ISÄNPÄIVÄT YHTÄ TUSKAA ON VAA

Isät ovat usein kykenemättömiä kohtaamaan omia lapsiaan...ainakin jotkut

Teet itse toisin omien lapsien kanssa.

Minun isäni vaihtoi minut toiseen lapseen (tai siis aikuiseen), koska en ole "sellainen kuin hän tilasi". Olen saanut toimia likasankona koko elämäni ja niin sanottuina vanhemmuudenosoituskeinoina on käytetty haukkumista ("oot maailman paskin ämmä"), uhkailua ("pidän huolen, että sulle tulee satojen tuhansien velat, ellet tee niinku sanon!"), kiristystä ("tapan itteni, ellet ole samaa mieltä mun kanssa kaikesta") ja yleistä latistamista ("sinä et ole yhtään mitään, eikä sinusta ikinä tule mitään, mikään sinun elämässäsi ei ole tärkeää, kaikki mitä teet on vähäpätöistä ja turhaa"). Nyt on sitten jopa etsitty se "tilauksen mukainen" lapsi tilalleni, jolle kyllä suodaan kehuja, lahjoja, isällistä läheisyyttä ja ylpeyttä.

Jätin isänpäivät väliin enkä muutoinkaan aio muistella äijää merkkipäivinä. Muistelkoot se uusi parempi aikuislapsi sitä, kun sen lapsen sanomisilla ja tekemisillä ylipäänsä on mitään merkitystäkään. Minun kalenteristani voi isänpäivän poistaa. Onhan se ollut jo vuosikausia sellainen pakollinen pakkopulla muutenkin, jossa kellään ei ole ollut kivaa.