Asumusero tuore ja tunteita molemmilla jäljellä, ajanpuute ja riidat vaan kävivät sellaisiksi, että tarvitsimme aikalisää. Nyt olemme päivittäin puhelimitse tekemisissä, molemmilla halu rakentaa uutta parempaa suhdetta. Oma olo vaan vaihtelee toiveikkuuden ja toivottomuuden välillä ja epävarmuutta on myös toisen tunteista. Välillä tunnen, että saamme asiat ratkaistua ja palaamme yhteen, välillä taas kaikki tuntuu mahdottomalta. Miten te muut asunuserossa elävät jaksatte? Mitä teette, kun hankala olo iskee? Muitakin vinkkejä(positiivisia) otetaan vastaan.
Muita asumuserossa eläviä?
Jekku6
15392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minulla on tuo vasta edessä, joulukuun alusta muutan omaan asuntooni. Ahdistaa jo ajatuskin, yksinolo hieman pelottaa. Minulla ei ole tietoa siitä mitä mies suhteestamme ajattelee. Ei ole nyt lainkaan täällä kotona, koska kuulemma ahdistan häntä. Ei silti kuitenkaan halua allekirjoittaa avioeron ensimmäistä hakemusta. Olen vihainen ja surullinen. Kovasti odotan kuitenkin tuota vaihetta että pääsen sinne omaan asuntooni. Ainakin olisin oikeasti yksin enkä näin emotionaalisesti hylättynä vain. :(
Kun asumuserossa pääsee "hankalasta" olosta eroon, ainakin toinen osapuoli, niin se oli sitten siinä. Ei kaipaa enää parisuhdetta, ei yhdessäoloa. Näin on ainakin käynyt kaikille niille läheisilleni, jotka ovat muuttaneet erilleen. Usein tulee se ongelma, että toinen haluaisi vielä jatkaa suhdetta, toinen ei (aivan sama ongelma siis mikä useille tulee jo liiton aikana saman katon alla, kun toinen haluaa erota, toinen ei). Omasta mielestäni asumusero ei auta mihinkään muuhun kuin lykkäämään lopullista eropäätöstä.
Mulla kans alkaa asumusero joulukuun alussa pelottaa ihan oikeasti,vaimo hoitanut aina kaikki asiat,itse olen vain keskittynyt työn tekoon.olen viimeiset 3vuotta ollut reissu hommissa ja siis pitkiä aikoja pois kotoamme ,sen olen tehnyt siksi että saisimme taloudelliset asiat kuntoon no nyt kun ne on kunnossa niin Tämä on nyt tulevaisuuteni kysynkin nyt itsestäni kannattiko Joo rahaasiat on nyt kunnossa mutta liitoni karilla .tää kaikki ahdistaa mua haluaisin jatkaa mutta en tiedä mitä hän haluaa sanoo vain annetaan ajankulua.omat tunteet menee vuoristorataa välillä ihan pohjalla ja sitten taas toivon pilkahduksia
Kolmatta pyörää ei ole kuvioissa .olemme olleet yhdessä 24 vuotta 4 ihanaa lasta ja yxs lasten lapsi .hän kokee etten arvosta häntä kuinka saan hänet ymmärtämään että hän on todella ihana ,kaunis ,uskollinen tulen aina arvostamaan häntä vaikka meille tulisikin lopullinen ero
Tuo pieni nainen on käytännössä kasvattanut neljälastamme yksin ja hoitanut Perheemme ja kotieläimet joita on ollut välillä paljonkin.olen unohtanut sen vaan kertoa hänelle olen pitänyt häntä itsestäänselvyytenä.huomaanko nyt vaan kaiken liian myöhään.onko ikäkriisillä osuutensa asiaan .minä olen 45 hän 43
Kerrot hälle saman kuin mitä tänne sanonu.
Tässä+lyhyt+omakohtainen+selostus.+Takana+pitkä+avioliitto+(yli+10v)+Itse+ollut+reilu+2+kuukautta+asumuserossa.+Ja+mahd.+Ero+edessä+myöhemmin.+Itsellä+puolisoa+kohtaan+tunteita+jäljellä.+Olen+jätetty+osapuoli.+Eikä+kivalta+tunnu.+Toinen+lähti+mukamas+etsimään+itseään.+Suhteessa+2+lasta.Suhteessa+ei+mitään+vakavaa(alkoholia,väkivaltaa,pettämistä).+Puolisoa+näen+ohimennen+usein.+Eniten+kaihertaa+läheisyyden+ja+hellyyden+puute+ja+seksi+myös.+Yh-isänä+elämä+ei+ole+mitään+herkkua+mutta+lapset+ovat+tärkeät.+Puoliso+kiistänyt+mahdollisen+toisen+miehen+mutta+100%+varmuutta+ei+ole.+Vituttaa,itkettää,+ahdistaa+käyn+terapiassa+ja+silti+monesti+tulee+ajatus+että+tätäkö+se+elämä+on!+Eihän+sen+pitänyt+näin+mennä.+Ajatus+elämästä+ilman+rakastaan+on+musertavaa.+Elämä+on+niin+epäreilua!+Väliin+on+parempi+olla+ja+sitten+iskee+kaipuu.+Nyt+yksin+lasten+kanssa+ja+toinen+ilmoitti+ettei+enää+palaa+ehkä+ystäväksi+mutta+ei+muuta.+Vapaus+on+näemmä+tärkeämpää!
Kyllä nuo epäreiluuden ja vitutuksen tunteet ovat varmasti aika yleisiä eroaville. onpa tilanteet tai tunteet muuten mitä tahansa. Sitten tulee tyhjyys ja jotenkin mikään ei tunnu miltään.
Mä muutin eroon miehestä, koska riitely oli loputonta. Eikä ollut kaunista riitelyä. Sen kuuli usein lapsetkin. Eropapereita ei ole vielä viety vaikka vuosi erillään asumista alkaa lähestyä. Lupasin vuoden katella, ennen kuin vien paperit eteenpäin. Ei vaan tulla edelleenkään toimeen. Pitkä liitto takana ja olo sekava, kun kuitenkin nähdään lasten takia paljon. Olen usein entisessä yhteisessä kodissa lasten kanssa kun mies on työmatkalla tms. Viihdytään siellä tosi hyvin, mutta mun viihtyminen lakkaa siihen, kun mies tulee, joten hipsin siitä sitten aika pian takaisin omaan kotiini. Kuitenkin on mukavan turvallista, kun auto hajoo, telkkari pimenee tms. niin soittaa miehelle että pääsetkö apuun. Samoin hän tuo minulle lyhennettävät housut, tai soittaa jos vaikka ihmettelee uutta ruokareseptiä, että miten se nyt tehdäänkään. Tuntuu, että ollaan vahvasti kuin aviopari joka vaan asuu erillään. Läheisyys on tosin kaikonnut miltein olemattomaksi, ohitetaan toisemme hiuksen hienosti niin ettei tarvitse koskea. Ja jos ollaan vähänkin enemmän tekemisissä, niin aika äkkiä tulee olo, etten voi sietää häntä, eikä hän minua. Joten, eihän tämä mikään avioliittokaan ole. Mies haluaisi, että muutan takasisin, mutta lasten takia en voi edes harkita. He ansaitsevat seesteisemmän lapsuuden vaikka sen hinta olisi vanhempien ero.
Kahleissa
En suostuisi tuollaiseen järjestelyyn. Ero on ero, ja tarkoittaa sitä, ettei olla tekemisissä paitsi lasten asioissa jos/kun on tarve.
Kerrasta poikki jos toinen lähtee anna mennä. Sillä on kuitenkin jo uusi suhde muttei se sitä sulle kerro. Unohda pettäjä.
Kannattais varmaan pitää miehestä kiinni kun vielä voi. Turha sitten itkeä kun mies tapaa uuden ja paremman. Poissa silmistä poissa sydämestä sanoo vanha viisaus.
Pyh. Nainen löytää uuden ja paremman.
Itse asumuserossa. Ensimmäinen vaihe avioerostakin tehty. Syynä meidän eroon oli alkoholismi ja sen aiheuttama ahdistus itselleni. Hän yritti kyllä tosissaan lopettaa, mutta alkoi juomaan kahden kuukauden jälkeen uudelleen.
Muutin pois ja nyt käytännön asiat järjestyksessä.
Kuitenkin kävi niin, että vietimme lasten vuoksi aikaa yhdessä ja kummasti välit lämpeni. Molemmilla tunteita toisia kohtaan. Nyt on alkanut sitten puheet yhteen paluusta hänen puolestaan. Aikoo vähentää juomista ja valmis yhtäkkiä muuttamaan vaikka toiselle paikkakunnalle pois "juomapiireistään". Kunhan saa perheensä takaisin.
Itselläni pää jälleen sekaisin. Toisaalta uskon tulevaisuteen ja toisaalta en. Miten voi yhtäkkiä pystyä muuttamaan tapojaan kaiken sen jälkeen. Eroko oli niin tehokas?
Nyt yritän kuunnella järjen ääntä. Ei kai tässä muu auta. Juttelen lähipiirin kanssa ja harkitsen myös ammatilaiselle menoa jos se selkiyttäisi ajatuksia.
"Aikoo vähentää juomista "
Niin, kuten on aikonut teidän aikojen alusta, eikö? Älä mene tuohon lankaan. Mies raitistukoon ensin, vähintään 24 kk juomatta. Ennen sitä et edes harkitse yhteen muuttoa.
Mikä sinä olet käskemään ketään toista tekemään niin tai näin?
Eiköhän meistä jokainen tee just niin kuin se oma sydän tai järki sanoo.
Eikös tuo edellinen ollut varoituksen sana, eikä mitään pomottamista?
Herätti minussakin epäilyjä lause "Aikoo vähentää juomista". Aiottu kun ei ole tehty. Pelkästään aikominen puolestaan on kuin huono lupaus - se harvoin toteutuu.