Kävin pitkästä aikaa kattomassa viestejä ketjussa. Ei mulle oo mitään sattunu, paitti nyt tää, et oon kuumeessa.
Näytin viestit isälle. Eikä se sanonu mulle enää mitään. Äiti tuli seuraavana päivänä kaneen (se on siis kasvatus- ja perheneuvola) kans ja siel sit se sano nähneensä myös viestit. Et ei isäkään uskaltanu suoraan sanoo.
Mä en tiiä, mitä ne on puhunu. Isä lähti kotoota viikonloppuna. Mä en oo pystyny puhuu sen kanssa. Äitin kans kylläkin. Kanessa äiti sano, et se ei voi tajuta miks isä veti sellasta pelii ja laitto mut sit valehtelee kans.
Mä kerroin tän jutun yhelle mun kaverille, johon luotan oikeesti. Senkin vanhemmat eronnu joskus ja nähny jotain tän tapasta. Me saatiin selville siitä isän naisesta, et silläkin on mies ja lapsia. Mietittiin, et tietääköhän ne kans.
Mulla on tosi paha olo äitin takii. Mä sanoin sille, et oisin halunnu puhuu asiasta aikasemminkin. Äiti sano, et ei sais olla mitään nii pahaa asiaa josta ei vois puhuu. Kysyin mä sit kans, et tuleeko isä enää koskaan takas. Äiti sano, et se ei koskaan anna anteeks sitä, et isä satutti mua. Mä joteskin tajuun ton. Mä en haluu isää kotiin, koska se satutti äitiä. Enkä mee sitä ees tapaamaan. En todellakaan haluu nähdä sitä sen uuden naisen kans. Ois voinu olla sen verran aikuinen, et olis vaan eronnu ensin!
Se on kyl aika outoo, et vaikka näin kävi, mulla on oikeestaan parempi olo. Mulla ei oo enää raivareita sillai ja koulussaki menee paremmin. Äiti oli yhteydessäki luokanvalvojaan. Me tehtiin itin kanssa sellanen soppari, et aletaan taas yhessä tekee jotain. Vuorotellen ehotetaan jotain, mitä vois tehä. Sit sovittiin, et käydään yhes siellä kanessa. Äiti sano, et ne voi osata neuvoo meitä. Tai siis niin ko auttaa tästä yli.
Mun täytyy tunnustaa se, et itken kyl aika paljon. En tosin niin et joku tietäs. Mä en vaan tajuu ihmisten julmuutta. Miks on niin vaikeeta välittää? Saaks tosissaan rakkaimpansa korvata jollain toisella, jos se vaan huvittaa? Miks ees tehä perhe, jos on sit lupa toimii näin? Jossain ketjussa joku petti kans ja sano, et ei eroo lasten takii. Ei tainnu se ihminen tajuta, et näin se on sit paljon rankempaa. Mä en koskaan haluu perhttä. Musta tuntuu, et riitti tää yks kokemus ihmissuhdeskeidasta.
Näytin viestit isälle. Eikä se sanonu mulle enää mitään. Äiti tuli seuraavana päivänä kaneen (se on siis kasvatus- ja perheneuvola) kans ja siel sit se sano nähneensä myös viestit. Et ei isäkään uskaltanu suoraan sanoo.
Mä en tiiä, mitä ne on puhunu. Isä lähti kotoota viikonloppuna. Mä en oo pystyny puhuu sen kanssa. Äitin kans kylläkin. Kanessa äiti sano, et se ei voi tajuta miks isä veti sellasta pelii ja laitto mut sit valehtelee kans.
Mä kerroin tän jutun yhelle mun kaverille, johon luotan oikeesti. Senkin vanhemmat eronnu joskus ja nähny jotain tän tapasta. Me saatiin selville siitä isän naisesta, et silläkin on mies ja lapsia. Mietittiin, et tietääköhän ne kans.
Mulla on tosi paha olo äitin takii. Mä sanoin sille, et oisin halunnu puhuu asiasta aikasemminkin. Äiti sano, et ei sais olla mitään nii pahaa asiaa josta ei vois puhuu. Kysyin mä sit kans, et tuleeko isä enää koskaan takas. Äiti sano, et se ei koskaan anna anteeks sitä, et isä satutti mua. Mä joteskin tajuun ton. Mä en haluu isää kotiin, koska se satutti äitiä. Enkä mee sitä ees tapaamaan. En todellakaan haluu nähdä sitä sen uuden naisen kans. Ois voinu olla sen verran aikuinen, et olis vaan eronnu ensin!
Se on kyl aika outoo, et vaikka näin kävi, mulla on oikeestaan parempi olo. Mulla ei oo enää raivareita sillai ja koulussaki menee paremmin. Äiti oli yhteydessäki luokanvalvojaan. Me tehtiin itin kanssa sellanen soppari, et aletaan taas yhessä tekee jotain. Vuorotellen ehotetaan jotain, mitä vois tehä. Sit sovittiin, et käydään yhes siellä kanessa. Äiti sano, et ne voi osata neuvoo meitä. Tai siis niin ko auttaa tästä yli.
Mun täytyy tunnustaa se, et itken kyl aika paljon. En tosin niin et joku tietäs. Mä en vaan tajuu ihmisten julmuutta. Miks on niin vaikeeta välittää? Saaks tosissaan rakkaimpansa korvata jollain toisella, jos se vaan huvittaa? Miks ees tehä perhe, jos on sit lupa toimii näin? Jossain ketjussa joku petti kans ja sano, et ei eroo lasten takii. Ei tainnu se ihminen tajuta, et näin se on sit paljon rankempaa. Mä en koskaan haluu perhttä. Musta tuntuu, et riitti tää yks kokemus ihmissuhdeskeidasta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olipa mukavaa, että laitoit viestin itsestäsi! Onpas sinun elämääsi tullut nyt isoja ja vaikeita asioita kohdattavaksi, ei voi muuta sanoa. Mutta hyvä juttu, että asiat ratkesivat johonkin suuntaan. Olet ainakin saanut ison taakan pois harteiltasi ja tästä eteenpäin asia on vanhempiesi vastuulla. He ovat aikuisia ja selvittävät asiansa keskenään.
Välisi isäsi kanssa kyllä parantuvat, kunhan tämä shokkivaihe on ohitse. Isäsi täytyy ymmärtää, että olet lapsi ja tarvitsevat molempia vanhempia yhtä lailla. Toivottavasti pystyt myös itse hyväksymään isäsi, eikä sinulle jää kaunaa häntä kohtaan. Kuten sanottua, aikuisten asiat ovat joskus äärimmäisen vaikeita. Älä huoli, asiat järjestyvät. Ja kuten sanoit, sinulla on jo nyt huomattavasti helpompi olla.
Tärkeintä on nyt, että keskityt koulunkäyntiiin, ystäviisi ja harrastuksiin. Äidin kanssa vietetty aika on hyvä juttu ja tekee hyvää varmaan teille molemmille. Voitte olla tässä tilanteessa toistenne tukena äitinä ja tyttärenä. Tärkeää olisi kuitenkin, että äidilläsi olisi oma turvaverkkonsa, esim. ystäviä, sukulaisia tai jopa ammattiapua. Sinusta ei saa tulla äitisi turvaverkko tässä asiassa.
Itku on hyvä asia, pystyt näyttämään tunteesi. Itku vain jollain tavalla helpottaa oloa. Hyvä kysymys, että saako rakkaimpia korvata toisilla. Ei tietenkään, eikä kukaan varmaankaan niin tee. Jos ja kun rakastaa toista, kyllä se rakkaus säilyy. Isäsi rakkaus sinuun säilyy ja sinun rakkautesi isääsi kohtaan. Joskus vain elämäntilanteet muuttuvat ja mieltymykset siitä, miten haluaa elää. Kukaan ei kuitenkaan tule korvaamaan sinun paikkaasi isäsi sydämessä, eikä tietenkään isäsi paikkaa sinun sydämessäsi.
Olet edelleen hyvin fiksu ja rohkea. Kyllä noilla avuilla onnistut tulevaisuudessa kokoamaan hyvän perhe-elämän myös itsellesi!