Joanna nojasi jokilaivan reelinkiin pyykkinarulta karanneessa lakanassaan veden kimallus kasvoillaan. Hän oli koruton,hoikka ja surumielisen oloinen. Hän oli täällä, mutta hän ei ollut minun, Joe Bob ajatteli ja poksautti bissen auki.
Ehkä pokeripeli voisi piristää.
(Naurua)
(Hihitystä)
Ehkä pokeripeli voisi piristää.
(Naurua)
(Hihitystä)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ulkokultaisessa tilannekuvassa tulin luetelleeksi vähän sitä sun tätä Joannan vaivoiksi. Oikeastaan he olivat lähes kiinni toisissaan ja naureskelivat niille turisteille, jotka olivat pudonneet botskista jokrokotiilien ruoaksi.
Mitäs dokasivat niin paljon. Vielä kidassa joku ääliö napsi itselleen selfien.
(Reps)
Jatka tarinaa siten, että Joe Bob poksauttaa Joannan auki.
Tsuf
Ei tuollaisia jumalattaria "poksautella" auki.
Jotain eroottista läträystä voisin kyllä harrastaa.
Ihana nainen. Haluaisin kiikkua kilpaa vanhana satamajätkänä Joannan kanssa.
(Naurua)
Puolimatkassa.
Rengas puhkesi, varalla oleva oli huollon yhteydessä vaihdettu kelvottomaan, mikä on hävytöntä. Arvot luovat lipumamme. Maamme, lippumaamme. Night vision VS. Nightdreamer: Paljon pimeyttä ja senkin verran valoa. Pimeys ei ole yksin meissä. Kuljemme niin kauan sokeina kunnes silmät avaamme. Lipuvaa laivaa voi yrittää kiirehtiä; kaikki riipuu vain rotaation kehästä, missä suunassa se kulkee. onko pyhimys pöntössämme vai kenties kehomme luissa ulostaa. Ei minä olen puusSA!
siinä vasta ajatelmaa,
-Kuinka ei voisi lipua pois, niin lähellä kun kaikki tämä ois. Pyyhkäisy ulapalla on sotkua katosta, repeymä taivaasa, kuinka valo löysikin sinut! WOU!!!! Sitten tulee sulajää ja kaiken vie, sitten taas kukoistaa lehtien viimet tuovat rannoilta voimaa solakoista pikkuruisiin patoyltymiin.
Palastus majaville!!!!
Suojelu elukka.
Lipuava kangas lyö tyrskyä, te kohtaatte, meni oho ja lujaa, ehkä rulee takas