Outoa että minä, joka olin niin tottunut siihen että elämässäni on aina se joku, joudun edes kirjoittamaan sanan sinkku. Se on vähän vaikeaa mutta alan tottumaan siihen kyllä. Olin aina kuvitellut sen tuntuvan aivan erilaiselta kuin se todellisuudessa tuntuukaan.
Tilanne on minulle uusi. Voisi jopa puhua suuresta tuntemattomasta.
Parisuhde on tila jossa omaan persoonaan joutuu väistämättä tekemään kompromisseja.. Joskus asioiden helpottamiseksi, mutta joskus myös puhtaasti toisen mieliksi. Välillä omaa etuaan tavoitellen, välillä itsensä uhraten. En varmasti ole suhteessa helppo kumppani. Jos pitäisi määritellä oma lokero sanoisin että kuninkaan mieli mutta sikopaimenen sukupuu.
Olen ollut parisuhteessa yhtäjaksoisesti viimeiset 15 vuotta. Käytännössä siis koko aikuisen ikäni. Suhteessa olemaan tottuneena sen tajuaminen, että sinkkuhan tässä nyt käytännössä ollaan aiheutti aluksi hyvin ristiriitaisia tunteita. Jopa pientä paniikkiakin.
Alkupelästyksen jälkeen kuvioon ilmestyi kuitenkin nainen joka tuntui tykästyneen minuun suurestikin ja alkoi hyvinkin vaativaan ja määrätietoiseen sävyyn pitää yhteyttä. Laastarisuhde olisi siis ollut tarjolla hyvinkin helposti.
Osittain itsenikin yllättäen torjuin tämän tarjouksen, jos niin voi sanoa, hyvinkin nopeasti.
Aloin sitten pohtia.. Uudessa suhteessa on parasta sen alkuhuuma. Kaikki kumppanissa on hienoa ja vioille ummistaa silmänsä. Niitä on kaikissa, niitä ei vain alkuun näe. Tai halua nähdä. Kaikki on vaaleanpunaista unelmaa ja ruusun tuoksuista höttöä. Uusi jännittää ja kutkuttaa. Tulevaisuus vaikuttaa ruusuiselta. Sydänviestit vaihtavat omistajaa. Uusi jännittää ja innostaa. Yhteisselfiet valtaavat some-tilit, kun tekee mieli kailottaa sitä onneaan koko maailmalle.. niinpä niin, näinhän siinä on käynyt minullekin. Only natural.. niin se on. Ja eihän siinä mitään, onhan se aivan mahtavaa aikaa. Ja niin turvallisen tuntuista kun tuntuu että se toinen ei lähde siitä kulumallakaan pois.
Miksi sitten torppasin alkuunsa tämän kaltaisen tilanteen?
Noh. Esteenä ruusunpunaiselle unelmalle oli että valitettavasti ehdin ajatella ennen kuin toimin. Pitkään suhteessa eläneenä tajusin että kaikki mitä olen koko aikuisikäni ollut on enemmän tai vähemmän kompromissia jonkun toisen kanssa. En aikuisiällä ole ollut päivääkään s i n k k u. En enää muista millainen se 19v, juuri armeijan käynyt nuori kolli oikeastaan oli? Mutta toisaalta en edes voisi tietää mitä siitä nuoresta jannusta onkaan tullut näiden kuluneiden 15 vuoden aikana, jolloin hallitseva persoonani on ollut kokoajan parisuhdemoodin dominoiva.
Nyt olisi elämänsä tilaisuus ottaa siitä selvää. Olo alkoi helpottua. Aatokset loksahdella paikalleen. Mielessä alkoi pyöriä kysymys. Onko se ruusunpunainen huuma sittenkään sen arvoista että sitä pitäisi tietentahtoen jahdata? Asiat tapahtuvat kun ovat tapahtuakseen. Ehkä tämän kompromissien muokkaaman kuoren alta löytyykin se tyyppi mitä olen aina halunnut olla ja turhautunut kun en ole osannut. Ja josta joku tyttöparka erehtyy vielä tykkäämään. Tuskinpa tästä helppoa kanssa matkustajaa muodostuu missään tapauksessa, mutta ainahan saattaa löytyä joku joka on tarpeeksi yllytyshullu ottamaan haasteen vastaan. Mutta sen aika ei ollut vielä.
Ruusunpunaiset lasit odottavat pöytälaatikossa. Tiedän mistä sydän emoiji whatsupissa löytyy. Puuttuu vaan puhelinnumero johon ne voi lähettää.
Tilanne on minulle uusi. Voisi jopa puhua suuresta tuntemattomasta.
Parisuhde on tila jossa omaan persoonaan joutuu väistämättä tekemään kompromisseja.. Joskus asioiden helpottamiseksi, mutta joskus myös puhtaasti toisen mieliksi. Välillä omaa etuaan tavoitellen, välillä itsensä uhraten. En varmasti ole suhteessa helppo kumppani. Jos pitäisi määritellä oma lokero sanoisin että kuninkaan mieli mutta sikopaimenen sukupuu.
Olen ollut parisuhteessa yhtäjaksoisesti viimeiset 15 vuotta. Käytännössä siis koko aikuisen ikäni. Suhteessa olemaan tottuneena sen tajuaminen, että sinkkuhan tässä nyt käytännössä ollaan aiheutti aluksi hyvin ristiriitaisia tunteita. Jopa pientä paniikkiakin.
Alkupelästyksen jälkeen kuvioon ilmestyi kuitenkin nainen joka tuntui tykästyneen minuun suurestikin ja alkoi hyvinkin vaativaan ja määrätietoiseen sävyyn pitää yhteyttä. Laastarisuhde olisi siis ollut tarjolla hyvinkin helposti.
Osittain itsenikin yllättäen torjuin tämän tarjouksen, jos niin voi sanoa, hyvinkin nopeasti.
Aloin sitten pohtia.. Uudessa suhteessa on parasta sen alkuhuuma. Kaikki kumppanissa on hienoa ja vioille ummistaa silmänsä. Niitä on kaikissa, niitä ei vain alkuun näe. Tai halua nähdä. Kaikki on vaaleanpunaista unelmaa ja ruusun tuoksuista höttöä. Uusi jännittää ja kutkuttaa. Tulevaisuus vaikuttaa ruusuiselta. Sydänviestit vaihtavat omistajaa. Uusi jännittää ja innostaa. Yhteisselfiet valtaavat some-tilit, kun tekee mieli kailottaa sitä onneaan koko maailmalle.. niinpä niin, näinhän siinä on käynyt minullekin. Only natural.. niin se on. Ja eihän siinä mitään, onhan se aivan mahtavaa aikaa. Ja niin turvallisen tuntuista kun tuntuu että se toinen ei lähde siitä kulumallakaan pois.
Miksi sitten torppasin alkuunsa tämän kaltaisen tilanteen?
Noh. Esteenä ruusunpunaiselle unelmalle oli että valitettavasti ehdin ajatella ennen kuin toimin. Pitkään suhteessa eläneenä tajusin että kaikki mitä olen koko aikuisikäni ollut on enemmän tai vähemmän kompromissia jonkun toisen kanssa. En aikuisiällä ole ollut päivääkään s i n k k u. En enää muista millainen se 19v, juuri armeijan käynyt nuori kolli oikeastaan oli? Mutta toisaalta en edes voisi tietää mitä siitä nuoresta jannusta onkaan tullut näiden kuluneiden 15 vuoden aikana, jolloin hallitseva persoonani on ollut kokoajan parisuhdemoodin dominoiva.
Nyt olisi elämänsä tilaisuus ottaa siitä selvää. Olo alkoi helpottua. Aatokset loksahdella paikalleen. Mielessä alkoi pyöriä kysymys. Onko se ruusunpunainen huuma sittenkään sen arvoista että sitä pitäisi tietentahtoen jahdata? Asiat tapahtuvat kun ovat tapahtuakseen. Ehkä tämän kompromissien muokkaaman kuoren alta löytyykin se tyyppi mitä olen aina halunnut olla ja turhautunut kun en ole osannut. Ja josta joku tyttöparka erehtyy vielä tykkäämään. Tuskinpa tästä helppoa kanssa matkustajaa muodostuu missään tapauksessa, mutta ainahan saattaa löytyä joku joka on tarpeeksi yllytyshullu ottamaan haasteen vastaan. Mutta sen aika ei ollut vielä.
Ruusunpunaiset lasit odottavat pöytälaatikossa. Tiedän mistä sydän emoiji whatsupissa löytyy. Puuttuu vaan puhelinnumero johon ne voi lähettää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinkku on yksinäinen jolla ei ole suhteita ollut ehkä yhtä lyhyttä enempää.
Liitossa olleista ei sinkkua saa tekemälläkään, tehän ootte eronneita kuka toisella kuka kolmannella tai jopa viidennellä kierroksella olevia.
Aidoimmillaan sinkku on vanhapiika ja vanhapoika joilla ei ole suhteita ollut.
Sinkku on ihminen joka on ei ole parisuhteessa. Eronnut on ihminen joka on eronnut avioliitosta. Ikisinkkius on epänormaalia ja vain pieni osa kuuluu tähän ryhmään.
Väärin. Sinkku on lapseton aikuinen, joka ei ole parisuhteessa.
Sellainen jolla ei ole ollut lainkaan suhteita on ikisinkku ja heitä on vain pieni osa sinkuista.