Eilen noin puoli seitsemän tienoilla tunsin itseni lähes uupuneeksi. Olin juuri saanut uudet keittiön ovet ja etusarjat kiinni, ja ihailin lopputulosta ollen kuitenkin hieman epävarma. En yleensä ole epävarma. Näkemykseni ja makuni olivat tuttuja kavereita monien vuosien varrelta, eivätkä ne juuri olleet erehtyneet pyrkimyksissään.
Kuitenkin jokin oli pielessä. Ensinnäkin koko setti oli kallis. Kuusisataa euroa kaapinovista oli mielestäni.paljon, koska keittiö oli kaupunkilaispieni ja ytimekäs samalla kun se oli mitoitettu millilleen siten, ettei mitään ylimääräistä jäänyt potkittavaksi. Kuitenkin ovet olivat vain harmaat, vaikkakin kiiltävät. Äkkiä tämä kaikki harmaus sai minut varpailleni ja väsyneeksi. Se sulki luovuuden valtoimenaan lorottavan hanan ja painoi luomet lähes väkisin kiinni.
Raahustin sänkyyn ja heräsin viisi minuuttia sitten. En ole uskaltanut vielä mennä keittiöön. En tiedä, mikä siellä odottaa.
(Naurua)
Kuitenkin jokin oli pielessä. Ensinnäkin koko setti oli kallis. Kuusisataa euroa kaapinovista oli mielestäni.paljon, koska keittiö oli kaupunkilaispieni ja ytimekäs samalla kun se oli mitoitettu millilleen siten, ettei mitään ylimääräistä jäänyt potkittavaksi. Kuitenkin ovet olivat vain harmaat, vaikkakin kiiltävät. Äkkiä tämä kaikki harmaus sai minut varpailleni ja väsyneeksi. Se sulki luovuuden valtoimenaan lorottavan hanan ja painoi luomet lähes väkisin kiinni.
Raahustin sänkyyn ja heräsin viisi minuuttia sitten. En ole uskaltanut vielä mennä keittiöön. En tiedä, mikä siellä odottaa.
(Naurua)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tietysti voisi huijata itseään, ja hiippailla kyökkiin hämärän turvin. Kyllä minä tiedän, missä mikin on. Ei siihen valoja tarvitse.
(Hihitystä)
Vielä eräs seikka, joka kruunasi tämän yllättävän outouden tunteen, oli kaiku.
Kun puoli vuottaa häärää ilman ovia, ja sitten asentaa ne, niin saa uuden kaverin riesakseen. En pidä kaikumisesta. Kaiku on kuin odotettavissa oleva palaute omasta kommentista, mutta vain vääristyneenä lähes tuntemattomaksi.
Nyt minun on siis ostettava matto.
(Hihitystä)
Lisäksi kaikenlaisessa luomispuolessa on aivan runon kirjoittamisesta matonkutomisen kautta keittiön sisustamiseen selvä kaava sisäisten tilojen heijastamiseen. Eli se, mikä ei ollut konkreettista, sai muodon ja syvyyden.
Keittiö oli sisäinen kuva minusta. Oli kromia, harmautta, vaaleanpunaista ja valkoista. Olin pelkistetty, puhdas ja muotoiltu.
Olin verhoton.
(Reps)
Kumma juttu, mutta vaikka matto- ja verhotilanteeni on akuutti, niin yhtään mainosta ei ratkaisuksi löytynyt.
Kuka noita hyppynaruja virittelee?
(Reps)
Todellisen ongelman sijaan minulle markkinoitiin uniongelmiin käteviä ratkaisuja, keittiöremonttivinkkejä ja ihmisiä kärsimyksiini yksilönä.
Aika ohi lentää.
(Reps)
Mainoslupaus
Kahden viikon päästä lauantaina otan ja törsään veronpalautukseni itseeni kylpylässä, jossa on hyvä allasosasto ja keskitasoa parempi ravintola. En puhu kenellekään mitään (no ehkä jotain pakollista) ja relaan joka solulla.
(Hihitystä)
Kauniaisiin ajaessaan Joe Bobin edellä luovi Peugeot, jonka takalasin pyyhin roikkui rekisterikilven päällä pesten tätä.
Joe Bobin oli pysäytettävä auto pientareelle ja otettava hieman välimatkaa.
(Naurua)
Toinen humoristinen yksityiskohta Kauniaisissa on ostarin viereisessä puistossa hangesta nouseva veistos, joka muistuttaa... no sitä.
(Reps)
Tai siis no ainakin noin karrikoiden. Ehkä se silti on näkemys jonkinlaisesta eksoottisesta kukasta. Kauneushan oli katsojan silmässä.
(Naurua)
Keittiön perusolemus on kolmion löytäminen käyttökelpoisuudessaan, omine hyvine paikkoineen.
Hmm.. voisiko olla mahdollista harmauden keskelle asentaa pyöreä reikä kauniine kehyksineen ja etulasin takana olisi sitten jotain hyödykettä valaistuksella. Näin minä ratkaisisin harmaan ja kylmältä tuntuvan tyhjän ja leimingit mennessäni taas toiseen piiriin juostessani horjahdin ja taisin jonkun auton pyyhkäisijästä siinä pikkutunneilla ottaa pienet ääninäytteet. Tälläistä tämä nyt vain on, siivetönnä !D