Jatkuvaa paskanjauhantaa aiheen ympärillä...
Mulle akateemisuus ei ole itseisarvo. Oma koulutukseni on lähtenyt omista mielihaluista eli yleissivistävänä ja tiedon halusta. Palkani ryyppään ison tai pienen.
Ihmisissä akateemisuus ja koulutus kertoo minulle lähtökohtaisesti samoja asioita ryyppäämistä lukuunottamatta. =) Edelleen lähtökohtaisesti erillainen yleissivistävä koulutus antaa odottaa ihmisestä vastusta ja tasavertaista keskusteluseuraa. Yleissivistävän koulutuksen ei tarvitse olla akateeminen. Ihmisen ja keskustelukumppanin ei tarvitse olla akateeminen. Akateemisuus ei ole leima ja jos se sitä on kannan sellaista leimaa mielelläni. Sen ei pitäisi myöskään olla itseisarvo. Jos minulla on varaa tuomita, teen sen vasta myöhemmin. En ennakkoon.
Ymmärrän täysin, että jotkut etsivät seuranhaku ilmoituksissa akateemisuutta. Tottakai silloin voi olla helpompi saada ajatukset samalle linjalle ja kohtaamaan. Ei se tarkoita kenenkään väheksymistä. Ymmärrän toki sen, että sellainen voidaan kokea väheksymisenä itsetunnosta riippuen. Ymmärrän myös sen, miksi jotkut ei etsi akateemista kumppania.
Musta-valkoiset ovat yleensä äänekkäämpiä. Maailma on jokatapauksessa harmaa.
Mulle akateemisuus ei ole itseisarvo. Oma koulutukseni on lähtenyt omista mielihaluista eli yleissivistävänä ja tiedon halusta. Palkani ryyppään ison tai pienen.
Ihmisissä akateemisuus ja koulutus kertoo minulle lähtökohtaisesti samoja asioita ryyppäämistä lukuunottamatta. =) Edelleen lähtökohtaisesti erillainen yleissivistävä koulutus antaa odottaa ihmisestä vastusta ja tasavertaista keskusteluseuraa. Yleissivistävän koulutuksen ei tarvitse olla akateeminen. Ihmisen ja keskustelukumppanin ei tarvitse olla akateeminen. Akateemisuus ei ole leima ja jos se sitä on kannan sellaista leimaa mielelläni. Sen ei pitäisi myöskään olla itseisarvo. Jos minulla on varaa tuomita, teen sen vasta myöhemmin. En ennakkoon.
Ymmärrän täysin, että jotkut etsivät seuranhaku ilmoituksissa akateemisuutta. Tottakai silloin voi olla helpompi saada ajatukset samalle linjalle ja kohtaamaan. Ei se tarkoita kenenkään väheksymistä. Ymmärrän toki sen, että sellainen voidaan kokea väheksymisenä itsetunnosta riippuen. Ymmärrän myös sen, miksi jotkut ei etsi akateemista kumppania.
Musta-valkoiset ovat yleensä äänekkäämpiä. Maailma on jokatapauksessa harmaa.
Vastaukset 84
Vanhimmat
Eipä tuollainen seikka kuin joku koulutus ole päällimmäisenä mielessä vastakkaiseen sukupuoleen tutustuessa. Tunnen monia akateemisia, jotka ovat täydellisiä idiootteja ja toisaalta tunnen monia amislaisia, joilla älliä riittää.
Itselleni vaatimus tietystä koulutuksesta tai yhteiskunnallisesta statuksesta kertoo oikeastaan kaiken ihmisestä: tyhjänpäiväinen pelle, johon ei ole syytä edes yrittää tutustua- ajatusmaailmat eivät kuitenkaan kohtaa. Helpompi toisellekin, jos saa tallustaa pikku kuplansa sisällä minkään todellisen koskettamatta...
"Tunnen monia akateemisia, jotka ovat täydellisiä idiootteja ja toisaalta tunnen monia amislaisia, joilla älliä riittää."
Tunnetko toisin päin?
Avauksessani ei puhuttu ollenkaan siitä kuka on idiootti tai kenellä on älliä vai siihenkö viittaat vai ihan yleisesti? Kyllä tosiaan koulutuksella on korrelaatiota ajatusmaailmaan. Kyllä se värjää ja siksi on mielestäni ihan asiallista esimerkiksi naisen tai miehen deitti-ilmossa viitata siihen. Tuskin se kiveen on hakattu.
Minä tunsin kerran yhden sosiologian laitoksella opiskelleen, joka ei ollut kommunisti.
sillee
Minulla oli esimies, joka väitteli tohtoriksi varmaan 15 vuotta. Sillä välillä useampaan kertaan. Henkilökunta kyykyssä juoksi tämän idiootin väitöstyön johdosta pitkät tovit. Hän kehaisi itseään joka mutkassa useamman erikoisalan erikoisasiantuntiaksi. Sen possun kohdalla ei voi sanoa, että lukeneisuus olisi taannut sivistystä. Sitä sillä possulla ei ollut edes nimeksi. Nipisteli naispuolisia työntekijoitä takapuolesta, eikä saanut syytettä työpaikka-ahdistelusta, vaan nuo naiset sai uuden nimityksen ja paremman palkan myöhemmin.
En ymmärrä, eiköhän sillä possulla ole melkoisia vieroitusoireita, kun niin pitkään sai mielensä mukaan kyykyttää henkilökuntaansa ja kun hän on nyt eläkkeellä. Sain siinä osani minäkin...helvetistä! Luulempa, että hän saa joskus tekojensa mukaan aikanaan.
Turha sotkea lukuja ja persoonaa. Samalla lailla tohtoria naiset kiinnostaa kuin vaikka talkkaria. Se on sitten persoonasta loppu kiinni. Toiset on mulkkuja oli titteli mikä tahansa. Itsetuntoa toki menestys jollain saralla pönkittää.
se akateemisuus on sitä sun tätä. amislaiset ovat nykyään olevinaan enemmän akateemisia kuin tohtorintutkinnon suorittaneet. keskustelutaidosta en tiedä, etenkään amislaistenn, jotka kuolaavat vain niitä vanhoja julkisen sektorin suojatyöpaikkoja. suomessa koulutus on alta kaiken arvostelun, eihän täällä kouluilla ole muuta tarkoitusta kuin turvata eläke opettajakunnalle. kukaan ei opi mitään sen enempää peruskoulussa kuin sen jälkeenkään, peruskoulussa syrjäytyetään ne, jotka eivät jaksa kiusata muita ja sen jälkeen ei tapahdu mitään. koulut ovat vain halpoja baareja vähävaraisille.
Kun on väitellyt tohtoriksi, ei tarvitse noudattaa mitään käyttäytymissääntöja ja käyttäytyä sivistyneustön tavalla. Onko minun ymmärrettävä tämä näin? Hän saa käyttää valtaansa miten sattuu mm. manipuloimalla henkilökuntansta aina jotain heikompaa vastaan, joka ei satu olemaaan hänen mieleen. Hänellä on suurempi vaikutusvalta ylempään portaaseen ja ns. alempiarvoisella työnsä tekevä työntekijän puollustuksella ei ole mitään vaikutusta, kun ns. työkaveritkin on pelosta kaikki esimiehen takana. Tämä oli käytäntö eräässä hallintokunnassa, missä työntekijät ovat pomonsa arvoilla ja valittavat voimattomina, Onneksi se kusipää on eläkkeellä! Minä tahtoisin olla rakastamassani työssä!
Tämä tapahtui Kuopion kaupungin eräässä hallintokunnassa. Kuopiossahan virkoihin valitaan punainen jäsenkirja! Niin kuin tänäkin kapitalisti hankki sen, että varmasti sai viran. Enää ei sais virkaa kyseenalaisten edesottamustensa vuoksi. Siksiköhän teki työpaikkailmapiiristä helvetin, kun itsellään ei ollut mahdollisisuuksia muuhun.
Enhän mä nyt vittu voi olla vastuussa siitä miten asiat ymmärrät? Ei kukaan ole väittänyt, että tohtori saisi tai voisi poiketa käyttäytymissäännöistä tittelinsä perusteella. Ymmärrä vaikka niin, että kaikissa ammattiryhmissä on mulkkuja, mutta myös hyviä tyyppejä.
Sun henk.koht ongelmat jotka liittyy henkilösuhteisiin duunissa ei kiinnosta.
Otetaas taas - kippis!
Kahvia kupissa ja teelusikallinen kossua myös. On näes pikkulauantai. Se ilta viikosta, kun tunnollinen duunarisinkku käy kadehtimaan renttuja veljiään ja itse tyytyy pariin kahvinorriin ja tulisiin löylyihin. Joka ainoa aamu kello seitsemäksi meen........
Akateemisuudesta olisi etunsa - jos olisi. Vaihtaako säännöllinen työaika siistissä sisätyössä stressiin, iltajatkumoihin ja kravattiin siinä samassa firmassa, jossa nyt olen? Olisiko sen muutaman euron väärti lillua lirissä nykyisen selkeän ja käsityöläistä miellyttävästi haastavan tehtävän sijaan? Tuskin.
Arkkitehti vai timpuri? Kumpi on arvokkaampi? Itseisarvoisesti ei kumpikaan - tietenkään. Kumpaistakin tarvitaan, jotta ei vedä porukoilla perskarvoja huuruun näin tammikuussa.
Mutta monellako akateemisella kestää itsetunto myöntää sitä, että me toisiamme tarvitsemme? Paitsi että eihän sitä akateemista teoreetikkoa tarvita tarpeen puoleen. Siihen vain, että hänellä on hauskoja ja haasteellisia ideoita nikkaroitavaksi.
Käy vaikka katsomassa Susiniemen leirikeskusta likellä Mikkeliä, niin tiedät, mistä puhun. Nyt, kun puhun rakennusalasta.
Joku toinen kerta puhuskellaan sitten muista ammattiryhmistä.
"Pikkusieluset puhuvat itsestään, vähän suurempi sieluiset puhuvat toisistaan,
todella suuri sieluiset luovat ja ideoivat."
Entisenä artenoomin alkuna.......
kaikkia tarvitaan, joka portaalle osaajia, oli ala mikä hyvänsä
Luulen, että hyvin monella akateemisen koulutuksen saaneella kestää itsetunto myöntää. Toivon, että monella ei-akateemisella myöskin kestää itsetunto myöntää vastaavasti.
Jolllain tavalla tilastoiden reilut 70% ikäluokasta suomessa koulutetaan akateemisiin oppiarvoihin. Se on ehkä liikaakin.
Oikeastaan tunaroin kysymyksessä:(
Ajatus oli kyseenalaistaa se, miten hyvin puolin ja toisin löytyy kykyä ARVOSTAA toisiaan. Tarpeellisuuden tunnustaminen ja arvostaminen ovat kovin eri juttu.
70% on liikaa, jos koulutus estää tarttumasta tavallisen duunarin toimeen ja arkikäytännölliseen askareeseen. Mikäli korkea koulutus on yksi keino laajentaa näkökulmaa ja lisätä kyvykkyyttä, pitäisi %-luku olla 100. Eikö vain pitäisikin?
Mutta on mielestäni järjenköyhyyttä tässä tilanteessa aliarvioida koulutuksen yleissivistävyyttä.
Tuskinpa minulla olisi mitään yhteistä inhimillisellä tasolla samaa semmoisen kanssa. Melko monella korkeasti koulutetuilla näyttää olevan pahoja ongelmia perusloogisessa ajattelussa ja eivät usein edes tajua syy ja seuraus suhteitakaan kovin hyvin. No minähän olen minä, en ole koskaan itseäni viisampaa tavannut tai jos olen niin se on ollut samanlainen kuin minä ei ole paljon pitänyt ääntä siittä. Suurin osa ihmisista on aika yksinkertaisia oli sitten koulutus mikä tahansa ja minä en siittä paljon jaksa stressata. Tosin mielelläni olisin perusamis tai joku akateeminen niin voisi olla hymyperseessä kun olisi keksinyt jotain yksinkertaista omassa päässä, mikä tietenki vaikuttaisi niin mahtavalta. Omassa parin valinnassa etsin inhimillisyyttä, kun jos alkaisin etsimään yhtä viisasta niin jäisin yksin ja kun tiedän että ei siittä viisaudesta ole kuin harmia niin siinähän vaan viisaus kasvaisi kun olisi toinen mistä oppia faktoja jotka vaan lisää tuskaa.
Monella akateemisella tyypillä on tarvetta korostaa oman ajattelunsa kehittyneisyyttä. Usein se tarkoittaa sitä, että he sanovat eri tavalla ajattelevien ihmisten käsitystä asioista mustavalkoiseksi, kun taas oma käsitys asioista on tietenkin huomattavasti monisävyisempi, he pystyvät näkemään myös harmaata. Samoin ajattelevat armeijan kapiaisetkin, ja heidän kohdallaan harmaan näkeminen vastaakin paremmin todellisuutta.
En sano muuta tähän keskusteluun, siteeraan vain kirjailija Erno Paasilinnaa, joka on sanonut hyvin; "Itseoppinut on ainoa oppinut, muut ovat opetettuja"
Onhan toki helposti niin, että ihmisellä, jonka esimerkiksi työ ja/tai harrastukset sekä mielenkiinto (esim maailman tapahtumiin ja yhteiskuntaan) perustuvat ajatteluun, kehittyy ajattelu monimuotoiseksi. Ei sitäkään kannata väheksyä, siinä missä ei kädentaitoihin ja luovuuteen perustuvaa osaamistakaan. Toki vanhemmiten sitä helposti urautuu.
Se, mitä sanoit eri tavalla ajattelevien ihmisten suhtautumisesta toisiin, tuntuisi olevan totta. Nytkin tulleissa vastauksissa mielestäni näkyy ennakkoluulot ja leimaaminen muutaman yksilön perusteella.
Hyvää kannattaa lainata ja hyvältä kannattaa ottaa oppia. Tottakai kannattaa oikoa polkuja ja pyörää on turha keksiä uudelleen. Oppimalla saa myös työkaluja itseoppimiseen. Esim loppujen lopuksi moni käsityöläinen oppii duunissa samoin moni inssi ja dippasellainen. Perustiedot saa kuitenkin helpommin lukemalla.
"Onhan toki helposti niin, että ihmisellä, jonka esimerkiksi työ ja/tai harrastukset sekä mielenkiinto (esim maailman tapahtumiin ja yhteiskuntaan) perustuvat ajatteluun, kehittyy ajattelu monimuotoiseksi. Ei sitäkään kannata väheksyä, siinä missä ei kädentaitoihin ja luovuuteen perustuvaa osaamistakaan. "
Mitä? Työ/harrastukset/mielenkiinnon kohteet; monimuotoinen ajattelu vs. kädentaitoihin ja luovuuteen perustuva osaaminen?
"Nytkin tulleissa vastauksissa mielestäni näkyy ennakkoluulot ja leimaaminen muutaman yksilön perusteella. "
Hmm...Millä perusteella sinä sitten rinnastat "monimuotoisen ajattelun" ja kädentaidot?
Kyllä nyt rinnastit ihan itse nuo asiat. Turha sellaista on minun saivarteluna pitää.
Olin yhtenä vappuna baarissa, mutta en haalareissa, koska niitä en ole hommannut. Joku teekkari taputti minua olalle ja puhui jotakin proletariaatista. Muuten hienoa, mutta sävy oli säälittelevä. Kusipää mikä kusipää.
Akateeminen nainen sanoi, että ajattelen asioista mustavalkoisesti. Niin ajattelenkin, mutta minussa ja hänessä on se ero, että minä pystyn myöntämään sen.
Akateeminen nainen etsii seuranhakuilmoituksessa akateemista miestä. Akateeminen nainen korostaa akateemisuuttaan...
Esimerkkejä riittää, omakohtaisia kokemuksia, ei mitään ennakkoluuloja. En ikinä määrittele itseäni koulutukseni kautta enkä puolustaisi akateemisuutta, koska ei se minuun satu, vaikka sitä runttaankin.
En käyttänyt koskaan haalareita, eipähän kyllä kukaan tullut sitä säälittelemään.
Akateeminen nainen etsii seuranhaussa akateemista miestä. Suurin osa nyt koulutetuista on akateemisia ja toisaata miksei nainen saisi etsiä akateemista miestä. JOllainhan se on rajattava ja eipä tuo vielä juuri rajaa.
Harvapa sitä itsensä määrittelee koulutuksen kautta juuri kouluun päässeitä lukuunottamatta. Tämä heille suotakoon, kyllä kuitenkin vuodet tuo mukanaan muutakin kuin koulutusta.
Ennakkoluulottomuus on aina hyvästä ja tosiaan kuten sanoit ei parin poikkeuksen takia kannatta katkeroitua kenenkään.
Juupas eipäs.
Oma kokemukseni on että korkeammin koulutettu nainen on miehelle uhka, oma siippanikin on monesti ilmaissut halveksuntansa akateemista pelleilyä kohtaan, itse on amiksen käynyt. Jos nyt olisin vapailla markkinoilla, niin kuin ehkä käy osittain em. syystä, tutkisin tarkkaan uusien seurustelukumppanien itsetunnon jos heidän sosioekonominen statuksensa olisi omaani alempi.
Enpähän. Sinä itse rinnastiti ne. Jos et tajua sitä, niin voi voi.
...alempi sosioekonominen status ??? Sitä ollaan niin parempaa, niin parempaa että. Oletkohan koskaan kuullut tasa-arvosta ?
Ihmisiä tilastoidaan ja luokitellaan aina. Ei tasapäistämäminen loppuun asti edes toimisi.
Itselläni on tavoitteena joskus saavuttaa alempi sosioekonominen status. Pikkuhiljaa siis ylöspäin. Ei tuo kirosanalta kuulosta vaan ihan arkipäivältä.
Itsellä muutama vuosi työttömänä. Tunnen henkilöitä, jotka ovat käyneet pelkän peruskoulun ja sen jälkeen olleet koko ajan jossakin ammatissa. Arvostan.
Minulla on peruskoulutuksena tuo mainitsemasi pelkkä peruskoulu. Olen ollut työelämässä kohta jo 23v ,aloitin 17vuotiaana, en ole päivääkään ollut työtön. Minulla on oma asunto, kesämökki,hyvä auto (lähes uusi) ja kaikki edällä mainitut asiat olen jo myös maksanut, joten olen ilmeisen tyytyväinen elämääni. Saisihan se palkka tietysti suurempikin olla.. ystäväpiirissäni on akateemisesti koulutettuja (insinöörejä) ja toden totta, heillä on pienemmät ansiot kuin minulla....Siteeraan tässä lopuksi Jörn Donneria : "lukeminen kannattaa aina" hehehe.....
Täällä toinen työtön maisteri. Olen ollut työttömänä jo pari vuotta. Opiskelin pitkään, mutta nyt yhteiskunta vaatii opiskelijoita valmistumaan nopeammin työelämään. Miksi? Akateeminen työttömyys on on vaiettu asia!
Akateemisia koulututetaan liikaa! 70% kansalaisista koulutetaan akateemiseen tutkintoon (jos AMK lasketaan). Miksiköhän akateemisia on niin paljon työttöminä? Yksi syypää on koko AMK-tutkinto. Periaatteessa hyvä idea oppia teoriaa ja käytäntöä samalla, mutta kun heille ei sitten mikä tahansa työpaikka kelpaakaan.
Se on fakta, että kaikista ihmisistä ei ole akateemisiksi. EIKÄ KAIKISTA IHMISISTÄ OLE DUUNAREIKSI. Molemmat alat vaativat omia avujaan, viisautta on valita se ala, johon itse parhaiten kykenee.
Olen terveyskeskuslääkäri ja työssäni kohtaan päivittäin ihmisiä laidasta laitaan. Läheskään aina ei akateeminen nainen tiedä esim. milloin hänellä on edellytykset tulla raskaaksi, mutta yleisesti ottaen väestöni tietotaso terveysasioista korreloi kyllä melko hyvin koulutustasoon.
Asiallinen kommentti ja samoilla linjoilla liikutaan. Jokaisella on suhteellinen etu jollekin alalle jos töistä ja opiskelusta puhutaan. On se vaikka sitten se, missä on vähiten paska kuten itselläni. =)
On hyvä muistaa, että AMK:n käyneet eivät ole akateemisia, vaikka amattikorkeakouluja sanotaankin monesti korkeakouluiksi tekemättä eroa ylempään korkeakoulututkintoon johtaviin yliopistoihin/teknillisiin korkeakouluihin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000010&posting=22000000006119129
Jopa tuossakin keskustelussa on enemmän mielenkiintoa kuin tässä :p
osallistua silloin ollenkaan, dunno.
että mitä parempi koulutus ja kovempi palkka sitä enemmän ja paremmin juodaan :D
Kannatanpa minäkin siis koulutusta, mutta taitaapa olla että kyllä tuota tulee törpöteltyä opiskelijanakin.....
Tämä on akateeminen kysymys.
Heips kaikille niille, jotka miettivät pitäisikö laittaa deitti-ilmoitukseen akateemisuutta vaativa edellytys vai ei. Mielestäni asia on niin, että akateemisuus ei kerro, onko kyseessä psykopaatti vai ei.
Hyvän yleissivistyksen ja hyvät käytöstavat voi hankkia ja saada ihan muilla keinoin kuin opiskelemalla yliopistossa. Kotikasvatus on kaikkein sivistävin opinahjo: kyselepä siis mieluummin minkälaiset välit deittikaverilla on läheisiinsä, niin saat paljon tärkeämpiä tietoja kuin kysymällä sitä, onko henkilöllä akateeminen tutkinto vai ei.
Tosiaan ei ole tarvetta kysellä kumpaakaan. Akateemisuuuden nyt otin tähän esiin, koska aika paljon sitä arvostellaan, mielestäni katkerasti. Miksei esim nainen saisi laittaa deitti-ilmoon mielenkiintoaa akateemisesti koulutettua kohtaan siinä missä vaatimusta sinisistä silmistä.
em.
Insiöörinkanssa..
En voi olla hymyilemättä kirjoituksille jossa alle nimen lisäksi laitetaan insinööri, tai joku muu titteli
Mitäs ihmeellistä siinä muka on?
Minäpäs olen johtaja! Et taida itse olla. Lällä-Lällä!
Terv. Tero R.
Johtaja
Kaikki koulutukseen liittyvät asiat ovat ihmisen omaa keksintöä, kuin esim. akateemisuus, amislaisuus, lukiolaisuus jne. jos ihmisiä pitää sen mukaan vertailla, on vertailun aloittajalla itsellään häiriöitä tunne puolella.... oli sitten tohtori tai työtön siivooja.
Olen itse alikersantti.
..koulutushan ei anna lisää aivomassaa vaan muokkaa jo olemassaolevaa l. ei kukaan koulutuksen ansiosta "älyköidy". Tosin on myönnettävä, että ajatustapaa se voi muuttaa, mutta "akateemisen maailman" sisälläkin suuntaan jos toiseen vrt. humanistit vs. teknokraatit joihin jälkimmäisiin itse kuulun :-) Tuo akateemisen tai "samantasoisen kumppanin" hakeminen...no, vielä(kinkö) ajatellaan niin että "ei akateeminen" on kykenemätön "keskustelemaan"? Juu tai no, mutta koulutustasolla ei ihmisarvoa tyhmäkään saa määritellä..kun se on määrittelemättäkin vakio :-)
En ikipäivänä ottaisi akateemisesti koulutettua tekeen itselleni vaikka takkaa.
Paljon muita esimerkkejä löytyy.
Mitä me oikeastaan teemme vaikkapa filosifian maistereilla.
Joo ne sopii virkaan,kun virkaan,entä työhön.
Oliko tää akateeminen kysymys.
Kaikilla on omat tehtävänsä uskon vakaasti kauppaopiston käyneenä,kun ei muualle rahkeet riittäneet.
Enpä ottais itsekään siivojaa tekemään ensi vuoden budjettia tai toisinpäin.
Kaikille on omat tehtävänsä, muttei filosofian maistereille?
Ketkähän ne sinunkin lapsillesi mm. kieliä koulussa opettavat, jolleivat filosofian maisterit?
ennen kuin alan uudestaan seurustella akateemisen kanssa..
Ehkä kyseessä oli poikkeustapaus, mutta hänellä oli loputon kunnianhimo ja kilpailuvietti, joita varmasti koulussa tarvitaankin, mutta itselläni niitä ei ole lainkaan.
Olen vain peruskoulun käynyt ja senkin huonoin saavutuksin..
Hän yritti jatkuvasti haastaa minua kilpailemaan kanssaan milloin mistäkin asiasta, minua taas ei kiinnosta kilpailla oman rakkaani kanssa.
Hän myös otti kovin raskaasti jos minä olin "oikeassa", usein jopa annoin hänen luulla olevansa oikeassa, vaikka tiesinkin hänen olevan väärässä! pääsin siten itsekin helpommalla, eikä minulla ollut mitään tarvetta "voittaa" häntä.
Hän oli kylmän tieteellinen realisti, minä taiteellinen haaveilijatyyppi.
Lisäksi hän oli pilkunhalkoja raha-asioissa, minä taas aika leväperäinen törsäilijä, joten tässäkin asiassa tunteet välillä kuumenivat.
Kaikki meni hyvin, jos kaikki tehtiin kuten hän halusi.
Jos minä ilmaisin oman mielipiteeni, tuli ongelmia heti..
Jaksoin tehdä kaiken hänen pillinsä mukaan aikani, mutta ei kukaan loputtomiin jaksa.
Kuten sanoin, ei varmastikaan kaikki ole samanlaisia, mutta kyllä runsaan koulutuksen omaavat aika järjestään ovat kunnianhimoisia ja päättäväisiä ihmisiä, jolloin ei ehkä kannata lyöttäytyä vaatimattoman ja unelmoivan luonteen omaavien seuraan..
tuo taitaa olla eikä mikään akateemisen koulutuksen aikaansaannos.
Olisiko sinusta Ulla kiva kuulla jonkun yleistävän ja sanovan, että minähän en pelkän peruskoulun käynyttä ota, kun ne ovat niin laiskoja ja leväperäisiä ja törsäileviä.
Kunnianhimoinen ja eteenpäinpyrkivä ihminen hankkii ehkä koulutustakin, mutta s i l t i voi olla luoteeltaan vaatimaton ja haaveileva.
Itse olen akateeminen nainen, ja olen kokenut vastaavia valtapyrkimyksiä kuin Ulla nimenomaan ei-akateemisilta miehiltä. Lienee siis todellakin luonnekysymys, kuten edellinen kirjoittaja totesi. Kaksi opistotason koulutuksen omaavaa ex-miesystävääni yrittivät aikoinaan kovasti todistella olevansa fiksumpia kuin minä haastamalla minua jatkuvasti milloin mihinkin typerään väittelyyn. Asiasta olisin toki mielelläni väitellyt, tai pikemminkin keskustellut. Mutta kun toisen osapuolen tarkoitus oli vain ja ainoastaan kilpailla oikeassaolemisesta tai "johtoasemasta" suhteessa hinnalla millä hyvänsä, ei väittely johtanut mihinkään. No ilmankos jätin nuo miehet, ja jäin kieltämättä miettimään, josko akateemisella miehellä ei olisi vastaavia itsetunto-ongelmia kanssani (itse luen jo toista tutkintoa). Mutta ei kai tuollainen luonnehäiriö koulutustasosta riipu.
Vaikka luet jo toista tutkintoasi, niin ei ole edes yksinkertainen äidinkielen kielioppi mennyt perille! Suomen kielessä EI ole omata verbiä. Pitäisi sen peruskoulupohjaltakin tietää!
Kuka on väittänyt, että suomi on äidinkieleni tai että edes opiskelen suomen kielellä? On se ihme juttu, että kun kertoo olevansa akateeminen, ilmaantuu pian joku sinunlaisesi besserwisser todistelemaan paremmuuttaan. Osoitit loistavasti pointtini oikeaksi.
Kun kirjoitan keskustelupalstoille, kirjoitan puhekielen ja kirjakielen välimuotoa. En silloin mieti kielioppisääntöjä. Joskus kirjoitan hyvinkin huolimatonta puhekieltä - hui kamala! - ihan niin kuin kirjoittaessani sähköpostia tai tekstaria kavereillenikin.
Jatketaan nyt sitten aloittamaasi äidinkielen oppituntia. Onnistuit tekemään lyhyessä viestissäsi parikin kielioppivirhettä. Kirjoitit "omata verbi", etkö tiedä, että siihen kuuluu väliviiva, siis näin -> "omata-verbi"? Toisekseen kirjoitit "pitäisi sen peruskoulupohjaltakin tietää", vaikka oikea muoto olisi "pitäisi SE peruskoulupohjaltakin tietää". Hohhoijaa.
Akateemisuus sitä paitsi tähtää yleensä nimenomaan tietyn alan asiantuntijuuteen. Sitä ei välttämättä estä keskinkertainen äidinkielen taito tai edes lukihäiriökään (tunnen lukihäiriöisen akateemisen, joka on korkeassa asemassa työelämässä). Ei akateemisuus tarkoita sitä, että on joka alan moniosaaja ja muistaa kaiken mitä koulussa on joskus kauan sitten opetettu, varsinkaan jos sillä ei ole mitään tekemistä ja merkitystä oman alan kannalta.
P.S. Jos tähän tekstiini pujahti kiireessä kieli- tai painovirheitä, älä turhaan vaivaudu korjaamaan niitä, vaan etsi itsellesi parempaa luettavaa ;).
Juuri tälläiseen paskaan sitä sitten typistyy kaikki hyvä. Jokaiselle kuitenkin ymmärsi mistä oli kyse.
Toivottavasti pilkunnussijat kuolisivat sukupuuttoon
Kylläpäs tärähti, kun pikkuisen pääsin huomauttamaan akateemiselle tuollaisesta pahanlaatuisesta anglismista. Hienoa, että huomasit omat kirjoitusvirheeni. Et ehkä sittenkään ole toivoton tapaus. Kuitenkin kirjakieltä käytetään aina kirjotettaessa, se luo paljon sivistyneemmän kuvan.
Silti on valitettavaa, että akateemiseksi pystyy kouluttautumaan amispohjalta, jolloin akateemiseksi pääsee huonolla yleissivistyksellä ja kirjoitustaidolla, jonka lukiopohja toisi.
Kielipoliisiksi on niin kätevää ryhtyä silloin, kun halutaan narista tietylle henkilölle, eikä älykkyys riitä kommentoimaan itse tekstin sisältöä. Jos ollaan samaa mieltä kun kirjoittaja, kielivirheistä ei tietysti huomauteta mitään, ja itselle ne luonnollisesti sallitaan.
Sitä paitsi väitteesi, että kirjoitettaessa tulisi aina käyttää kirjakieltä, on todella typerä ja kertoo vivahteidentajun puuttumisesta. Toki kirjakieli kuuluu virallisiin yhteyksiin, jottei jäisi tulkinnanvaraisuuksia, mutta muuten puhekieltä voi käyttää myös tyylikeinona (esimerkiksi kaunokirjallisuudessa). Mitä tulee mainitsemaasi "sivistyneeseen kuvaan" ihmisestä, mielestäni kirjakieli ei ole sen mittari, vaan käytöstavat ja tilannetaju. Niitä voi odottaa jokaiselta, koulutustasosta riippumatta. Tällä keskustelupalstalla molemmat tuntuvat joiltakin olevan hukassa, ja keskustelun sijasta ollaan vain purkamassa omia turhautumia.
Mun serkku on akateeminen ja puhuu sellasta freudi paskaa josta ei saa mitään vitun tolkkua.
Mua vituttaa sen sivistyneen paskapään typerät puujalka vitsit ja sen vitun iso akateeminen älypää.
Amistelu on mukavaa, voi iskee teinilihaa niin paljon ku sielu sietää ja vetää kaljaa. Ja sit jos joskus kiinnostaa joku vitun perhe väsätä niin lopettaa amistelun.
Ja se vielä vitun akateemisita, jotta ne jäbät vaan makaa vittu kotona ja nostaa tonnii sillä aikaa kun duunarit on vittu töissä.
Syökää paskaa!!
Ei kannata syödä mitään kakkaa.
Akateeminen vartti kanala.
Itselläni on tuttavapiirissä akateemsia ja ns duunareita.
Itse olen yrittäjä en akateeminen vaikka olen joutunut kohtalaisen paljon opiskelemaan. vuosia sitten työskentelin osaviikkoisesti akateemisessa seurassa. Sanoisin että mä haluan elää, siksi en halua akateemista puolisoa, minulla on mukava eiakateeminen puoliso.
Ainaskin akateemiset naiset on jotenkin säälittäviä mielestäni. Niillä ei oo yleensä kovin korkeeta sivistystä saattavat esim keskeyttää toisen puheen tms.
myös sitä, ettet tuon ikäisenä ole aiemmin tottunut siihen, että naisetkin voivat sanoa mielipiteensä ja olla jopa viisaampia. Kerran kun nimenomaan akateemisia naisia paheksuit. Samaa ne miehet ovat tehneet maailman sivu, mutta se on ollut paljon hyväksytympää. Minä en ainakaan usko, että akateemiset naiset olisivat yhtään huonotapaisempia tai säälittävämpiä kuin miehetkään. Luulen, että tässä on enemmän kyse asenneongelmasta.
Koulutus on yksi osa sivistystä, tottakai.
Aika paljon tulee mollausta korkeaa koulutusta kohtaan. Samalla jengiä vituttaa, kun joku akateeminen etsii akateemista. Se on kuin pitkä tukka, sellaisen voi kasvattaa ja joku vaan hakee ilmoituksessaan pitkätukkaista hevaria. Ei siinä auta munkaan itkeä, että vittu ku en diggaa hevistä ja kaikki hevistä diggaavat on kusipäitä kun tuo yksikin on niin pinnallinen, ettei sille kelpaa kuin hevi. Jos ei mielenkiinnot, ajatukset ja elämänkatsomus täsmää niin, ei siitä suhteesta tule hevonvittua.
ev..
Moni akateeminen nainen on jäänyt vanhaksi piiaksi, kun ei oo huolinu kunnon duunaria. Peräänkuulutetaan jotakin intellektuellia, jolla olis mukamas korvien välissä enempi. Mutta vastaavasti sitten muualla vähempi, heh-heh. Mutta omapa on häpeänsä.
voi siinä olla muitakin syitä
- tutkinnon suorittaminen kstää aika kauan
- tutkinnot ovat valitettavasti sukupuolen mukaan jakautuneita
- on saadakseen työtä joutunut kiertämään useilla paikkakunnilla ympäri maata
- työpaikat ovat usein joko nais- tai miesvaltaisia
- saanut sen verran hyvää palkkaa, ettei ole tarvinnut otaa elättäjää
- on työstään kiinnostunut
- miehet eivät yleensä kestä parempaa palkkaa saavaa vaimoa
No niin, nyt ollaan aiheessa. Jollainhan se on perusteltava kesken jäänyt koulu. Mitä ei puheella se mulkulla paikattakoon. Hiljaa ja kukkoa??
= aliarviointia =asennevammaa
Voisiko joku vastata siihen, mistä johtuu, että todella moni akateeminen on jotenkin erikoinen? Siis tarkoitan sitä, että kun tällaisen henkilön kanssa juttelee niin tulee hyvin usein sellainen olo, että on jotenkin outo. Monet tututkin ovat huomanneet ihan saman.
En nyt halua millään tavalla yleistää mutta oman kokemukseni mukaan todella moni korkeakoulun käynyt tai siellä opiskeleva on jotenkin sosiaalisilta taidoiltaan vajaa. Ei osata asettua toisen ihmisen asemaan, nähdään vain oma "korkeasti koulutettu asema" ihmissuhteissa, kilpailua ihan joka tilanteessa, sanotaan se mitä ensimmäiseksi tulee mieleen miettimättä sen enempää... Ei siis kyetä ajattelemaan syvällisesti ihmissuhdeasioita vaan kaikki on täysin mustavalkoista, on/off.
Jostainhan sen täytyy johtua, että mielisairaaloissa on todella paljon korkeakoulutettuja tai niitä kouluja käyviä. En nyt taaskaan halua yleistää, onhan totta kai niissä hyvin paljon "tavallisiakin" ihmisiä mutta usein jos apua hakee nuorempi ihminen jolla on psyykkisiä ongelmia, kyse on korkeakouluopiskelijasta. Esimerkiksi TKK:n edustajia on todella paljon. Mielenkiintoisinta tässä on se, että ammattikoulun/ammattikorkeakoulun käyneitä/siellä opiskelevia ei ole läheskään samalla tavalla ja he ovat muutenkin lähempänä "normaalia" ihmistä.
Juuri nämä em. seikat tukevat sitä kokemusta mikä minulle on tullut akateemisista ihmisistä. Huomautettakoon vielä, että itselläni on useampia akateemisia ystäviä jotka ovat todella mukavia ihmisinä ja myös todella fiksuja. Eli kaikki eivät todellakaan ole outoja.
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ollut provosoida eikä yleistää, halusin ainoastaan tuoda oman näkemykseni esille.
Aika suoraviivaista ajattelua ja mainitsit ettet yleistä.
Stressin on todettu aiheuttavan masennusta. Luin jokin aika sitten artikkelin norjalaisen psykiatrin tutkimuksista, joissa aivoja tutkittiin magneetti kuvauksella. Hän on todennut, että stressissä erittyy kortisolihormonia, joka surkastuttaa jotain aivojen osaa, olisikohan ollut hippokampus. Siitä seuraa masennus. Ja stressihän tulee mm. siitä, kun ihmiseltä vaaditaan enemmän, kuin aika tai rahkeet riittää. Voisi tosiaankin tulla yhteiskunnalle halvemmaksi huolehtia opiskelijoiden toimeentulosta paremmin, kuin maksaa hoitoa ja elättää pitkään, että aivot saadaan taas kuntoon, jos saadaan ollenkaan entiselleen. Opiskelustressi ja toimeentulohuolet yhdessä voi tosiaankin olla tappava yhdistelmä.
Samoja tutkimuksia luettu täälläkin. =) Omakohtaistakin kokemusta asiasta. =)
Enää ei toisaalta sitten stressaile, kun tietää miten tappavaa se lopulta on. Ompahan oman terveys hyvä syy lähteä kello neljä.. .=)
Jep, niin tuntuu olevan. Amiskavereideni kanssa tultiin siihen tulokseen, että me ollaan ne ainoat normaalit ihmiset täällä maan päällä. Itse asiassa ne mun kaveritkin on totta puhuen vähän erikoisia...
Aika paljon tulee mollausta korkeaa koulutusta kohtaan. Samalla jengiä vituttaa, kun joku akateeminen etsii akateemista. Se on kuin pitkä tukka, sellaisen voi kasvattaa ja joku vaan hakee ilmoituksessaan pitkätukkaista hevaria. Ei siinä auta munkaan itkeä, että vittu ku en diggaa hevistä ja kaikki hevistä diggaavat on kusipäitä kun tuo yksikin on niin pinnallinen, ettei sille kelpaa kuin hevi. Jos ei mielenkiinnot, ajatukset ja elämänkatsomus täsmää niin, ei siitä suhteesta tule hevonvittua.
Arvostan duunareita, koska tiedän ettei tämä maailma pyörisi ilman duunareita. Kuitenkin arvostan enemmän akateemisia kuin duunareita! Sen takia arvostan akateemisia enemmän kuin duunareita, koska mielestäni akateeminen koulutus kertoo jonkinlaisesta älykkyydestä ja/tai kunnianhimosta, jollaiseen sillä oman peruskoululuokan hulttiolla ja lintsarilla ei kykyjä ollut.
Mikäli tehtäisiin edustava otos eri ammattien arvostuksesta, niin olisin varma että esim. opettajia arvostettaisiin enemmän kuin metallimiehiä. Palkkauksessa on vaan sikäli epäsuhta, että varsinkin monet miehet työskentevät sellaisissa duunariammateissa, joissa palkka on korkeampi kuin luokanopettajalla. Voi tietty olla hieman omaa katkeruutta, sillä olen pienipalkkainen akateeminen itse. En kylläkään opettaja.
Ihmisillä on taipumus hakeutua sekä tiedostaen että tiedostamattaan samanlaisten ihmisten seuraan. Akateemiset ihmiset mm. keskimäärin polttavat vähemmän, syövät terveellisemmin ja harrastavat liikuntaa ei akateemisia enemmän. Onko siis ihme, että itsellenikin akateemiselle miehelle akateemisesti koulutettu nainen, joka ei polta ja harrastaa liikuntaa olisi mieleen? En pidä kuitenkaan akateemisuutta ehdottomana kriteerinä puolison valinnassa. Koska naiset keskimäärin ovat korkeammin koulutettuja, niin sen takia naiset myös useammin "joutuvat" tyytymään vähemmän kouluja käyneeseen mieheen.
Tietääkseni vielä Suomessa ei korkeakouluteta 70 prosenttia ikäluokista, mutta se on koulutuspoliittinen tavoite. Tosin ammattikorkeakoulut eivät mielestäni ansaitsisi korkeakoulustatusta, vaan ainoastaan tiede- ja taidekorkeakoulut. Ammattikorkeakoulut ovat lähinnä nimiä muuttaneita opistoja ja keskiasteenoppilaitoksia. Jos ajatellaan mustavalkoisesti akateeminen vs. duunari, niin tuo tavoite on ongelmallinen kumpienkin kannalta. Yhä tulevaisuudessakin yli puolet tulee työskentelemään ns. työntekijäammateissa. Osaavista duunareista uhkaa tulla pulaa. Akateemisia ei taas ole mitään järkeä kouluttaa massoittain kortistoon tai sijoittaa koulutustaan vastaamattomiin/alempiarvoisiin tehtäviin. Seurauksena on koulutusinflaatio.
tai vähem älykkäiksi,pelkästään koulutuksen perusteella.Mielestäni älykkyys on paljon muutakin,kuin vaan jonkun tiedon muistamista.
keskimäärin ainakin ÄLYKKYYS, tulot, vetovoima vastakkaiseen sukupuoleen jne. Fiksut pärjää...
Tyttöystäväni mielestä asion juuri päivastoin,jos koosta oli puhe:)Totta on et akateemiset tarttee sitä saadakseen sen bemarin..
Nyt joku tarvitsee potenssitukea ja lisää itsetuntoa. ... akateemisen tyttöystävän mielestä... ja vitut
Taidat olla kaukana akateemisesta..Kun menee herne nenään;)Anyway..kyllähän se tietty vituttaa kun duunarit panee parhaimmat muijat!Potenssitukiaei ole tarvittu ja itsetuntoa on enem ku tiedätkään.Että se siitä.
Viittaukset miehisyyteen koulutusta korvaavana kielivät heikosta itsetunnosta. JOllainhan sitä on pönkitettävä. Ei kenelläkään herne nenään mennyt. Ei vieno epäily juttujesi suhteen sellaista tarkoita. Ymmärrätkö?
Mutta tosi ei muuksi muutu.Eipä ollu tarkoitus pönkitellä mitään.Yleistin vaan samalla tavalla kuin eräs akateeminen.Hän kirjoitti että keskimäärin akateemisilla parempi viuhka,älykkyys jne.Yleistin vaan samalla tavalla,joka on tietenkin tyhmää,olipa akateeminen tai ei.
paitsi tietenkin jos tuo 23.5 oli se hauis eikä mitään konehuone juttuja;)Täytyy muistaa että aina ei ole koulutuksesta tai koosta hyötyä,jos ei osaa hyödyntää niitä.Enkä tunnista itseäni tuosta resuperse määritelmästä.Akateemisten kannattaisi olla tyytyväisenä hiljaa,kun ovat saaneet ilmaisen pitkän koulutuksen,siis ilmaisen verrattuna moneen muihin maihin.
Ei mitään viittauksia mihinkään keho fyysisiin ulottuvuuksiin