Minulle on tullut mieleen, että täällä moni agressiivisesti kirjoittava sinkku, sukupuoleen taas katsomatta, suojelee jotenkin itseään ja omaa minuuttaan olemalla tietynlainen.
Esimerkiksi täällä on monta miestä, jotka vaikuttavat jopa naisvihaajilta. Heidän tapansa suojella minuuttaan, on ajatella, että naisen pitäisi asettua tiettyyn muottiin, että he voisivat olla turvassa tämän pettämiseltä, jättämiseltä jne.
Joitain naisia, jotka taas ajattelevat, että miehet ajattelee vaan ja ainoastaan alapäällään ja eivät haluakkaan oikeaa parisuhdetta. He suojelevat itseään rakentamalla suojamuurin, joka taas saa miehet tuntemaan olonsa esineiltä.
Sitten on itseään kamalina pitäviä, jotka ovat ns. luovuttaneet ja vaan noituvat täällä nyrkki pystyssä, että rumat ja köyhät ei saa mitään. Sekin on puolustusmekanismi, millä jää itseetunnon rippeet, kun voi sanoa, että luonnonoikusta minä en kelpaa kellekkään.
Itseni suojakeino minuuden puolustukseen on ns. "marttyyriluonne". Ajattelen monesti, että jos teen toisen mieliksi jotain, mistä en itse perusta, niin minut nostettas jalustalle. Tai jos loukkaannun jostain sanomisesta, niin oletan, että toinen huomaa minun "martyyriuuden". Saatan mököttää hiljaa ja en sano mitään. Tosin, kun tiedostan tämän, niin koitan puuttua siihen oitis. En saavuta mitään tällä luonteella...Ja yhden suhteenalun kohdalla taas itse huomasin, miten rasittava luonne tämä on.
Esimerkiksi täällä on monta miestä, jotka vaikuttavat jopa naisvihaajilta. Heidän tapansa suojella minuuttaan, on ajatella, että naisen pitäisi asettua tiettyyn muottiin, että he voisivat olla turvassa tämän pettämiseltä, jättämiseltä jne.
Joitain naisia, jotka taas ajattelevat, että miehet ajattelee vaan ja ainoastaan alapäällään ja eivät haluakkaan oikeaa parisuhdetta. He suojelevat itseään rakentamalla suojamuurin, joka taas saa miehet tuntemaan olonsa esineiltä.
Sitten on itseään kamalina pitäviä, jotka ovat ns. luovuttaneet ja vaan noituvat täällä nyrkki pystyssä, että rumat ja köyhät ei saa mitään. Sekin on puolustusmekanismi, millä jää itseetunnon rippeet, kun voi sanoa, että luonnonoikusta minä en kelpaa kellekkään.
Itseni suojakeino minuuden puolustukseen on ns. "marttyyriluonne". Ajattelen monesti, että jos teen toisen mieliksi jotain, mistä en itse perusta, niin minut nostettas jalustalle. Tai jos loukkaannun jostain sanomisesta, niin oletan, että toinen huomaa minun "martyyriuuden". Saatan mököttää hiljaa ja en sano mitään. Tosin, kun tiedostan tämän, niin koitan puuttua siihen oitis. En saavuta mitään tällä luonteella...Ja yhden suhteenalun kohdalla taas itse huomasin, miten rasittava luonne tämä on.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Minä luulen että meillä kaikilla on omat puolustusmekanismimme eikä niitä tarvitse edes pyydellä anteeksi. Ne ovat osana omaa persoonallisuuttamme ja niiden kanssa on elettävä. Itselle on jäänyt mieleen rakkaan ex-vaimoni usein toistama lausahdus minusta, olin kuulemma komea ja kopea kettu.....vaikka kyse oli ehkä tavasta pukea sanoiksi tyytymättömyyttään niin ainakin lämmöllä hän sen aina sanoi. Virnisteli vielä pirullisesti päälle...
Toinen asia on sitten tämä palstahäröily, välillä minusta tuntuu että kaikki mitä tänne kirjoitetaan, ei edes ole tarkoitettu otettavaksi tosissaan. Välillä vain haetaan sellaista vastakkainasettelua tarkoituksella, toki toivoisi näkevän enemmän sellaista hyväntahtoista kiusoittelua kuin tiukkaa sadattelua, mutta rakkaudesta se hevonenkin potkii.
No palstasekoilu on monella varmaan jo luissa ja ytimissäkin, mutta saduissakin puolet totta... Että kyllä minä veikkaan, että monen täällä toisia ja varsinkin vastapuolta arvosteleva sävy johtuu oman minuuden puolustamisesta. Olen itsekin sitä joskus tehnyt ihan vastaavasti, mutta meni aikaa, ennenkuin huomasin, että se ei johda mihinkään.
Jotenkin nais-/miesvihaajat ärsyttää eniten. En ymmärrä oikein heidän ajatuskulkua millään. Puuttuuko heiltä kokonaan sympatia yleensäkin, vai onko se jotain katkeruutta? Katkeruushan on turhinta tunnetta, mitä voin vaan keksiä? Mutta kateuden lisäksi perussuomalainen tunnetila...
Välillä tuntuu että kärjekkäimmät kommentit on vedetty reippaassa psykoosissa, mutta mistäpä sitä tietää...
Kiva välillä lukea sovittelevampiakin kommentteja, niistä tulee fiilis että täällä kannattaa joskus kommentoidakin...
No jotenkin toivois, että täältäkin palstalta useampi ihminen löytäis itselleen ihmisen vierelleen. Se on kuitenkin luonnollista kaipuuta kaikilla. :)
Kaipaa kuka kaipaa, itseä ei houkuta sopia treffejä palstatytön kanssa jolla voi olla kivekset.
Tää on mulle ajankulua.
No en suosittelekaan täältä hakemaan seuraa... Tämä on keskustelusivu. Sille toiminnalle on ihan muut väylät!
No ajankulua minullekin. Mutta antaa tää näkökulmiakin moneen asiaan. Kuka tykkää mistäkin. :)
On täällä välillä kivojakin juttuja, mutta osa jutuista taitaa kuvastaa oikeaa ahdistusta.
Joo. Mutta mulla on aikaa katsella ja kurkkia. En provosoidu ja mielipiteet löytyy kyllä moneen asiaan. Ihan mä vielä tykkään. :)
"suojelee jotenkin itseään ja omaa minuuttaan"
Kaikki syyllistyvät tuohon enemmän tai vähemmän.. Jopa Sinä & Minä.. ;P
Kyseessä on ItsePetos, jota et haista, maista etkä helpolla huomaa.. jos et itse säpsähdä huomaamaan sitä syystä tai toisesta.. Sen jälkeen alkaa uusi vaihe ItseTuntemuksen ja IhmisTuntemuksen OppiKoulussa. Et voi kehittyä ihmistuntemuksessa tiettyä pistettä edemmäs, jos et Tunne Itseäsi tarpeeksi hyvin.. ;P
Olenkin nyt keskittynyt kommentoimaan vähemmän ja seuraamaan enemmän.. On turha Kinata Kinaamisen takia tai turha odottaa, että asioihin tulisi joku ratkaisu, niin kauan kuin Keskustelun osapuolet eivät Tunne edes itseään tarpeeksi hyvin ja Itsekkyyden&ItsePetoksen vaikutusta Itseensä ja Muihin.. ;P
Tämän lisäksi pitäisi oppia kaikkien tiedostamaan, että Persoonan/luonteen piirteitä on laidasta laitaan.. Eli jos olet liian erillainen vrt. johonkin toiseen et tule IKINÄ ymmärtämään täysin hänen kaltaistaan.. johonkin pisteeseen asti ehkä.. ainakin niin että tajuat hieman enemmän toisen AjatuksenKulkua, mutta et täysin tiedä toisen SielunMaisemaa.. ;P
Toisaalta taas mitä enemmän joku on sinun kaltaisesi, sitä Luontaisemmin olette toistenne kanssa Samalla AaltoPituudella lähes TaianOmaisesti, joka voi joskus tuntua jopa Telepatialta.. ;P
Tosin jos olet tarpeeksi kauan Läheisissä tekemisissä erillaistenkin kanssa, niin ainakin jotkut oppivat toisen/toisten Käytös/AjatusMalleista jotain.. Niin ns. "Hyvikset" kuin "Pahiksetkin".. ehkä hieman eri tavalla/ominaisuuksin ja osittain myös samalla tavalla/ominaisuuksin.. ;P
Herkkyys on ainakin yksi piirre jolla ihmisiä voi lukea ja sitä on ns. hyvillä persoonilla, kuin myös huonoilla.. Se heijastuu ja kohdistuu heillä enemmän tai vähemmän eri tavalla ja eri kohteisiin.. ;P
Niin, ainut mihin voit vaikuttaa parisuhteessa tai sitä halutessa, on ihan oma itsensä. Kaikki lähtee itsestään, niin käsitys muihinkin. On täällä maailmassa paljon ihmisiä, jotka ovat suorastaan ilkeitä ja julmia, mutta suurin osa on ihan tavallisia ja hyvää tarkoittavia. Ei toisinpäin. Jos nää suojamekanismit saa vallan, ei siihen kukaan toinen ihminen sovikaan. :)
"Niin, ainut mihin voit vaikuttaa parisuhteessa tai sitä halutessa, on ihan oma itsensä."
Toinen puoli totuutta ja toinen jotain siltä väliltä.. ;P
Tuossa on nyt sotkettu se Totuus, että "Vain Itseäsi voit Muuttaa" jollain tavalla Hassusti tuohon yhtälöön, että saisit sillä tavalla oikeasti MolemminPuolisesti hyvän ja OikeaaRakkautta sisältävän parisuhteen.. ;P
Ei..Ei ja EI sinun tarvitse hyväksyä sellaisia huonoja asioita ja käyttäytymistä, jotka ovat sinun omaa Persoona/Luonnetta vastaan ja Ei..Ei..ja Ei.. sinun ei todellakaan kuulu opetella sellaista käytöstä (johon et pysty, jos et sitä ole) tai edes oppia hyväksymään sellaisia asioita.. ;P
Takaisin voi toki antaa samalla mitalla, jos siihen pystyy ja sen verran kuin pystyy.. ;P
"On täällä maailmassa paljon ihmisiä, jotka ovat suorastaan ilkeitä ja julmia, mutta suurin osa on ihan tavallisia ja hyvää tarkoittavia."
Se riippuu ihan siitä millainen persoona/luonne itsellä on kuten jo aikaisemmin sanoin.. ;P
Jokainen ymmärtää omankaltaisia paremmin kuin erillaisia.. ja "normaalius" muodostuu alitajuntaisesti oman persoonan/luonteen kautta.. Joten jos näkee muiden käyttäytyvän suunnilleen niin kuin itsekin käyttäytyy, niin on ihan luonnollista nähdä heidän olevan omassa MittaKaavassa ihan ns. "hyviä" tyyppejä.. Sama SuojaMekanismi on taustalla mistä itsekin juuri puhut ja ehkä jotain muutakin.. ;P
Niin. Siis toistahan ei voi muuttaa...voi tietysti sanoa asioista jotka eivät miellytä ja pitääkin. Mihinkään sellaiseen, mistä ei itse pidä ollenkaan, ei pitäisi suostua. Sekään ei ole monesti niin helppoa, varsinkin jos ihastuu juuri johonkin toiseen. Mutta ihan siinä missä se on tärkeää itselleen, se on myös toiselle.
Se tasa-arvoisuus minusta ei tarkoita, että kaikessa pitää tehdä samoin. Jos toinen tekee virheen ja ei sitä suostu ymmärtämään, niin oikea tapa ei ole tehdä "samalla mitalla", vaan selvittää asia toiselle. Jos tämä toistuu ja toistuu, niin kyseessä ei ole sitten oikeat ihmiset toisilleen. Arvostamista pitää olla...
En taida osallistua nyt sen enempää MuutaKuin sen verran, että en tarkoittanut millään tavalla tuota "samalla mitalla" jne. siihen jos/kun on PariSuhteessa jonkun kansaa.. ;P
Sillä oli laajempi tarkoitus, koskien ihan muita asioita, kuin PariSuhdeElämää.. Suhde olisi jo LähtöKohtaisesti EpäTasapainoinen ja Huono paitsi niille, jotka sitä haluavat.. Ja kertomuksien mukaan on myös sellaisia ihmisiä, jotka nauttivat Alisteisesta asemasta jne.. Tiedä sitten pitääkö paikkansa vai ei ja mitkä ovat itse kenenkin kohdalla oikeat syyt sellaisesta "nauttimiseen".. ;P
Niin. Siis henkinen johtaminenhan aina kääntyy suhteessa jommallekummalle. Minusta ja monesta naisestakin se on luonnollisesti parempi miehellä, mutta miksi ei myös naisella. Joku luontainen juttu siinä vaan yleensä on, että miehen ei tarvitse näyttää välttämättä johtajuuttaan, mutta naisen pitää sitä näyttää, että siin saattaa tulla konflikteja ja yleinen käsityskin on, että se johtaja olisi mies. Mutta tässäkin monesti ylilyödään rajusti, olipa se johtaja kumpivaan. :(
Mitäpä jos redusoisit naisen kiimavituksi?
No tuon sanahirviön takaakin löytää intohimon, jota pitää ollakin. Mutta en lähtisi provosoimaan tuollaisella asialla. Naisen seksuaaalinen aktiivisuushan on hienoa ja upeaa, mutta monet miehet näkevät tuonkin uhkana. Moni ei vaan välttämättä mieti, että tuo aktiivisuus johtuu miehestä itsestään ja on kohdistettu vaan tätä miestä kohtaan. Tuota olen joskus itsekin pelännyt, mutta nyt sen ymmärtäen taas huomaan, että se on vaan minun itsetuntoa kohottava asia. :)
Kuori naisen sosiaalinen/kulttuurinen/speudofeministinen käyttäytyminen pois. Katso mikä on naiseuden ydin. Tämän jälkeen havaitset mitä naisesta jäi jäljelle. Kyseessä ei ole provokaatio. Sinun tulee kehittää alfa-mies ominaisuuksia, jotta naisen kiimavittu kostuu. Redusoitu nainen on pohjimmiltaan näet pelkää kiimavittu, joka haluaa kostua alfa-miehelle.
No voin kyllä sanoa, että naiseni käy minuun kuumana... ja haluaa minua seksuaalisesti paljon, mutta alfa-asemaakin voi käyttää oikein ja väärin. Vaikka meillä ihmisilläkin on luonnonmukaan 20000 vuotta vanha järjestelmä laumanjohtotavoista olemassa, niin silti evoluutio on tuonut siihen ajattelun mukaan. Enää en tapa ja syö nykyisen naisen jälkeläisiä ja tuikkaa lisää tulemaan omia, vaan aioin ihan elää vaan näiden kaikkien kanssa. Lisäksi en aio alistaa naistani kuten susi nyt tuolla, vaan johdan ihan puhumalla ja kertomalla tunteista. Kun nainen saa olon, että on turvassa ja varmassa alfan otteessa, niin hän kyllä sen näyttää. Ja voin sanoa, että on näillä päivitetyilläkin metodeilla ihan todellakin näyttänyt. :D
Tottakai se on itsensä puolustamista. Se on oikeastaan ainoa keino enään kun tietää että ei naista saa niin se viimeinenkin oljenkorsi käytetään silloin itsensä puolustukseen. Se keneltä tämä viimeinen oljenkorsi on käytetty on todennäköisesti tehnyt lopullisen ratkaisun elämässään. Olemmehan kuitenkin itse vastuussa elämästämme ja jokaisella on viimekädessä se oma nahka jota puolustetaan jos ei muuta enään ole. Ätmin tilanne on kuin sotatilassa olisit kaukopartio miehenä keskellä vihollisen maaperää ja ympärilläsi on divisoona vihollisia jotka tietävät olinpaikkasi. Sulla on enään pari lippaallista kuteja mutta elämänhalua niin sä puolustaudut siihen viimeiseen panokseen henkeen ja vereen kunnes sinut lopulta saadaan kiinni ja päädyt vangiksi tai teloitettavaksi.
Täällä puolustautumisessa on vaan se ero että se puolustus vedetään aina väenvängällä tappiin saakka. Jos sanon että olen ruma en saa naista niin minulle sanotaan "niin niin mutta sinä et uskalla jutella naisten kanssa siksi et saa" Joudun puolustautumaan lisää että uskallan jutella ja juttelen päivittäin kun seuraava väite tulee "niin niin mutta haiset pahalle et peseydy etkä siksi saa naista" ja taas joudun puolustautumaan että yleinen vartalo ja suuhygieniani on päivittäistä ja sama oravanpyörä hyökkäys ja puolustus asetelmana vaan jatkuu ja jatkuu kun loputa tajuaa että se hyökkäys ei ole enään hyökkäystä sinun naisettomuuttasi kohtaan vaan henkilökohtaista kaltoinkohtelua jonka perinmäinen tarkoitus on vaan nauraa ja tuottaa mahdollisimman paljon lisätuskaa kun todellisuudessa ottaa kantaa miksi et naista saa.
No ymmärrän tuon sinun pointtisi. Toisaalta taas kun miettii, että sotatanner on omasta päästä. Nuo viholliset ympärilläsi eivät ole ilkkumassa rumuuttasi, vaan koittavat selvittää, kuka siellä oikeen sotii. Itssekin aikoinaan jouduin hieman keinotekoisesti ajattelemaan ulos tuolta vihollisjoukon keskeltä. Minulle vastustajana oli avioeron vuoksi elämänsä menettäneet lapset. Että petän heidät, jos eroan. Mutta ajattelin, että heille jää ainakin täysipäinen isä. Ja että otan happimaskin ensin itse, että olen tajuissani pelastamaan heidät.
En löydä sinulle pätevää meneteltmää päästä tuosta ulos, mutta tosiasiahan on, että tuolla tavalla et voikaan saada naista. Jos joku nainen vaikka ihastuisikin sinun juttuihin, niin viimeistään sinun oma puolustusmekanismi alkaisi hiertää naista. Sanoisit itseäsi rumaksi ja väheksyisit itseäsi. Ja sitähän teet jo nimimerkissäkin, että olen kai tässä oikeassa.
Ilman lottoamista, ei voi haaveillakaan lottovoitosta, eikös niin?
Joo, täällä on aggressiivisia miehiä, jotka saattavat huoritella kirjoittajaa ja kysellä "monen miehen käyttämä huora olet?" sekä muuta kivaa. Tietysti he eivät miehiä huorittele vaan joitakin naisina pitämiään kirjoittajia.
"Aggressio on yksi osa ihmisen käyttäytymistä, joka voi ilmetä muun muassa haastavana käytöksenä, vihamielisyytenä, hyökkäävyytenä, äärimmäisenä kilpailullisuutena, hyökkäysten aloittamisena tai tapana tai käytäntönä ryhtyä helposti hyökkäyksiin sekä eri muotoisena vihamielisenä tai tuhoavana käyttäytymisenä tai toimintana hyvin erilaisissa muodoissaan. Yhteiskunnallisesti ja kasvatuksessa aggressio mielletään negatiiviseksi käyttäytymiseksi, mitä se usein onkin, mutta olisi myös huomattava, että biologisesti aggressio on kyky nopeasti nostattaa testosteroni-hormonin pitoisuuksia ja tällä kyvyllä on ollut merkitystä lajin säilymisen kannalta..."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aggressio
Ilmeisesti täällä aggressioihin syyllistyvät lähinnä miehet? Onko puolustusmekanismit sitten molempien sukupuolten kohdalla samaa? Olen mies, jonka tainut vain yksi mies "jättää". Meillä oli viikkojen keskustelusuhde yhden nimimerkin kanssa. Mutta eilen hän jätti minut yllättäin ja ilmoitti sen, että meidän keskustelumme oli tässä. Syy oli se, että paljastin olevani jonkinasteinen uskovainen niin hän uskovaisista vähemmän pitävänä lopetti jokseenkin kuin seinään keskustelumme. Minulla syntyi heti puolustusmekanismina ajatus, että "olin jo vähän aikaa sitä mieltä, että lopetan keskustelmme itse." Yllättävää hylkäystä vähättelin sillä, että itse meinasin jo lopettaa myös hänen suhteensa. Mitenkä nainen yleensä suojaa itseensä suhteessa puolustusmekanismeilla?
Haista sinä homo vittu, siitä se paraneminen alkaa
En minä mikään homo ole. Mistä sinä niin päättelit? Voisitko keskustella vähän järkevämmin? Ehkä tuo juuri sitä, mitä viime viikolla jäin vielä paitsi, kun luulivat täällä monet naiskirjoittajaksi - kukaan ei homotellut! Minua ei ole koskaan mies jättänyt, koska ei ole ollut mitään jätettävää heterona, mutta eilen yksi mieshenkilö lopetti täällä kanssani kirjoittelun.
Pura aggressiosi johonkin muuhun rakentavaan! :)
Sä vedit täällä ihan ominpäin sellaisen roolin että mun mielestä siitä saa mainita sulle.
Turha närkästyä, ota palaute vastaan kuin mies.
No suojamekanismeja on monta. Tuollaisessa täällä tapahtuvassa huorittelussa miesten osalta on minusta kyse seksuaalisen naisen pelkääminen pettäjättäreksi. Miehet haluavat vakaan ja varman suhteen, mutta tälläiset seksuaalisesti aktiiviset naiset ahdistavat siinä ajatuksessa heitä. Pelätään, että ei voida tyydyttää itse sellaista naista ja se karkaa pettämään. Kuitenkin miehet osaavat tämän pettämisen ihan yhtälailla. Ja agressiivisesti huorittelu ja lutkittelu on tapa kertoa, että sellaista naista ei halua, joka on seksuaalisesti aktiivi. Suojaa siis itseään. Pelimiehiä taas pelkäävät naiset vaan sitten kavahtavat kaikkea liikaa kertomista entisistä. Ja jos he kyselevät entisistä, niin saattavat vaan jättää sitten miehen siihen, jos on ollut liian monta naista ennen häntä... Naisilla lähestyminen asiaan on vaan rauhallisempaa...on sukupuolillla sen verran eroa.
Ja muille tiedoksi! Eiköhän tuo nyt ole ihan sama, onko homo, nainen, mies, vai lesbo jos täällä kirjoittaa? Ihme pelkäämistä.... tai oikeastaan kannattas mennä suihkuun ja polttaa nyt päällä olevat vaatteet sankossa, koska homous voi tarttua! :D
Vielä tästä tahallisesta väärinymmärryksestä.
Huvittavaa tuossa asiassa ja esimerkiksi Eräketun kanssa kirjoittelussa oli se, että hän antoi anteeksi pienen väärän informaation syöttämisen sukupuolestani monen viikon ajan. En oikaissut missään vaiheessa sitä, että en ollut nainen varsinkaan, kun kerran hän lähetti lentopusun. Sain anteeksi tämän keskustelimme sunnuntain mieheksi tunnustumiseni jälkeen vielä maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona. Nyt saatoin kertoa jopa naisseikkailuistani ja puhua eri tyylillä, siksi juttua riitti. Mutta tämä Eräkettu ei hyväksynyt sitä, että paljastuin uskovaiseksi. Vaikka en ollut mikään äärimmäinen jeesustelija niin hänelle sellainen keskustelutoveri ei kelvannut, kun hän ei oikein omien sanojensa mukaan pidä kristityistä tai uskovista. Eilen kymmenen jälkeen illalla loppui meidän kirjoittelu, kun hän ilmoitti sen, että näin oli.
Ehkä en ole hyvä kristitty, kun en noudattanut käskyä "älä sano väärää todistusta lähimmäisestä". Kyseisellä käskyn mukaan ei saisi itsensä suhteen myös väärää kuvaa antaa? :)
Ystävä tuli käymään niin joudun tämä lopettamaan. Alamme juomaan banaanilikööriä vähän! :)
Eräs asia joka minua kiinnostaisi tietää, on seuraava:
-jos/kun olet sinkku ja varsinkin nainen, ja haluat sellaisena elää ja kuolla, miksi se on niin vaikea hyväksyä? Miksi pitää hyökätä ja haukkua mitä kamalimmin sanoin ihminen joka teiltä ei mitään pyydä eikä halua? Miksi on mahdotonta hyväksyä että meitäkin löytyy, emme vain tuo itseämme esiin koska olemme oman elämäntapamme löytäneet missä viihdymme parhaiten ja on hyvä olla?
Minä en katso suojelevani muuta kuin omaa yksityistä aluettani ja elämääni, johon en todellakaan halua enkä hyväksy ketään jos se ei minua miellytä! Miksi se herättää niin paljon ärtymystä ja vihaa?
Kuuluuko tämäkin siihen suomalaiseen erilaisuuden pelkoon?
Osaako kukaan vastata asiallisesti? Tuskin.
Ellet olisi kertonut olevasi olemassa, kenelläkään ei olisi mitään sinua vastaan. Nyt ätmit todennäköisesti ottavat sinut maalitaulukseen...
Jokaisella on oikeus elää omaa elämäänsä. Tietenkin. Ei sinunkaan tarvitse ketään elämään ottaa jalkoihin, jos et sitä halua. Olit sit nainen tai mies. Mutta lähinnä minä tällä aloituksellani tarkoitin niitä sinkkuja, jotka haluaisivat toisen ihmisen elämäänsä.
Naiset ei ole turvassa jännämiehiltä. Sitä vaan yritän sanoa että eikö sitä kannattaisi elää pitkään ja vanhaksi kunnollisen miehen kanssa.
Moni nainen haluaakin sen kunnollisen miehen. Mutta tiedätkö mikä ero on Wienerleikkeellä ja kaurapuurolla? Maku! Jos on kiva, mukava, ihana ja reilu, niin miksi ei voi olla myös maukas? Kunnollisia naisiakin on, mutta mauttomia. Mutta jokaiselle jotakin.
"Esimerkiksi täällä on monta miestä, jotka vaikuttavat jopa naisvihaajilta. Heidän tapansa suojella minuuttaan, on ajatella, että naisen pitäisi asettua tiettyyn muottiin, että he voisivat olla turvassa tämän pettämiseltä, jättämiseltä jne. "
Piti alkaa sitten valkoritaroimaan syyttelemällä isoa osaa muista palstan miehistä naisvihaajiksi? Millähän tavalla se oikein sitten minuuteen tai sen suojelemiseen liittyy jos ei vaan tykkää osan naisten käytöksestä näinä aikoina? Itse en ainakaan koe olevani naisvihaaja jos pidän kilteistä & kunnollisista naisista ja arvostan heitä. Ei sekään minusta tee naisvihaajaa en pidä useiden nykynaisten tavasta toimia yleisinä spermaränneinä ja sen tavan tulemisesta yleiseksi normiksi koska jos ne naiset eivät toimisi niin kuin toimivat ei minussa olisi tippaakaan vihaa heitä kohtaan eikä ole nytkään kuin sitä tekemistä kohtaan. Eikä tuo edellämainittu liity millään tavalla minun minuuteen.
Valkoritaroimaan? Ja naisvihaaja on, jos kirjoittaa, että saa hyvän mielen, kun joku nainen tapetaan miehen toimesta väkivaltaisesti tai haukkuu lutkiksi. Samaahan minä tavallaan kirjoitin miesvihaajista. Moni niistäkin pitäisi minua pelimiehenä ja naisten väärinkäyttäjänä ties minä, kun on monta suhdetta/suhteenalkua ja säätöä ollut? Lukekoot kuka tahansa mihin ryhmään itsensä vaan. Sinäkin tuohduit selkeästä aloituksestani. Ja aloit syyttää minua syyttelystä ja näköjään valkoritaroinnistakin... En ole osoittanut ketään oikeastaan mihinkään...jokainen tunnistakoot itse itsensä... Ja on noita minuudenpuolustustapoja muitakin...
Minusta kuitenkin nainen ja mies on ihan samanarvoinen elämässä.
En minä nyt mitenkään niin hirveästi tuohtunut mutta sen verran olevinaan että saan vastauksen :D Mutta noin niin kuin itse asiasta niin pitäisi ymmärtää ettei se ole naisvihaa jos lutkaa sanoo lutkaksi enkä minä ainakaan viitsi hirveästi alkaa kaunistelemaan. Sinulla tietysti on paljon sallivampi näkemys kun olet itsekin mieslutkaillut ja sinulle toki sitten sopiikin joku vastaavasti lutkaillut nainen ja se on ihan ok kun hyväksytte toisenne, minun taas ei tarvitse hyväksyä lutkaa naista eikä sinulla oikeastaan ole sitä oikeutta minulta vaatia.
No ensinkin tuo lutkuus? Mitä se on?
Minä seurustelin ja tapailin naisia, mutta ketään heistä en satuttanut, ainakaan tarkoituksella. Kerroin kaikista entisistä ja niin olen kertonut tälle nykyisellekin. Ja jos joku nainen on ollut minua ennen vaikka 20 miehen kanssa sukupuoliyhteydessä, niin hänkö on automaattisesti lutka? Näistäkin 20 miehestä on saattanut hyvinkin 5 olla rapajuoppoja suhteen alun jälkeen. 5 väkivaltaisia. 5 pettäjiä. Ja 5 vaikka vaan yksinkertaisen lapasia sanomaan mihinkään oikeen mitään. Niin ensimmäisen 5 kohdallako naisen pitäisi tehdä nunnavala? Tai entäs minä? Pitäisikö minun ottaa nainen, jonka kanssa en tunne olevani yhtään mies? Tai että hän sitten on minun mielestä lutka ja pettää minua toisen miehen kanssa tai vetää joka ilta viinaa?
Enkä minä vaadi sinua ymmärtämään asioita niinkuin minä, vaan kerron vaan täällä mitä minä mietin. Ja tiedän, että oot hyvä äijä, kun muistaakseni juteltiin nastarenkaista jo tuossa taannoin. Huomaavainen ihminen olet. :)
HAISTAKAA KAIKKI VITTU !!!!!!!!!!!!!!!!.
No nytpä saatiin ytimekäs artigulointikin tänne! :D