Rakastin ja rakastan vieläkin...

Nyt se sitten päättyi, ei rakkaus, mutta rakastamani naisen kanssa yhteisen tulavaisuuden suunnitelmat.
Tiesin sen että hän ei ole helppo ihminen, on sanonut itse sen, en minäkään ole helppo tapaus, eli siinä varmaan syy miksi homma ei siis toiminutkaan, silti rakastan vieläkin ja aidosti häntä.
On se vaan outo tunne kun joutuu luopumaan, tuska on melkein käsin kosketeltavan tuntuista rinnassa, rakkaus se varmaan etsii paikkaa sydämessä, kun sitä ei nyt voi enää antaa kyseiselle henkilölle.
Miksi tätä kirjoitan..no siksi että hieman helpottaa, kun saa purkaa ajatuksiaan ja kun lukee myös toisten kirjoituksia, niin huomaa että ei ole yksin kuitenkaan.
Ollaan enkeleitä toisillemme siitäkin huolimatta, että tähdet eivät ole aina suotuisissa asennoissa taivaalla.

Sniff....