Hei... asun mieheni kanssa kohta vuoden yhdessä. Olemme seurustelleet n.2 vuotta. Suhteen alussa mies oli todella mustasukkainen joka ilmeni esimerkiksi sillä etten saanut tanssia baarissa (varsinkin jos hän mukana) tai mennä esim tyttöjen illassa baariin (jälkeenpäin mykkäkoulu, ja kotona ei minua eikä huomaa ollenkaan, kunnes anelen anteeksi. Mies tietää että ahdistun riidoista ja puhumattomuudesta). Mies on myös mustasukkainen läheisistä väleistä äitiini (sanoo ettei ole normaalia soittaa noin usein, ei hänkään soita, väittää että äitini on paljon tärkeämpi minulle kuin hän ja minun pitäisi keskittyä omaan kotiini/häneen). Mustasukkaisuuden takia ei myöskään välittänyt että olisin halunnut jäädä asumaan samalle paikkakunnalle missä asuin ennenkin (ennen yhteenmuuttoa) vaan teki riidan että tietää miksi haluan muuttaa sinne, jotta olisin äitini lähellä! ja sitten uhkasi ettei v***u muuteta ollenkaan yhteen, jos en halua asua kauempana... ja itse hän sanoi alkuun että pääasia ettei muuteta mihinkään slummialueelle, muuten ihan sama...
Noh... nytten kun ollaan tämä vuosi asuttu yhdessä niin olen huomannut tiettyjä outoja asioita miehestä. Ensinnäkin sen että ENNEN yhteenmuuttoa mietin esim tarvitaanko 2 sänkyä, toinen vieraille/kavereille jos jäävät yöksi. Mies sanoi että niin tottakai, hänellä on kyllä patja missä vieraat voi nukkua. HAH vieläkin naurattaa. Mies ei anna kenenkään tulla meille (sanoo että hän lähtee ainakin sitten pois ,vaikkei ole paikkaa mihin mennä, mutta kotiin ei jää) vaikka puhutaankin vain kyläilystä... Sanoi myös suoraan ettei halua ketään meille yöksi. (ennen muuttoa ei kyllä puhunut mitään...)
Toinen asia= tiskikone. Minulle se oli itsestään selvää että hankitaan ja kun otin sen kotona puheeksi mies sanoi ettei sitä tarvita, eikä hankita. Kuluttaa liikaa sähköä ja ei meillä niin paljon tule astioita (vihjasi myös ettei minun tarvitse käyttää aina uusia mukeja juodessani yms) joten MIES päätti ettei sitä taloon tule.
Huvittavaa (tai vähemmän huvittavaa) se ettei mies anna minun laittaa seinille mtn tauluja yms. koska reikiä seinään ei tehdä. Itse oli laittanut oman lasitaulun (johon tarvi ruuvikiinnityksen) ja lasikellon, kysymättä yhtään mitään minulta, kun sanoin asiasta, ei sanonut mtn...
Myös muulla tavoin mies luulee voivansa määrätä. Hänen äitinsä antoi kylässä meille verhot ja sanoin iloisesti miehelle kun olimme lähdössä että "katso miten ihanat verhot meille tulee" mies tokaisi etten minä voi niitä laittaa ennen hänen hyväksyntää, joten kysyin, ja hän antoi luvan.
Kotona kun katson mitä vaan ohjelmaa tvstä (vaikka olisin yksin kotona ja mies tulee jostain kesken kaiken) hän ottaa kaukkarin, sanomatta mtn ja vaihtaa itselleen mieleisen kanavan, kysymättä lainkaan minulta jäikö mtn kesken. kun huomautin asiasta hän sanoi että mene makkariin katsomaan jos kerran pakko nähdä (siellä meillä toinen tv)
Minua on alkanut ahdistamaan se että tuntuu että mies yrittää jotenkin "alistaa" minua, vai olenko ihan väärillä jäljillä? ja nykyään kysyn jo huomaamattani mieheltä hyväksyntää ja lupaa esim mennessäni yöksi kaverille tai jos haluan jotain uutta kotiimme) Edes ostamiani wc ja sauna-kylttejä mies ei antanut laittaa koska ei tehdä reikiä oviin, eli ei laiteta niitä. Miten hän voi päättää noista asioista yksin? ja koskaan samat säännöt ei päde häneen!
Menojani hän ei onneksi kyttää/soittele kokoajan tai kysele mitään, mutta tuntuu kuitenkin mököttävän kun tulen kotiin ja yritän saada hänen mielialaansa selville. Aina hän kuitenkin tarkkailee miten pukeudun ja joskus huomauttelee siitä. Jos yritän puhua jostain mikä tuntuu epäoikeudenmukaiselta hän kääntää syyn omille niskoilleni ja olen muutenkin herkkä ja syyllistyn helposti, joten en jaksa enää ainaisia riitoja. Kiitos jollekkin jos jaksoi tämän vuodatuksen lukea ;(... kaipaisin kipeästi neuvoja että kuvittelenko vaan ja ylireagoin (miehet ja naiset kuitenkin erilaisia) vai onko miehellä joku peli menossa..... Miten voisin ottaa asiasta selvää tarkemmin? Miten saisin miehen ymmärtämään että tunnen itseni altavastaajaksi kun ei koskaan minun mielipidettä kysytä? Kiitos teille kovasti, omat hermot alkavat olla lopussa, vaikka kärsivällinen olenkin... :(
Noh... nytten kun ollaan tämä vuosi asuttu yhdessä niin olen huomannut tiettyjä outoja asioita miehestä. Ensinnäkin sen että ENNEN yhteenmuuttoa mietin esim tarvitaanko 2 sänkyä, toinen vieraille/kavereille jos jäävät yöksi. Mies sanoi että niin tottakai, hänellä on kyllä patja missä vieraat voi nukkua. HAH vieläkin naurattaa. Mies ei anna kenenkään tulla meille (sanoo että hän lähtee ainakin sitten pois ,vaikkei ole paikkaa mihin mennä, mutta kotiin ei jää) vaikka puhutaankin vain kyläilystä... Sanoi myös suoraan ettei halua ketään meille yöksi. (ennen muuttoa ei kyllä puhunut mitään...)
Toinen asia= tiskikone. Minulle se oli itsestään selvää että hankitaan ja kun otin sen kotona puheeksi mies sanoi ettei sitä tarvita, eikä hankita. Kuluttaa liikaa sähköä ja ei meillä niin paljon tule astioita (vihjasi myös ettei minun tarvitse käyttää aina uusia mukeja juodessani yms) joten MIES päätti ettei sitä taloon tule.
Huvittavaa (tai vähemmän huvittavaa) se ettei mies anna minun laittaa seinille mtn tauluja yms. koska reikiä seinään ei tehdä. Itse oli laittanut oman lasitaulun (johon tarvi ruuvikiinnityksen) ja lasikellon, kysymättä yhtään mitään minulta, kun sanoin asiasta, ei sanonut mtn...
Myös muulla tavoin mies luulee voivansa määrätä. Hänen äitinsä antoi kylässä meille verhot ja sanoin iloisesti miehelle kun olimme lähdössä että "katso miten ihanat verhot meille tulee" mies tokaisi etten minä voi niitä laittaa ennen hänen hyväksyntää, joten kysyin, ja hän antoi luvan.
Kotona kun katson mitä vaan ohjelmaa tvstä (vaikka olisin yksin kotona ja mies tulee jostain kesken kaiken) hän ottaa kaukkarin, sanomatta mtn ja vaihtaa itselleen mieleisen kanavan, kysymättä lainkaan minulta jäikö mtn kesken. kun huomautin asiasta hän sanoi että mene makkariin katsomaan jos kerran pakko nähdä (siellä meillä toinen tv)
Minua on alkanut ahdistamaan se että tuntuu että mies yrittää jotenkin "alistaa" minua, vai olenko ihan väärillä jäljillä? ja nykyään kysyn jo huomaamattani mieheltä hyväksyntää ja lupaa esim mennessäni yöksi kaverille tai jos haluan jotain uutta kotiimme) Edes ostamiani wc ja sauna-kylttejä mies ei antanut laittaa koska ei tehdä reikiä oviin, eli ei laiteta niitä. Miten hän voi päättää noista asioista yksin? ja koskaan samat säännöt ei päde häneen!
Menojani hän ei onneksi kyttää/soittele kokoajan tai kysele mitään, mutta tuntuu kuitenkin mököttävän kun tulen kotiin ja yritän saada hänen mielialaansa selville. Aina hän kuitenkin tarkkailee miten pukeudun ja joskus huomauttelee siitä. Jos yritän puhua jostain mikä tuntuu epäoikeudenmukaiselta hän kääntää syyn omille niskoilleni ja olen muutenkin herkkä ja syyllistyn helposti, joten en jaksa enää ainaisia riitoja. Kiitos jollekkin jos jaksoi tämän vuodatuksen lukea ;(... kaipaisin kipeästi neuvoja että kuvittelenko vaan ja ylireagoin (miehet ja naiset kuitenkin erilaisia) vai onko miehellä joku peli menossa..... Miten voisin ottaa asiasta selvää tarkemmin? Miten saisin miehen ymmärtämään että tunnen itseni altavastaajaksi kun ei koskaan minun mielipidettä kysytä? Kiitos teille kovasti, omat hermot alkavat olla lopussa, vaikka kärsivällinen olenkin... :(
Vastaukset 44
Vanhimmat
Noh, melko mies on. Hän vaan ei tunnut hyväksyvän sinua. Jätä se.
Kyllä miehen tulisi arvostaa kauniimpaa osapuoltaan. Puhua asioista ja olla ystävällinen ja rakastava.
Kun sitä ei ole, niin katso eteenpäin, äläkä tuhlaa yhtään hetkeä elämästäsi turhaan.
Miehet usein eivät tykkää vieraista, etenkään yövieraista jne. Miehet on mörököllejä. Mutta pitäisi löytyä hellyyttä ja rakkautta ja yhteisen elämän tarpeita. Jos ei ole, unohda hänet heti.
"Edes ostamiani wc ja sauna-kylttejä mies ei antanut laittaa koska ei tehdä reikiä oviin, eli ei laiteta niitä. Miten hän voi päättää noista asioista yksin?"
Tuossa tapauksessa sinä olit päättänyt yksin hankkia kyltit ja laittaa ne oviin, kysymättä miehen mielipidettä.
Uskoisin, että mies antaa samalla mitalla takaisin, kun sinä teet niin paljon yksin päätöksiä ja hankintoja. Eli koska sinä päällepäsmäröit, niin hän ylikorostuneesti ikään kuin mieltään osoittaen lyttää sinun valintasi.
Typerämpää kommenttia en ole eläissäni nähnyt! Olisit pitänyt turpasi kiìnni.
Tiskikonetta ei kahden ihmisen taloudessa tarvita. Tiskaaminen ei kauan aikaa vie. Siinä olen samaa mieltä miehesi kanssa. Asutteko vuokralla? Jos näin, niin ymmärrän myös tuon, ettei turhia reikiä tehdä seiniin ja oviin. Niistä joutuu paikkauskulut maksamaan kun muuttaa pois eikä se ole ihan halpaa.
Muutoin olen samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja. Teillä on menossa jonkunlainen kuka määrää tässä talossa taistelu. Tuntuu olevan monessa taloudessa niin, että nainen päättää ihan yksin, miten koti esim. sisustetaan. Ei kysy miehen mielipidettä lainkaan. Teidän koti on teidän yhteinen ja yhdessä se pitää laittaa mieleiseksenne. Ei vaan toinen voi määrätä kaapin paikkaa.
Mustasukkaisuus sinusta tulee pahenemaan ajan myötä jos ette nyt puhu asiasta. Et sä siihen kuole jos kerrot miehelle, miltä susta tuntuu. Jos ei ensimmäisellä kerralla kuuntele, kerrot toisen ja kolmannenkin kerran. Jos ei sittenkään mene perille, muuta omillesi. Sä olet liian herkkä tuollaisen "tunteettoman" ihmisen kanssa olemaan. Ansaitset jonkun, joka on yhtä kiltti kuin sinä. Eikö niin?
Hah. Minunkin exmies räyhäsi naulanreistä. Mikä ääliö. Nykyinen vaihtaa vaikka useiden taulujen paikkaa ja peittää reiät alle parinkympin korjauskitillä hetkessä.
Exmies ei hyväksynyt tauluja, ei vieraita, ei tiskikoneita, ei ruohonleikkuria, ei kukkia pihalle, ei leikkokukkia sisälle, ei vatkauskulhoa, ei sisustusremontteja ja omisti kaukosäätimen. Liitto loppui siihen, että lähti työkaverin matkaan ja oli pettänyt koko liiton ajan. Vakava varoitus sinulle: mies ei arvosta sinua lainkaan. Oletko se, joka ihastui? Jos näin, niin mies on kanssasi koska hyötyy. Liittonne voi kestää siltä pohjalta vaikka koko elämänne, mutta sinä olet se joka sen huvin maksaa henkisesti litistettynä.
Ei ole henkistä väkivaltaa, nuo kuuluu parisuhteeseen ja niiden nimi on kompromissi.
No mielestäni kuulostaa aika tavalliselta ihmiseltä. Harva ihan oikeasti tykkää esim. että joitain kavereita notkuu jatkuvasti yökylässä.
Baarit ja bileet aiheuttavat paljon mustasukkaisuutta monessa suhteessa. Miehet menevät baariin yleensä vaan iskemään naisia ja on vaikea tajuta naisten tarvetta saada huomioita muilta miehiltä, markkina-arvon testausta ja flirttailua, vaikka ajatuksena ei olisi muita pokaillakkaan. Ja kokemuksesta voin kertoa, että kyllä moni varattu nainenkin hyödyntää tarpeeksi hyvän tilaisuuden.
Äidistä ja vanhemmista yleensä irtaudutaan parisuhteen myötä, heille ei yleensä kannata kertoa parisuhteen ongelmista tai muodostuu helposti vastakkainasettelua, hankausta tai antipatioita kumppania kohtaan.
Kannattaa miettiä sopisiko sinkkuus paremmin sinulle.
Rakas lapsi. Nyt olet todellakin hakoteillä parisuhteesta ja toivon todellakin että kohtelet tuttöystävääsi paremmin ja tasa-arvoisemmin.
On todellakin kuten kerrot, mutta loppujen lopuksi teidän molempien tulee luottaa toisiinne ja antaa parienne viettää aikaa ystävien seurassa yksin, hyväksyä toistenne vanhempia ja rakentaa yhdessä kotianne antaen naisen tehdä siitä kodikkaan yhteisin panostuksin.
Ei ole todellakaan aloittajan vika, että monet pettävät. Syytön hän on siihen ja ansaitsee omassa suhteessaan luottamuksen siihen asti, kunnes toisin tapahtuu.
Tällaisissä suhteissa alistajat ovat usein pertureita. Sinäkin vihjaat suhteista, joita olet harrastanut varattujen kanssa. Niihin olet syyllistynyt itse, mikä on erityisen halpamaista toimintaa itseltäsi. En todellakaan pidä siitä ja sinun tulee lopettaa sellainen mikäli omalta kohdaltasi haluat luoda hyvän suhteen. Äitinä voin sanoa, että todella suuri pettymys olisit lapsena. Et taida ymmärtää, miten paljon se aiheuttaa vahinkoa kaikille jotka ovat läheisiäsi, saati sitten lapsesi ja perheesi.
Kyllähän tuommoinen on jo puhdasta välinpitämättömyyttä sinua kohtaan eikä todellakaan terve saatikka tasa-arvoinen parisuhde.
Käytännössä asut yhdessä angstaavan teini kakaran kanssa.
Kiitos paljon vastauksista! Kyseessä on todellakin ensimmäinen kunnollinen parisuhteeni joten voi olla että olen jossain asioissa vielä hakuteillä... Olen ollut varmaan tässäkin asiassa siis ihan ulapalla, parastahan se mies varmsti ajattelee ja varsinkin kun meillä mies on se järkevämpi osapuoli.... :D Jatkossa otan mieheni mielipiteet paremmin huomioon, enkä tee enää päätöksiä kysymättä mieheltä.. kai siihen kompromissiinkin voi opetella ja ehkä mieskin kun huomaa että annan periksi kaikelle, alkaa itsekkin antaa helpommin minulle periksi. Kiitos hyvistä näkökulmista! :)
"...kai siihen kompromissiinkin voi opetella ja ehkä mieskin kun huomaa että annan periksi kaikelle, alkaa itsekkin antaa helpommin minulle periksi."
Tarkkana tuon kanssa sitten. Jos huomaat antavasi periksi kaikessa ilman, että saat vastakaikua mieheltä, kannattaa miettiä asia vielä uusiksi. Kompomissiin tarvitaan kaksi. Jos vain toinen taipuu koko ajan, se on diktatuuri.
"Jatkossa+otan+mieheni+mielipiteet+paremmin+huomioon,+enkä+tee+enää+päätöksiä+kysymättä+mieheltä"
Olen täysin samaa mieltä! Mies on persoonallisuushäiriöinen alistaja, ja sinä olet altavastaajana täydellisen oman tuhosi tiellä! Jos alat kapinoimaan, astuu väkivalta tai vähintään raivonkohtaukset.
voi siuta ressukkaa... usko pois että kaikki o vasta alkua ja pahenee niin vähitellen ettet huomaa.... kerää voimiasi, ajattele itseäsi (edes yhden kerran) ja lähde...
Miksi naiset aina valitsee niitä väkivaltaisia miehiä. Tuokin on väkivaltaa, ainakin henkistä.
Keskustelkaa asiasta. Mikähän siinä on, kun kerran yhteistä elämää elätte, niin vaikeaa?
Ja älä nyt kuitenkaan kynnysmatoksi rupea alistumaan. Mutta, mieti kumpi asumisen maksaa. Kysy vaikka jokin tila kotoasi, jos miehen oma, missä voit toteuttaa itseäsi. Ellei lupaa mihinkään omaan soppeen heru, hyvin voit kysäistä, että niinkö tämän on tarkoitus mennä läpi elämän.
Vielä nuori olet. Yhteisiä, tai sovitusti kenenkin omia valintoja ne saisivat olla, miten kodin kanssa eletään- mitä kalusteita/tekstiilejä. Mitä ovia, ovissa, seinissä pinnoitteita...
Jopa jos maksatte talosta, niin onko hirsiseinä kummankin mielestä ok, vai elementtiäkö tarvitaan... Noin ne normaalisti menee, palaveritekniikalla asioissa.
- Suhteen alussa mies oli todella mustasukkainen.. hälytys!
- jälkeenpäin mykkäkoulu... hälytys!
- kunnes anelen anteeksi... hälytys!
- mustasukkainen läheisistä väleistä äitiini... hälytys!
- Mies ei anna kenenkään tulla meille... hälytys!
En jaksanut jatkaa.
Mieti nyt ovatko nuo asiat ja koko muu kertomuksesi sellainen suhde, jossa olette kumpikin tasapuolisia, vai lytätäänkö sinua maanrakoon? Olette vasta kaksi vuotta tunteneet, ja nyt on jo tuollaista.
Mietin itse ihan samaa...
Sinänsä jos suhde jatkuisi vain tällaisena, niin varmasti pärjää, jos suhtautuisi oikein. Mutta kun suhde on vasta alussa, niin voidaan pitää aika varmana, että suunta tulee menemään paljon pahemmaksi. Mustasukkaisuus on ikävä vaiva, jos se aiheuttaa tuon tyyppistä käytöstä.
Miehen hallinnanhalu päätöksissä on vahva, mikä tarkoittaa sitä, että naisenkin on pysyttävä vahvana. Kompromisseja toki tehdään parisuhteessa, eikä aina voi sooloilla kuten haluaa, mutta huom, mies ei päätä kaikkea! Pariskunnalla ei tunnu olevan kykyä sopia asioita yhdessä.
Esimerkiksi jos mies on nakuttanut seinään jo kaksi ruuvia kysymättä naiselta, niin saman voi ja pitää tehdä naisenkin, jotta homma ei pääse lipsumaan käsistä.;) Mies ei ole yksinvaltias.
Ihme ettei kyseinen mies kyttää naista sen enempää... Jatkossa luultavasti kyttää, kun nyt jo syyllistää mököttämällä.
Kuuntele tarkasti. Miehen käytös on aivan EHDOTTOMASTI henkistä väkivaltaa, koska hän pyrkii vain rajoittamaan ja määräilemään sinua. Teillä ei ole normaalia vuorovaikutusta, vaan alistaja/alistuja suhde. Sellainen yleensä pahenee mitä pidemmälle suhde etenee.
Mies ei ole "mustasukkainen" hyvästä suhteestasi äitiin. Hän vain pyrkii eristämään läheiset ihmissuhteesi, että olisit yksin > miehen vallan alaisena. Mököttely palatessasi kotiin, pukeutumisesi tarkkailu yms. kuuluu tähän samaan "vallanhimoiseen" kategoriaan. Kuten myös "määräykset" ettei mitään laiteta seinälle (ja itse laittaa). Mies on täysi mulkku. Anteeksi nyt vaan. Herkkänä ihmisenä sinun pitäisi erota. Mitä pikemmin, sitä parempi. On selvää, ettet halua alkaa riidellä, kertomaan mitä SINÄ haluat ja vaatia että niin myös tehdään. Tuskin siitä mitään hyötyä olisikaan. Mutta tämä juuri tukee miehen toimintaa alistaa sinua.
Lisäyksenä vielä että ennen muuttoa mies vielä tuli joskus yllättäen käymään (ei siinä mitään) minun luonani, mutta suuttui aina jossen ollut kotona ja kun olin ollut kaupassa ja kysyin että missä minä nyt muualla voisin olla, sanoi "no vaikka missä" . Hän on aina ollut jotenkin epäluuloinen ja tullut myös käymään työpaikallani.
Kerran kun hän oli tulossa luokseni ja oli soittanut kuulema (en ollut vastannut koska ei ollut näkynyt soittoa) Mies oli ihan raivona, ja sanoi mikä on niin tärkeää etten hänen puheluihin vastaa. No siinä jouduin näyttämään puhelutiedoista ettei puhelua oikeasti ole tullut, enkä keksinyt asia päästäni.
Ihan harmittaa kun nyt tulee mieleen kaikenlaista, mitä olin jo unohtanut (kun oli niin suhteen alkuaikoina) kun on välillä mennyt niin hyvin ja yhtäkkiä taas alamäki alkaa..... Mies suuttuu usein jossen tee kuten hän käskee tai hänen tavalla asioita.. ja suurin osa alkoi ilmetä heti yhteenmuuton jälkeen. Ennen hän pyysi minulta asioita esim hiusten värjäys ja aina kiitti, kun muutimme yhteen hän sanoo "et sinä voi nyt lenkille mennä, sinun täytyy nyt värjätä minun hiukset" eli pyynnöt on muuttuneet käskyiksi ja vielä miehen aikataulun mukaan.
Olemme myös kerran ennen yhteenmuuttoa meinanneet erota sen takia kun olin mieheni seurassa baarissa vaihtanut nopeasti pöytää (kun näin kaverini) ja jutellut hänen kanssaan (hänellä oli mieshuolia). Mies sanoi että hänellä oli ollut muutenkin paska päivä ja halusi baariin ja minä en välittänyt hänen tunteistaan kun olin käynyt muuallakin kun hänen luona. Hän suuttui verisesti ja selitti että olen käyttäytynyt väärin häntä kohtaan ja antoi minulle "toisen mahdollisuuden" vaikka itkin hänelle etten ymmärtänyt mitä olen tehnyt väärin. Siihen vastasi vain että kyllä minä ymmärrän mitä olen tehnyt väärin tai ainakin pitäisi. Kun myöhemmin hän puhui muutosta yhteen niin sanoin ettei kiirehditä turhaan nyt kun vasta melkein erottiin, niin hätääntyi ja oli pahoillaan( eli ei kuitenkaan olisi halunut eora?) En ymmärrä miestäni. Hän on välillä se ihana ihminen ja hänessä paljon hyvää, välittää ja rakastaa, mutta kohtelee useasti nykyään kuin lasta ja kuin olisi itsse vain se jolla on päätösvaltaa. vuokrakulut yms ruoka maksetaan puoliksi, vaikka miehellä on hyväpalkkainen työ, itse tällähetkellä työtön ja ahdistaa taloudellinen tilanne vielä kaiken päälle. Olen miettinyt paljon asioita pari päivää ja mitä enemmän ajattelen, ahdistun vain lisää kun en tiedä mitä tehdä ja mies on minulle todella tärkeä ja rakas. Voinko mitenkään auttaa häntä suhtautumaan minuun eri tavalla? Mitä pitäisi tehdä? Kiitos vastuksista... Enkä osaa selittää tätä paremmin mutta meillä on nykyään outo ilmapiiri muutenkin, vaikkei mies sanoisi tai tekisi mitään pahaa... tai sitten alan jo kuvittelemaan liikaa asioita päässäni... X(
Jos aluksi muuttaisit omillesi asumaan. Seurustellahan voi eri osoitteista. Saisit ajatuksesi järjestykseen. Tajuaisit, ettei tuollainen suhde ole tasavertainen parisuhde. Mene vaikka äitisi luo aluksi, jos yksinolo pelottaa. Olisiko sun mahdollista jutella tilanteesta jonkun kanssa? Vaikka äidillesi. Se auttaisi paljon ja saisit vahvistusta siihen, että sä pärjäät yksin eikä mies ole sun arvoisesi. Alistavassa suhteessa älä jatka. Tuo kertomasi on vasta alkua.
Usko mua. Elin vuosikymmeniä niinkuin sinä ja luulin että kaikilla on samanlaista. Sitten vaan yhtenä päivänä tajusin, että mua ei kohta enää ole. Mielenterveys alkoi rakoilla ja lääkärin kysymys, miten parisuhde voi, mikä sua ahdistaa, avasi mun silmäni. Älä sinä päästä tilannetta liian pitkälle.
"on välillä se ihana ihminen ja hänessä paljon hyvää, välittää ja rakastaa"
No EI RAKASTA. Oikeasti ei välitä eikä rakasta, koska kohtelee huonosti ei ota sinua huomioon, määräilee, kyttää ja komentelee.
"Voinko mitenkään auttaa häntä suhtautumaan minuun eri tavalla?"
Et voi. Toisen huomioimisen pitäisi tapahtua "automaattisesti", se on itsestään selvyys tasavertaisessa parisuhteessa. Etkö nyt tyttö hyvä ymmärrä, että mies vie ja sinä vikiset. Olet liian kiltti, avulias, sopeutuvainen. Ellet olisi, niin suhde ei toimisi. Kerjäät verta nenästäsi jatkamalla suhdettanne. Tiedän tuollaiset miehet: aika vain pahentaa heitä ja otteet kovenee. Mutta niin pikkuhiljaa, ettet huomaakaan. Siksi ero olisi tuossa vaiheessa huomattavasti helpompi ratkaisu kuin muutaman ajan päästä. Mikä sinua ressua on ajanut tuohon suhteeseen? Etkö ymmärrä, että kaikki nuo kertomasi asiat viittaa miehen hyvin epäterveeseen narsismiin.
Miehesi on ehkä mustasukkaista tyyppiä ja sinä et. Joskus pystyy ymmärtämään aika selkeästi miksi joku mies on mustasukkainen, tällöin nainen on usein flirttaileva, avoin ja saattaa esim kosketella/istua muitten miesten sylissä, vaikka mielestään se on ok. Vaikea sanoa tilannettanne.
Et sitten ole koskaan ole kuullut sairaalloisen mustasukkaisen miehen teoista? Väkivallasta? Tekemästä taposta?
Et. Niin ajattelinkin.
Ei kait tapot nyt tähän liity? Normaalin tason mustasukkaisuus on ihan eri asia, kuin olla henkisesti sairas. Suurin osa ihmisistä voi joskus olla mustasukkaisia. Suurin osa ei silti koskaan tapa ketään.
Jos esimerkiksi nainen istuu toisen miehen sylissä tai flirttailee muille miehille, ja mies EI ole mustasukkainen, niin tuntuisi aika kummalliselta... Itse olen nainen siis.
Tapot eivät todellakaan liity normaaliin mustasukkaisuuteen ja kirjoituksesta ei tule ilmi väkivallan uhkaa. Tiedän joitakin naisia, joiden mielestä esim. intiimi tanssiminen hitaat yms. ja selkeä flirttailu kuten seksivihjeet ovat ok, vaikka ovat varattuja. Ihmiset ovat erilaisia tässä
Pidätkö todellakin ''normaalina mustasukkaisuutena'' sitä että mies '''suuttuu verisesti'' kun nainen menee juttelemaan kaverilleen joka on myös nainen, kuten apn mies teki?
Harva mies, joka haluaa manipuloida vaimoaan ja hänen elämäänsä, ei avioliiton alkuaikoina lyö. Hän pysyttelee sen suhteen rauhallisena. Mutta merkit ovat aina nähtävissä henkisen väkivallan kautta.
Sitten vaimo ahdistuu yhä enemmän ja ryhtyy osoittamaan itsenäistymisen merkkejä, mies menettää hermonsa ja räjähtää.
Ap:n mies ei todellakaan ole normaalin mustasukkainen vaan sairaalloisen mustasukkainen. Normaaliin mustasukkaisuuteen ei kuulu henkinen välivalta, eli kumppanin rajoittaminen missään muodossa. Yleensä homma menee niin, että väkivalta alkaa henkisestä puolesta; rajoittamalla toisen menoja ja sosiaalisten suhteita (kuten tässä). Määräämällä kaikki mitä kotona tehdään. Tuo telkkarin kanavan vaihtaminen kesken ap:n katselun on pöyristyttävän törkeää vallankäyttöä (joka kuuluu osana siis henkiseen väkivaltaan). Pilaamalla toisen ilo esim. tässä miehen äidin verhoista...jne. Henkinen väkivalta lähes poikkeuksetta johtaa fyysiseen väkivaltaan. Se on ajan kysymys.
Jotenkin minusta vaan kuulostaa että tässä kaksi kokematonta nuorta ihmistä yrittää löytää sääntöjä yhteiselolle. Joskus se vaatii suurempaa kipuilua.
Jutussa on paljon aika normaaliakin. Kuka tahansa esim. ahdistuu riidoista. Miehet usein valitsevat puhumattomuuden riidoissa, aika perisuomalainen "synti". En tunne myöskään hirveästi ihmisiä joita toisen baarissa ravaaminen ei yhtään ahdistaisi ja emme tosiaan tiedä miehen puolta asiasta.
Ihan tarpeeksi kuule tuossa on tiedossa miehen puolelta. Suhde ei ole terve. Puuttuminen toisen ihmissuhteisiin, menoihin, määräily, tv:n kanavan vaihtaminen yms. vallanhalu on todellakin henkistä väkivaltaa, miten tuossa sanottiin. Eikä se todellakaan ole paranemaan vaan pahenemaan päin ajan saatossa.
Mies ei valitettavasti ole ihan tasapainoinen ihminen. Juuri noin käyttäytyy mies joka on löytänyt kiltin, myötäilevän nuoren naisen jota hallita. Hän ei kunnioita sinun omaa reviiriäsi vaan rajoittaa sinun elämääsi.
Muista luottaa tuntemuksiisi! KUn olet ahdistunut ja epäilet että kaikki ei ole kunnossa, älä missään nimessä ala vakuutella itsellesi että olet väärässä, että sinun täytyy yrittää unohtaa nuo tuntemuksesi.
Tällaiset miehet ovat epävarmoja ja yksinäisiä. He haluavat muokata kiltistä nuoresta naisesta itselleen elämänkumppanin. Tuon kumppanin täytyy sitten sopeutua kaikkeen, totella, kysyä lupa, eikä hänen missään nimessä saa toimia itsenäisesti pienimmässäkään asiassa.
Miksi? Koska silloin mies säikähtää että nainen etääntyy ja on vaara että mies menettää elämänkumppaninsa. Siis pienikin itsenäinen teko, vaikka vain jonkin esineen ostaminen tai juttelu ystävän kanssa, on miehen mielestä etäisyyden otto ja mies ottaa sen hylkäämisenä.
Tällainen mies haluaa sulauttaa naisen elämän osaksi omaa elämäänsä, eikä hän suvaitse että naisella on minkäänlaista omaa elämää. MIes määrää naisen ajankäytöstä, kuinka kauan saa viipyä missäkin, kenen kanssa saa puhua ja mistä, miten nainen pukeutuu, jne. Myös tällainen mies haluaa varata itselleen kaiken, niin ettei nainen saa osoittaa huomiota tai myötätuntoa kellekään toiselle, ei edes naispuolisille ystäville.
Ap, tällaisen miehen käytös ei siis ole normaalia. Monet naiset luulevat että tällainen '''mustasukkaisuus'' on ''rakkautta''. Ei se ole. Kuten nimim ''oliot '' kirjoittaa, mies haluaa eristää sinut äidistäsi koska hän tuntee olonsa uhatuksi kun vietät aikaa äidin vaikka vain puhut puhelimessa. Tuo ei ole mustasukkaisuutta eikä rakkautta, vaan sairaalloista vallanhalua joka johtuu siitä että hän haluaa epäterveellä tavalla sulauttaa elämäsi osaksi omaa itseään ja elämäänsä.
Muista siis olla uskollinen itsellesi. Ja pidä yhteyttä äitiisi, kerro hänelle huolesi, ja kysy tarvittaessa neuvoja!
Ei riitoja tosiaan jaksa, kun yhtä hyvin voisi elää riidatta hyvää elämää. Luulen, että miehesi saattaa kuulua niihin ihmisiin, jotka tykkäävät angstata ja murjottaa.
Minkäs sille voi kun tyhmät naiset haluaa sua väkivaltaisen miehen kanssa
Jätä tuollainen moukka.
Ap, ainoa järkevä vaihtoehto on jättää miehesi, mieluiten tänään. Parisuhteenne on vääristynyt ja toivoton tapaus. Parisuhteessa pitäisi olla onnellinen, sinä et ole.
Juuri näin.
Henkistä väkivaltaa, sitä se on. Pyri hyvä tyttö miehestä eroon, ja pian. Päivä päivältä se on vaikeampaa.
"Henkisen väkivallan tunnistaa seurauksista:
Tunnet, että sinun on oltava pahoillasi jostain koko ajan. Epäilet, että et osaa tehdä mitään oikein.
Olet yksinäisempi. Hänen mustasukkaisuutensa on aiheuttanut sen, että et enää pidä yhteyttä ystäviisi ja perheeseesi samalla tavalla kuin aiemmin.
Sinusta tuntuu, että et saa itse päättää omista asioistasi.
Arkailet sanoa omia mielipiteitäsi seurassa.
Elämänilosi on hiipunut"
"Sinusta tuntuu, että et saa itse päättää omista asioistasi."
Myös yhteisistä asioista. Teidän koti on yhteinen, ja sinulla on täysin sama oikeus päättää miltä siellä näyttää kuin miehellä. Mutta tuossa suhteessa sinulla ei ikinä tule olemaan päätäntävaltaa missään asioissa.
"teillävaltataistelu", tämä oli kyllä typerin vastaus, mitä olisin ikinä voinut kuvitella. Toivon vain, ettei miehen käytös ala johtaa suurempiin ongelmiin... Alistamisen kautta esim. Fyysiseen väkivaltaan. Kehottaisin sua ottamaan asian puheeksi miehesi kanssa. Muista kuitenkin pitää oma puolesi, äläkä ala liika mielistellä miestäsi, sen vuoksi, että pelkäisit jtn. Hänen reaktiotaan. Uskon, että ahdistavalta tuntui, mutta oman kodin on tunnuttava omalta kodilta.
Aloittaja kertoo ihan kuin ex miehestäni, paitsi että meidän liitto kesti yli 20v. Muutamana ensimmäisenä vuonna meno ei tokikaan ollut tuollaista, eli neuvoisin että mieti, yleensä meno ei paremmaksi muutu, päinvastoin.
Olin niin nuori silloin. Muistelin alkuaikojani, molemmat muutimme lapsuudenkodeistamme yhteen. Muistan kuinka aluksi sisustimme ja otimme vieraita vastaan, joku kaveri oli joskus yökylässäkin. Olin sosiaalinen extrovertti ja minulla oli paljon kavereita ja harrastuksia. Miehellä ei juurikaan ollut omia kavereita, eikä sukulaisia. Äitinsä kanssa olivat tukkanuottasilla ja sisaruksien kanssa lähinnä riitelivät ja kadehtivat toisiaan.
Sisareni miehen kanssa ystävystyivät ja yhdessä reissasimmekin pariskuntina. No takana on ne ajat...
Sisareni erosi, jonka jälkeen mieheni ei halunnut olla missään tekemisissä enää hänen kanssaan... Mies ei myöskään ymmärtänyt että miksi talkoilen veljeni maatilalla ilmaiseksi tai miksi autan vanhoja isovanhempiani. Mustasukkaisuus alkoi nostaa päätään.
Pitkäaikainen yhteinen haaveemme toteutui, ostimme omakotitalon! En olisi osannut arvata että siitä se alamäki vasta alkoi. Muutimme toiselle paikkakunnalle ja mies erakoitui täysin. Talossa oli sen verran tilaa, että mies pystyi piileskelemään talon toisessa osassa jos meille tuli vieraita. Hän seurasi kuitenkin tarkkaan tekemisiäni ja sain kuulla kuinka tyhmiä, lihavia tai rumia kaverini olivat. Itsekään en ollut enää hehkeä parikymppinen ja sain kuulla rupsahtamisesta jatkuvasti. Minun pitäisi myös pukeutua paremmin ja kulkea korkokengissä ja käydä kampaajalla, mutta jos kävin, voi sitä kauhistelua kuinka kaikki maksaa.
Vieraita sain ottaa vastaan vaan kun olin yksin kotona, mutta tarkka selvitys piti tehdä ketä tulee ja missä ne istuu, tavaroita ei saa siirrellä. Huonekaluja ei saanut koskaan siirrellä, eikä tokikaan tehdä seinää reikiä. Taulut sai ripustaa vaan niihin nauloihin, mitkä edellinen asukas oli seinään lyönyt. Näyttivät ihan hassuilta "väärissä" kohtaa.
Vaihdoin työpaikkaa. Edellisessä työpaikassa ei naisia arvostettu ja muutenkin työnjohto oli lyttäävä. Uudessa työpaikassa pitkää kokemustani ja koulutusta arvostettiin ihan erilailla. Minua haluttiin kouluttaa lisää. Sehän ei miehelleni sopinut, eihän ammattini ollut minkäänarvoinen ja turhaa kaikki tuollainen, mies haki minut joskus työmatkalta tervehtimättä ketään työtovereistani, tiuskien ja kiroillen.
Uusi ystäväni ihmetteli parisuhdettani, että eihän tuo ole ollenkaan tasapuolista ja mitenkä suostun kaikkeen tuohon. Olin myös itse kasvanut ja vahvistunut niin paljon että uskalsin erota. Lähdin kuihduttavasta parisuhteesta, luovuin omakotitalosta ja elän nyt vapaana, missä on tilaa hengittää. Ero ei ollut helppo, ex pitkään häiriköi ja yritti kontrolloida tekemisiäni, vaikka olin jo lähtenyt. Aloittajaa neuvon miettimään kahdesti, vielä se ero olisi käytännössä helppo toteuttaa. Ei tuo meno tuosta paremmaksi muutu.
Suuret kiitokset teille kaikille vastauksista! Niistä on itselleni paljon apua, sillä nyt tiedän ettei tämä "outo" ja "väärä" tunne miehen käyttäytymisestä joskus ole pelkkää omaa kuvitelmaa, vaan seurausta miehen väärästä käyttäytymisestä. Pidän kaikki neuvonne mielessäni ja katson mihin suuntaan suhteemme on menossa, jos käytöstä ilmenee lisää eikä mieheni ymmärrä tekevänsä väärin niin harkitsen vakavasti erilleen muuttamista ja sitä kautta saan omaa aikaa miettiä rauhassa jatkoa. Fyysiseen väkivaltaan ei ole pelkoa, sillä mies on tehnyt suhteen alussa selväksi ettei hän siedä väkivaltaa, tai voisi koskaan lyödä. Kaveriakin kehotti jättämään heti puolisonsa, kun heidän suhteessa ilmeni naisen puolelta fyysistä väkivaltaa. Itse yritän nyt kaikin voimin pitää tulevaisuudessa puoliani (vaikka se tuntuukin vaikealta, enkä ole tottunut korostamaan omia mielipiteitäni), mutta nyt aijon näyttää miehelle millaisesta käyttäytymisestä en tykkää ja mikä ei ole reilua. Ehkei mieskään sitä itse ymmärrä (hänellä ei ole ollut ainakaan 5 vuoteen parisuhdetta ennen minua, eikä ole koskaan asunut naisen kanssa yhdessä) ja tottunut olemaan yksin ja ajattelemaan ensin omia tarpeita. Jokatapauksessa väärää käytöstä ja alistamista en aijo sietää. Mukavaa marraskuuta ja tulevaa joulun alkua kaikille! :)
"Fyysiseen väkivaltaan ei ole pelkoa"
Tuostakin varoituksen sana... sillä suhteen alussa, edes alkuvuosina tuskin kukaan fyysistä väkivaltaa harjoittaa. Se tulee kuvaan ajan kanssa, ja usein vasta pitkän henkisen väkivallan harjoittamisen jälkeen. Ja aika monet väkivaltaisista ihmisistä ovat myös suhteen alkupuoliskolla sanoneet, etteivät hyväksy väkivaltaa.
"mies on tehnyt suhteen alussa selväksi ettei hän siedä väkivaltaa, tai voisi koskaan lyödä."
Hm. Ensin on henkinen väkivalta. Kun sitä oppii sietämään, tulee fyysinen väkivalta. Näin se vaan menee. Kukapa alkaisi suhteeseen kenenkään kanssa, joka sanoo kannattavansa fyysistä (tai henkistäkään) väkivaltaa? Molemmat tulevat vieläpä niin hiuksenhienosti salaa hiipien, ettei sitä pidemmän ajankaan kanssa välttämättä huomaa. Usein ensimmäisen lyönnin jälkeen vasta huomaa kauan jatkuneen henkisen väkivallan. Eikä aina sittenkään.
Miksi sinä jauhat tuota sama purukumia? Miksi et laske miestä menemään? Tiedät aivan millilleen että tilanne vain pahenee ajan kanssa.
Mitä kieroa ja väärää sinä näet miehissä jotka eivät alista ja henkisesti pahoinpitele ( tässä vaiheessa- fyysinen pahoinpitely kohta seuraa, kuten hyvin jo tiedät) puolisoitaan ja läheisiään?
Luuletko tosiaankin että " minä olen erikoinen, mihestä tulee uljas prinssi kohta". Yllätys yllätys, EI tule.
Mitä sensijaan tulee, on sinusta ilkeä ihmisraunio joka vihaa itseään.
Ja kaikki tämä sen takia että sinä " raaaaaaaaaaakastat miestä joka on iiiiiiihana silloin kun se ei hakkaa".
Toisaalta on niin helppoa VALITAensimmäinen vastaantuleva ja liimautua siihen.
Vaatii vaivaa ja älykkyyttä viitsiä etsiä kumppani paljon korkeammalta tasolta!
Kuulostaa kylä kieltämättä oudolta tuo miehesi käytös. Itse miettisin tarkkaan kannattaako tuollaiseen suhteeseen jäädä kun on jo nyt tuollaista? Tuon tyyppisellä käyttäytymisellä tapana pahentua..