Aiemmin tällä palstalla oli puhetta eutanasiasta. Entäpä mitä mieltä olette ihmisen oikeudesta päättää omasta ruumiistaan ja mielestään poistumalla maallisesta tomumajastaan itsemurhan kautta? Tuomitseeko Jumala ihmisen itsemurha-teostaan? Ihmisen, joka on niin toivottomassa tilassa, että ei näe elämäänsä muuta ratkaisua kuin elämänsä päättämisen.
Onko itsemurhan tekeminen Raamatun vastaista?
pohtijaa
776
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vaikea sanoa tuomitseeko Jumala itsemurhan tehneitä. Ei luulisi. Yksikään ihminen ei siinä tilassa, jossa ihminen oli Eedenissä synnitön, olisi voinut päätyä itsemurhaan. Itsemurhatilanteeseen voidaan päätyä joko fysiologisen tai mielenterveydellisen sairauden takia. Kummatkin tilat johtuvat asioista, jotka on Saatanan maapallolle kehittämiä. Jos ihminen on tilanteessa, jossa hän ei hallitse omia ajatuksiaan ja tekojaan, niin miten siitä voitaisiin rangaista?
Mutta jos tarkastelee esimerkiksi kymmentä käskyä, on siinä kahdenlaisia käskyjä: Jumalan ja ihmisen välisiä käskyjä ja ihmisen ja ihmisen välisiä käskyjä. Jumalan ja ihmisen väliset käskyt eivät suoranaisesti puutu tähän asiaan. Ihmisen ja ihmisen väliset käskyt ohjaavat yksilöä olemaan rakastava lähimmäistään kohtaan. Siellä sanotaan, että älä tapa tai niinkuin jotkut kääntävät: älä murhaa (lähimmäistäsi). Tämä koskee rakkautta lähimmäisiin. Itsemurhan tekijä ei syyllisty tämän käskyn rikkomiseen.
Mutta jos itsemurhan tehneellä on läheisiä, jotka joutuvat häntä suremaan, niin ainakin periaatteessa hän ei ole kovin rakastava lähimmäisiään kohtaan aiheuttaessaan heille surua tai pahimmassa tapauksessa syyllistäen heitä tai jättäen heidät heitteille poistuessaan tästä maailmasta. Toisaalta itsemurhaan päätyvä on varmaankin siinä tilassa, että hän ei enää pysty olemaan kiinnostunut ympärillään olevista.
En oikein jaksa uskoa, että Jumala keneltäkään taivaspaikkaa ottaisi sen takia, että hän tekisi itsemurhan.
Kymmenen käskyä on annettu ihmiselle kertomaan hänelle asioista, jotka Jumalaan uskovan elämä heijastelee. Ohjeiksi, miten elää. Suomalainen käännös ei tee oikeutta alkutekstille. Kymmenen käskyn alkutekstissä ei ole kielteistä älä-muotoa, niin kuin on suomenkielisessä tekstissä. Oikeampi suomennos kuuluisi: nyt kun olet vapaa Jumalassa, "sinun ei tule/tarvitse pitää muita Jumalia minun rinnallani" "sinun ei tule/tarvitse enää tappaa" ym. Kyseessä ei siinä mielessä ole edes käsky vaan vapauttava julistus siitä, miten Jumalan omat saavat elää yltäkylläistä ja turvattua elämää. Tähän Jeesuskin viittaa, kun hän sanoo, että laki on kirjoitettu sydämiimme. Laki ei enää ole käskymuodossa vaan ihmisen sisällä haluna noudattaa lakia.
Jos siis viitataan kymmeneen käskyyn kun puhutaan itsemurhasta, tulisi asiaa ajatella ennemminkin käskyjen hengen mukaisesti. Jos kerran Jumalaa palveleva on löytänyt rauhan, jonka myötä hänen ei tarvitse enää tappaa/murhata ym käskyissä mainittua, niin onko itsemurhan tekijä todella löytänyt sen rauhan, sillä ilmiselvästi hän ei ainakaan ole tajunnut löytöänsä, jos hän vie hengen itseltään. Jos kerran rakkauden laki on kirjoitettuna ihmisen sydämeen, onko itsemurha rakkauden tekijän teko.
On kuitenkin olemassa sairauksia, joiden takia ihminen ei tajua, mitä hän tekee tai ajattelee. Tai ei pysty säätelemään tekemisiään. Voiko tuollaisista ajatuksista tai teoista sitten lähteä tuomitsemaan?
Ihmisen elämä on Jumalan kädessä, ei omassa.
Lihan teot ovat ilmeiset, myös itsetuhoisuus.
Siksi apu- on haettava elämään, kun tarvetta on, siksi on rinnallakulkijat olemassa.
Eutanasiassa puhuivat esim. politiikassa he, jotka eivät kanna vastuuta ja kun elämä alkaa kirpaisemaan "tasapuolisesti" hyväosaistakin, he haluavat paeta eutanasian nimissä. Kermaa joisivat elämänsä läpi ja huonot päivät tulevat, he eivät haluakaan katsoa sitä läpi.
?? Kuinka niin #poistumalla maallisesta tomumajastaan itsemurhan kautta# ?? Poistumalla ?? Jos ihminen tekee itsemurhan on sen ihmisen elämän loppu .. ei ihminen mistään "poistu" ..
Siis kysymyksesi on jo alkujaankin värin esitetty .. sen tulisi kuulua että "Onko Raamatun opetusten mukaan sallittua että ihminen itse päättää oman elämänsä?"
Mutta kysymys on mielenkiintoinen ..
Asiaa voi nimittäin katsoa monellakin eri tavalla - yksi asia on esimerkiksi varmaa: Raamatussa ei ole mitään "pakko elämää" - ja sitä taustaa vasten ihminen voi lopettaa elämänsä .. ja toisaalta.. jos ihminen haluaa pelastua "kuolemasta > elämään" niinkuin Raamattu lupaa .. voidaan kysyä onko oman elämän lopettaminen osoitus siitä, että haluaa itselleen iankaikkisen elämän.
Minä en kuitenkaan alkaisi kenenkään tuomariksi, sillä itsemuran syyt voivat olla niin erilaiset - esimerkiksi mustasukkaisuus .. tai vaikka vakava sairaus - vain mainitakseni pari niistä. Tiedän myös itsemurhia jotka ovat selvästikin eräänlaisen mielenhäiriön seurausta ..
Se mitä voi sanoa on, että itsemurha ei ole toivottava loppu ihmisen elämälle (ja siten se ei luonnollisesti ole Jumalan tahdon mukaista) .. mutta kuinka tuomittavaa se on ? hmm ..
alex
Olen mielestäni harras kristitty ja sairastan vaikeaa masennusta. Voin puhtaalla omallatunnolla sanoa, että silloin kuin elimistön järjestelmät on sellaisessa kunnossa kuin minulla on, niin itsemurha-ajatukset ovat väistämättömiä. Kun tietyt hormonit ovat sekaisin, niiden epätoiminnan suora seuraus on kamalat ajatukset, joille ei voi mitään. Ja kyllä...se kamala tekotapakin on jo harkittuna.
Kun sairaus pahenee, ei enää hallitse tekojaankaan. Koettu on. Syntiä tulee tehtyä vaikka kuinka pitäisi Jumalaa elämässään ensimmäisenä. Tekoja ja ajatuksia, joita en ikimaailmassa olisi ajatellut tai tehnyt silloin kun olin terve uskova. Kun kaikki positiiviset tunteet ovat poissa ja päässä ei mikään enää varota synnistä tai jos varoittaa, niin varoitus ei liikuta tai aiheuta minkäänlaisia tuntemuksia, niin mitä siinä ihminen voi tehdä, voimaton kun on. Se on jatkuvaa lankeamista ja toivotonta anteeksipyytämistä.
Siinä ei pelastus tai Jumalan rauha auta puupennin vertaa, kun harraskin Jumalaan kääntyvä ihminen joutuu tällaiseen tilanteeseen. Jos Jumala ei useista pyynnöistä huolimatta puutu tilanteeseen ja sairaus senkun syvenee, on aivan mahdollista, että tällaisessa tilanteessa harraskin ihminen päätyy itsemurhaan. Vaikka kuinka olen antautunut Jumalalle, pahat ajatukset vaivaavat eikä hän ole minua parantanut.
En voi mitenkään ymmärtää sellaista Jumalaa, joka antaisi ihmisen kärsiä tällaisesta sairaudesta, jonka seurauksena hän tekisi itsemurhan ja sen päälle vielä Jumala muka tuomitsisi itsemurhan tekijän. Minulle kuolema merkitsee toivoa ja kärsimyksen päättymistä. Sitä on lohdullista ajatella. Itsemurha ei kuulosta kovin pahalta ajatukselta.
Alex.kasille vastaan vaan, että sillä, että haluaako itselleen iankaikkisen elämän, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ajautuuko itsemurhaan vai ei. Minun mielessäni tuo iankaikkinen elämä on lähempänä niillä, jotka ovat elämänsä lopettaneet. Sitä paitsi, jossakin vaiheessa iankaikkinen elämä-ajatus on yhdentekevä, kun vaa'assa painaa enemmän nykytilanne eikä millään ole enää mitään väliä.
Minun tapauksessani kyse ei ole "vain" epätoivosta ja masennuksesta vaan sellaisista ahdistuksen tunteista, jotka ovat musertavia ja joista eroon pääsyyn ei tunnu olevan vaihtoehtoja. Sitä kärsimyksen ja sattumisen määrää on mahdotonta kuvailla. Vielä sinnittelen, kiitos hyvän hoitohenkilökunnan ja tukihenkilöiden. Ja parhaina päivinä, kiitän Herraani, että olen kuitenkin elossa.
Kiitos sinulle kirjoituksestasi! Tahtoisin jotenkin lohduttaa ja rohkaista sinua, mutta minulla jos kenellä on hyvin vähän annettavaa kaltaisellesi ja voin ehkä vain pilata tämänkin yrityksen.
Pelästyin, kun kirjoituksestasi heijastuu katkeruutta. Se on vaarallisempi sairaus! Varo katkeruutta! Se on myrkkyä helvetin tulesta. Pyydän, älä katkeroidu ja kovetu. Kirjoituksesi loppu on niin hyvä. Vaikeaa varmasti on, en tiedä siitä mitään.
Olen lukenut muidenkin, esim. Joni Earekssonin, 19-vuotiaana halvaantuneen kirjailijan kirjoja Joni istuu rullatuolissa eikä voi edes käsiään käyttää. Silti Jumala on häntä käyttänyt hyvin paljon juuri näissä asioissa. Hän on kuuluisa kirjailija ja meni naimisiinkin. Hän kirjoitti mm. että ”roiskaus jääkylmää kärsimystä” tekee hyvää kaikille. Yhden kirjan nimi on ”Hyvissä käsissä”. Niin paljon kärsivältä se on ihmeellistä.
Eräässä kirjassa kerrottiin, nuoresta miehestä, joka kärsii jatkuvista kovista kivuista eikä pysty puhumaankaan kuin hetkittäin, - on jokin vaikea aivotulehdus – ajattelee Jumalan tarkoittaneen näin hänen kohdalleen, että hän oppii tuntemaan Jumalan. Joni tai joku heistä sanoi kauhistuvansa ajatellessaan missä olisi jos ei olisi kärsimystään saanut!
Raamatun Job 19.luvussa tuskissaan sanoo: ”Mutta minä tiedän lunastajani elävän ja viimeisenä hän on seisova multien päällä ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.” Kirjan lopussa kuulleensa vain korvakuulolta Jumalasta - nyt hän on silmilläänkin nähnyt Jumalan.
Luin äsken Urho Muromaa ja aivan väsyin hänen tekstiinsä kärsimyksistä. Hänellä oli ahdistuksia ja masennuksia vähän väliä, ilmeisesti koko elämän ajan. Yksi loppui ja toinen pian alkoi. Kirjan nimi on ”Jumalan hoidossa”. Kirja on koonnos hänen lehtikirjoituksiaan. Hänen eräs ajatuksensa on että Jeesus tekee kaltaisiaan ihmisiä kärsimyksillä. Ajattele Jeesuksen kärsimystä, lue Raamatusta. Ehkä voit hetkeksi unohtaa omasi. Fariseukset ja juutalaiset vihasivat ja kiusasivat häntä jatkuvasti ja halusivat tappaa. Omiensa luokse hän tuli, sen ajan uskovaisten. Ja ystävätkin jättivät hädän hetkellä. Hänellä ei ollut ketään. Isäkin hylkäsi hänet ristille.
Nyt alkoi itkettää, itkupilli kun olen..Nämä kyyneleet on tarkoitettu Sinullekin, myötätuntoon sinunkin tähtesi kun sinun kirjoitustasi luin. En muuhun kykene.
Miksi toisille niin paljon? Mielestäni tällaiset ihmiset ovat hyvin vahvoja. Mitä arvelet itse?
Jumala sallii vahvoille enemmän kärsimyksiä ja Hän antaa voiman niitä myös kestää. Päivä kerrallaan. (tämä ajatus Muromalta jolla oli omaa kokemusta.)
Siunausta sinulle ja voimia jaksaa pysyä Jumalan hoidossa .
Ainoa pätevä Tuomarisi tietää miltä sinusta tuntuu ja mikä on kipujesi ja murheesi määrä ja päätös. Hän on kärsinyt ennen meitä ja voittanut meidänkin puolestamme.
Mitenkäs se Simssonin tapaus oliko itse murha vai jotain muuta?