiran kanssa.
Jos mies pitää kissoista, nostaa se hänen pisteitään roimasti.
En mielellään alkaisi seurustelemaan miehen kanssa, joka omistaa koiran, syynä se, etten pidä koirista, ja myös pelkään niitä. Ehdottomasti en myöskään sellaisen kanssa, joka inhoaa kissoja, tai jolle kissat ovat "ihan sama". Joten kissaihmisen haluan, ja siitä en tingi.
Pitää kissoista - plussaa
Ei pidä koirista - miinusta
Itselläni on näet molemmat. :) Että osaavatkin olla suloisia.