Elän tyttöystäväni kanssa ns. puolikaukosuhteessaa (nähdään viikonloppuisin). Ollaan tunnettu 3kk, soitellaan jokapäivä ja ihan hyvin on mennyt, ainakin mun mielestä. Mutta nyt on homma ruvennut tökkimään, tai ehkä se on tökkinyt kokoajan, en vaan oo halunnu uskoo sitä. Naineen sanoo haluavansa tilaa hengittää, mutta ei ole ainakaan vielä pistänyt poikki (kiitos hyvien puhetaitojeni). Hän ei halua puhu asiasta tai yleensäkään mistään tunteellisemmasta, ahdistaa kuulemma. Hän ei pahemmin minulle "lässyttele" enkä ole enää yhtään perillä hänen tunteistaan. Kun hän viikonloppuisisn tulee kotiinsa tähän lähelle, hänellä on kauheita ongelmia jakaa aikansa minun ja kavereidensa kanssa. Tottakai kavereita pitää olla, mutta kait sitä poikaystävääkin voi välillä nähdä.
Olemme molemmat ensikertalaisia näin vakavassa suhteessa, eikä kumpikaan vissiin oikein tiedä mikä on homman nimi. Ja täysikäisiä olemme, joten kyseessä ei ole mikään teinihömppäily (vaikka eihän niissä mitään vikaa varmaankaan ole)
Kommentteja? Apua?
Olemme molemmat ensikertalaisia näin vakavassa suhteessa, eikä kumpikaan vissiin oikein tiedä mikä on homman nimi. Ja täysikäisiä olemme, joten kyseessä ei ole mikään teinihömppäily (vaikka eihän niissä mitään vikaa varmaankaan ole)
Kommentteja? Apua?
Vastaukset 7
Vanhimmat
onkohan tuon toisen osapuolen tunteet sitten kuinka syvällisiä? jos nimittäin pitää valita kenen kanssa viettää enemmän aikaa, ystävien vai sinun...vai voisiko hänellä olla jonkinmoinen 3 kk jälkeinen taantumisvaihe suhteessa...
Hei!
Mulla oli samanlainen "Ongelma" mun ex-poikakaverini kanssa. Olin muka aina niin kiireinen etten kerinny nähä sitä jne. No eikai mulla mikään muu siinä ollu kuin etten halunnu loukata sitä ja kertoa ettei suhde toimi, aikani olin kiireinen ja ex kyllästyi, joten pääsin siitä eroon. Kysy haluaako se oikeesti olla sun kans, vai onko yritys vain lopettaa suhde? Pärjäile ja ota asia käsittelyyn.
Joo, kokemusta on tuollaisesta ja se on aina lopun alkusoitto. Itselleni on käynyt niin pari kertaa. Naisille se on niin pirun vaikeeta pistää poikki, ETENKIN silloinkun kyseessä on tilanne, että nainen on kiinnostunut jostain toisesta. Niinkuin uskon, että tilanne kohdallasi on. En usko, että hän sinua olisi pettänyt, mutta hänellä on joku kolmas osapuoli tunnetasolla mukana. Yleensä se aiheuttaa tuollaisen epävarmuuden. JA kuten aina, sellaisen olemassaolo kielletään, ehkä koska nainen saattaa kokea, ettei se vielä ole mainitsemisen arvoinen tai tarkoita mitään. Monella naisella on se ONGELMA, että he eivät halua satuttaa ihmistä, joka rakastaa heitä tai tykkää heistä. Tekisit suhteen lopettamisen turhan helpoksi hänelle jos vain itse antaisit periksi. EI! Jos pidät hänestä niin haasta hänet tunnetasolla. Älä ylenkorosta sitä, että pidät hänestä, mutta osoita se muistamalla häntä usein esim. textareilla tai soitoilla. Siinä vaiheessa kun hän jättää niin hajoa, ainakin esityksenomaisesti. Tämä herättää naisessa luontaisen halun auttaa ja se saattaa hetkeksi pelastaa suhteesi tai ainakin estää naistasi ryntäämästä tämän kolmannen osapuolen syliin ihan heti. Samalla kun yrität taistella oman suhteesi osalta niin kannattaa varautua pahimpaan tekemällä niinkuin naisesi eli etsiskelemällä vaivihkaa uutta naista. Niitä on paljon, mutta vain aniharva on sellainen, johon kannattaa pidemmänpäälle luottaa ja uskoa. Tämän olen ikävä kyllä joutunut kokemaan, mutta olen viimein kymmenen yrityksen jälkeen löytänyt sen naisen, joka on helmi tuolla tavallisen hiekan joukossa. Kaikki ihmissuhteet ovat viimekädessä raakaa pelailua ja naiset syyllistyvät sellaiseen pelleilyyn niinkuin miehetkin, tuohon oikean elämän saippuaooppeeraan. Ei kannata odottaa, että naisesi tunnustaisi, että hänellä joku toinen on kiikarissa... ja jos ei ole niin hän ainakin ajattelee, että jättämällä sinut hän vihdoin voi taas vapaasti härvätä uusien kanssa.
Jättäminen on ainakin yhtä pahaa kuin pettäminen jos itse sattuu toisesta välittämään. Neuvoni siis on, että kannattaa alkaa pelailemaan.
Lykkyä.
-Mies -81
Juu kiitoksia asiallisista vastauksista... kaippa tässä pitää vielä jotain yrittää... katsotaan sano lääkäri
Ota härkää sarvista ja nosta kissa ns. pöydälle, eli kysy suoraan missä mennään. Vastaus voi satuttaa, mutta sitten sun ei ainakaan tarvi elää epätietoisuudessa ja voit jatkaa elämääsi ilman häntä tai hänen kanssaan. Kysy suoraan seuraavaksi kun näätte.
Voi olla että tarvitsette kummatkin tilaa hengähtää ja tavata muitakin, jos tämä on eka vakava suhde molemmilla. Tsemppiä!
kuulostaa tyttöystäväsi minulta viitisen vuotta sitten, ken elin samanlaisessa viikonloppusuhteessa. Opiskelin viikot toisaalla, ja noin jokatoisen viikonlopum vietin kotikonnuilla exsän kanssa. Itseäni raastoi se, että ex odotti, että vietän kaiken ajan hänen kanssaan, vaikka itse olisin tarvinnut aikaa myös perheelle ja ystäville. Ja tämä huolimatta siitä, että toinen puoli totuutta oli tunteiden lopahtaminen. Kolmatta osapuolta ei kuitenkaan ollut edes tunnetasolla mukana. Itsekään en heti uskaltanut ottaa härkää sarvista, ja kertoa exälle, että nyt on tämä homma loppu, sain sen kuitenkin hetken jahkattuani sanottua. Meillä osasyy oli myös se, että ex oli mustasukkainen elämästäni opiskelupaikalla, vaikka en kovin reipasta opiskelijaelämää viettänytkään.
Neuvoksi sinulle; ota härkää sarvista, ja kysy suoraan mikä on ongelmana, et ole ansainnut epätietoisuudessa kärvistelemistä, ja sitä tyttöystäväsikin tulisi kunnioittaa.
Joo-o. Meillä tilanne on toisinpäin. Opiskelen toisella paikkakunnalla ja kun vkloppuna palailen maisemiin, on kundillani vaikeuksia järjestää minulle aikaa. Luin sinulle tulleita vastauksia, ja kai se tosiaan on niin että jos HALUAA nähdä, sitä aikaa järjestyy. 9 kuukauden seurustelun (meille myös ensimmäinen vakavampi) jälkeen vain on niin vaikeaa pistää poikki, kun kuitenkin tykkää.
Toivottavasti asiat selviää (on jo selvinny), suuntaan tai toiseen...