Kestääkö parisuhde pettämisen?

Olen jatkanut suhdettani. Sain tietää asiasta vuosi tapahtuman jälkeen, jonka aikana suhde oli totaalisesti parantunut. Jostain IHMEEN syistä. Ajattelin että rakastan miestäni niin paljon, että vaikeampi olisi kai ollut olla ilman häntä. Tidon jälkeen suhde rakoili ja molemmilla oli paha olla. Mutta oli myös paha olla ilman toista, ja minusta tuntuu että se vaikutti asiaan että sain tietää tapahtumasta niin myöhään (eli ei tuntunut "eilen tehdyltä". Vaikeetahan on aina välillä ollut, ja paljon olen murehtinut. Toisaalta mies on vakuuttanut minua niin paljon, että välillä tuntuu tosi hyvältä hänen kanssaan ja ilman ei haluaisi olla. Kyllähän toi ikuisen iskun suhteeseen tuo, mutta pettäähän kaveritkin ehkä joskus, ja nekin saa anteeksi. Miksei siis mieskin?

Liian helpolla ei saa tietysti päästää.

Mieheni jäi syksyllä kiinni nettisuhteestaan.Aluksi ajattelin sen olevan kaiken loppu,vaikka mieheni teki minulle alusta asti selväksi kaikin tavoin,että vain minä olen se oikea.Ajattelin sen olevan vain pelkkää katumusta ja pelkoa kaiken muuttumisesta,mutta olin väärässä.Kaikkien näiden kuukausien aikana,olen saanut tuntea mieheni rakkauden määrän ja huolenpidon päivittäin.Olemme keskustelleet ja käyneet suhteemme pohjamutia myöten läpi.Miehení kertoi avoimesti suhteestaan,tai oikeammin ajankulustaan netissä.Harmi vain,että tuo toinen rakastui,kun oma elämä oli solmussa.Mieheni ymmärtää nyt kuinka lapsellista ja typerää tuo kaikki oli ja todella katuu tekemistään,vaikkei se hänelle mitään merkinnytkään.Hän myös yritti ennen suhteen ilmituloa lopettaa tuon pelleilyn,mutta toinen ei enää siinä vaiheessa jättänyt rauhaan.Kaikki oli vain ollut typerää leikkiä,joka meni liian pitkälle.Tämä kriisi oli meille vain hyväksi,tarvitsimme sen,jotta opimme taas keskustelemaan asioista ja myös mieheni on pystynyt avautumaan täysin.
Avioliton jatkaminen on siis mahdollista pettämisen jälkeenkin.Kaikki riippuu vain teistä kahdesta,pystyttekö käymään asian läpi ja kuinka miehesi sinua kohtelee tapahtuman jälkeen.Pettäjän tehtävä on auttaa petetty tapahtuman yli.Itse olen tuntenut olevani rakastettu ja haluttu enemmän kuin koskaan osasinkaan kuvitella.Tapahtuneesta on jo monta kuukautta eikä mene päivääkään etten niin tuntisi.Tärkeintä on kuitenkin puhuminen.Jos se ei kotioloissa onnistu,lasten tms. johdosta,lähtekää viikonlopuksi kahdestaan lomailemaan.Pääasia,että saatte keskustelun auki.Aluksi se voi olla pelkkää syytelyä,riitaa,mutta kun molemmat tosissaan haluavat asiat selvittää,niin kyllä se asiallinen keskustelukin aikaa myöten onnistuu.

Miheni oli ehtinyt pettää minua monta vuotta ennenkuin suhde paljastui (ei sentään seksiä harrastanut). Siittä on nyt puolisen vuotta ja tuntuu että pahimman yli olemme päässeet.
Olemme puhuneet asioista, alkuun olimme molemmat aika ahdistuneita mutta minulla alkaa helpottaa. Mieheni saa välillä vielä häpeän tunneteita.
Käyt sinäkin varmaan kaikki mahdolliset tunteet läpi samoin kuin miehesi. Myös hänelle on annettava aikaa ja lupa tuntea.
Mitään päätöksiä ei tarvitse tehdä vielä, sinulla on aikaa.

Munkin mies petti mua ja mä luulin, että tottakai voi jatkaa.. kun kaikki sanoo, että kyllä voi jatkaa. Mutta totuus on se, että EI pettämistä VOI KOSKAA UNOHTAA! Mä yritin unohtaa puoli vuotta, mutta ei onnistunu.. aina kun riitelette pettäminen sana tulee mukaan, niin meillä kävi. Maailma on täynnä uskollisia ja ihania miehiä, miksi hakeudut renttu miehen mukaan ja teet elämästäs tuskaa.. Älä tee sitä virhettä,koska kärsit siitä koko loppuelämän ja elämä on tehty nautittavaksi.

Ps. Kokemusta on, ja nyt oon paljon onnellisempi yksin ´=)

joo itse kerroin kaikille ystäville petoksesta. tapahtui lumipalloefekti. kaikki alkoi puimaan liittojaan. harvalla ne ovat moitteettomia! yllättävää.
itse menemme terapiaan ja toivon todella että äijä levittää sekavan koppansa siellä auki ja saa jotain apua.
jos ei sitä suostu tekemään, päätetään uudet sopimukset. näin se menee- ei kannata jäädä yksin poettäjän kanssa asioita puimaan, vaan pakottaa se hommiin ittensä kanssa.

rakkaus ja lue viestisi sen jälkeen. Vistissäsi on niin monta kysymystä, vastaavatko ne kysymykseen "mitä on rakkaus"? Omalta kohdalta sanon, että en olisi missän tapauksessa jatkanut, jos olisin silloin ehkä menettämisen pelossa, yksinäisyyden pelossa osannut ajatella rationaalisesti. Parisuhde on omasta mielestäni kahden kauppa, ei se ole enää ikinä sitä sen jälkeen, kun siihen on sekoitettu useampi osapuoli. Se ei lähde ikinä pois mielestä. Tulee ehkä seesteisempiä aikoja, ei ole mielessä kuin kerran viikossa... Ja tästä on nyt 10 vuotta aikaa. Ehkä se ongelma jatkamisessa on omassa heikossa itsetunnossa. Omia ajatuksia. Voimia.