Jos kiusaajaa

Se on myös kiusaamista jos puuttuu persoonallisuuteen, on hidas, liian rauhallinen, ripeä, menevä, äänekäs, hiljainen, ,,,,

Mutta aina löytyy joku täydellinen persoona moittimaan.

Saako...pomo lähettää työntekijälle persoonallista ulkonäöstä vittuilevan meemin?...alastomuutta vastakkaiselle sukupuolelle?...työhön liittyvää salassa pidettävää kuvamateriaalia vitsinä kännissä?

Minä en pidä ulkonäköhuomauttelusta tai muustakaan ulkonäköön liittyvästä "vitsailusta" työasioissa, koska ulkonäköni ei vaikuta työhöni eikä osaamiseeni (eri juttu voisi olla, jos olis vaikka asiakaspalvelijana jossain, silloin voisi joku huomauttaa, jos näyttäisi "mettäläiseltä" tms. tosin en minä näytä kyllä siltäkään). Töissäni on pomo (mies) ehdotellut, että pitäisi vetäistä "tiukka minihame" päälle tms. vaikka hameesta, minkälaisesta tahansa, olisi tässä työssä kyllä pelkästään haittaa. Hän saattaa myös huomautella ihoni kunnosta kaikkien muiden kuullen, esim. "oho katsos sulla on finni tossa!" ja nauraa päälle. Vaikkei edes olisi mitään finniä missään.

Muut työkaverit pitävät minua rumana, mutta se nyt ei varsinaisesti haittaa, koska ei tätä työtä ulkonäöllä tehdäkään. Siitä en tosin pidä, että he nauravat minulle, jos olen laittanut hiukset jotenkin muuten kuin poninhännälle, tai meikannut tai jotain. Eivät näy käsittävän, että saatan joskus mennä töiden jälkeen jonnekin, missä haluan näyttää muulta kuin "meikittömältä rasvaletiltä".

Yleensä työkaverini ovat todella tarkkoja omista ruokatauoistaan, mutta jos minä olen syömässä, heidän mielestään sillä ei ole merkitystä, vaan he tulevat käskemään minut tekemään heti jotain. Tai yleisesti vain vittuilevat siitä, että "millä oikeudella" oikein käytän työaikaa syömiseen. Heidän mielestään myös se on väärin, että "vaadin" työpaikkaa kustantamaan työvaatteet itselleni, mutta kun on kyse HEIDÄN työvaatteistaan (kengät yms.), kyllä on äänenpaino nousussa, koska "työpaikan KUULUU kustantaa meille kengät!!!" ja näin poispäin.

Ja jos on jotakin huomautettavaa, minulle tai toisilleen, he eivät voi tehdä sitä asiallisesti. Heidän täytyy tehdä se vittuillen ja syytellen ja "nöyryyttäen" sitä, keneltä he toivovat jotain parannusta / lisäystä / mitä vain.

Kerran työpaikkamme piha oli kamalan liukas. Minä, kolme muuta työntekijää ja yksi siviili kaatuivat siinä. Kun he puhuivat tästä, yksi sanoi: "Kyllä toi piha pitäisi hiekottaa, koska siinä on jo kolme meistä ja se yks siviili kaatunut. Jollekin olis voinut käydä pahasti." ja kun minä sanoin, että minulla sattuu vieläkin lonkkaan (vetäsin siis lonkalleni siihen ja jouduin käydä työterveydessä näyttämässä, koska en pystynyt kävelemään muutamaan tuntiin), onneksi ei murtunut, niin he sivuuttivat koko asian ja jatkoivat: "Hyvä ettei kelleen sattunut mitään. Muuten olis ollut firma kusessa niiden korvausten maksamisessa." En osaa selittää tätä kunnolla, mutta siis he eivät pitäneet minään sitä, että myös minä, se neljäs työntekijä, kaaduin ja aika pahastikin vielä, vaan heistä oli pääasia, ettei "kelleen sattunut mitään, kolmehan meitä se siviilihän tässä vain oli vaarassa".

He puhuvat minulle alentavasti ja suhtautuvat minuun siihen malliin, että olen "niin paljon heidän alapuolellaan", eikä heistä ole tärkeää, pääsenkö minäkin lähtemään ajallaan töistä, kunhan he pääsevät, heistä ei ole tärkeää, ehdinkö syödä töiden välissä, kunhan he vain ehtivät. Heidän viimeisimpiä huomioitaan minulle on se, että olen jotenkin "epänormaali epäihminen". Yksi sanoi tuon päin näköä. "Kulkisit ovissa kuten normaalit ihmiset, niin siitä olisi vähemmän haittaa meille ihmisille."

Totta.
On se sitten paino, vaatetus tai mikä vaan, vaikka hörökorvat ja kanin hampaat. Niin ei siitä nyt todellakaan ainakaan arvostelemaan tarvitse alkaa.
Jokainen on just sellainen kuin on. Ja aina tosiaan voi katsoa muualle tai sulkea silmät, tuijottaa ei ole todellakaan pakko.