Kuvittelenko anopin olevan pahaa?

Käärme

On ja haistatin pitkät. En alistunu paskalle.

Mitenkähän tämä kierous näkyy käytännön elämässä,
onko sinulla mitään näyttöä väitteesi tueksi esittää?

Epäluuloiset ihmiset epäilee kaikkia kieroiksi. Eivät voi luottaa kenenkään. Ei kai jokaisesta keskustelusta ja teosta tarvitse kaivaa sitä, että onkohan tämä tarkoitettu
minulle ilkeilyksi tai kieroiluksi. Vapauta itsesi tälläisesta ajattelusta, todennäköisesti kaikki tapahtuu omassa päässäsi.

Kannattaa jättää mies, jolla on kiero ja paha äiti, koska hän on miehen kasvattanut.

Miniät kannattaa tutkia ensin itseään ennen kuin alkaa parisuhteeseen. Kestääkö muita ihmissuhteita kuin kaverit ja lapsuuden perheensä. Sillä kun perheen perustaa, niin siihen tulee myös jollain muotoa miehesi perhe ja suku. Jos miniä ottaa miehen sukuun heti halveksivan asenteen ja ei ymmärrä, että kaikki ihmiset eivät elä samoilla tavoilla kuin miniä ja hänen lapsuuden perheensä, niin eihän siitä hyvä tule. Miniät teidän ylimielisyys näkyy teidän naamasta. Te miniät joilla todella on ilkeä ja häijy anoppi, sopikaa miehenne kanssa, ettei teidän tarvitse sellaista tavata koskaan, mutta älkää viekö mieheltänne tapaamisoikeutta vanhempiinsa. Ymmärtäkää se, että jos jotakin ihmistä vihaatte, toinen voi tätä rakastaa.

Tai sen pojan voi kasvattaa niin että hän itse tekee omat valintansa eikä äidillänsä oo valintoihin sanomista.

Luulempa, että tämän palstan miniöistä tulee tulevaisuudessa äkäisiä anoppeja:):)

Tämä menee vähän sivun aiheesta, mutta en viitsinyt alottaa uutta ketjua. Kysyn van et kun sanotaan että pitää kunnioittaa vanhoja ihmisiä niin pitääkö anoppia kunnioittaa vaikka hän on p--u?

Se on vähän mitä tähän kunnioitukseen kuuluu.

Viimeksi näin jo eteisestä että kuulumisten kysymisen jälkeen anoppi jäi katsomaan vihaisesti ja oli muutenkin vierailun ajan viileä.

Käyttäydyn kuitenkin aina kohteliaasti ja ystävällisesti vaikka asenne on tuo.

No päinvastoin kuvittelin anopin olevan paras kaverini, kertoi minulle miten käly haukkuu minua ja miten häneltä kysellään vieläkö mieheni minua kestää vai onko jo ero tullut, kunnes puhuin kälyni kanssa ja sain kuulla, että minä se olen joka häntä haukkuu. Palaset loksahti kohdilleen. En ole sen jälkeen uskonut mitään mitä anoppi kertoo.Puhukoon vanha ihminen mitä tahtoo, nyt tiedän että hän on kipeä mieleltään, joten ei voi kun sääliä miestäni, jolla on tuollainen äiti. Mies on hyväksynyt äitinsä tavan puhua mitä milloinkin eikä ota itsekään enää todesta. Panostaa puolisoon ei äitiinsä. Harmittaa vaan kun tyttäremme on saanut mummosta niin huonon kuvan, että vakuuttaa minua toimimaan huolehtien ja rakkaudella lapsenlastani kohtaan, mikäli tuo pikkuisen meille hoitoon. Sanon aina, että miten sinä koit olosi kun olin äitisi samanlainen mummo minä olen

Itselläni on vähän kipeä anoppi, mutta nuorempana ajattelen, että antaa vanhan olla onhan hän hyvän pojan kasvattanut minulle puolisoksi.
Jotenkin sitä itse vaan varoo, mitä sanoo ja tekee, jotta oman lapsen puolison olo ei olisi vaivaantunut.
Ihmissuhteet on just niin vaikeita tai helppoja kun ne itselleen tekee.
-Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan-, on sanonta eli jos rikkoisit tuon sanonnan etkä vastaisikaan huutamalla takaisin vaan ihan aidolla hymyllä ja ymmärryksellä, sillä onhan muiden ikävään käytökseen aina jokin syy, jospa heitä on joskus kaltoin kohdeltu, eikä riittävää itsetuntoa ole kasvanut vaan on jäänyt jollekin lapsen tasolle "kiukutellessaan".
Voimme itse päättää jatkamme kissa hiiri leikkiä vai alamme käyttäytyä kuin aikuiset. Tsemppiä 😊

Oletkohan sinä aloittaja itse vähän kiero?

Itse sain tuntuman heti jo ensitapaamisella anopista, että on hyvin, hyvin vanhanaikainen ja sovinnainen sekä ns jäykkä, sellainen kansakoulunopettaja tyyppinen. Itseni vastakohta. Erittäin kivasti meni vuosikausia, niinkauan kuin jaksoin aina olla samaa mieltä ja hymyillä ja nyökytellä sillä yritin miellyttää liikaa, mutta jossakin vaiheessa avioliiton vaikeina vuosina tietysti tuli sitten sanomista anopinkin kanssa puolin ja toisin. Kriisi miehen kanssa vuosia sitten toki ohittui minkä jälkeen suhde lujittui, mutta anopin kanssa on edelleen välit poikki. Enkä enää halua olla tekemisissä, en nyökytellä tai mielistellä. Sen ihmisen kanssa en voi olla oma itseni saamatta oskaseni niitä mulkoilevia/paheksuvia katseita.. Eli kyllä, kannattaa kuunnella omaa intuitiota ja mille tuntuu. Se kertoo kyllä paljon.

Itsellä taas ollut aivan ihana anoppi. Ei mitään pahaa sanottavaa. Ihana ihminen ja aina tultu toimeen hyvin. Olenpa ollut onnekas. Ei puutu mihinkään asioihin liikaa ja aina pitänyt meistä kaikista. Nyt kulkee muistona vain mielessä.