No niin, avaudunpa tänne, kun en nyt muuallekaan voi/halua.. eli mulla mies ja lapset, ja pitkän pitkä parisuhde.. enää ei miehen kanssa edes puhuta kuin pakolliset. Jos yritän setviä ongelmia, alkaa kaivelut ja syytökset niin kaukaa, että tuntuu aivan mahdottomalta korjata tilannetta. Tuntuu, että olen tarpeen mm. kotitöiden tekijänä, ruoan laittajana, vaipan vaihtajana ja seksiin toki kelpaisin, mutta muuten minua saa loukata ja mollata ihan miten vain. Tunteilla ei tunnu olevan merkitystä. Pidän huolta ulkonäöstä, tiedän että vielä kelpaisin muuhunkin, siksi tuntuu aivan toivottoman epäreilulta tämä. Mies tietää, etten lähde lasten takia, joten sama sitten miten kohtelee.. nyt tuntuu kuitenkin siltä, etten tiedä kauanko jaksan näin.. löytyykö kohtalontovereita tai jotain..? Oikeasti, en edes tiedä mitä tällä haluan.. mutta varmasti meitä on myös muita samassa tilanteessa.. vai?
Voihan yksinäisyys
Väsynytyksinäisyyteen
459
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä kumppania pitää kohdella kunnioittavasti ja reilusti. Nyt rehellisesti miten itse kohtelet kumppaniasi? Yleensä miten itse kohtelet toista niin saat saman kohtelun yleensä siltä. Ei yksin toinen voi olla typerys. Oletko antanut syytä käytökseen? Jos et ole laita se lopettamaan typerän käytöksen sinua kohtaan. Muutoin ei tulevaisuutta teillä ole.
Laita lopettamaan? Yritetty on kyllä.. kertonut hälle, kuinka käytöksensä tuntuu kurjalta ja loukkaa... hän kuittaa nauramalla.. luulen, että hänellä on jokin persoonallisuushäiriö, eikä pysty itse näkemään tökeröä käytöstään.. hyvin menee, jos teen juuri kuin hän haluaa.. ja kyllä, kuittaan hänelle joskus takaisin , kun ei vaan enää jaksa.. silloin luonnollisesti suuttuu, koska hän on täydellinen. Ja varmasti on vikaa molemmassa. Tiedän kyllä, mutta eihän mitään pysty korjaamaan, kun muistelee niitä ns. anteeksi annettujakin asioita.. Olen ammattini puolesta nähnyt niin monia avioeron särkeneitä lapsia, että siksi olen päätynyt vain "puremaan hammasta"... ja tosiaan, en odottanutkaan ratkaisua täältä.. kunhan avauduin.. joskus sekin auttaa..
Kylläpäs annatte niille lapsillenne juurikin oikein esimerkillisen mallin siitä miten se parisuhde toimii!! >:/
Eli, mitä neuvoisit? Sulla varmaan hyviä neuvoja, kun arvostelemaan pystyt?