Ensimmäisiä asioita, jotka tulee muistaa, kun puhutaan Raamatun mukaisesta Israel ystävyydestä, ovat:
- Jumala ilmoittaa kunniansa maan kaikille kansoille, sekä juutalaisille, että pakanoille, tähän tehtävään valitun kansan, Israelin kautta.
- Jumala ei tee sitä tekemällä Israelia suureksi ja voimakkaaksi tässä ajassa.
Osassa nykyistä Israel-ystävyyttä asian merkitys on muuttunut. Siinä osassa Israel nähdään lopun ajan supervaltana, jonka kanssa kristityt ottavat vallan maan päällä.
Raamatun selvä sana on 2Kor.12: 9 ”Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.”
Tämä koskee yksilökristittyä ja Israelia. Ennen Kristuksen paluuta ja ennen kuin kansa kääntyy Hänen puoleensa, Israelin oma voima murtuu, ”Sillä Herra hankkii oikeuden kansallensa ja armahtaa palvelijoitansa, koska hän näkee, että heidän voimansa on poissa ja että kaikki tyynni on lopussa”, 5Moos.32:36.
Seurakunta on pelastettu Kristuksen sovitustyön kautta.
Israel kansana ei (vielä) ole tätä sovitusta hyväksynyt. Tässä ajassa Jumala sallii sille ahdistusta. Raamattu puhuu erityisestä ”Jaakobin ahdistuksen” ajasta, joka liittyy Messiaan synnytyskipuihin, aikaan juuri ennen Hänen paluutaan maan päälle. Sen seuraus on, että ”Jäännös palajaa, Jaakobin jäännös, väkevän Jumalan tykö”, kuten mainitaan Jes.10:21.
On tuskallista ajatella, että huolimatta kaikista ponnisteluista Israelin puolesta, se joutuu kulkemaan hyvin vaikean tien ennen kääntymistään. Niin kauan kuin olemme tässä ajassa, saamme kuulla näistä vaikeuksista. Pysyvää rauhaa ei ole luvattu.
Jumala murtaa Israelin oman voiman, luottamuksen omaan itseensä. (5.Moos.32:36, Sef.3:12-13, Ps.102:16-24, Dan.12:7, Sak.13:8-9…). Lopulta jäljelle ei jää kuin kääntyminen Jumalan puoleen, turvautuminen taivaassa odottavaan Messiaaseen.
Rabbiiniset lähteet (joita Risto Santala lainaa erinomaisissa kirjoissaan Kristinuskon Juuret 1 ja 2) kuvaavat lopun ajan ahdistusta, jolloin Israelin on pakko turvautua yksin ”…Isäämme, joka on taivaissa”.
Jumalan liittoon kansan kanssa kuuluu ehto, ”Jos kuulet Herran sinun Jumalasi ääntä ja pidät tarkoin kaikki hänen käskynsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, niin Herra sinun Jumalasi, asettaa sinut korkeammaksi kaikkia kansoja maan päällä” 5Moos28:1.
Emme varmaan kukaan usko, että on mahdollista kuulla Herran ääni ilman Raamatun ilmoitusta Jeesuksesta, Messiaasta. Vasta tämän ilmoituksen vastaanottaminen palauttaa Israelin kansan oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa. Siihen saakka kansan tie on vaikea.
Raamatun ilmoituksen päämerkitys ei ole jossakin kansassa, vaan Jumalan tahdossa kansoja ja ihmisiä koskien. Israel valittiin, ei siksi, että Jumala haluaa korottaa sitä, vaan siksi, että sen kautta Jumala korottaa itsensä ja tekee tahtonsa tiettäväksi koko maailmalle. Kun Israelista tulee ”kansojen pää” se tarkoittaa nimenomaan sitä, että ihmisen Vapahtaja Kristus, Messias palaa maan päälle hallitsemaan. Israel on edelleen välikappale, sillä Messias saapuu Jerusalemiin. Ensisijaisesti Hän on pää.
Keskeinen asia on juutalaisen kansan kautta ilmestynyt maailman Vapahtaja, syntien sovittaja.
Niin kauan, kuin kansojen ihmiset eivät ota vastaan Jumalan tarjoamaa sovitusta, synti, sota ja kuolema hallitsevat.
Israel ja juutalaiset muistuttavat kaiken aikaa yhdestä oikeasta Jumalasta ja siksi maa sekä kansa aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia pakanoiden keskuudessa. Kun on ristiriita Jumalan kanssa, on ristiriita Jumalan ilmoitetun tahdon kanssa. Koska Israel ja juutalainen kansa on Jumalan ilmoituksen välikappaleena, sitä oudoksutaan ja vihataan. Vihan perimmäinen syy on siis kapina Jumalaa vastaan.
Koska Jumala tuomitsee kaiken synnin, Hän tuomitsee valitun kansansa Israelin sallimalla pakanoiden vaivata sitä. Samalla Jumala kuitenkin tarkkaa pakanoita ja tuomitsee niiden kansat väärämielisyydestä Israelia kohtaan. Tuon väärämielisyyden juuret ovat tietenkin syvemmällä kuin suhde Israeliin, ne ovat syntyneet jo syntiinlankeemuksessa. Jumalan kunnian ilmestyminen tarkoittaa aina myös synnin tuomitsemista.
Israel ja Jerusalem ovat molemmat valittuja samaan tarkoitukseen. Ne ovat Jumalan valitsemat merkit langenneelle ihmiskunnalle. Vihamielisyys Jumalaa kohtaan johtaa yhä suurempaan vihaan Israelia ja Jerusalemia vastaan. Lankeemuksen merkit ja syvenevä suunta näkyvät erittäin selvästi ajassamme. Samalla luopumuksen merkit näkyvät kristikunnan keskellä. Maallinen ja kristillinen lankeemus etenevät samaa vauhtia ja samaan suuntaan.
Lue http://www.kristitynfoorumi.fi/raamisrjamuut.htm
- Jumala ilmoittaa kunniansa maan kaikille kansoille, sekä juutalaisille, että pakanoille, tähän tehtävään valitun kansan, Israelin kautta.
- Jumala ei tee sitä tekemällä Israelia suureksi ja voimakkaaksi tässä ajassa.
Osassa nykyistä Israel-ystävyyttä asian merkitys on muuttunut. Siinä osassa Israel nähdään lopun ajan supervaltana, jonka kanssa kristityt ottavat vallan maan päällä.
Raamatun selvä sana on 2Kor.12: 9 ”Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.”
Tämä koskee yksilökristittyä ja Israelia. Ennen Kristuksen paluuta ja ennen kuin kansa kääntyy Hänen puoleensa, Israelin oma voima murtuu, ”Sillä Herra hankkii oikeuden kansallensa ja armahtaa palvelijoitansa, koska hän näkee, että heidän voimansa on poissa ja että kaikki tyynni on lopussa”, 5Moos.32:36.
Seurakunta on pelastettu Kristuksen sovitustyön kautta.
Israel kansana ei (vielä) ole tätä sovitusta hyväksynyt. Tässä ajassa Jumala sallii sille ahdistusta. Raamattu puhuu erityisestä ”Jaakobin ahdistuksen” ajasta, joka liittyy Messiaan synnytyskipuihin, aikaan juuri ennen Hänen paluutaan maan päälle. Sen seuraus on, että ”Jäännös palajaa, Jaakobin jäännös, väkevän Jumalan tykö”, kuten mainitaan Jes.10:21.
On tuskallista ajatella, että huolimatta kaikista ponnisteluista Israelin puolesta, se joutuu kulkemaan hyvin vaikean tien ennen kääntymistään. Niin kauan kuin olemme tässä ajassa, saamme kuulla näistä vaikeuksista. Pysyvää rauhaa ei ole luvattu.
Jumala murtaa Israelin oman voiman, luottamuksen omaan itseensä. (5.Moos.32:36, Sef.3:12-13, Ps.102:16-24, Dan.12:7, Sak.13:8-9…). Lopulta jäljelle ei jää kuin kääntyminen Jumalan puoleen, turvautuminen taivaassa odottavaan Messiaaseen.
Rabbiiniset lähteet (joita Risto Santala lainaa erinomaisissa kirjoissaan Kristinuskon Juuret 1 ja 2) kuvaavat lopun ajan ahdistusta, jolloin Israelin on pakko turvautua yksin ”…Isäämme, joka on taivaissa”.
Jumalan liittoon kansan kanssa kuuluu ehto, ”Jos kuulet Herran sinun Jumalasi ääntä ja pidät tarkoin kaikki hänen käskynsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, niin Herra sinun Jumalasi, asettaa sinut korkeammaksi kaikkia kansoja maan päällä” 5Moos28:1.
Emme varmaan kukaan usko, että on mahdollista kuulla Herran ääni ilman Raamatun ilmoitusta Jeesuksesta, Messiaasta. Vasta tämän ilmoituksen vastaanottaminen palauttaa Israelin kansan oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa. Siihen saakka kansan tie on vaikea.
Raamatun ilmoituksen päämerkitys ei ole jossakin kansassa, vaan Jumalan tahdossa kansoja ja ihmisiä koskien. Israel valittiin, ei siksi, että Jumala haluaa korottaa sitä, vaan siksi, että sen kautta Jumala korottaa itsensä ja tekee tahtonsa tiettäväksi koko maailmalle. Kun Israelista tulee ”kansojen pää” se tarkoittaa nimenomaan sitä, että ihmisen Vapahtaja Kristus, Messias palaa maan päälle hallitsemaan. Israel on edelleen välikappale, sillä Messias saapuu Jerusalemiin. Ensisijaisesti Hän on pää.
Keskeinen asia on juutalaisen kansan kautta ilmestynyt maailman Vapahtaja, syntien sovittaja.
Niin kauan, kuin kansojen ihmiset eivät ota vastaan Jumalan tarjoamaa sovitusta, synti, sota ja kuolema hallitsevat.
Israel ja juutalaiset muistuttavat kaiken aikaa yhdestä oikeasta Jumalasta ja siksi maa sekä kansa aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia pakanoiden keskuudessa. Kun on ristiriita Jumalan kanssa, on ristiriita Jumalan ilmoitetun tahdon kanssa. Koska Israel ja juutalainen kansa on Jumalan ilmoituksen välikappaleena, sitä oudoksutaan ja vihataan. Vihan perimmäinen syy on siis kapina Jumalaa vastaan.
Koska Jumala tuomitsee kaiken synnin, Hän tuomitsee valitun kansansa Israelin sallimalla pakanoiden vaivata sitä. Samalla Jumala kuitenkin tarkkaa pakanoita ja tuomitsee niiden kansat väärämielisyydestä Israelia kohtaan. Tuon väärämielisyyden juuret ovat tietenkin syvemmällä kuin suhde Israeliin, ne ovat syntyneet jo syntiinlankeemuksessa. Jumalan kunnian ilmestyminen tarkoittaa aina myös synnin tuomitsemista.
Israel ja Jerusalem ovat molemmat valittuja samaan tarkoitukseen. Ne ovat Jumalan valitsemat merkit langenneelle ihmiskunnalle. Vihamielisyys Jumalaa kohtaan johtaa yhä suurempaan vihaan Israelia ja Jerusalemia vastaan. Lankeemuksen merkit ja syvenevä suunta näkyvät erittäin selvästi ajassamme. Samalla luopumuksen merkit näkyvät kristikunnan keskellä. Maallinen ja kristillinen lankeemus etenevät samaa vauhtia ja samaan suuntaan.
Lue http://www.kristitynfoorumi.fi/raamisrjamuut.htm
Vastaukset 1
Vanhimmat
Amen-