@Junkmail

"Ei koskaan enään. Arvet sydämeen siitä ikuisesti jää. Mä kiroon sut alimpaan helvettiin.

Sun kauneutesi mut uskomaan sai kun nyt polttaa kipu rinnassain. Kaiken mitä mä sain annoin sinulle ja sä valittelet minulle.
Arvet sydämeen siitä ikuisesti jää.

Tulit mua vastaan meidän pihatiellä. Kuka toi on sun vierellä?
Mä kiroon sut alimpaan helvettiin.

Vihaan sun kuvaa, heitän kamasi pois.

Olit kitkerä mulle vaikka kauan tunnettiin!

Mä toivon tätä sulle: Kuole, Kuole!
Haavoissani tuska: Nuole, Nuole!
En haluu nähä sinua koskaan enään!
Älä tule lähelleni vaan lähde menemään!

Mä toivon tätä sulle: Kuole, Kuole!
Haavoissani tuska: Nuole, Nuole!
En haluu nähä sinua koskaan enään!
Älä tule lähelleni vaan lähde menemään!

Sä sait mut paljon tuntemaan ja paljon sinua vihaamaan
Tunnusta kaikki katso mua silmiin!

Miks menit minua pettämään, Syvät haavat sydämeen jättämään?
En sua päin katsokkaan!

Vihaan sun kuvaa, sua ei enään oo!

Mä toivon tätä sulle: Kuole, Kuole!
Haavoissani tuska: Nuole, Nuole!
En haluu nähä sinua koskaan enään!
Älä tule lähelleni vaan lähde menemään!

Mä toivon tätä sulle: Kuole, Kuole!
Haavoissani tuska: Nuole, Nuole!
En haluu nähä sinua koskaan enään!
Älä tule lähelleni vaan lähde menemään!

Syvä ahdistus aina. Mikään ei tehoa, vain ajattelen sinua ja minua.
Mikä meni pieleen? Sun kaunis kuvasi jää syvälle mun mieleen.
Ja kaiken mitä mä sain ja koin annoin sulle ja sä valehtelit, vannoit rakkauttas mulle!
Maa järkkyy! Paine on niin kova, että kaikki särkyy!

Mä toivon tätä sulle: Kuole, Kuole!
Haavoissani tuska: Nuole, Nuole!
En haluu nähä sinua koskaan enään!
Älä tule lähelleni vaan lähde menemään!

Mä toivon tätä sulle: Kuole, Kuole!
Haavoissani tuska: Nuole, Nuole!
En haluu nähä sinua koskaan enään!
Älä tule lähelleni vaan lähde menemään!

@junkmail - Miehen sinusta teen
Se vuosi oli 75 ja syntynyt poika oli pieni ja laiha. Isä oli ylpeä kapiainen, paljon vailla, mutta duunia painaa.
Äiti vilpittömästi poikaa rakasti, kuten haluamaansa tytärtä. Mutta kun hän oli ainoa lapsi, isä ei tahtonut millään ymmärtää. Tuli matkalta kotiin ja näki pojan kulkevan hameessa, otti remmin esiin ja näytti kuka on kuka ja herra huoneessa. Ajeli sen pään ja hakkasi selän täyteen verisiä jälkiä. Mutta hän ei jää kii, kun poika itkien katsoo äitiä.

Miehen sinusta teen, isä huusi
Miehen sinusta teen, isä huusi

Isä vaati pojaltaan paljon, muunmuassa oppisaavutuksia, voimaharjoituksia, korosti että muuten saisi vittuun suksia.
Äiti salaa poikaa tapaili, hellästi hymyili ja puhui, avaruudesta, maailmasta uudesta, uudesta tulevaisuudesta.
Poika vaan tähtiä piirteli, tähtiin itsensä kuvitteli. Oli tähtitaivaan, tähtien vanki, tähtien kasvatti. Tähdistä yhden hän valitsi, Siriuksen näin saalisti ja Siriusta hän ajatteli kun isä häntä pahoin piteli.

Miehen sinusta teen, isä huusi
Miehen sinusta teen, isä huusi

Kasvoi poika, kului vuodet, hän oli parhaana luokallaan. Oppikirjoja hän selaili, vaikka isä piinas urheilullaan. Ei saanut isä tulevaa upseeria, ei saanut näköistään lasta. Kohta myös pojan äiti kuoli, kesken omaa aikaansa parasta. Silloin vasta kun peitteli multaan, poika äidin isän kanssa. Silloin menetti tuen ja turvan, sen ainoan oman rakkaansa. Uni huononi pojalla hetkessä, äidin haudalla öisin kulki. Tähtitaivasta taas tutkaili, omaa tähteänsä rukoili.

Miehen sinusta teen, isä huusi
Miehen sinusta teen, isä huusi

Oli uneton, kalpea, haluton. Koulussakin huonosti meni. Elämä suistui raiteiltaan, hänen terveyskin heikkeni. Nyt oli vaan tähtitaivas, oudot kuviot ja harhat. Poikaa vaivas skitsofrenia ja sairaala ei ole mikään taivas. Nyt murtui isä pojastaan, tuli teeskentelemätön huoli ja hätä. ´Vaikka mitä tapahtuu maailmassa, en sua ikinä yksin näin jätä. Käyn luonasi vierailemassa, kanssasi puhumassa, ja kaikkia näitä vuosia anteeksi anomassa, et ole yksin maailmassa´. Poika sanoi: ´ei miehet itke, ota kamasi ja pois lähde. Luona Sirius-tähden äiti on ja sinne minäkin nyt lähden´. Kului tästä vuosi, kun lehdistä luettiin, että vanha mies murhattiin. Ja tähti ruumiseen ja seinälle verellä piirrettiin.

Miehen sinusta teen,
Miehen sinusta teen

@junkmail - Ei koskaan enää
...miksi tuskaa ei voi mikään pysäyttää..
...arvet sydämeen siitä ikuisesti jää...
...mä kiroon sut alimpaan helvettiin...

Sun kauneutesi mut uskomaan sai, tunnen poltteen kuuman rinnassain,
(miksi tuskaa ei voi mikään pysäyttää!)
Kaiken mitä mä sain annoin sinulle, ja sä valehtelit minulle,
(arvet sydämeen siitä ikuisesti jää!)
Tulit mua vastaan meidän pihatiellä, kuka toi on sun vierellä,
(mä kiroon sut alimpaan helvettiin!)
Vihaan sun kuvaa, heitän kamasi pois,
(tuotit kipua mulle vaikka kauan tunnettiin!)

Mä toivon tätä sulle, kuole, kuole!
Haavoistani tuskaa, nuole, nuole!
En tahdo nähdä sinua koskaan enää,
älä tule lähelleni vaan lähde menemään!

Sä sait mut paljon tuntemaan ja paljon sinua vihaamaan,
(tunnusta kaikki, katso mua silmiin!)
Sä tapoit mun uskon elämään. Miks menit minua pettämään?
(syvät haavat sydämeen jättämään!)
Anteeksi en koskaan suostu antamaan, en sua päin katsokaan,
(en haluu susta koskaan kuullakkaan!)
Vihaan sun kuvaa, sua ei enää oo -

Mä toivon tätä sulle, kuole, kuole!
Haavoistani tuskaa, nuole, nuole!
En tahdo nähdä sinua koskaan enää,
älä tule lähelleni vaan lähde menemään!

Syvä ahdistus painaa mieltä ja kehoa, mikään ei tehoa, mä vaan ajattelen sinua ja minua.
Mikä meni pieleen? Sun kaunis kuvasi jäi syvälle mun mieleen.
Ja kaiken mitä mä sain ja koin, mä annoin sinulle ja sä valehdellen vannoit rakkauttas mulle.
Olen ikuisesti katkera, maailma järkkyy. Paine on niin vitun kova että kaikki särkyy.

Ja pitäskö tuo yks laittaa tänne kans..