heikkona

Kolmenkympin kriisi lähestyy ja muutimme erilleen kolme kuukautta sitten. Loppuaikoina emme pystyneet enää keskustelemaan asioista sivistyneesti, mutta nyt tunnen että olen rauhottunut ja saanut aikaa miettiä virheitä yms. Toinen ei sitten enää halua kuullakaan mistään.

entiseeen kirjoitti:

Kolmenkympin kriisi lähestyy ja muutimme erilleen kolme kuukautta sitten. Loppuaikoina emme pystyneet enää keskustelemaan asioista sivistyneesti, mutta nyt tunnen että olen rauhottunut ja saanut aikaa miettiä virheitä yms. Toinen ei sitten enää halua kuullakaan mistään.

Ehkä on aika palata ajassa sen verran taaksepäin, että voit miettiä millainen suhteenne on ollut. Oletko rakentanut koko elämäsi vain hänen varaansa?Se on yksi suuri ja ratkaiseva kysymys, koska jos näin on tapahtunut, on ero vaikeampi. Silloin ei ole omia haaveita, omia juttuja vaan kaikki on ollut yhteistä. Siitä täytyy sitten alkaa tyhjästä rakentamaan itselleen tulevaisuutta, tutustua uusiin ihmisiin, muuttaa kenties toiselle paikkakunnalle. Ihan mikä vain tuntuu hyvältä elämäntilanteeseen. Itseltäni loppui aikanaan 4,5 vuotta kestänyt suhde ja huomasin, että olin menettänyt miltei kaikki ystäväni ja oman elämäni tuon suhteen myötä. Meidänhän piti olla yhdessä lopun elämää, perustaa perhe jne. kaikki romahti, mutta urheasti katsoin eteenpäin ja lähdin opiskelemaan. Siinä taipaleella tapasin ihmisen, joka on täysin exäni vastakohta. Rakastuimme ja olemme edelleen yhdessä, asummekin saman katon alla ja kihloista ollaan puhuttu. En olisi ikinä tavannut häntä, jos en olisi tehnyt radikaaleja muutoksia elämässäni ja mennyt eteenpäin hampaat irvessä. Enkä ikinä olisi ollut niin onnellinen kuin nyt, jos ei exäni olisi lakannut rakastamasta minua.
Vanha klisee sanoo, aika parantaa haavat vielä paremmin voisi sanoa...kaikki mikä ei tapa se vahvistaa. Vaikka kaikki tuntuukin nyt niin kovin toivottomalta, toivu rauhassa erosta ja löydä uusi itsesi. Entistä kypsempänä, kauniimpana ja hienompana ihmisenä kuin koskaan. sillä olet nyt yhtä kokemusta rikkaampi. En pysty lupaamaan pelastavaa ritaria sinun kohdallesi, mutta kun on käsitellyt surunsa ja tähtää eteenpäin olemalla avoin uusille asioille, kenties se ihana ihminen tulee vastaan. Uskon, että se on vaikeaa ajatella juuri nyt niin, mutta jälkeenpäin tulet huomaamaan, kunhan et sorru katkeruuteen!!! Jokaisen surutyö oon yksilöllistä, tärkeitä vaiheita on lopettaa kaikki yhteydenpito exään ja katsoa tulevaisuuteen, ei menneisyyteen. Menneitä aikoja et voi elää uudestaan, mutta tulevaisuus on avoinna.

Paljon kauniita ajatuksia sinulle...nurkan takaa paistaa taas aurinko!

sydän kirjoitti:

Ehkä on aika palata ajassa sen verran taaksepäin, että voit miettiä millainen suhteenne on ollut. Oletko rakentanut koko elämäsi vain hänen varaansa?Se on yksi suuri ja ratkaiseva kysymys, koska jos näin on tapahtunut, on ero vaikeampi. Silloin ei ole omia haaveita, omia juttuja vaan kaikki on ollut yhteistä. Siitä täytyy sitten alkaa tyhjästä rakentamaan itselleen tulevaisuutta, tutustua uusiin ihmisiin, muuttaa kenties toiselle paikkakunnalle. Ihan mikä vain tuntuu hyvältä elämäntilanteeseen. Itseltäni loppui aikanaan 4,5 vuotta kestänyt suhde ja huomasin, että olin menettänyt miltei kaikki ystäväni ja oman elämäni tuon suhteen myötä. Meidänhän piti olla yhdessä lopun elämää, perustaa perhe jne. kaikki romahti, mutta urheasti katsoin eteenpäin ja lähdin opiskelemaan. Siinä taipaleella tapasin ihmisen, joka on täysin exäni vastakohta. Rakastuimme ja olemme edelleen yhdessä, asummekin saman katon alla ja kihloista ollaan puhuttu. En olisi ikinä tavannut häntä, jos en olisi tehnyt radikaaleja muutoksia elämässäni ja mennyt eteenpäin hampaat irvessä. Enkä ikinä olisi ollut niin onnellinen kuin nyt, jos ei exäni olisi lakannut rakastamasta minua.
Vanha klisee sanoo, aika parantaa haavat vielä paremmin voisi sanoa...kaikki mikä ei tapa se vahvistaa. Vaikka kaikki tuntuukin nyt niin kovin toivottomalta, toivu rauhassa erosta ja löydä uusi itsesi. Entistä kypsempänä, kauniimpana ja hienompana ihmisenä kuin koskaan. sillä olet nyt yhtä kokemusta rikkaampi. En pysty lupaamaan pelastavaa ritaria sinun kohdallesi, mutta kun on käsitellyt surunsa ja tähtää eteenpäin olemalla avoin uusille asioille, kenties se ihana ihminen tulee vastaan. Uskon, että se on vaikeaa ajatella juuri nyt niin, mutta jälkeenpäin tulet huomaamaan, kunhan et sorru katkeruuteen!!! Jokaisen surutyö oon yksilöllistä, tärkeitä vaiheita on lopettaa kaikki yhteydenpito exään ja katsoa tulevaisuuteen, ei menneisyyteen. Menneitä aikoja et voi elää uudestaan, mutta tulevaisuus on avoinna.

Paljon kauniita ajatuksia sinulle...nurkan takaa paistaa taas aurinko!

Se oli kauniisti sanottu.

Kiitos minunkin puolesta..