Anoppi on mielestäni epäilyttävä ja esittää kilttiä. Kyseinen anoppi on kiero ja hänellä on jotain pahaa mielessä.
Kertokaa minulle onko teillä ollut samanlaisia epäilyksiä?
Kertokaa minulle onko teillä ollut samanlaisia epäilyksiä?
Kuvittelenko anopin olevan pahaa?
Sheyccheles
22618
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Käärme
On ja haistatin pitkät. En alistunu paskalle.
Mitenkähän tämä kierous näkyy käytännön elämässä,
onko sinulla mitään näyttöä väitteesi tueksi esittää?
Epäluuloiset ihmiset epäilee kaikkia kieroiksi. Eivät voi luottaa kenenkään. Ei kai jokaisesta keskustelusta ja teosta tarvitse kaivaa sitä, että onkohan tämä tarkoitettu
minulle ilkeilyksi tai kieroiluksi. Vapauta itsesi tälläisesta ajattelusta, todennäköisesti kaikki tapahtuu omassa päässäsi.
Kannattaa jättää mies, jolla on kiero ja paha äiti, koska hän on miehen kasvattanut.
Miniät kannattaa tutkia ensin itseään ennen kuin alkaa parisuhteeseen. Kestääkö muita ihmissuhteita kuin kaverit ja lapsuuden perheensä. Sillä kun perheen perustaa, niin siihen tulee myös jollain muotoa miehesi perhe ja suku. Jos miniä ottaa miehen sukuun heti halveksivan asenteen ja ei ymmärrä, että kaikki ihmiset eivät elä samoilla tavoilla kuin miniä ja hänen lapsuuden perheensä, niin eihän siitä hyvä tule. Miniät teidän ylimielisyys näkyy teidän naamasta. Te miniät joilla todella on ilkeä ja häijy anoppi, sopikaa miehenne kanssa, ettei teidän tarvitse sellaista tavata koskaan, mutta älkää viekö mieheltänne tapaamisoikeutta vanhempiinsa. Ymmärtäkää se, että jos jotakin ihmistä vihaatte, toinen voi tätä rakastaa.
Otan osaa, jos miniöidesi ylimielisyys näkyy heidän naamastansa! Kyllä sen pojan voi yrittää kasvattaa niin, että osaa etsiä sopuisan vaimon. Vaan ehkä poika yleensä katsookin naisen mallia äidistään?
Tai sen pojan voi kasvattaa niin että hän itse tekee omat valintansa eikä äidillänsä oo valintoihin sanomista.
P.s. mulla on just sama fiilis omastani. Katsoo aina pahasti (sen oikeesti näkee!) kun tullaan käymään. En ihmettele vaikka ois pojalleen tai jolleki muulle pyytäny puhumaan järkeä pojalle jättää minut :D
Tarkoitin sopuisalla vaimolla juuri sitä, että pojalle itselleen on mieleinen, mutta vaimo saattaa usein tulla valituksi niin että onkin yhtä häijy ja paha kuin pojan äiti. Siitähän se sota sitten miniän ja anopin välille syntyykin. :D
Luulempa, että tämän palstan miniöistä tulee tulevaisuudessa äkäisiä anoppeja:):)
Tämä menee vähän sivun aiheesta, mutta en viitsinyt alottaa uutta ketjua. Kysyn van et kun sanotaan että pitää kunnioittaa vanhoja ihmisiä niin pitääkö anoppia kunnioittaa vaikka hän on p--u?
Se on vähän mitä tähän kunnioitukseen kuuluu.
Viimeksi näin jo eteisestä että kuulumisten kysymisen jälkeen anoppi jäi katsomaan vihaisesti ja oli muutenkin vierailun ajan viileä.
Käyttäydyn kuitenkin aina kohteliaasti ja ystävällisesti vaikka asenne on tuo.
Jos sillä oli migreeni?
No päinvastoin kuvittelin anopin olevan paras kaverini, kertoi minulle miten käly haukkuu minua ja miten häneltä kysellään vieläkö mieheni minua kestää vai onko jo ero tullut, kunnes puhuin kälyni kanssa ja sain kuulla, että minä se olen joka häntä haukkuu. Palaset loksahti kohdilleen. En ole sen jälkeen uskonut mitään mitä anoppi kertoo.Puhukoon vanha ihminen mitä tahtoo, nyt tiedän että hän on kipeä mieleltään, joten ei voi kun sääliä miestäni, jolla on tuollainen äiti. Mies on hyväksynyt äitinsä tavan puhua mitä milloinkin eikä ota itsekään enää todesta. Panostaa puolisoon ei äitiinsä. Harmittaa vaan kun tyttäremme on saanut mummosta niin huonon kuvan, että vakuuttaa minua toimimaan huolehtien ja rakkaudella lapsenlastani kohtaan, mikäli tuo pikkuisen meille hoitoon. Sanon aina, että miten sinä koit olosi kun olin äitisi samanlainen mummo minä olen
Sääli, että sukupolvien kuilu yhä ammottaa perheissä. Ystävyys ja molemminpuolinen arvostus antaisi läheisyyttä ja poistaisi ikävuodet.
Miniöiden kanssa voisi ystävystyä, mutta silloin on aloitettava siitä, että unohtaa oman ikänsä ja äitimyytin. Poika on miniän mies, hän on kuin kaksi persoonaa, lapsi ja puoliso. Miniälle ei moitteen sanaa pojasta. Ja pojalle ei myöskään miniästä, vaikka he ehkä joskus avautuvatkin sinulle keskinäisistä suhteistaan. Silloin on pidettävä kieli keskellä suuta.
Ikääntyminen tuo viisautta, mutta se on myös otettava vastaan. Lähimmäisen kunnioitus ja arvostaminen on tärkeä oppi, ja se kehittyy vuosien myötä. On helppoa säilyttää teini-ikäinen taipumus nähdä kaikki ihmiset mustavalkoisina, mutta se kaventaa omaa elämänkatsomusta. Itse siitä eniten kärsii.
Itselläni on vähän kipeä anoppi, mutta nuorempana ajattelen, että antaa vanhan olla onhan hän hyvän pojan kasvattanut minulle puolisoksi.
Jotenkin sitä itse vaan varoo, mitä sanoo ja tekee, jotta oman lapsen puolison olo ei olisi vaivaantunut.
Ihmissuhteet on just niin vaikeita tai helppoja kun ne itselleen tekee.
-Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan-, on sanonta eli jos rikkoisit tuon sanonnan etkä vastaisikaan huutamalla takaisin vaan ihan aidolla hymyllä ja ymmärryksellä, sillä onhan muiden ikävään käytökseen aina jokin syy, jospa heitä on joskus kaltoin kohdeltu, eikä riittävää itsetuntoa ole kasvanut vaan on jäänyt jollekin lapsen tasolle "kiukutellessaan".
Voimme itse päättää jatkamme kissa hiiri leikkiä vai alamme käyttäytyä kuin aikuiset. Tsemppiä 😊
Oletkohan sinä aloittaja itse vähän kiero?
Kieroutta tai ei ,aikuisten riidat ja erimielisyydet eivät saisi vaikuttaa lapsiin, on kamalaa jos miniä ja anoppi eivät tule toimeen, ja sitten kielletään lapsilta oikeus tavata isovanhempiaa.
Mitä ihmeellistä siinä on?olisit tehnyt tyttölapsia vai pojatko on luoma kunnan kruunu mamman pikku kultuja jotka saa akkansa pistää kuriin keinolla millä hyvänsä.tule toimeen miniöiden kanssa ja kunnioita ei tule ongelmia.olethan sinä jo omat lapsesi saanut hoitaa miniä saa omansa.
Itse sain tuntuman heti jo ensitapaamisella anopista, että on hyvin, hyvin vanhanaikainen ja sovinnainen sekä ns jäykkä, sellainen kansakoulunopettaja tyyppinen. Itseni vastakohta. Erittäin kivasti meni vuosikausia, niinkauan kuin jaksoin aina olla samaa mieltä ja hymyillä ja nyökytellä sillä yritin miellyttää liikaa, mutta jossakin vaiheessa avioliiton vaikeina vuosina tietysti tuli sitten sanomista anopinkin kanssa puolin ja toisin. Kriisi miehen kanssa vuosia sitten toki ohittui minkä jälkeen suhde lujittui, mutta anopin kanssa on edelleen välit poikki. Enkä enää halua olla tekemisissä, en nyökytellä tai mielistellä. Sen ihmisen kanssa en voi olla oma itseni saamatta oskaseni niitä mulkoilevia/paheksuvia katseita.. Eli kyllä, kannattaa kuunnella omaa intuitiota ja mille tuntuu. Se kertoo kyllä paljon.
Itsellä taas ollut aivan ihana anoppi. Ei mitään pahaa sanottavaa. Ihana ihminen ja aina tultu toimeen hyvin. Olenpa ollut onnekas. Ei puutu mihinkään asioihin liikaa ja aina pitänyt meistä kaikista. Nyt kulkee muistona vain mielessä.