Kun siellä parisuhteessa tuulee ja alkaa vähän vaikeaakin. Kannattaisi varmaan ottaa järki mukaan ja suurimmalla painolla, silloin voi järjestää elämäänsä paremmin. Jos tunne on ainut, sillä kyllä vetää itse maton jalkojensa alta. Eli kannattaa hieman sietää muutosta suhteeseen, eikä vaan olla että minä itse .
Tässä katsoin miten taloustilanne muuttuu eron myötä, jos pari olisi jaksanut työstää suhteensa eteen ja pysynyt yhdessä, se terapeutilla jutustelu olisi ehkä auttanut, luulisin, mutta kun se koetaan mielisairaudeksi sinne mennä, vaikka eihän tuollainen asia sitä ole. Tässäkin elämä hajosi ja lapset todella sanovat vieläkin, että kukaan ei välitä heistä, vaikka kyllähän nuo väsyneet vanhemmat yrittävät.
Sillä tilanne on nyt se, että yhdessä olisivat taloudellisti tulleet toimeen erittäin hyvin, sitä vastoin nyt sitten kumpikin joutuu varsin koville ja ruikutus käy.
Vaikka molemmilla on ne uudet kumppanit ja hekin varsin hyvätuloiset, eivät näiden rahamassien suut olekaan auki yhteiseen elämään ja aika tiukkaakin vääntöä näkyy olevan. Kyllä nämä uuspuolisot sitä vastoin osaavat vaatia rahallisen osuuden kaikkiin maksuihin, ei tule alennusta.
Jos se ymmärrys ja sietokyky olisi ollut parempi, ei nyt tarvitsi tämänkään parin oikein mistään tinkiä, nyt sitten toinen on kuin yksinhuoltaja ja joutuu juoksemaan kilpaa ajan kanssa, sillä eihän tämä uusikko mitään teekään lasten eteen tai hänenkään.
Eli ei se seksi ja matkustelu elämässä paljon auta, saa nähdä kauanko kestää tätä, kun noita yhteenottojakin on kuin eräällä kuuluisalla asianajalla ja toinen elää omaa elämäänsä ja uusikko odottaa jatkuvasti, kaikki viikonloput on muualla.
Että eipä hyvältä näytä.
Tässä katsoin miten taloustilanne muuttuu eron myötä, jos pari olisi jaksanut työstää suhteensa eteen ja pysynyt yhdessä, se terapeutilla jutustelu olisi ehkä auttanut, luulisin, mutta kun se koetaan mielisairaudeksi sinne mennä, vaikka eihän tuollainen asia sitä ole. Tässäkin elämä hajosi ja lapset todella sanovat vieläkin, että kukaan ei välitä heistä, vaikka kyllähän nuo väsyneet vanhemmat yrittävät.
Sillä tilanne on nyt se, että yhdessä olisivat taloudellisti tulleet toimeen erittäin hyvin, sitä vastoin nyt sitten kumpikin joutuu varsin koville ja ruikutus käy.
Vaikka molemmilla on ne uudet kumppanit ja hekin varsin hyvätuloiset, eivät näiden rahamassien suut olekaan auki yhteiseen elämään ja aika tiukkaakin vääntöä näkyy olevan. Kyllä nämä uuspuolisot sitä vastoin osaavat vaatia rahallisen osuuden kaikkiin maksuihin, ei tule alennusta.
Jos se ymmärrys ja sietokyky olisi ollut parempi, ei nyt tarvitsi tämänkään parin oikein mistään tinkiä, nyt sitten toinen on kuin yksinhuoltaja ja joutuu juoksemaan kilpaa ajan kanssa, sillä eihän tämä uusikko mitään teekään lasten eteen tai hänenkään.
Eli ei se seksi ja matkustelu elämässä paljon auta, saa nähdä kauanko kestää tätä, kun noita yhteenottojakin on kuin eräällä kuuluisalla asianajalla ja toinen elää omaa elämäänsä ja uusikko odottaa jatkuvasti, kaikki viikonloput on muualla.
Että eipä hyvältä näytä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuvaat hyvin mitä se voi olla kun uusioperheet perustaa. Kaikki ei olekkaan niin yhteistä. On sinun ja minun menot. Alkuperäisessä muodossa oleva perhe taas puhaltaa samaan hiileen ja kaikki jaetaan tasan kulut ja menot. Näinhän tahtoo olla ettei sen toisen lapset saa vaan enemmän kun omat. Tämähän se vaikeus on yleensä uusioperheissä kuka maksaa ja kenen viulut. Juuri tämän takia emme mekään eronneet vaikka sitä harkitsimme. Samaan päätökseen tultiin että omat lapset on etusijalla. Eikä sitä uudessa perheessä löydä. Hyvin olemme pärjänneet ja ei tarvitse niin kurjaa elämää viettää eikä vonkua sitä että velkaa olisi liikaa. Talous kunnossa kuten koko perhe. Myös suhde korjaantunut ja arvostamme elämäämme ja lapsiamme ja hyvää elämää. Miksi siis täällä no kuten sanoin silloin kun ero oli ajankohtaista piti saada se purettua johonkin. Nyt elämä hymyilee ja asiat ok.
Rahastako se onni on kiinni? Kyllä minäkin entisessä suhteessani olisin pärjännyt taloudellisesti paremin, samoin exä. Minä olin se sopivasti pihi säästäjä, joten käytin meidän yhteiset varat fiksuihin yhteisiin hankintoihin. Omaisuutta kertyi ja arki rullasi taloudellisesti hyvin. Emme kuitenkaan olleet yhdessä onnellisia, rakkaus loppui.
Molemmilla on nyt "uusi" suhde, tai tarkemmin sanottuja jo jokusen vuoden liitto. Minulla on nykyisellään kohtuullisen pieni palkka ja suurehkot menot, koska puolison kanssa maksan kulut kodista yms puoliksi, ja lasteni menoista vastaan pääosin ilman puolisoa. Säästöön en pysty suuria summia laittamaan. Olen kuitenkin onnellinen suhteessani, jossa puoliso kohtelee minua erittäin hyvin ja rakastavasti. On huumoria, hellyyttä ja tunnetta.
Exälläni on rinnallaan tuhlari, kaunnisti ilmaistuna. Eli nainen joka shoppailee kalliita ja totaalisen turhia asioita koko ajan. Sinne se exäni palkka nyt valuu, sormista pois. Mutta siitäkin huolimatta ovat ilmeisen onnellisia yhdessä, koska heillä on sellainen "yhteinen hyvä henki".
Eli ei parisuhteen onnellisuutta todellakaan taloudella voi määritellä. Aina taloudellinen pouli ei ole ideaali, mutta jos kaikki muu on, niin suhde luultavasti voi oikein hyvin.:)
Näillä palstoilla neuvotaan aika hanakasti aina kun ongelmia tulee. Neuvotaan muuttamaan, jättämään yms. nopeasti. Kuitenkin ihan tosielämässä näissä jutuissa tuppaa olemaan monta puolta ja onko oikeasti aina mukavaa retuuttaa lapsia joka suuntaan elämän yllättäessä sekä kyllä ne talousasiatkin aina jotain painaa. Kukaan ei esim. koe rahan tuovan onnea, mutta ei sitä toisaalta toisillekaan huvikseen jaella.