Katseltuani tätä valtavaa pahaa oloa näissä kirjoituksissa, olen miettinyt miksi.
Monissa nousee seksi siksi erottavaksi, toinen on että, ei vielä olla valmiita sitoutumaan parisuhteeseen. Monikaan ei tunnu käsittävän, että samalla ei enää olekaan sinkku. Nyt asioita pitäisi sopia ja tehdä yhdessä, se tuntuu vain olevan monella hakusessa, moititaan ja alistetaan toista. Alussa varmasti joka suhteessa on
niitä yllätyksiä, sillä jokainen tulee vähän erilaisista ympäristöstä, on tehty asioita eri tavoin, nyt pitäisi löytää se oma yhteinen tapa. Tämän voisi monesti välttää pitemmällä seurustelulla ja tutustumalla toisen sukuun, silloin näkisi asioita ja osaisi suhtautua niihin paremmin.
Nostan kuitenkin yhden asian hyvin tärkeäksi ja se on rahan ja taloudellisten asioiden tasapano. Kun se on kunnossa jo silloin sinkkuaikana, silloin luistaa tuo muukin paljon paremmin. Joten jo kouluihin pitäisi saada tätä elämäntapa oppia paljon enemmän ja opettaa rahan kanssa elämistä. Elämä ei voi luottokorttielämää, se tie vie kyllä pohjan pois kaikelta. Kun ymmärtää, että ensin pitää laske mitä tarvitaan normaalin elämisen kuluihin ja vasta sen jälkeen katsoo mitä jää.
Jokaisen kannattaisi tehdä sen verran näiden asioiden eteen, että tekee laskelman siitä, mitä mihinkin asiaan menee ihka varmasti ja mukaan joka vuodeksi 10 %:n lisäys, silloin on jotenkin perillä mitä tarvitsee. Toinen on että, jättää nuo kulutusjuhlat vähemmälle ja oppii säästämään jonkun kympin. Se on sellainen oppi, että kun säästä kasvaa, ei sitä noin vain kulutakaan, vaan miettii tarkemmin mihin kuluttaa.
Uskon jokaisen perheen riitojen olevan paljon vähemmässä, kun tämä asia on kunnossa ja siten se parisuhdekin säilyy ainakin tämän asian puolesta riidoitta.
Uskon kuitenkin tämän tasapainon olevan niin suuri asia, että myös elämä muutoin on nautittavampaa.
Monissa nousee seksi siksi erottavaksi, toinen on että, ei vielä olla valmiita sitoutumaan parisuhteeseen. Monikaan ei tunnu käsittävän, että samalla ei enää olekaan sinkku. Nyt asioita pitäisi sopia ja tehdä yhdessä, se tuntuu vain olevan monella hakusessa, moititaan ja alistetaan toista. Alussa varmasti joka suhteessa on
niitä yllätyksiä, sillä jokainen tulee vähän erilaisista ympäristöstä, on tehty asioita eri tavoin, nyt pitäisi löytää se oma yhteinen tapa. Tämän voisi monesti välttää pitemmällä seurustelulla ja tutustumalla toisen sukuun, silloin näkisi asioita ja osaisi suhtautua niihin paremmin.
Nostan kuitenkin yhden asian hyvin tärkeäksi ja se on rahan ja taloudellisten asioiden tasapano. Kun se on kunnossa jo silloin sinkkuaikana, silloin luistaa tuo muukin paljon paremmin. Joten jo kouluihin pitäisi saada tätä elämäntapa oppia paljon enemmän ja opettaa rahan kanssa elämistä. Elämä ei voi luottokorttielämää, se tie vie kyllä pohjan pois kaikelta. Kun ymmärtää, että ensin pitää laske mitä tarvitaan normaalin elämisen kuluihin ja vasta sen jälkeen katsoo mitä jää.
Jokaisen kannattaisi tehdä sen verran näiden asioiden eteen, että tekee laskelman siitä, mitä mihinkin asiaan menee ihka varmasti ja mukaan joka vuodeksi 10 %:n lisäys, silloin on jotenkin perillä mitä tarvitsee. Toinen on että, jättää nuo kulutusjuhlat vähemmälle ja oppii säästämään jonkun kympin. Se on sellainen oppi, että kun säästä kasvaa, ei sitä noin vain kulutakaan, vaan miettii tarkemmin mihin kuluttaa.
Uskon jokaisen perheen riitojen olevan paljon vähemmässä, kun tämä asia on kunnossa ja siten se parisuhdekin säilyy ainakin tämän asian puolesta riidoitta.
Uskon kuitenkin tämän tasapainon olevan niin suuri asia, että myös elämä muutoin on nautittavampaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Taustan merkitys. Seurusteluaikana sitä ei ajatellut. oli vaan kivaa yhdessä eittelemättä sen kummemmin.
Myöhemmin, vuosien saatossa, havaitessamme lähinnä minun nuoruusajan kavereiden erosumaa, tuli mieleeni vaimoni kanssa yhteinen taustamme.
Olimme molemmat lähtöisin köyhästä työläisperheestä ja 50- ja vielä 60-luvullakin köyhyys merkitsi todella niukkojen perustarpeiden mukaan elämistä.
Meidän liittomme oli epäsäätyinen josta minun vanhempani muistivat huomauttaa ja asenne heijastui, paitsi vaimooni, niin myöskin lapsiimme. Hyviä penskoja mutta syntyneet väärään perheeseen.
Koulutukseni perusteella minun olisi täytynyt naida ainakin tippaiita tai vastaava eikä missään tapauksessa kansakoulupohjaista liikeapulaista.
Myös jokunen vaimoni tuttava mainitsi hänelle asiasta mutta toisessa hengessä.
Niukkudessa varttuneina meillä on aina ollut sama asenne rahaan ja sen käyttöön.
Myös todelliset niukkuuden vuodet otimme luonnollisena osana sitä elämänvaihetta.
Johtuneekohan taustasta kun muutkin arkiset asiat ovat kulkeneet samoja latusia pitkin.
Lasten kasvatusperiaatteet, kiinnostus urheiluun, mielenkiinto matkusteluun, yleiset moraaliperiaatteet jne.
Näkemyserojemme kohteet ovat olleet niin vaatimattomia, ettei niistä ole syntynyt kummempaa känää. Sukkani eteisen lattialla olen nostanut jalkineisiin, kivesteni kaivelun yritän tehdä vaivihkaa. Vaimoni nykyään ärsyttävin tapa on jättää joskus kahvinkeittimen suodatin poroineen keittimeen. Eipä ole mainitsemisen arvoinen asia.
Olemme automaattisesti, keskustelematta sisäistäneet periaatteen, että omasta kunnosta ja terveydestä huolehtiminen on parasta huomaavaisuutta kumppania kohtaan.
Nuo edellä luettelemani asiat palkitsevat meidät kaikilla inhimillisen elämän alueilla ikääntymisestämme huolimatta.
Tunnustan olevani ilkeä. Eihän kulttuuriimme kuulu minkään positiivisen toteaminen itsestään ja olemisestaan mutta sehän on muiden migreeni!
Ei parisuhteessa voi vain runnoa omia haluja läpi pakko kuunnella myös toista, tehdä kompromissejä jne. Koko ajan pitää sopeutua uusiin tilanteisiin ja muuttuviin elämän vaiheisiin. Kyllä meillä ainakin on väännetty suurimmat riidat seksistä, rahasta ja kotitöistä. Kun toinen ei halua ja toinen haluaa niin siitä se kiukuttelu alkaa. Rahan käyttö on esillä myös koko ajan. Muutaman kympin ostoksista ei vielä keskustella mutta 50 euroa on rajana, sitä pitää sitten jo kysyä toiseltakin. Ja tottakai kotityöt, se ikuinen napinan aihe. Olen miehenä tottunut tekemään omat hommani ja antanut periksi niin seksissä, raha asioissa kuin kotiaskareissa. Eli suomeksi silloin sextataan kun naiseni haluaa ei muuten ja rahaa käytän niukalti ettei tartte neuvotella et saanko ostaa vai ei, meillä kummallakin kun on kuitenkin omat tilit, vuokra menee puoliksi ja muut kulut tasataan. Tässä vaiheessa ei viitsi enää kiukutella, 25 vuotta takana joten parempi myötäillä avokin mieltä ettei tule napinaa.
Kylläpä helpotti raha asiat on ok Tässä suhteessa. Mikähän on vialla sitten? Seksiä ja tunteita löytyy? Vaan mikä ihme se sitten on?
Itse näen seksin yhdistävän parisuhteessa, en erottavan.
Suhdetta rahaan ja sen käyttöön on aika vaikea opettaa, koska ei ole yhtä oikeaa tapaa käyttää rahaa. Lisäksi vaikka normisti raha-asiat hoituvat hyvin, niin pointtina onkin se miten ne hoituvat kriisitilanteessa. Koska kenelläkään ei ole kristallipalloa, niin ihminen ei näe tulevia kriisejään. Itseasiassa harva haluaa varautua niihin. Kriisit tulevat aina muille, ei minulle.
Talouden kriisitilanne? Oli ilmeinen onnemme, että vaimoni oli elänyt kotonaan koko ikänsä "hallitussa" talouskriisissä ja minä olin poikamiehenä, yhdessä vaiheessa, elänyt neljä vuorokautta pelkällä kraanavedellä ja muulloinkin ollut aina niukahkoissa varoissa.
Koskaan kumpikaan meistä, ei ole arvostellut toisen rahan käyttöä. Ei niukkuuden eikä hieman löysemmän rahan aikana.
Yhdessä vaiheessa olen kokenut vaimoni taholta lievää, pitkäkestoista painostusta. Siis lievää!
Vaimoni olisi halunnut meidän vaihatavan automme uuteen. Minä sain jatkoaikaa. Tein koneremontin. Pidin alustan kunnossa, jarrusylinterit, jarrupalat ja -kengät, iskunvaimentajat, jarruletkut, alustan hitsaus yms.
Vaimoni viimeinen veruke oli ulkonäkö. 14 vuotta vanha japsi oli ikäisensä näköinen ja minä olin puhdistanut ruostepilkut ja suojannut ne noverostilla jolloin punaisessa autossa oli lukuisia mustia , sormenpään kokoisia plänttejä.
Tein vekottimeen pohjatyöt, kaverini vapautti 2-komponentti automaalit, lankoni tuttava ruiskumaalasi auton joka kauivattiin uunissa oikeaoppisesti.
Päältä katsoen virheetön vekotin kelpasi vaimolleni vielä pari vuotta.
Kun vaihto tuli vastaan niin yksikään autokauppas ei huolinut sitä oikeastaan edes ilmaiseksi joten möin sen pihastamme halvalla yksityiselle.
Kun sitten ajoin yhteistililtämme maksamallani, tehdasuudella vekottimella, jota vaimoni ei ollut nähnyt, pihaamme oli hänen reaktionsa, "herra jumala"! "Tuon värinen"!
Tämä on ainoa mieleeni jäänyt näkemyseromme rahan käytössä. Siis paine uuden hankkimiseen ponnisteluistani huolimatta.
Teillä on pitkällinen yhteisymmärrys rahojen käytössä. Aplodit sille :D. Kansakoulupohjaisen liikeapulaisen naiminen oli myös hyvä bisnes. Sillä korkeakoulupohjaista vaimoa on hyvin vaikea saada pysymään kotirouvana yhtään pidempään kuin pakollisen äitiysloman ajan. En tiedä ketään muita kuin itseni, joka jäi kotiin kahdeksaksi vuodeksi lapsia hoitamaan. Paitsi että akateeminen en ole. Yo-tutkinnon jälkeen olen kyllä suorittanut kaksikin tutkintoa, mutta kumpaankaan tutkintoon liittyviä töitä en ole päivääkään tehnyt. Molemmilla on kuitenkin käyttöä nykyisessä työpaikassani, joka on maailman paras :).
Sinulla on vaimosi kanssa elämä mennyt tasaisen auvoisasti. Hyvin suurella osalla ihmisistä ei mene. Taloudellisia kriisitilanteita on kaikki odottamattomat tilanteet, sekä yksinpuolisesti harkitsematta tai harkitusti päätetyt asiat, joilla on heti, lyhemmällä tai pidemmällä aikavälillä vaikutusta perheen talouteen. Aika paljon myös ammatinvalintakysymys.
Oivallat asian! Kotivuosissa panit paremmaksi. Vaimollani oli niitä vain 7.
Olemme joskus todenneet kouluttamattomuuden siunauksen. Koulutettu vaimo ja myöhemmin myös pienet lapset, eivät olisi liikkuneet yhtä kivuttomasti muutoissa mukana paikkakuntia vaihtaessamme minun työni vuoksi. Vaihdoin tyopaikkoja.
Uusi työantaja oli aina järjestänyt kunnollisen asunnon, muuttokuljetuksen ja muuttomiehet.
Viimeinen siunaus oli työelämästä irroittautumisen yhteydessä, mennessämme Espanjaan, minä työttömäksi työnhakijaksi ( työttömyyskorvaukset ) ja vaimo ottaen ommaa lommaa. Pienipalkkaisen kuukausien mittainen tulottomuus ei aiheuttanut pahaa laskua perheen kassavirrassa.
Olipahan kuitenkin apurina asunnon remontissa. Erikoisalana maalaus.
Viittaus ammatinvalintaan jäi minulle hieman hämäräksi.
Alle kuukauden olemme 7368.