Mies tunnusti minulle ihastuksensa juhlissa. Ollaan molemmat varattuja, joten sivuutin sen - kunnes nyt jäljestä tunnustin että oikeastaan minullakin oli tunteita tuolloin, mutta että nyt on hyvä näin (molemmat suhteissa). Tässä kohtaa mies kiisti nopeasti ikinä sanoneensa mitään, miksi ihmeessä? Mielestäni täysin outoa/ moukkamaista.
No, nyttemmin olemme taas yhteisen kaveripiirin kautta nähneet useasti ja joka kerta tyyppi vain hymyilee ja on selvästi iloinen nähdessään minut. Miten tämä nyt pitäisi tulkita? Meillä molemmilla on perheet enkä minä aio lähteä tästä mihinkään, mutta en osaa tai halua edes olla aidosti kaveri sellaisen kanssa joka kiistää kaiken noin tylysti/ iskee ns. puukon vatsaan sen jälkeen kun itse uskaltaa olla noin avoin tuollaisesta asiasta.
Avaisitteko vähän tällaista miehen ajattelutapaa minulle? En oikein tiedä miten parasta toimia.
No, nyttemmin olemme taas yhteisen kaveripiirin kautta nähneet useasti ja joka kerta tyyppi vain hymyilee ja on selvästi iloinen nähdessään minut. Miten tämä nyt pitäisi tulkita? Meillä molemmilla on perheet enkä minä aio lähteä tästä mihinkään, mutta en osaa tai halua edes olla aidosti kaveri sellaisen kanssa joka kiistää kaiken noin tylysti/ iskee ns. puukon vatsaan sen jälkeen kun itse uskaltaa olla noin avoin tuollaisesta asiasta.
Avaisitteko vähän tällaista miehen ajattelutapaa minulle? En oikein tiedä miten parasta toimia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kannattaa jättää omaan arvoonsa. Kun ei uskalla seisoa sanojensa takana. Tietysti saattoi olla humalassa silloin juhlissa ja kokeili, onnistuisiko salasuhde.
Mikäli olisit sanonut "Minäkin hieman sinuun", ties mitä olisi tapahtunut.
Näin olin jo hieman ajatellut. Oli humalassa juu, suht vahvassa vielä mutta kyllä asia sen verran selväksi tuli ettei selittelemällä muuksi muutu. mut olkoot rauhassa tosiaan, mitäpä noita vanhoja kaivelemaan.
naisen jutttuja nuo
yx 28v mutsirouva aamulla soitti ukollensa mun knannylla, ukko oli komenuxellaEspoossa
Selkis, ett ukolla oli toinen nainen ollut
Liikka raivona paiskasi luurin lattialle
lohdutin likkaa, ett olihan meilkin namukasta, kuten ukollakin Espoossa
Järjen ääni voitti.