Kuolemanrangaistuksen palauttaminen Suomeen olisi käytännössä lähes mahdoton prosessi sillä se edellyttäisi perustuslain muuttamista sekä se rikkoisi Suomen allekirjoittamaa Euroopan ihmisoikeussopimusta. Mutta nyt ajatellaan yleisesti.
Kuolemanrangaistuksesta on sekä etuja että haittoja. Valtiolle kuolemaan tuomitut ovat taloudellisesti edullisempi vaihtoehto, sillä vangin ylläpito ei enää maksa. Toisaalta kuolemantuomioita suoritetaan yleensä suhteellisen vähän, joten taloudelliset edut eivät ole valtavia. Kuolemaantuomitusta rikollisesta päästäisiin myös kertaheitolla eroon, jolloin hän ei voisi tehdä enempää vahinkoa.
Eettisesti ajateltuna joistakin rikoksista pitäisi ehkä saada vankeusrangaistusta kovempi tuomio. Toisaalta kuolemanrangaistusta voidaan pitää jopa helpompana ratkaisuna rikoksen tekijän näkökulmasta, vai onko rangaistuksen kovuus edes olennaista?
Kuolemanrangaistuksesta on sekä etuja että haittoja. Valtiolle kuolemaan tuomitut ovat taloudellisesti edullisempi vaihtoehto, sillä vangin ylläpito ei enää maksa. Toisaalta kuolemantuomioita suoritetaan yleensä suhteellisen vähän, joten taloudelliset edut eivät ole valtavia. Kuolemaantuomitusta rikollisesta päästäisiin myös kertaheitolla eroon, jolloin hän ei voisi tehdä enempää vahinkoa.
Eettisesti ajateltuna joistakin rikoksista pitäisi ehkä saada vankeusrangaistusta kovempi tuomio. Toisaalta kuolemanrangaistusta voidaan pitää jopa helpompana ratkaisuna rikoksen tekijän näkökulmasta, vai onko rangaistuksen kovuus edes olennaista?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yhteiskunnan määräämillä rangaistuksilla on aina joku tavoite. Niitä ei määrätä kostoksi teosta kuten helposti ajatellaan varsinkin kun vaaditaan ankarampia rangaistuksia, jopa kuolemanrangaistusta.
Yhteiskunna tehtävä on järjestyksen ja lainkuuliasuuden ylläpito ja rangaistuksia tulee tarkastella ensisijassa siis siitä näkökulmasta. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet että rangaistusten kovuudella on hyvin rajallinen vaikutus rikoksiin syyllistymisiin. Ankarat rangaistukset ja suuri vankimäärä ei näytä vähentävän rikollisuutta vaan jopa lisäänvän. Ja rikokset joista määrätään kuolemanrangaistus, siis yleensä murha, tehdään yleensä mielentilassa jossa rangaistus ei ole mitenkään suuresti tekoa estävä asia.
Jos murhasta tai taposta saa "lopullisen rangaistuksen", se voi myös joissain tapauksessa aiheuttaa tilanteen jossa on sama tappaa kerralla vaikka viisi ihmistä kun on jo tappanut yhden koska rangaistus on joka tapauksessa sama eli kuolema. Kuolemanrangaistusta kun ei voi enää koventaa mitenkään, vankeutta voi aina.
Kerran rikokseen syyllistynyt ja vankilaan tuomittu myös sortuu helpommin uuteen rikokseen kuin henkilö joka ei ole istunut vankilassa.
Toisaalta yleinen lainkuuliaisuus edellyttää kuitenkin edes jonkinlaista rangaistavuutta. On siis tasapainoiltava tässä välillä niin että rangaistukset eivät ole liian kovia mutta eivät kuitenkinaan liian pieniä. Kuolemanrangaistus liikkuu aina siellä rangaistusasteikon ehdottomassa yläpäässä joten on hankala perustella miksi se olisi tavoiteltava rangaistusmuoto jos se ei käytönnössä ennaltaehkäise rikoksia mutta asettaa yhteiskunnan pyövelin asemaan.
Kuolemanrangaistuksen haittapuolista tärkeimpiä on mielestäni rangaistuksen lopullisuus täytäntöönpanon jälkeen. Olisi perusteetonta ylimielisyyttä väittää, että oikeuslaitos ei tekisi koskaan virheitä kuolemantuomioita määrätessään.
Virheellisiä vankeus- ja sakkorangaistuksia voidaan aina hyvittää syyttömälle pahoittelemalla väärää tuomiota ja maksamalla korvauksia. Mikäli virheellinen kuolemantuomio toteutetaan, ei täytäntöönpanon jälkeen virheen oikaisu ole teloitetun kannalta enää merkityksellistä.