En taida olla tarpeeksi hyvä ?

Olipa hyvä trolli taas.

En olisi huolissani moisesta, todennäköisesti kelpaat juuri sellaisena kuin olet. Itse tutustuin pari viikkoa sitten mieheen joka sanoi että hänellä on omasta mielestään hassu nenä ja minusta se on ihan tavallinen. Toivon että meistä tulee jotakin vielä :) Itse olen missiluokkaa mutta ulkonäkö ei kiinnosta minua. Hän itsenään ja persoonana ja henkilönä on tärkeintä. Ja minusta hän on sitä paitsi komea :)

Monet naiset ei tykkää kiiltokuvapojista tai liian komeista. On kiva olla se paremman näköinen, saa enemmän huomiota kuin mies ja mies tekee paljon suhteen eteen silkasta menettämisen pelossa. Saa prinsessan kohtelun.

Taas tämä asetelma, että koeteen itse olevansa ruma ja sitten toinen on kaunis ja missityyppiä.
Mitä merkitystä tällä ulkoisella olemuksella on, ei yhtään mitään.

Vanha sanalaskukin sanoo, että "moni kakku päältä kaunis ja silkkoa sisältä". Eli eivät aina ulkoisesti kauniit edes ole ihmisiä, joiden kanssa elämä onnistuu ja vaikuttaako siihen vähän sekin, että heitä on nostettu tämän ulkokuoren vuoksi jalustalle. Eiköhän sieltä se ämmä löydy sisältä ihan samalla tavalla kuin muistakin.

En usko kenenkään suhteen kaatuvan tähän ulkonäkö asiaan. Vaan kaatuminen tapahtuu, kun toisella on noin huono itsetunto, että kokee olevansa ruma. Olemme kaikki siihen syyttömiä minkä näköisiä, kokoisia olemme. Jokainen on kaunis omalla tavallaan.

Tämä tällainen voi hyvin alkaa jo lapsuudesta, että kokee itsensä rumaksi. Koskaan lasta ei vanhempien tule vertailla keneenkään ja etsiä niitä suvin merkkejä tai muita asioita.
Aika hirvittävä koin aikoinaan oman äitini arvostelun ja en sitä kyllä unhoita koskaan, kun hän kehui nuorimman veljeni puolisoa kauniiksi ja omia tyttäriään vertaili hieman ironisesti. Myös luonteenpiirteitä hän jaksoi arvostella, sekin lienee tapaa kasvattaa.
En kuitenkaan noista hänen puheistaan välittänyt, olin ylittänyt murrosiän, joka muutoinkin oli minulle helppo, en ollut kovin kapinallinen. Itsetuntoni oli sen verran vahva, että asian muistan toki ikävänä, mutta en siihen jäänyt elämään. Tiedän olevani varsin normaalin näköinen , en ole sen vuoksi joutunut mitenkään syrjityksi missään. Olen myös pitänyt huolta itsestäni, joten ikäkään ei ole pahemmin rutistellut ja painokin on pysynyt kunnossa, mikään missi en ole.

No, buddha opettaa, mies, nai ruma nainen niin sinun ei tarvitse pelätä että joku muu vie naisesi. Nainen, nai köyhä mies niin miehellä ei ole varaa pitää rakastajattaria ja muita naisia. Yksinkertaista.

Joo, koettu on. Monen monituista kertaa.

Päästä se missi vapaaksi pikimmiten, niin säästytte pahemmilta ongelmilta.

Sitte etit itelles tasoisesi naisen ja elät melko-onnellisena elämäs loppuun asti ja oot hiljaa. aamen.

Vastaukseni: minä yhdistän missin myös luonteeseen.
Avutonrakastaja ja rumuus on muuten eri asia, jos olet kumpaakin niin pahempi juttu.

ööööö.. Itse olen atleetti mies. Snap mulle voidaa tehdä jotai kivaa. Mull on 007 hajuvettä tunnistat mut siitä ku oon tänää 18.00 Coffarissa. ;) ;) Kerro mulle vinkki miten saan sut420 poltellaaaaxxx

Minunkin rouvani on taatusti kaikkien mielestä paremman näköinen tasoltaan kuin minä. Niin se vain on, ja on ollut alusta saakka. Naiseni on kaunis kasvoiltaan ja muutoinkin näyttävä. Tapasimme jo aikuisessa iässä (yli 35v molemmat), ja naiseni silti edelleen hyvin kaunis. Sai myös huomiota ulkonäkönsä takia.

Minä olen kaljuuntuva, massua sopivasti kasvattanut keski-ikäistyvä äijä. Pukeudun työympäristöön fiksusti, mutta vapaalla rönttähommissa päällä mitä sattuu. Kasvonikaan eivät kummoiset ole, hyvin tavalliset.

Naiseni entinen aviomies on sellainen adonis, ja entinen poikaystäväkin normaalia paremman näköinen mies. Ja sinkkuna ollessaan sai kyllä taatusti paljon ehdotuksia vaikka ja minkälaisilta. Mutta nainen teki aloitteen aikoinaan minun suuntaan. Hän valitsi minut. Itse en olisi aloitetta koskaan tehnyt, kun ajattelin että ei olle ns. samaa paria ulkonäöllisesti.

Mutta yhdessä on elelty kohta kymmenen vuotta. Kaunis leidi rinnallani on edelleen, enkä epäile hetkeäkään, että hän ketään toista haluaisi. Enkä kyllä halua minäkään.

Ei nämä asiat aina vissiin ulkonäöstä ole kiinni. Minulla on nyt, aikuisena ihmisenä, rinnallani kaunein nainen mitä koskaan on ollut.

(Ja ei, en ole mikään ns. rikas, vaan ihan tavallinen keskiluokan isäntä. Samaa taloudellista luokkaa on rouvakin, ja ollut tavatessamme.)

Minä olen ihastunut mieheen, joka haluaa takiani pudottaa 7kg (on siis painoindeksiltään normaalin yläpäässä, lihaksikas, hieman myös "pehmeää" päällä) ja tienata paremmin, koska luulee, että pidän sellaisesta.
Lähetin hänelle sitten hänen oman kuvansa viestillä ja sanoin, että jos hän näyttää tältä ja on sellainen ihminen kuin kuvassa oleva, niin se riittää todella hyvin.

Moni tekee itselleen turhan isoja kynnyksiä, itse taas oletin, ettei noin hyvän näköinen ja järkevä mies voisi koskaan minusta kiinnostua.

Up!