Kiinnostaisi kuulla onko joku päässyt ssri lääkkeistä vuosien käytön jälkeen eroon vallan ja onko jäänyt jotain oireita ja ylipäätään miltä elämä tuntuu ilman. Itsellä yli kymmenen vuotta sepramia takana 10-30mg, nyt syön 10mg ja ajattelin alkaa ottamaan lääkettä joka toinen päivä. Lukenut olen paljon aiheesta, olen joskus lopettanut mutta oireet menivät niin pahaksi että lääkäri käski jatkaa syömistä, mutta nyt tiedostan että olot olivat vieroitusoireita. Miten kauan niitä voi odottaa jatkuvan ja millaisia ne on muilla ollut? Kiitollinen kaikista asiallisesta vastauksista.
Ssri pitkäaikaiskäyttö lopetus
Lääkkeetvex
233778
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ssri pitkäaikaiskäytön lopetus on riskaabelia hommaa. Sanon muutaman jutun, mitä itse lopettaessa koin. Nämä ovat minun näkemyksiä kokemani ja lukemani perusteella. Älä tee tuota yksin vaan tilaasi seuraavan toivon mukaan pitkäaikaiskäytöstä ihmisiä vieroittaneen, asiasta ymmärtävän lääkärin valvonnassa ja ohjeilla. Kannattaa myös itse tutustua kirjallisuuteen aiheesta ja miettiä tarkkaan mitä tekee. Joskus ne lääkärien ohjeet on turhan nopeita. Kannattaa kysyä lääkäriltä, onko hän vieroittanut 10 v ssri:tä käyttäneitä. Kannattaa aina kuunnella omaa oloa, ei lääkärin mahdollisesti liian nopeaa suositusvauhtia. Omalla kohdalla neljän kuukauden aikana vähennys oli ehkä liian nopea vauhti ja lääkärin mielestä se oli suht hidas.
Jos voi hyvin kun aloittaa vähennyksen, lopetuksen jälkeen voi voida paljon huonommin. Huono olo voi tulla myös viiveellä, viikkojen päästä lopetuksesta. Itsellä kaksi kuukautta lopetuksesta tuli todella surkea olo henkisesti, se oli melkoista vuoristorataa tunteissa, vaikka tuona kahden kuukauden vähennyksen aikana ei tullut tosi pahoja fyysisiä viekkareita ja mieliala oli suht ok. Unettomuus ja uniongelmat oli yksi ikävimmistä vieroitusoireista mikä tuli, ja paheni vielä lopetuksen jälkeen. Oli myös kaikenlaista epämääräistä lopetusoiretta kuten herkkyyttä valolle, ja sumeaa oloa.
Suosittelen omasta kokemuksesta, että lopeta ja vähennä niin ettet pidä kiirettä. Ei kannata hötkyillä jos on käyttänyt lääkettä 10 vuotta. Se ei ole sama kuin lopettaisi vuoden jälkeen, ja uskon että vähennyksen pitäisi olla paljon hitaampi suhteessa. Annosta kannattaa tiputtaa niin hitaasti, ettei tule vieroitusoireita ja hetken aikaa aina seurailla mikä olo on minkäkin tiputuksen jälkeen (ei vähennä jos tulee vaikka uniongelmia tai muita ongelmia), pysyä niin kauan samassa annoksessa että tila tasaantuu, ja sitten jatkaa vasta vähennystä. Joidenkin näkemysten mukaan annosten veivaus ylösalas vuoropäivinä ei ole suositeltavaa vaan portaittainen hidas vähennys. Osa lääkkeistä löytyy jopa nestemäisinä mitä voi vaikka milli kerrallaan vähentää, jos on herkkä. 5 mg:kin joissain ssri läkkeissä voi olla itseasiassa iso tiputus jos maksimiannos on 20 mg.
Kannattaa lopettaa elämäntilanteessa missä sinulla ei ole paljon stressiä. Tuki on tärkeää ja vertaistukikin voi olla hyödyllistä, mutta kannattaa suunnata ajatuksia erilaisiin aktiviteetteihin. Liikunta voi auttaa ja terveelliset elintavat oloon. Kannattaa tiedostaa ja olla perillä, mitä oireita voi tulla, mutta pyrkiä myös siihen, että ei niitä liikaa mieti.
10 vuoden käytön jälkeen lopetusoireet voi kestää pitkäänkin. Osa sanoo että menee kuukausia tasapainottua, vaikka akuutit vieroitusoireet menisi ohi. Tunteet voi tulla voimakkaampina lopetuksen jälkeen, mulla tuli tunteiden ailahtelua, ja itsellä oli tosi vaikea kestää stressiä lopettaessa. Unettomuus ja ahdistunut olo oli pahinta. Hankalinta oli tasapainoilu noiden puskista tulleiden uusien epämukavien olotilojen kanssa. Osa taas ei koe niin pahoja vieroitusoireita. Virallisen näkemyksen vieroitusoireet kestää vain n. pari kuukautta ja sitten tuleva esim. henkiset oireet on automaattisesti esim masennusta. Itse en oikein usko tuohon. Jos on 10 v syönyt ssri - lääkkeitä niin kyllä kai siinä menee aikansa tasapainottua, kun 10 v. on estänyt serotoniinin takaisinottoa. En tiedä mitä aivoissa biologisella tasolla tapahtuu lopettaessa, mutta sitä voi vaan miettiä mitä esim serotoniinireseptoreissa tapahtuu, kun lääkkeen käytön lopettaa.
Päässä"sirisi",huimausta,epätodellinen olo. Mutta olin päättänyt lopettaa lääkkeiden käytön, tunsin että pystyn siihen kun vaan jaksan kestä ne vieroitusoireet. Tukena oli tosi pieni annos bentsoa( 1/4 osaa 5mg tabletista). Nyt on mennyt 5 vuotta ilman lääkitystä ja ihan hyvin menee, aallonpohjia tule, niinkuin kaikilla ihmmisillä. Ei kannata pelätä omia eri fiiliksiä!
Liikunnasta sain suurta apua. Ja lopetin myös alkoholinkäytön kokonaan.
Kauan käytit lääkettä yhteensä?
Ei kannata lopetuksessa käyttää muita lääkkeitä ettei tule uutta koukkua. Tuo hyvin pieni annos oli fiksu idea.
Kiitos teille molemmille vastauksista, niistä saa uskoa että voin päästä eroon.
Itse en myöskään ole käyttänyt alkoa muutenkaan 3,5 vuoteen.
Ja tosiaan liikuntaa nyt lisännyt, lenkit raikkaassa ilmassa tekee hyvää.
Itsellä vähennys tehnyt inhottavia rytmihäiriöitä, joita on muutenkin, mutta nyt enemmän, hermot todella kireällä, väsyttää kovasti, mutta tahto on kova saada lopetettua vallan.
Tutustu tietosivustoon www.cepuk.org ja vertaistukisivustoon www.survivingantidepressants.rog. Noista kahdesta saat paljon tietoa aiheesta. Ko. vertaistukisivustolta löytyy kokeneiden tekemiä vieroitusohjeita aikatauluineen.
Viekkarit voivat tosiaan alkaa useamman viikon päästä lopettamisesta varsinkin, kun on noin pitkä käyttöjakso takana. Aine nääs kerääntyy kroppaa, joten sitä on "varastossa" hetken aikaa ennen kuin loppuu, jolloin kovemmat viekkarit alkavat. Vieroitusoireet voivat kestää toista vuotta. Mahdolliset pysyvät aivovaurio-oireet voi arvioida vasta n. 1.5, ehkä 2v. käytön lopettamisesta kunnolla.
Tsemppiä vieroitukseen!
Suosittelen Surviving Antidepressants-sivustoa etenkin jos tulee ongelmia tai jos kaipaat vertaistukea samassa tilanteessa kamppailevilta tai jo vieroituksen kokeneilta. Monilla on hyvin samanlaisia oireita ja tunteita lopettaessa. (Se on englanniksi.)Siellä ideana on vähentää tosi pieniä määriä kerrallaan hitaasti. Tyyliin 10 prosenttia annoksesta per kuukausi. Siihen on hyviä syitä. Se vähentää vieroitusoireita, antaa kehon ja mielen hiljalleen sopeutua vähenevään annokseen ja voi lisätä todennäköisyyttä että aineesta pääsee eroon. Toki on niitä jotka rysäyttävät annoksen nopeasti alas ja selviävät (onko se kovin turvallista saati järkevää, varsinkaan 10 v käytön jälkeen).
Lääkärien tietämys vieroituksesta on joillakin hyvin heikkoa. Ja onko ihme kun epäilen ettei aihetta mitenkään kattavasti ole perinpohjin tutkittu esim juuri pitkäaikaiskäytön kohdalla. (Oikein suututtaa kun miettii tuota.) Osa antaa turhan itsevarmasti ohjeita vaikkei ehkä syytä olisi. 10 v ei ole sama kuin vuoden käyttö.
Kaikilla ei tule pahoja vieroitusoireita, mutta riski kasvaa kun tosi pitkään käyttää ja jos on käyttänyt sekaisin monia psyykenlääkkeitä.
Kun on käyttänyt lääkettä 10 v. suosittelen, ettei kannata yhtäkkiä ryhtyä todella kielteiseksi käyttämäänsä ssri-lääkettä kohtaan tai yrittää vieroittautua nopeasti että nyt vaan lääkkeet pois vaikka väkisin vaikka tulisi hirveitä mielialanvaihteluita yms tai mietityttäisi että oliko tämä sittenkään fiksu ratkaisu. Kannattaa seurata muutoksia olossa. Loppupeleissä tärkeintä on hyvinvointi.
http://survivingantidepressants.org/index.php?/topic/2023-tips-for-tapering-off-celexa-citalopram/
Tällaisia näkökulmia vähennykseen löytyy Surviving Antidepressantsista.
Juu vieroituksia tässä nyt bentsosta kärsitään hankalia ovat pitkä tie vielä edessä saa nähä saako kokonaan pois niinkuin lekuri haluaa vai pitääkö jättää pieniannos päälle ja vaihtaa lekuria jos nykyinen ei uusi,se kun on asia jota ei voi vielä tietää.
Se+on+kuin+tupakointi.+Ei+se+lopu+jos+ei+ole+100%+motivoitunut+että+ei+enää+ikinä+polta+tupakan+tupakkaa.+Ei+se+yhteen+lääkäriin+lopu.+Nykyään+on+myös+valitettavasti+laiton+bentsokauppa+joita+myydään+huumeiden+tavoin+eikä+niitä+ole+missään+oikeassa+lääketehtaassa+tehty.+Ne+tulee+jostain+Kiinasta+ja+niitä+on+kohta+Suomi+täynnä+kun+reseptit+ei+pyöri.
Jep. "Huumausaineiden vastainen sota", johon myös reseptilait kuuluvat osana, on kiihdyttämässä pimeätä kauppaa, mikä johtaa harmitukseen ja kuluihin niin yksilölle kuin yhteiskunnalle. Reseptilait ajavat ihmiset laittomien kauppiaiden luo, mistä sitten taas seuraa paljon harmia niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin.
Kaikki huumausaineet tulisi laillistaa vapaille markkinoille.
Juu tuo tupakointi sen lopetus oli ihan helppoa vaikka tuli nuorempana poltettua monia vuosia tää bentso on paljon vaikeampi,motivaatiota on sisusta voi tulla puute.Laittomille sanon ei.Kyllä lääkkeen saa jos pakko on lailisin keinoin ja tiedän kyllä miten.Itsekin toivon onnistuvani tässä.
SSRI ja SNRI:n vieroitusoireet ovat hyvin tunnettu asia jonka jotkut lääkärit yrittävät/haluavat kieltää. He kieltävät sen olemassa olon aivan samoin kuin väittäisivät potilaan selkäsäryn tai mahakivun olevan kuviteltua. Jotkut ratkaisevat ongelman määräämällä lisää masennuslääkettä ja itseään pettäen kirjaavat että potilaan masennus uusiutui.
Jep. Juurikin näin. Kielto päällä on helppo lekurin kuin puoskarinkin elää. Ei tarvitse ottaa vastuuta siitä mitä on saanut aikaan.
Totta puhut, Huhukjj . Niistä lääkkeistä ihan oikeasti ei tiedetä just mitään, lopulta. Eikä asiaa myönnetä, siis lääkärit ja lääketehtaat. Sitten lekurit kuitenkin takertuvat pitämään vanhoja lääkkeitä ja varsinkin bentsoja tarvitsevia riippuvaisina väärinkäyttäjinä, vaikka pieni annos olisi oireiden hoitoon, pärjäämiseen. Tässä ssri/snri-jutussa ON jotakin väärää ja ovelaa, tuntematonta. Pelkään, että muuttaneet aivojani tavalla, josta kuitenkaan ei tiedetä, eikä myönnetä. Buhh.
Enpä menisi bentsojakaan kehumaan.
Oon nyt kuitenkin joutunut ottamaan päivittäin sen 10mg sepramia ja silti on unet menneet täysin ja hermo niin kireellä että on ajan kysymys koska mies lähtee lätkiin, oon kuitenkin jo jonkin aikaa syöny 10mg ja aluksi meni ok.
Oon ihan hermorauniona koko ihminen, itken kun niin väsyttää.
Tänään hain melatoniinisuihketta josko se yhtään auttaisi nukkumaan.
Jos olisin silloin yli 10 vuotta sitten tiennyt enemmän tästä lääkkeestä, en olisi koskenut pitkällä tikullakaan.
Isot hatunnostot niille jotka vuosien jälkeen pääsee eroon.
Lopettaminen on vaikeaa noin pitkän käytön jälkeen. Joissain tapauksissa jopa mahdotonta. Ja silloin jotkut valitsee lääkkeessä pysymisen. Se voi olla fiksukin idea, jos toinen vaihtoehto ja riski on, että elämä menee kaaokseen ja lääke estää sen. Jotkut vähentävät ja jäävät syömään pienempää annosta. Yksi vaihtoehto joillekin joilla lopetus on vaikeaa, on yrittää lopettaa todella hitaasti pienin vähennyksin. Tällä ajatuksella siinä voi mennä vuosikin, jos tiputtaa esim.10 prossaa kuukaudessa annoksesta pois kuten netissä joillain masennuslääkevieroitussivuilla kuten Surviving Antidepressantsissa neuvotaan. Jotkut tekevät vielä hitaammin. Tällöin ikäänkuin verrataan lopetusta käyttöaikaan. Jos käyttöä on takana 10 vuotta, vieroituskin tehdään hyvin hitaasti. Hankalaksi sen tekee se, että lääkkeistä ei ole monesti saatavilla kovin pieniä annoksia ja pienestäkin on hankala lopettaa nollaan joillakin herkillä. Joistakin SSRI-lääkkeistä löytyy nestemäinen versio, tipat, jolla onnistuu laskea annosta vaikka milligramma kerrallaan hiljalleen yksi lasku kerrallaan. Muitakin kikkoja on, kuten tabletin leikkaaminen, mutta se voi olla epätarkkaa hommaa ja joitakin lääkkeitä ei pidä rikkoa. Vuoropäivinä ottaminen/annosten vuorottelu vuoropäivinä voi olla siksi huono idea, että se voi vaan lisätä ailahtelua olotiloissa.
Itse jotenkin heräsin tuossa vähennysvaiheessa, että mitä ihme lääkettä minä olen syönyt 10 vuotta! Miksi aloitin.. Mitä se on minulle tehnyt.. Miksi jatkoin näin pitkään.. Miksi en lopettanut aiemmin. Paljon kysymyksiä liikkui mielessä. Olen alkanut ajattelemaan, että SSRI-lääkkeistä on pitkällä tähtäimellä enemmän haittaa kuin hyötyä. Ne voi kroonistaa oireet, jotka olisivat saattaneet mennä ohi hiljalleen. SSRI-lääkevieroitus on jollekin hyvin kuormittava prosessi ja hirveitä oireita tuppaa tulemaan aina, kun yrittää lopettaa ja siksi se on vaikeaa. Niitä oireita ei vaan kestä. Siksi jotkut jatkaakin lääkkeellä. Elämäkin voi olla niin hektistä työn ja vaikka perhe-elämän suhteen, ettei uskalla alkaa lopettamaan ja riskeeraamaan asioita. Toisaalta, jos haaveilee perheestä naisena, niin lääkkeenkäyttö ja raskaus samaan aikaan pistää mietityttämään.
Jos iskee uniongelmat, levottomuutta, hirveää ärtyisyyttä tai itkuisuutta, mielialaongelmia, ahdistusta yms sietämättömiä oireita ja elämä menee mullinmallin niin toki sitä mielummin jatkaa lääkkeellä, jos se estää tuon. Se on fiksu idea. Lopettaminen voi olla paljon haitallisempaa ihmiselle ja riskeerata hyvinvoinnin, kuin jatkaminen joissain tapauksissa.
Huomattakoon myös, että lääke jonka on lopettanut, ei aina tehoa uudelleen aloitettuna. Ilmeisesti todennäköisyys siihen, että se tehoaa on suurempi, kun sen aloittaa lyhyen aikaikkunan jälkeen lopetuksesta.
Jotkut lääkärit saattaa olla innokkaita kokeilemaan uusia lääkkeitä kun ihminen on kärsimässä vieroitusoireita lääkkeistä, mutta niiden kanssa kannattaa olla hyvin varovainen, eikä monimutkaistaa tilannetta entisestään, sillä tilanne voi pahentua siitä. Heille ihminen ei ole kuin Käypähoitosuosituksen keskiarvo, eikä vieroitusoireet tai lopetuksen jälkeiset pitkittyneet oireet voi johtua mitenkään lääkkeestä vaan esim masennuksesta ja niihin auttaa mahdollisesti uusi lääke. Moni lääkäri ei usko, että lääkkeestä voi tulla pitempää vieroitusoireilua.
Puhuin tästä tuossa toisessa ketjussa mutta voin sanoa siitä tässäkin:
käytin itse seroxatia (paroksetiini) kun olin vielä 16v ja käytin vähän yli 6vuotta :( Aloitin sen jo ensimmäiseksi 15 vuotiaana ja lopetin päälle vuoden tai vajaa vuoden käytön jälkeen, fyysisten vieroitusoireiden jälkeen (jotka ei olleet mitkään pahat) jatkui elämäni normaalisti. Halusin aloittaa sen uudestaan muutaman kuukauden päästä ja tuon 6v käytön jälkeen tuli samanlaiset viekkarit (ei olleet sen pahemmat) mutta fyysisten oireiden loputtua ei ollutkaan enää yhtään kivaa.. LIEVÄSTI sanottuna. Luulin että käy samalla tavalla kuin viimeksi, en tajunnut yhtään miksi tuntuu niin pahalta/kurjalta ja jumalaton ahdistus :( Psykiatri ei tietenkään tiennyt tai halunnut kertoa totuutta, sanoi silloin jopa että voi olla muuten vaan masennusta/ ahdistusta ilman syytä ja saatoin olla koko ajan (tiedostamattani) jostain masentunut lääkkeen käytön aikana enkä itse tuntenut/tiedostanut sitä kun lääke esti sen hyvin... Tommosta paskaa psykiatri sanoi kun ihmettelin onnettomana että mikä on kun ei ole mitään syytä tuntua tältä :/ Vasta myöhemmin netistä tietoa katsoessani ymmärsin miten tavallista tuo oli, itse en tiennyt tuosta yhtään mitään mitä se voi aiheuttaa. Jos olisin tiennyt niin en olisi todellakaan käyttänyt sitä noin kauaa, jos ollenkaan! Oli typerää jäädä sitä syömään muuten vaan vielä puolitoista vuotta sen jälkeen kun se syy poistui miksi sen alunperin halusin uudelleen aloittaa.
olin sitä vielä jonkin aikaa ennen päätöstä lopettaa kokeillut syödä 40mg ja sitten 60mg jos se olisi paremmin auttanut pakko-oireiseen häiriöön mutta ei auttanut ja sitten halusin sen lopettaa kokonaan tietystä syystä. Jos tätä syytä en olisi tuolloin saanut selville, olisin käyttänyt tätä vielä pidempään. Silloinen psykiatri oli antanut todella huonot lopetusohjeet, syö seuraavana päivänä 40mg viikon ajan, sitten tiputtaa takaisin 20mg viikon päästä (aiheutti lieviä viekkareita myös kun olin päässyt takaisin 20mg) ja sitten 20mg viikko ja lopetus kokonaan! Tuokin on aivan järjetön tahti lopettaa jos olin päälle 6 vuotta käyttänyt! Silloin en tiennyt sitäkään että tuo olisi pitänyt lopettaa kyllä paljon enemmän hissukseen, ottaa vaikka 10mg vielä jonkin aikaa tms. En uskaltanut lopettaa 20mg vielä viikon päästä vaan käytin muistaakseni 2-3 vkoa ja lopetin kokonaan. En tiedä oliko tuolla edes mitään merkitystä olisinko syönyt sitä 20mg viikon vai kolme. Tilannetta ei auttanut se kun todettiin sairastavani astmaa ja kun jouduin samoihin aikoihin lopettamaan e- pillerit vaikken halunnut vaan vaihtamaan lennosta minipillereihin joksikin aikaa mikä tietysti sai naaman hyvin rasvaiseksi ja aknea pukkasi vaikka naamassa ei koskaan ollut erityisemmin finnejä edes murrosiässä ennen e- pillereiden alotusta, kamala stressi myös tuostakin asiasta samaan aikaan :(
Pitkään oli tosi ikävä olla, halusin että miesystäväni olisi ollut koko ajan mun luona kun asuin yksin. Todella usein hän olikin ja lähes aina yötä, puoli vuotta lääkkeen lopetuksesta hän siitten muutti vuokrakämppääni mutta olo oli edelleen kurja vaikka luulin että se poistaisi olotilani kun tuntui etten muuta halunnut kuin miesystäväni tänne kun en halunnut olla yksin ja kaipasin koko ajan häntä.
Kokeilin sitten jo 6-7kk seroxatin lopetuksesta cipralexia mutta en huomannut mitään muutosta. Sitten aloitin pian sen jälkeen voxran 150mg alotuksella ja myöhemmin 300mg joka pikkuhiljaa auttoi ja oli paljon parempi olla, olin melkein ihan eri ihminen hyvällä tavalla, lukuunottamatta itkuherkkyyttä ja aggressiivista käytöstä jos tarpeeksi suutuin/turhauduin jostakin (mikä on jatkunut jonkin verran voxran lopetettuanikin) Aloin laihduttamisen, liikuin paljon, ruokavalion muutos oli suht helppoa. Voxran rinnalla kokeilin myös seronilia ja cymbaltaa, kun ensin koin että pelkkä voxra ei riittänyt alussa. Sen jälkeen käytin sitten pelkkää voxraa, olin tosiaan pirteä ja sain asioita aikaan, helppo nousta sängystä tms. Käytin sitä hiukan yli vuoden kunnes halusin sen lopettaa kun koin pärjääväni ilmankin minulle sopivalla unirytmillä, liikunnan ja ruokavalion avulla. Lopetin sen suoraan ilman että menin takaisin 150mg (voxraahan ei saa puolittaa) Lopetusoireita en huomannut mitään, olo oli aika normaali.
Lopetin voxran siis syyskuussa 2015 ja sen jälkeen en ole mielialalääkkeisiin koskenut. Edelleen tässä oli pitkään juupas-eipäs- kamppailua voxran uudelleen aloittamisessa mutta varsinkin kun luin Peter C. Gøtzsche- Tappava psykiatria ja lääkinnän harha kirjan niin enemmän olen eipäs- kannalla, vaikka kirjassa puhutaan lähinnä SSRI lääkkeistä, psykoosilääkkeistä ja bentsoista.
Bupropioni, joka on vaikuttavana aineena mm. Pfizerin tuotteessa Voxra, on hermostomyrkyllinen sekin. Käytännön hermostomyrkyllisyys on hieman yksilöstä kiinni, mutta sen varaan ei kannata laskea. Tappiota saavat kaikki ennen pitkään.
Sellaista huumausainetta, joka ei olisi vahingollinen aivoille tavalla tai toisella, varsinkin pidemmässä jatkuvassa käytössä, jota psykiatriassa harrastetaan, ei ole olemassakaan. Se on toiveajattelua. Joidenkin kroppa ja aivot kestävät aineita toisia pidempään. Jos haluaa muuttaa tietoisuuden tasoaan ja fiiliksiään keinotekoisesti huumein niin on hyväksyttävä terveysriskit lievemmistä haitoista pysyviin aivovaurioihin oli aine mikä vaan. Aika montaa huumetta olet jo kokeillut. Eikö olisi jo aika opetella elämään vähemmällä? Sinun päätös toki ja sitä kunnioitettakoon.
"Sellaista huumausainetta, joka ei olisi vahingollinen aivoille tavalla tai toisella, varsinkin pidemmässä jatkuvassa käytössä, jota psykiatriassa harrastetaan, ei ole olemassakaan."
Niinpä.
Se haitallisuus ei välttämättä ilmene kuin aloittaessa jolloin kroppa ilmoittelee aloitusoireina, että aine on haitallinen mutta hiljalleen tottuu siihen. Ja sitten lopettaessa kun iskee vieroitusoireet. Mahdollisesti lääkkeen teho voi olla lyhytaikainen ja käyttöä jatketaan kun olo huononee lopettaessa jopa entistä pahemmaksi. (Vaikuttaa muuten samalta kaavalta mitä tulee alkoholin säännölliseen käyttöön)
Mutta se haitallisuus voi myös ilmetä käytön aikana tunteiden turtumisena, seksuaaliongelmina, muistin häiriöinä, apatiana, lääkkeen lopetusta seuraavana alkuperäistä pahempina masennus- tai ahdistusjaksoina. Tai mitä haittoja ihminen ikinä lääkkeestä kokevatkaan.
Vielä jatkoaäskeiseen viestiin:
Tällä hetkellä tosiaan en koe olevani masentunut vaikka välillä on ahdistusta, ongelmana on lähinnä aika päälaelleen kääntynyt unirytmi joka on ollut välillä paremmin ja jonkun ajan kuluttua taas huonommin. Ongelma tuli pian voxran lopettamisen jälkeen loppuvuodesta. Koko viime vuoden ja edelleen on unirytmi hankaluutta enkä koko viime vuonna saanut oikein mitään aikaiseksi :( Paljon yritettiin miesystävän kanssa korjata rytmiä valvomalla koko yö siten että jos herättiin vaikka kahdeksalta illalla niin valvottiin seuraavaan päivään ilta kymmeneen ja nukuttiin sitten aamu kymmeneen.. Ja kun tuo ei läheskään aina onnistunut tai rytmi pääsi siltikin lipsumaan pian niin lisää tietysti myöhään nukkumista tai valvomiskierrettä (valvominen yleensä yllättävän helppoa mutta tuskin fiksua, ties mitä tämäkin aiheuttanut) Tämän takia oikein mitään tullut tehtyä, ulos tulee mentyä paljon harvemmin vaikka muuten olisi halunnut, pahimmillaan on ollut 4vkoa niin ettei ole mennyt edes pihalle :S
Suurin haaste on nousta sängystä ylös totuttua aiemmin, väsyttää paljon ja ahdistaa, lähinnä tämän takia unirytmiä ei ole vieläkään saanut korjattua.
Kun vain saisin unirytmin kohdalleen miesystäväni kanssa niin sitten voisin jatkaa normaalimpaa elämää mihin jäin voxran kanssa ja jatkamaan viimein laihduttamista.. En ole masentunut vaan unirytmin vankina.
Mutta ne pysyvät aivovauriot haluaisin tarkasti tietää mitä kaikkea olisi voinut tapahtua että voisin selvittää onko minulle tullut mitään niistä. Osaako joku sanoa mitä vauroita? Asian miettimistä hankaloittaa varmasti että minulle on diagnosoitu viime vuonna autismikirjon häiriö, missä on siis samoja piirteitä mm. touretten syndroomasta, aspergerista ja ADD:stä.
En tosiaan ole "normaali" ja sen huomaa joissakin asioissa tässä seurustelusuhteessa.
Mutta diagnoosi tehtiin tosiaan vasta seroxatin jälkeen, kun taas ennen seroxatin uudelleen aloitusta (tai olin sen hiljattain aloittanut uudelleen, en enää muista) niin diagnoosi oli lievä touretten syndrooma.
Haluisin kyllä tietää tekikö seroxat aivoille jotain kun sen 16v tosiaan uudelleen aloitin, että sain sitten tämän diagnoosin myöhemmin... Haluaisin vain päästä jo niin normaaliin elämään kuin tällä pystyy kumppanini kanssa kun me ei siinä koskaan varsinaisesti ole olleet :(
Tästä tuli aika pitkä viesti, toivottavasti jotain kiinnosti (edes ketjun aloittajaa) lukea tämä tarinani lääkkeistä ja nykytilasta. Kommentoi(kaa) ja kysy(kää) ihmeessä jotain jos tämä mitään sellaista herätti.
Aivovaurioiden tyypillisistä ilmenemisoireista voit lukea vaikkapa Aivovammaliiton sivuilta. Linkki alla.
"Aivovamman seuraukset riippuvat mm. vammamekanismista, vamman vaikeusasteesta sekä hoitotoimenpiteiden onnistumisesta.
..."
http://www.aivovammaliitto.fi/aivovammat/oireita/
En menisi sanomaan mistään aivovaurioista noin, kuten tämä edellinen kirjoittaja. Kyllä, itsekin uskon, että vaurioita ja pahenevia henkisen puolen ongelmia voi syntyä, kun käyttää näitä aineita pitempään. Lääkärit liioittelevat aineiden turvallisuutta. Ne ovat huumaavia, kehoon kuulumattomia keskushermostoon vaikuttavia kemikaaleja, jotka vaikuttaessaan välittäjäaineisiin tekevät vaikutuksia erilaisissa prosesseissa ympäri kehoa veren hyytymisestä, mielialan kautta uneen (serotoniinilla on monenlaisia tehtäviä) ja joista tulee vieroitusoireita kuten huumeista ikään.
Kun jatkuvasti stimuloi aivoja näillä, en yhtään ihmettele jos sillä voi olla hyvin negatiivisia vaikutuksia nukkumiseen ja vireystilan säätelyyn. Voi tulla päiväväsymystä jos on ylistimuloituneessa tilassa, unettomuutta joko käytön aikana tai lopettaessa koska uni on monimutkainen kemiallinen prosessi jossa välittäjäaineilla on omia tehtäviä ja jos jotain sorkitaan, sillä on vaikutuksensa. Nukkuminenkin voi muuttua epäsäännöllisemmäksi. Jos aivoja stimuloidaan vuosi toisensa jälkeen niin luulisi sillä olevan vaikutuksia. Esim.keskittymiseenkin. Ssri lääkkeet kykenevät muokkaamaan jopa unen rakennetta niin että supistavat tärkeää vilkeunen eli rem unen jaksoa (kuten moni päihde ja huume). Kun lääkkeen lopettaa, tapahtuu samanlainen ilmiö kuin huumeissa, eli voi tulla unihäiriöitä ja vilkkaita unia. Ja sekavuutta
"Many of the mind-altering, and most of the addicting drugs are associated with REM suppression during use and REM dis-inhbition during withdrawal. Many sleep scientists believe that the nightmares and hallucinations associated with acute withdrawal states are related to this dis-inhibited REM state."
https://www.psychologytoday.com/blog/dream-catcher/201112/psychopharmacology-rem-sleep-and-dreams
Se ei tarkoita että vaurioita olisi sinulle syntynyt. Joidenkin keho ja reseptorit palautuvat paremmin kuin toisten. Mutta eivät välttämättä loputtomiin runsaalla käytöllä aineesta toiseen hyppiessä. On hyvä että olet herännyt nyt etkä myöhemmin. Jotkut ovat käyttäneet paljon sinua enemmän psyykenmömmöjä, ja päässeet niistä eroon eläen hyvää elämää. Monet ovat joutuneet käymään läpi hyvin hitaan vieroitusprosessin eroon pääsyyn.Osa ei olekaan niin onnekkaita, ja päätyvät joko lääkekierteisiin, maniaan, unihäiriöihin, lopetuksessa tai aloituksessa miltei psykoottisiin tiloihin tai sairaalloiseen ahdistukseen tai motoriseen levottomuuteen, toimintakyvyttömäksi, apaattiseksi, lääkeresistanttia kroonista masennusta potevaksi jne jne ja heillä on monenlaisia oireita mitä heillä ei ennen lääkettä
Osa ei osaa yhdistää näitä lääkeaineisiin vaikka lääkeaineilla on potentiaali aiheuttaa tällaistakin
Jos kykenet toimintakyvyltäsi hyvään elämään, nauttimaan jutuista, nukut hyvin, ei ole pysyviä seksuaaliongelmia, niin ei kannata huolehtia liikaa.
Jos lääkärit ei usko potentiaaliseen vauriokapasiteettiin nykyaikaisissa psyykenlääkkeissä, miten he selittävät psyykenlääkkeistä joillekin pysyviksi jääviä pakkoliikkeitä ja extrapyramidaalioireita. Näitä voi siis jäädä antipsykooteista, että harvinaisemmin ssri-lääkkeistä. Miten he selittävät että joillekin jää pysyviä seksuaalihäiriöitä? Entä jos on käyttänyt raskausaikana lääkkeitä, lapselle tutkimuksissa todistetut haitat autismin todennäköisyyden kasvamisesta, kielen kehityksen viivästymistä, keskenmenojen tutkimusten mukaan ollessa paljon todennäköisempiä lääkettä käyttäessä jne.. Näistä asioista tulisi kertoa nuorille naisille ennen lääkkeen aloitusta sillä näitä syö paljon lastenhankintaiässä olevat naiset. Entä ne lapset, jotka näitä lapsena käyttäessään eivät ikinä kehity seksuaalisesti ja jäävät aikuisenakin a-seksuaaleiksi?
Netissä on paljon ihmisiä jotka ovat poteneet kamalia samankaltaisia vieroitusoireita näistä lääkkeistä. Osa ei pääse eroon. Heille on saatettua sanoa ettei ssri lääke aiheuta riippuvuutta, siitä ei tule haittoja ja niistä on helppo päästä eroon. Olo pitkäaikaiskäytössä lääkkeellä voi olla huono, mutta vielä pahempi lääkkeen lopetuksen jälkeen. Useat ihmiset ovat suuttuneita lääkärilleen koska he eivät ole kertoneet lääkkeen riskeistä ja haitoista.
Vieroitusoireena tulevat silmiä liikuttaessa tulevat sähköiskutuntemukset aivoissa joihin voi liittyä poissaolevuutta kertovat vieroituksen aiheuttamasta kaaostilasta aivoissa. Muitakin neurologisia ongelmia voi lopetuksessa tulla.
Yksi sietämätön vieroitusoire on hallitsemattomat mielialanvaihtelut joka liittyy lääkkeen vieroitusoireisiin