Tää Suomi24 ei välttämättä ole mikään psykoterapiapalsta, mutta ei minulla ole mitään muutakaan paikkaa, missä keskustella asiasta. Hakisinko avioeroa? Romantiikkaa tai seksiä ei ole ollut yhdeksään vuoteen. Muuta villiä menoa on ollut sitäkin enemmän. Nykyään koen, että mieheni on hyvä ystäväni. Kai minä rakastan häntä, tietyllä, spesifillä tavalla.
Mutta. Haaveilen, että saisin toteuttaa unelmani muiden miesten suhteen. Sisimmässäni rakastun useinkin. Haaveilen istumisesta lähekkäin, keskusteluista ja erityisesti rakastelusta. Olen kuitenkin jo vähän yli viisikymmentä ja pystyisinkö koskaan löytämään ketään, joka voisi haaveeni toteuttaa? Enkä ole itsekään kovin seksikäs ENÄÄ. Toisinaan kärsin hyvin paljon, kun tuntuu, että olen pussissa kuin elävän miehen leski.
Mutta. Käytännössä ero olisi hyvin vaikea toteuttaa. Saattaisin jopa joutua luopumaan lapsesta. En voi kertoa tämän enempää kaikista käytännön esteistä.
Siis. Yrittäisinkö erota? Pitäisikö minun teidän mielestänne erota?
Mutta. Haaveilen, että saisin toteuttaa unelmani muiden miesten suhteen. Sisimmässäni rakastun useinkin. Haaveilen istumisesta lähekkäin, keskusteluista ja erityisesti rakastelusta. Olen kuitenkin jo vähän yli viisikymmentä ja pystyisinkö koskaan löytämään ketään, joka voisi haaveeni toteuttaa? Enkä ole itsekään kovin seksikäs ENÄÄ. Toisinaan kärsin hyvin paljon, kun tuntuu, että olen pussissa kuin elävän miehen leski.
Mutta. Käytännössä ero olisi hyvin vaikea toteuttaa. Saattaisin jopa joutua luopumaan lapsesta. En voi kertoa tämän enempää kaikista käytännön esteistä.
Siis. Yrittäisinkö erota? Pitäisikö minun teidän mielestänne erota?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Meillä on vain yksi elämä eikä sen valinnoista voi päättää muut kuin ihminen itse. Tähän asti kaveruus on riittänyt sinulle, riittääkö jatkossa, ehkä teidän pitäisi keskustella siitä yhdessä. Ehkä miehelläsi on suhde toisen kanssa, ehkä sinullakin pitäisi olla, jos päätätte jatkaa yhdessä ettekä halua enää seksiä toistenne kanssa. Eroaminen on vaikeaa jokaiselle, mutta eroamisesta voi mennä keskustelemaan vaikka terapiaan. Jos liitossa ei ole läheisyyttä eikä seksiä, niin itse en voisi sellaisessa liitossa jatkaa, mutta toiset tuntuvat jaksavan hoitaen läheisyydentarpeet muualla.
Niin. Olen kyllä odottanut, että se toinen nainen ilmestyisi näyttämölle. Ei ole ilmestynyt. Tiedän kyllä, että mieheni on hyvä valehtelija. Mutta MIKSI hän valehtelisi minulle, eikä hakisi eroa? Itse en halua pettää miestäni. Nykyään toisinaan se vaan alkaa näyttää ainoalta ulospääsykeinolta tästä purkista. (Eipä toisaalta- eipä sitä pettämistä ole minulle ehdoteltu.)
Samasta syystä ehkä kuin sinä itsekään et tee asian eteen mitään. On helpompi jatkaa kuin ennen, koska eroaminen ei ole helppoa. En kyllä tajua miksi näet ainoan ulospääsytien pettämisen kautta. Eihän siinä tarvita kuin yksi keskustelu että asiat alkavat liikkua johonkin suuntaan.
Kyllä vieraissa käyminenkin alkaa liikuttaa asioita. Etenkin siihen suuntaan, että tietää mitä itse haluaa ja mitä ei.
Sinustahan se vain on kiinni. Mitä haluat. Ihan varmasti löydät uuden miehen, sellaisen jonka kanssa istua sohvalla ja rakastella. Mutta riittäisikö se sittenkään? Varmasti tiedät, että suhteessa pitäisi olla muutakin.
Mitä muuta?
Et tiedä mitä muuta suhteessa pitäisi olla? Aika outoa. Esimerkiksi rakkautta, keskustelua, kuuntelua, kumppanuutta.
Minä vaan olen pelkuri, joka ei halua, kykene puhumaan asioista mieheni kanssa. Joskus kauan sitten hän pahoinpiteli minua. Pelkään.
Aika ristiriitaista huttua suollat. Olet hyvä ystävä ja miehen kanssa synkkaa hyvin.
On muuta villi menoa miehen kanssa mutta ei enää seksiä ja siitä huolimatta pelkäät.
Ja höpsis, mukavuuttasi olet pysynyt parisuhteessa. Olet niin laiska, että et viitsi sekstata ukkosi kanssa, haaveilet sen sijaan muista, haaveita ei tarvitse toteuttaa, saa maata sängyssä kuvitelmiensa kanssa. Laiskan ihmisen touhua kun ei viitsitä pitää huolta parisuhteesta, eletään kuvitelmissa mieluummin.
50 ikäisillä on jo lähes aikuiset lapset, ei niitä menetetä erossa enää minnekään. Lapsi elää lähes aikuisen elämää ja irtaantuu sinusta muutenkin muutaman vuoden sisällä.
Mutta tekosyitähän on helppo keksiä kun ei viitsitä nähdä vaivaa olemassa olevan parisuhteen eteen.
Väittäisin, että mieheni ei ainakaan ole huolehtinut parisuhteestamme, paitsi pitänyt sen kulisseja yllä. Välillä hän loukkaa minua sanallisesti verisesti. Sellaisesta loukkaamisesta katoaa kyllä kaikki halut.
On minussakin syytä. Tunnustan etten mennyt aikoinaan loppuelämäksi totisella sydämellä naimisiin. Mutten myöskään kuvitellut, että liittomme muuttuisi seksittömäksi! Ja en todella tiennyt, miten hankala tästä purkista on päästä pois.
Siis mitä ihmettä? Miehesi on hyvä kaverisi, joka ei kuitenkaan yhtään huolehdi parisuhteestanne, on pahoinpidellyt sinua, loukkaa sanallisesti verisesti. Tottakai huonosta kohtelusta katoaa kaikki halut ja seuraa pelkoa. Mutta miten kummassa voit sanoa miestä hyväksi kaveriksi???? Hänhän on kaikkea muuta. Ja miksi odotat seksiä mieheltä, joka käyttäytyy noin? Aika ristiriitaista.
Ja miksi luopuisit lapsesta erossa?
Ensiviestiin verrattuna olet kirjoittanut hyvin ristiriitaisia asioita kuten muutkin sanovat. Luulen että olet tottunut hyvin kummalliseen kohteluun ja pidät sitä normaalina. Aivan niin kuin muutkin ihmettelen kun sanot tällaista miestä hyväksi kaveriksesi? Oletko sinä jo lapsuudenkodissa tottunut väkivaltaan ja huonoon kohteluun? Normaalisti kukaan ei nimitä kaveriaan hyväksi, jos tämä on ollut väkivaltainen, valehtelee jne. Ei aviomiestä eikä ystäviä, ystävä on aivan toisenlainen.
Jos elää pitkään tällaisessa epäterveessä suhteessa niin oma ajattelu vääristyy. Eroaminen voi olla vaikeaa, koska toinen on murskannut normaalin ajattelun ja itsetunnon tai ehkä se on tapahtunut jo lapsena. Normaalista avioliitostakin eroaminen on hankalaa ja tällaisesta riippuvuussuhteesta vielä hankalampaa, joten mielestäni kannattaisi hankkiutua johonkin ammattilaisen kanssa keskustelemaan. Jos mies on ollut väkivaltainen niin voisit ehkä soittaa johonkin auttavaan puhelimeen vaikka aluksi. Voi hyvin olla, että mies pyrkii estämään eron väkivallan avulla ja se uhka pitää ottaa vakavasti. Mielenterveysseuralla on kriisipuhelin ja ilmaista terapiaa suurimmilla paikkakunnilla. Jos pelkäät eroväkivaltaa niin älä puhu miehellesi mitään ennen kuin olet keskutellut tilanteesta terapeutin kanssa.
Samoja kysymyksiä tulee mieleen kuin edellä kirjoittavilla. Miten niin mies on hyvä kaveri, jos hän loukkaa, ja jopa pahoinpitelee? "Muuta villiä menoa on ollut sitäkin enemmän. " Mitäköhän mahdat tällä tarkoittaa? Ei ole seksiä ja romantiikkaa, mutta villiä menoa. Hmm. Riitelette ja tavarat lentää? Vai mitä se on?
mbbbkvl kirjoitti: "Oletko sinä jo lapsuudenkodissa tottunut väkivaltaan ja huonoon kohteluun? " Tätä minäkin mietin. Olet tai et, on täysin epänormaalia alistua huonoon kohteluun ja sen päälle kuvitella miehen olevan hyvä kaveri.
Kaverit kai riitelevät toisinaan... Mutta voitte olla osittain oikeassa. Lapsuudenkotini oli täysin erilainen.
Katson kuitenkin viisaimmaksi lopettaa omalta osaltani asian käsittelyn tällä palstalla tähän. Syy on se, että huomaan, etten kiinnijäämisen pelossa uskalla kirjoittaa kaikesta... Täytyy siis kääntyä jonkun vaitiolovelvollisen tahon puoleen: psykiatrin tai papin tai...