Äitini 86vuotta.
Synnytti ja kasvatti kuusi lasta.
Nuorin kehitysvammainen..ei pahasti.mutta downinsyndrooma.
Miehensä kanssa elättivät ja huolehtivat katraan maailmaan..hyvin huolsivatkin.
Isä oli vaikea luonne..ns.silkkikäsineillä pideltävä..kiivas ja herkkä narsistinen luonnehäiriö..silti ihan kelpo isä..aviomiehenä ???
Mutta Muori kesti loppuun saakka.
Isä sairastui 70v.uotiaana..ensin eturauhassyöpään...myöhemmin haimasyöpään..
Äiti hoiti hänet hautaan asti.kotona.
Ei ollut helppoa...välillä tuntui että helvettiä se oli.
9 vuotta sitten isä kuoli.
Äidin elämä helpottui siltä osin.
Sitten alkoi hän sairastamaan.
Tuli flimmerit tuli marevanit tuli verenpainelääkitys.
Tuli lonkka ja polvirappeumat.
Tuli kovat säryt ..liikkuminen muuttui vaikeammaksi päiväpäivältä.särkyläälleitä aamusta iltaan.
Kulkeminen alkaa olla niin hankalaa.että kodissa on kyynersauvaa rollaattoria.ja viimeinen hankinta pyörätuoli.
Asuu omakotitaloa yksin.
Kulkea könttää ..ja itkee välillä tuskaansa masennusta ja yksinäisyyttä.
Muistuttaa itseään ja lähimmäisiä silloin kun ovat harvoin läsnä ..että kyllä nyt alkaa hänen työnsä olla tehdylleen..muistuttaa liian usein.
EI tosin koskaan sano.että miksi Jumala hänelle tälläisen vuosia kestävän kidutuksen.sallii.
Uskoo Jumalaan ja Jeesukseen.
Mutta odottaa polvi ja lonkkaleikkausta..joka on kovin riskialtista noin vanhalle ihmiselle..
Ja tietysti pelkääkin jos leikkaus onnistuisi.mutta henkilähtee.siinä pöydällä.
No kärsimys ainakin loppuisi siihen.
Siis emme ole puhuneet eutanasiasta mitään.
Ei äiti ole suunnitellut itsemurhaakaan..tiettävästi.
Potilas on muuten terve..ei muistihäiriöitä ei yösärkyä.
Peräpukama vuotaa.sekin pitäisi leikata.
Ja toisen silmän kaihileikkaus on edessä
Kuulolaite on toisessa korvassa...tarvitsee toiseenkin.
Että tälläistä pientä vaivaa on 86 vuotiaalla ikänsä toisten eteen elämänsä uhranneella muorilla.
Synnytti ja kasvatti kuusi lasta.
Nuorin kehitysvammainen..ei pahasti.mutta downinsyndrooma.
Miehensä kanssa elättivät ja huolehtivat katraan maailmaan..hyvin huolsivatkin.
Isä oli vaikea luonne..ns.silkkikäsineillä pideltävä..kiivas ja herkkä narsistinen luonnehäiriö..silti ihan kelpo isä..aviomiehenä ???
Mutta Muori kesti loppuun saakka.
Isä sairastui 70v.uotiaana..ensin eturauhassyöpään...myöhemmin haimasyöpään..
Äiti hoiti hänet hautaan asti.kotona.
Ei ollut helppoa...välillä tuntui että helvettiä se oli.
9 vuotta sitten isä kuoli.
Äidin elämä helpottui siltä osin.
Sitten alkoi hän sairastamaan.
Tuli flimmerit tuli marevanit tuli verenpainelääkitys.
Tuli lonkka ja polvirappeumat.
Tuli kovat säryt ..liikkuminen muuttui vaikeammaksi päiväpäivältä.särkyläälleitä aamusta iltaan.
Kulkeminen alkaa olla niin hankalaa.että kodissa on kyynersauvaa rollaattoria.ja viimeinen hankinta pyörätuoli.
Asuu omakotitaloa yksin.
Kulkea könttää ..ja itkee välillä tuskaansa masennusta ja yksinäisyyttä.
Muistuttaa itseään ja lähimmäisiä silloin kun ovat harvoin läsnä ..että kyllä nyt alkaa hänen työnsä olla tehdylleen..muistuttaa liian usein.
EI tosin koskaan sano.että miksi Jumala hänelle tälläisen vuosia kestävän kidutuksen.sallii.
Uskoo Jumalaan ja Jeesukseen.
Mutta odottaa polvi ja lonkkaleikkausta..joka on kovin riskialtista noin vanhalle ihmiselle..
Ja tietysti pelkääkin jos leikkaus onnistuisi.mutta henkilähtee.siinä pöydällä.
No kärsimys ainakin loppuisi siihen.
Siis emme ole puhuneet eutanasiasta mitään.
Ei äiti ole suunnitellut itsemurhaakaan..tiettävästi.
Potilas on muuten terve..ei muistihäiriöitä ei yösärkyä.
Peräpukama vuotaa.sekin pitäisi leikata.
Ja toisen silmän kaihileikkaus on edessä
Kuulolaite on toisessa korvassa...tarvitsee toiseenkin.
Että tälläistä pientä vaivaa on 86 vuotiaalla ikänsä toisten eteen elämänsä uhranneella muorilla.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei se helppo ole ihmisen maanpäällinen elämä, mutta tämäkin iäkäs äiti uskoo Jeesukseen ja ei hänen taipaleensa pitkä liene. Ihmiskunta on tähänkin saakka saanut syntyä ja kuolla ilman murhaa (aborttia ja eutanasiaa). Se lopunajan villitys ja paatumus on tullut meidän elinajalla, että ihmisen saa tappaa oikeuden siunaamana.
Onkohan kenelläkään helppoa.vanhuutta.?
Ei tunnu herättävän täällä mitään vastakaikua.eikä kommentointia.?
Hyvin menee kun ei valita..
Ihmisen elämä on tälläistä kärsimystä,vähissä on onnen aiheet. Olenkin usein miettinyt että taidamme olla tietämättemmä niin sanotussa helvetissä. Onhan tämä maanpäällinen elämä yhtä koulutusta ja kai sen pitääkin olla kai tämä kuuluu suunnitelmaan. Toisella puolella saamme rauhan ja ilon.
Joululaulussa sanotaan.
Hetken kestää elämä.sekin synkkää ja ikävää.
Vanha laulu..ei tänä päivänä kukaan sanoittaja uskalla moista kirjoittaa saatikka lauluksi rustata.
Silloin ennen oli vielä totuus valttia.tänä päivänä on cain valhetta valheen päällä.
Vääräkin käännetään oikeaksi.
Tämä nyt ei liity mitenkään aiheeseen.
Mutta totuus on että kaikkinainen kärsimys ja kuolema kätketään pois silmistä.
Ehkä niin pitääkin olla ?
Ei sitä kukaan jaksa eikä kestä katsella.
Mutta kun se on läsnä koko ajan mm.tällähetkellä syyriassa afrikassa aasiassa.
Me katselemme täällä suomessa kuin herrankukkarossa..ja paisumme ja paisumme omahyväisyyteen.
No mitä tässä voi tehdä..syytää rahaa ja paketteja joulunlapsikeräykseen.
TIetysti vähintä mitä viimme tehdä.
Ja olemmahan me tilastollisesti huipulla hyväntekemisessä.
Mutta silti...kermavaahto maistuu ..mitähän ostaisi itselleen Joululahjaksi.
Taidan ainakin lähettää 100 joulukorttia...itselleni.
Aloituksessa olevan ihmisen ikä kuvastaa ikäluokkaa, joka on nähnyt ja kokenut sodanjälkeisen ankean tilan ja sen vaikutukset ja maamme elintason nousut ja muutokset. Kaikki samassa ikäluokassa.
Samoin hän on kokenut ihmisen terveyden hoitoon liittyvien tekijöiden kehityksen.
En ole vielä nähnyt keskustelua aiheesta. Miten lääketiede on vaikuttanut ihmisen vanhuuteen? Onko kaikki positiivista,- vai liittyykö kehitykseen myös kielteistä. Esim. jos lääketiede / ihmisen sairauksien hoito ei olisi kehittyt tälle tasolle, niin meillä ei olisi kovinkaan paljon iäkkäitä ihmisiä. He olisivat menehtyneet jo kauan aikaa sitten, mutta nyt ovat elämässä kiinni lääkehoidon avulla. Siis saavat kokea mitä arki ja todellisuus tuo tullessaan.
Edelleen olen tätä mieltä. Vanhukse vankilaan /vankilaolosuhteisiin hoidettavaksi ja vangit vanhusten hoitotasolle. Näin vanhuksille olisi lakisääteisesti taattu liikunta ja mielentasapainon hoito tarvittaessa.
Mutta,- oikein syvälle asiaa nähtynä. Edelleen lie Raamatullinen opetus, miten lasten tulisi maksaa vanhemmilleen hoivavelka takaisin. Yhdet vanhemmat ovat hoivanneet esim. 5 lasta maailmalle, mutta valitettavasti tänä päivänä 5 lasta ei voi hoivata yksien vanhemoiensa viimeisiä elinvuosiaan.
Tuohon liittyen,- vanhusten asema maassamme on synkempi kuin media tiedostaakaan. Tämä tekijä vaikuttaa myös eläkeikää lähestyvän ihmisen alitajuntaa. Ihminen joutuu vanhuudessaan tyhjän päälle.
Jos useimmat kokevat elämän niin kärsimyksen maustamana taipaleena, niin miksi he hinnalla taikka hyvänsä hankkivat lapsia. Pitää kokeilla kaikki hedelmöityshoidot, kohdunvuokaraukset, keinosiemennykset.
Oletko aivan tyhmä vai mieltävailla kun tuollaisia kehtaat tänne kirjoittaa.taidat olla älyltäsi vajavainen.sen saat anteeksi.
Mutta sitä et saa että osaat kirjoittaa.
Toivon ettet ota pahalla viestiäni. Mutta pakko kirjoittaa siltä varalta, jos äitisi ei vielä ole uudestisyntynyt. Todella mahtavaa jos äitisi uskoo Jeesukseen. Tärkeä on vielä, jos hän ei ole sitä tehnyt (en voi tietää ja siksi kirjoitan asiasta), ottaa Jeesus henkilökohtaisesti pelastajana vastaan.
Annan todistuksen asiasta. Uskoin rippikoululla Jeesukseen. Mutta en ikinä ottanut Jeesusta elämääni pelastajana ja elämäni Herraksi. Olin vielä matkalla kadotukseen. En ollut uudestisyntynyt. Jeesus oli ajatustasolla mielessäni, mutta ei vielä sydämessäni. Kun olen jutellut ihmisten, niin nuorien kuin vanhempienkin kanssa, en ole ainoa, jolle on käynyt näin. Olipa yksi 90v. nainen, joka viikkoa ennen kuolemaansa ensimmäista kertaa elämässään tajusi ettei ole pyytänyt Jeesusta elämäänsä, ja hän rukoili synneilleen anteeksiantoa Herralta suoraan ja antoi elämänsä Jeesukselle.
Suomi maana on valitettavan uskonnollinen maa. Kirkot ylläpitävät uskonnollista eli ulkopuolista uskoa, jossa kuitenkin Jumalan tunteminen ei monesti ole mukana. Tällöin, jos Jumala on vielä ajatuksena ihmisessä, mutta Jeesus ei vielä ole Vapahtajana, Herrana, ihmisen elämässä, ihminen ei vielä ole matkalla iankaikkiseen elämään, vaan iankaikkiseen kadotukseen. Vaikka en vanha olekaan, minulla on tästä oma kokemus, ja tiedän etten ole ainoa.
Lähimmäisenrakkaudella tämän kirjoitin, koska jos äitisi vielä ei ole uudestisyntynyt ja Jeesus ei vielä ole tullut Pyhän Henkensä kautta hänen sydämeensä, on tärkeä ottaa Jeesus heti vastaan omakohtaisesti Vapahtajana ja Herrana.
Joh. 3:3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa". ... 5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. 6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. 7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
Paskaa. Ihmistekojen oppia.
Totta kai 86-vuotiailla on jo vaivoja. Vain harvat enää tuossa iässä ovat terveitä. Tuon ikäluokan omaavilla myös luonnollisestikin oli suuret perheet.
Omalta äidiltäni leikattiin vielä rintasyöpä 86-vuotiaana, hyvin hän kuntoutui , paisti että poistetun rinnan puoleinen käsi jäi hieman jäykäksi. Paljon oli työtä tehnyt elämässään hänkin. Ja niitä vastoinkäymisiäkin ihan riittävästi oli. Jumalaan hänkin turvasi.
Äitini eli lähes 96-vuotiaaksi. Viimeiset vuodet olivat kärsimystä sängyn pohjalla. Kipuja oli paljon, enää eivät juuri hoitaneetkaan , kun oli saattohoidossa. 91-vuotiaaksi asui kotonaan.
Te lapset voitte itse yrittää korvata äidillenne hänen uhrauksensa hyväksenne, tehdä viimeisistä vuosista niin miellyttävät kuin pystytte. Me lukijat emme voi mitenkään auttaa. Niin paljon on kärsiviä vanhuksia keskuudessamme, että jospa jokainen koettaisemme osaltamme sen oman omaisemme elämää helpottaa niiltä osin kuin pystymme.
Olen vasta vähän päälle 30-v., mutta tällaiset keskustelut saavat minut pohtimaan, miten kukaan ylipäätään uskaltaa elää vanhaksi. Hetki hetkeltä, päivä päivältä ja kuukausi kuukaudelta sitä matkustetaan kohti vanhuuden heikkoutta, kipuja, vaivoja, invaliditeettia. Miten uskallamme?
Olin kerran saattamassa kaveriani terveyskeskuksen päivystykseen. Näin käytävältä johonkin tarkkailuhuoneeseen, jossa makasi sängyssä vanha mummo, joka itki ja valitti kipujaan. Henkilökunta juoksi kiireissään sängyn ohi. Mummo itki ja valitti yksin paperilakanoiden päällä fosforivalossa.
Ahdistuin siitä niin paljon, että oksensin päivystyksen parkkipaikalla kun tulin ulos kylmään lokakuiseen iltaan. Ajattelin, miten kauhea paikka tämä maailma on. Joku pilleristiltä näyttävä kundi oli siinä tupakalla ja katseli kun laattasin.
On luultavaa, että esim. minä tulen joskus olemaan se itkevä vanhus päivystyksen paperilakanoilla. Miten uskallan? Vaihtoehtoja ei ole. Pakko on hyvä kannustin.
Nyt kun vielä olen nuori, minun on kai otettava kaikki irti tästä? "Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika..."
Ei kannata lukea keskusteluja, mikäli ei kestä. Meitä on ihmisiä, jotka yritämme olla läheisemme tukena, tämän jo ikääntyessä ja sairastaissa. Se on rakkautta ja ehkä sääliäkin läheistä kohtaan.
Miten olisi jos hoitohenkilökuntakin oksentaisi nähdessään kärsivän , sairaan ihmisen..::???
Sinä ajattelet itsekkäästi vain itseäsi: Miten jos itse sairastut , entäpä läheisesi, lapsesi , vanhempasi, isovanhempasi....?? Miten jos he sairastuvat, miten voist olla tukena ja lievittää kärsimyksiä...? Liian usein ainakin vanhukset hylätään hoitohenkilökunnan "armoille" !!
Sinä vähän päälle 30 v., lopeta se oksentelu ja yritä tehdä elämästä siedettävämpi sekä itsellesi että muille. Oksennetaan muuten kaikki sun oksentamisen takia.
Mutta,- todellisuutta maassamme ei voi muuttaa päänsä laittamalla pensaaseen. Vanhustenhoito - sen arvoistaminen on sitä mitä se on ja salaamalla se ei muuksi muutu.
Huomatkaapa miten asiat ovat muuttuneet ja muuttavat jopa kulttuuriamme. Esim. ihmisen vanhuus ja vanhenemiseen liittyvät asiat laitetaan maton alle ja samoin ihmisen kuolema. "Karjalaisesta" ihminen tiedostaa kuinka ihmiset ovat kohdanneet kuoleman.
Niin, erittäin harvat ihmiset tänä aikana ovat todellisesti nähneet kuolleen ihmisen tai näneet miten ihminen menee kohti kuolemaa tunti tunnilta.
Niin, kyse on siitä mitä kulttuurimme haluaa arvostaa. Arvostaa,- jolla olisi valtion valkaantumista pienentävä vaikutus.
Mun miehen mummi kuoli toissapäivänä. Kahden vuoden kuluttua hän olisi täyttänyt 90 vuotta.
Tuollaiset mummot..niillä on ollut yleensä hyvä elämä yhden miehen rakastettuna vaimona ja lapset on tuonut iloa ja jokin työ.
Minä tiedän monia jotka on kuolleet nuorena. Heihin verrattuna tuollaiset mummot saisivat olla kiitollisia elämästään.
Etpä sinäkään paljoa tiedä . Kaikkea muuta kuin helppoa on ollut monen , nyt n 95-100v poisnukkuneiden elämä.
Montako lasta aurora olet kasvattanut!!
Niissä olosuhteissa joissa nuo iäkkäät mummot 1920-luvun Suomessa ovat elämänsä aloittaneet, niistä sinä et tiedä mitään.
Synnytykset saunoissa, ilman kipulääkkeitä, raskas tyl mökkipahasessa, joka vuosi yksi tenava lisää. Mies puurtamassa pitkää päivää jossain ojankaivuussa olemattomalla palkalla.
Ei sähköjä eikä puhelimi, saati muita nykyajan mukavuuksia. Ei autoja, hevospelillä sairaalan,mikäli rahaa maksaa lääkärille, korpitietä kymmenien kilometrien päästä. Siinä ehti sairas menehtyä ennekuin alkeelliseen hoitoon pääsi.
Ei yhteiskunnan avustuksia missään muodossa.
Ensinnäkin lapsuus 20-luvulla. Luepa Suomen lähihistoriaa, kun kerran aikuislukiossa olet. Mitä se on ollut!!
Harva kävi edes muutamaa luokkaa kansakoulua , rääsyt yllä ja eväänä paljasta leipää! Heti kun kynnelle kykenit, piiaksi talihin.
Näin äitini eli lapsuutensa ja nuorena, 1939- kun oli 19-v, alkoi sota !!! Työskenteli sotasairaaloissa, pesten välillä jopa ruumiita.Nuori tyttö! Ja täällä jotkut oksentaa sairaala sängyssä lepäävän vanhuksen nähdessään!!!!!
Työkomennukselle määrättiin, ei kysytty haluatko lähteä!!!
Sitten, sodan jälkeen koulttautui hoitajaksi. Raska työ myöhemmin avioliiton myötä pientilan emäntänä!!!
Niiiiiiiiin totta mitä pohdit. Nyky ihmiset eivät voi edes kuvitella missä olosuhteissa iäkkäät ihmiset ovat lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneet. Puhumattakaan missä olosuhteissa ovat lapsensa kasvattaneet. Noihin verraten elämme kulta-aikaa.
Juuri äskettäin oli aiheesta keskustelua ja yleinen käsitys on,- ettei tämän päivän naiset pärjäisi noissa olosuhteissa. Humalatilaan pakeneminen alkaa jo kun pikkuasiat ei miellytä.
Niin, sitä edelleen ihmettelen miten ihmeessä tuon ajan ihmiset eivät paenneet humalatilaan. Viinaahan oli saatavilla yleisesti.
No, jokainen ymmärtänee, miten kovat olosuheet KASVATTAVAT ihmisestä ongelmia kestävän ihmisen. Nyky aika / huoleton elämä ja leivän yltäkylläisyys ei kasvata ja siten ihminen pienen ongelma kohdatessaan pakenee tai eroaa "ongelmastaan".
Niinpä. Tänään nuorena kannattaa äänestää toimista, joka on sitten vanhuudessa meiltä pois.
Sitten seistään ehkä siivouskomerossa loppajan vaipoissa.
Mitäpä sitten valittamista, siitä, mitä nyt tehdään.