Niin, haluaisin rakkaani luokseni tai jos voisin, menisin heidän luokse. Tänään ollut paljon kuolema mielessä, oma tuleva ja poisnukuneita olen kaivannut. Miksi, miksi elämä on näin hankalaa.. en tiedä, en tosiaankaan. Jos tietäisin pääseväni rakkaitteni luokse tekemällä itsemurhan, lähtisin heti. Minulla on ikävä lastani. Enkeliäni, aurinkoani, pientä kuollutta lastani. Aikaa on kulunut paljon hänen kuolemastaan, mutta en voi unohtaa, en. Tuntuu siltä, että hän tarvitsee minua, äitiään, luokseen.Ei niin pieni lapsi pärjää ilman äitiä, edes Taivaassa. Mitä teen... jätänkö elämän täällä ja lähden vai jatkanko täällä masentuneena ja onnettomana. Lähellä, hyvin lähellä on ollut pois lähtöni monta kertaa, mutta joku ajatus on saanut jäämään vielä. Tiedän..olen masentunut, monista asioista ja välillä, kun on helpompaa, järkytyn, että olen edes miettinyt itsemurhaa. Nyt vaan pidempi huono jakso ja kuolema houkuttaa ihan valtavasti. Mutta, iso mutta..on henkilö, joka musertuisi itsemurhastani ja sitä en halua. Ajatukset pomppoilevat..mitä teen, mitä hittoa teen.. En vaan jaksaisi, edes päivääkään enää olla täällä. En tiedä..sen tiedän, että minun elämä on ollut raskas. Miksi minulle annettiin näin paljon murhetta ja surua jo aikuisuuden alussa ja sen jälkeenkin murhetta murheen perään. Miksi..sitä olen kysynyt ja varsinkin lapseni kuoleman jälkeen, mutta en saa koskaan vastauksia, en koskaan. Elämä on ihmeellistä.
Haluan rakkaitteni luokse
niinväsynytelämään
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se on varmaa, että lapsellasi on nyt hyvä olla sillä heidän on taivastenvaltakunta. Ei itsemurha takaa sitä että pääset lapsei luo. Jumalan tahto ei ole päättää elämää oman käden kautta.
Ihmisen elämä maan päällä on suhteellisen lyhyt ja se kuluu nopeasti verrattuna iankaikkisuuteen. Sinulla on vielä tehtävä kesken. Surukin muuttaa muotoa ajan myötä.