Ongelmani saattaa näin kirjoitettuna tuntua ehkä pieneltä, mutta nyt siitä on jo henkisellä tasolla tullut yöuniani sotkeva, kun näitä asioita mieli vatkaa loputtomiin. Meillä on pieni työyksikkö, jossa on vähän ajan sisällä ollut monia hlövaihdoksia, joten entisistä työntekijöistä olen yhtenä harvana jäljellä toiminnassamme. Nyt viime aikoina olen saanut tuntea "nahoissani" kritiikkiä, joita uusiin työtehtäviin siirtynyt entinen työkaverinini on nyt näille uusille seuraajilleen(lue ystävilleen)entisestä työtiimistämme ja sen ongelmista välittänyt. Milloinkaan yhdessä työskennellessämme moiset ongelmakohdat eivät tulleet ilmi, mutta nyt kun niitä kolmannen/neljännen tahon kautta lauotaan päin naamaa, aina avatessa suuni, tuntuu kuin joutuisin puolustelemaan kokonaista entistä työtiimiäni ja samalla tietysti omiakin tekemisiäni. Tämä alkaa jo tuntua melko rankalta vastata "vanhana"työntekijänä monien vuosien takaisista tapahtumista, varsinkin kun ei todella ole silloin aikoinaan edes voinut aavistaa, että jotain ongemia edes oli. Apua... mitä pirua teen, että jaksaisin eteenpäin vielä ..työstäni kyllä pidän,,muuten tökkii...
kenkkua
olla neuvoton...
6405
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onpa erikoista työntekoa, kun kritiikkiä esitetään jo aikoja sitten tapahtuneista. Onkos sillä kritiikillä jotain yhteyttä nykytoimintaan eli onko työtavoissa yms. vieläkin jotain sellaista joka vaatisi parannusta? Jos on niin kehoita kriitikkoja esittämään parannusehdotukset pomolle, eikä valittamaan sinulle.
Muutenkin voisit kylmän rauhallisesti todeta seuraavasti: silloin ennen on toimittu niin kuin on sinä hetkellä parhaaksi nähty, ei silloin kukaan esittänyt mitään kritiikkiä. Mennyttä on nyt liian myöhäistä korjata. Mitä jos keskityttäisiin nykyisyyteen. Menneen takia terapian tarpeessa olevien kannattaa ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon.
Edellä oleva voi kuulostaa kylmältä, mutta jos jotain olen itse oppinut työelämästä, niin ei turhan kiltti ei kannata koskaan olla.
Saattaisipa tuollainen tehotakin, tuntuu vain että silloin kun niitä syytöksiä tulee, niin sitä ikävä kyllä meikäläinen on ihan haavi auki, eikä tunnu ainuttakaan järkevää ajatusta olevan päärustingissa, niinpä niitä sitten pyörittää yökaudet mielessään. Työtehonkin laita alkaa olla jo vähän niin ja näin..Ja missäpäs työpaikassa ei kehittämisen varaa olisi, mutta jotenkin nämä "ideat" tai muutosehdotukset tulevat melko kantikkaissa muodoissa nykyään esille, ainahan sitä rakentavasta kritiikistä hengissä on selvitty..
Niinpä, tiedän kyllä sen tunteen kun pyörittää asioita yökaudet mielessään. Jollakin tavalla on tuosta tilanteesta päästävä rauhoittumaan ja saatava mieli "tasaiseksi". Kantikas/hyökkäävä kritikki kun otettava vastaan ja siihen on kommentoitava täysin rauhallisesti, siihen ei saa mennä mukaan tunteella.
Riippuu ihmisestä, miten saa taas mielenrauhansa takaisin. Lenkkeily, asioiden ajattelu järkiperäisesti? Jos olet tilanteesta stressaantunut ja vietät unettomia öitä, niin yksi mahdollisuus on mennä lääkäriin ja pyytää rauhoittavia. Mutta vältä työterveyshuoltoa jos on vähänkin pelkoa tietojen vuotamisesta firman puolelle.
En nyt kuitenkaan ihan heti rauhoittavia lähtisi pyytämään, tietysti voisin neuvoa näitä ärhentelijöitä kääntymään lääkärin puoleen....
hain sairaslomaa, sain reilut 2 vkk.Olen työpaikallani katsellut ja kuunnellut 2v. samaa nahistelua,takana puhumista, uudistusten vesittämistä. Meni työhalu ja yöunet.Katsoin että terveyteni kannalta on parempi että olen vähän aikaa lomalla.Meillä on haukuttu kaikki entiset johtoportaan ihmiset eikä ne mitään osanneet tehdäkkään. Olen kanssasi samassa asemassa vanhimpia työntekijöitä joten minun niskaani kaadettiin kaikki. Tuntui ettei pää enää kestä.Nyt päätin että töihin mennessäni teen selväksi että teen vaan omat hommani eikä minulle kannata tulla entisiä asioita selvittämään. On muuten kummallista nukkua yö rauhallisesti ja tasaisesti välillä heräämättä.
pitäisiköhän minunkin hakea sairaslomaa, tuntuu vaan niin jumalattoman hankalalta. Ensin saa vaikka minkälaiset ripitykset niskaansa ja sitten kohta pitäisi olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan..vähän hankalalta tuntuu puhua niitä näitä small talk- tyyliin...