Hei ! Tarvitsen apua ! tämä on pitkä mutta toivon että luette.
Jouduin osastolle 4kk sitten. Minulle on syötetty ainakin Ketipinoria, Risperidonia, Zyprexaa ja Abilifyita. Olen 16 vuotias. Diagnoosikseni todettiin jonkun ajan kuluttua breakdown eli jonkinlainen loppuunpalaminen. 2 viikkoo osastolla ollessani ilman lääkkeitä minulla ei ollut mitään muisti tai ajatteluvaikeuksia tai mitään muutakaan.
Lääkkeiden aikana mulla oli mm. tälläisiä oireita/haittavaikutuksia
-zombimaisuus
-ilmeettömyys
-vaikea muodostaa sanoja
-ajattelukyky todella huono
-esim kirjoittaminen vaikeaa(kamala käsiala, ajatus ei kulkenut yhtään)
-raju lihominen
-ei minkäänlaisia tunteita
-ei mielihyvää tai kiinnostusta mihinkään
-huono muisti (sanavarasto tuntuu olemattomalta ja sanat aina hukassa)
-vaikeaa olla sosiaalisissa tilanteissa(yllämainittujen takia)
-päättelykyky ja muut kongjitiiviset vaikeita
-opitut asiat on unohtuneet täysin(koulussa/yleissivistys)
Kun esim. ajatus meni täysin jumiin ja kerroin siitä lääkärille kiellettiin , että se ei millään voi johtua lääkkeestä koska annos on pieni ja sanottiin että sama haittavaikutus (tuntui että pää oli jumissa eikä ajatus kulkenut) ei voisi tulla kaikista noista lääkkeistä. olin kokoajan lääkkeitä vastaan kun ne toi tuollaisia oloja eikä mitään positiivista ja siellä melkein paheksuttiin sitä ja vanhemmat huusivat että miksen ota hoitoa vastaan.
Nyt sain vihdoin 2 viikkoa sitten lääkärin suostuteltua lopettamaan lääkkeet. Osa haittavaikutuksista hävisi jo ennemmin ja osa loppui lääkkeiden loputtua mutta vielä nyt samana on pysynyt:
-ajatus ei kulje kunnolla
-en pysty pohtimaan asioita
-muisti on todella huono(vaikeuttaa arkeakin huomattavasti ja edelliset päivät on aivan sumun peitossa)
-sanat ova hukassa ja sanavarasto suppea
-kongitiiviset tuottavat ongelmia
-en osaa ratkaista mitään älyllistä
- opitut tiedot ovat kateissa
-en ymmärrä lukemaani ja asioiden tajuaminen on vaikeampaa
-entisenä sosiaalisenatyttönä sellaiset tilanteet ovat nyt yleensä kauheita
Onko kellään kokemuksia tai tietoa edes osasta näistä että palaudunko ennallani vai jäänkö tälläiseksi?
Kestämätöntä tästä tekee myös se, että minua ei usko lääkäri tai koko psykiatria eikä muistiongelmaani edes oteta tosissaan vaan kysytään olenko nukkumut huonosti edellisyönä. sossu väittää että olen keksinyt päässäni tuon kaiken ja vanhemmat ajattelevat että lääkäri tai psykiatria on poikkeuksetta oikeassa ja minä väärässä ja uskovat että kaikki ajatus ja muistiongelmat yms johtuu breakdownista ja menee ajankanssa ohi. olen yrittänyt kaikkeni todistaa milloin milläkin mutta minut vain haukutaan ja haukuttiin kiittämättömäksi ja itsekeskeiseksi kun en ottanut/ ota "apua" vastaan. Jos yritän selittää asiasta ja turhaudun ja menen itkemään ja keskustelumme menee huutamiseks, minut haukutaan mielisairaaksi hulluksi ja uhataan monella kuukaudella osastoa ilman lomia. Ennen tätä vanhempani olivat erittäin hyviä minulle. olisipa elämäni ongelmat vielä normaalia 16vuotiaan poikahuolia
Joten onko minulla toivoa että palaisin ennalleni?:( Auttakaa jos mitään tiedätte.. kaikki on avuksi
Jouduin osastolle 4kk sitten. Minulle on syötetty ainakin Ketipinoria, Risperidonia, Zyprexaa ja Abilifyita. Olen 16 vuotias. Diagnoosikseni todettiin jonkun ajan kuluttua breakdown eli jonkinlainen loppuunpalaminen. 2 viikkoo osastolla ollessani ilman lääkkeitä minulla ei ollut mitään muisti tai ajatteluvaikeuksia tai mitään muutakaan.
Lääkkeiden aikana mulla oli mm. tälläisiä oireita/haittavaikutuksia
-zombimaisuus
-ilmeettömyys
-vaikea muodostaa sanoja
-ajattelukyky todella huono
-esim kirjoittaminen vaikeaa(kamala käsiala, ajatus ei kulkenut yhtään)
-raju lihominen
-ei minkäänlaisia tunteita
-ei mielihyvää tai kiinnostusta mihinkään
-huono muisti (sanavarasto tuntuu olemattomalta ja sanat aina hukassa)
-vaikeaa olla sosiaalisissa tilanteissa(yllämainittujen takia)
-päättelykyky ja muut kongjitiiviset vaikeita
-opitut asiat on unohtuneet täysin(koulussa/yleissivistys)
Kun esim. ajatus meni täysin jumiin ja kerroin siitä lääkärille kiellettiin , että se ei millään voi johtua lääkkeestä koska annos on pieni ja sanottiin että sama haittavaikutus (tuntui että pää oli jumissa eikä ajatus kulkenut) ei voisi tulla kaikista noista lääkkeistä. olin kokoajan lääkkeitä vastaan kun ne toi tuollaisia oloja eikä mitään positiivista ja siellä melkein paheksuttiin sitä ja vanhemmat huusivat että miksen ota hoitoa vastaan.
Nyt sain vihdoin 2 viikkoa sitten lääkärin suostuteltua lopettamaan lääkkeet. Osa haittavaikutuksista hävisi jo ennemmin ja osa loppui lääkkeiden loputtua mutta vielä nyt samana on pysynyt:
-ajatus ei kulje kunnolla
-en pysty pohtimaan asioita
-muisti on todella huono(vaikeuttaa arkeakin huomattavasti ja edelliset päivät on aivan sumun peitossa)
-sanat ova hukassa ja sanavarasto suppea
-kongitiiviset tuottavat ongelmia
-en osaa ratkaista mitään älyllistä
- opitut tiedot ovat kateissa
-en ymmärrä lukemaani ja asioiden tajuaminen on vaikeampaa
-entisenä sosiaalisenatyttönä sellaiset tilanteet ovat nyt yleensä kauheita
Onko kellään kokemuksia tai tietoa edes osasta näistä että palaudunko ennallani vai jäänkö tälläiseksi?
Kestämätöntä tästä tekee myös se, että minua ei usko lääkäri tai koko psykiatria eikä muistiongelmaani edes oteta tosissaan vaan kysytään olenko nukkumut huonosti edellisyönä. sossu väittää että olen keksinyt päässäni tuon kaiken ja vanhemmat ajattelevat että lääkäri tai psykiatria on poikkeuksetta oikeassa ja minä väärässä ja uskovat että kaikki ajatus ja muistiongelmat yms johtuu breakdownista ja menee ajankanssa ohi. olen yrittänyt kaikkeni todistaa milloin milläkin mutta minut vain haukutaan ja haukuttiin kiittämättömäksi ja itsekeskeiseksi kun en ottanut/ ota "apua" vastaan. Jos yritän selittää asiasta ja turhaudun ja menen itkemään ja keskustelumme menee huutamiseks, minut haukutaan mielisairaaksi hulluksi ja uhataan monella kuukaudella osastoa ilman lomia. Ennen tätä vanhempani olivat erittäin hyviä minulle. olisipa elämäni ongelmat vielä normaalia 16vuotiaan poikahuolia
Joten onko minulla toivoa että palaisin ennalleni?:( Auttakaa jos mitään tiedätte.. kaikki on avuksi
Vastaukset 19
Vanhimmat
Yritä olla provosoitumatta heidän puheistaan ja myötäilet mutta älä ota niitä lääkkeitä ainakaan enään sen verran pitää olla tiukkana! Ja nuo sivuoireet ei ole pysyviä vaan menevät ajan kanssa ohi. Sekin on aika yksilöllistä kauanko siihen menee. Sen jälkeen pois osastolta ja mene yksityiselle psykiatrille. He tietävät paljon enemmän ongelmistasi kuin tuollainen kevytlääketiede.
Ensimmäisenä sinun on opittava virheistäsi; älä koskaan hakeudu psykiatrian tykö. Se on katastrofin alku monelle ihmiselle. Pyri myös kaikin tavoin välttämään joutumista viedyksi psykiatrille. Jos sinulla on henkisesti huono olla ja vanhempasi uskovat vakaasti psykiatriaan ja ovat valmiita passittamaan sinut aina psykiatrian luo ongelmia kohdatessaan, älä kerro heille pahastaolostasi vaan hakeudu kolmannen sektorin paikkoihin keskustelemaan. Ei koskaan millekään viralliselle taholle! Psykiatria on vähän kuin lestadiolainen kirkko. He eivät ole auttamassa vaan manipuloimassa, kontrolloimassa ja rankaisemassa vääränlaisesta käytöksestä. Et tule kuuluksi koskaan, kuten oletkin jo saanut kokemuksesi kautta huomata.
Mitä tulee sinulle syötettyihin neurolepteihin. Neuroleptit ovat neurotoksisia ja voivat aiheuttaa pysyviä aivovaurioita jo melko lyhyessä käytössä. Kaikki luettelemasi vaikutukset, ja hyvin muuten olet osannut havaita ja listata, ovat tyypillisiä neuroleptivaikutuksia. Aineen vaikutus käytön aikana on, niin kuin kaikkien aineiden kohdalla maailmassa, yksilöllistä. Suuremmilla annoksilla joka ikinen ihmislajia edustava kokee saman kuin sinä olet kokenut. Aivovaurioiden muodostuminen on niin ikään kiinni yksilöllisistä tekijöistä. Joidenkin aivot kestävät myrkytystä toisia paremmin, joten on mahdoton arvioida jääkö sinulle pysyviä vaurioita, ja siten oireita. Oireet kuitenkin usein edes vähän laimenevat, kun myrkyttävä aine on lopetettu ja aivot yrittävät palautua normaalitilaan. Tietääksesi lopputuleman joudut odottamaan n. 4-6kk. Sitä ennen ei kannata lähteä arvioimaan mitä jää pysyväksi ja kuinka voimakkaana.
Vaikutuksista sinulle on joko valehdeltu tai kertonut taho ei ole tietoinen todellisuudesta. En osaa arvioida kuulematta tai tahoa haastattelematta mikä mahtaa olla totuus. Joka tapauksessa ei kannata uskoa psykiatria. Kaikki kokemasi oireeet ovat selkeästi odotettavissa ja ominaista seurausta ko. aineiden käytöstä. Todella harmi, että vanhempasi eivät osaa, ymmärrä tai halua (?) sinua puolustaa. He erehtyvät niin ikään tilanteesta.
Olen todella pahoillani siitä mitä sinulle on tapahtunut ja kuinka vastenmielisesti vanhempasi sinun kärsimykseesi suhtautuvat. Psykiatrialta et tule saamaan tunnusta tai apuja, koska se olisi heille kuin oman oksan sahaamista. Siten heidät on pakoitettu syyttämään vahingoista aina uhria. Tästä voit halutessasi lukea enemmän esimerkiksi kirjasta Psychiatry Under Influence (Cosgrove & Whitaker). Suosittelen sinua lukemaan sekä luetuttamaan vanhemmillasi kirjan Tappava Psykiatria ja Lääkinnän Harha (Götzsche) sekä Anatomy of an Epidemic (Whitaker). Tutustukaa seuraavien nettisivustojen sisältöön (alla). Saat itse sekä vanhempasi paremman kuvan siitä mitä psykiatria on ja miten he vedättävät tietämättömiä.
Council for Evidence-based Psychiatry
www.cepuk.org
Peter Bregginin internet-sivusto (katso erityisesti infovideot!)
www.breggin.com
Tässä yksi, jotta pääset suoraan asiaan.
Peter Breggin MD: How Do Psychiatric Drugs Really Work?
https://www.youtube.com/watch?v=W4Xb29geVwE&list=PLdo601sRKNc70BA5MV51kS-Mr6ypsvd1F&index=3
Muista ottaa opiksesi kokemuksistasi. Olet koko ajan oikeassa. Yltä saat vahvistusta asiallesi. Tsemppiä.
kiitos paljon! tuntuu niin hyvältä että edes yksi ihminen on mun puolella. ja alunperinki mut vietiin sinne vasten tahtoa, mutta pitää perehtyä noihin ja yrittää vaikkei se ennen oo tuottanutkaan tulosta.
Ei mitään. Ja vastaan mielelläni, parhaan osaamiseni mukaan, jos sinulla on jotain lisäkysymyksiä.
Mulla ois kysymys mikä ei suoranaisesti ole lääkkeistä vaan tulevaisuudesta. onko sulla mitään tietoa voinko tilanteessani saada minkäänlaisia tukia tai vastaavaa? todellisuus on niin eri mitä tämänhetken kaikkien käsitys ja diagnoosi.
ennen panostin kouluun ja nautin samalla elämästä ja mulla oli paljo tulevaisuuden haaveita ja suunnitelmia. kuitenkaan tälläisenä tai vähän parempana ne eivät valitettavasti onnistu. olen muitten silmiin nykytilanteessa suurinpiirtein mitään aikaansaamaton haahuilija vaikka yritän tsempata kaikkeni. opiskelu on mahdotonta kun mikään ei pysy päässä enkä ymmärrä ja kaikki aijemmat on kadonnut.
en haluais et mun tulevaisuus on sitä että nöyryytän itseäni eri koulussa kun en missään pärjää ja jos saan työpaikan niin olen siellä se huonoin joka on aina pihalla kaikesta ja paljon haastavampaa kuin muille. haluaisin vaan niin paljon olla terve ja tehdä töitä ja pärjätä...
Jokatapauksessa mitä minun kannattaisi tehdä? onko mistään myöhemmin mahdollista saada tukea tilanteeseeni? entä kun pitäisi olla lääkärin vaatimus? niin vaikeita asioita minulle nyt:(
Vastatkaa kuka vain tietäää
Tarkoitatko, että voitko saada korvauksia aiheutetusta aivovauriosta tai pidempiaikaisia tukia aivovaurion vaikuttaessa toimintakykyysi jatkossakin, esimerkiksi työkykyysi ja siten mahdollisuuteen elättää itsesi?
Olettaen, että tarkoitit tätä, vastaus on ei. Valtio ei tunnusta psykiatrian aiheuttamia aivovaurioita pois lukien aivan härskeimmät ja ilmeisimmät tapaukset. Tosin Suomessa en ole tietoinen yhdestäkään korvaustapauksesta. En tosin ole tutkinutkaan onko sellaisia. Virallinen linja on, että SSRI-aineet, SSNRI-aineet ja vastaavat tai neuroleptit eivät aiheuta aivovaurioita. Toki neuroleptien kohdalla tilanne on pätsiselvä, mutta silti virallisesti asiaa tahdotaan peitellä ja pyrkiä syyttämään iatrogeenisista vaurioista loppuun asti henkilöä itseään ("mielisairautta", psyykkistä tilaa, vastaavaa), jos vain mahdollista. Poikkeuksen tekevät tilanteet, joissa kiistäminen on oireiden ilmeisyyden valossa mahdotonta. Silloin voidaan maksaa korvauksia, mutta kuten mainitsin enpä ole tilanteesta perillä Suomessa onko näin kuinka monen tai kenenkään kohdalla menetelty. Jenkeissä on saatu uhreille mijoonakorvauksia ihan ansaitusti, mutta heidän elämänsä, tai terveytensä, on tosiaan tuhottu "loppuvaiheen Alzheimer-tasolle" tai psykiatrit ovat jo tappaneet heidät, jolloin korvaukset menevät uhrin omaisille.
Tilanne on vaikea. Jotta korvauksia voi saada, tulee saada virallinen diagnoosi vaurioista. Diagnoosiluokka iatrogeenisille aivovaurioille on, mutta, koska objektiivista näyttöä (verinäyte, fMRI/MRI-kuva, röntgen, kudosnäyte jne.) ei nyky neurologisin menetelmin pystytä saamaan, paitsi täysin ilmeisissä tapauksissa, edes asiasta tietoinen lääkäri ei voi virallistaa diagnoosiaan. Täten valtion kirjoissa aivovaurioitettu on terve kuin pukki ja näin ei oikeutettu korvauksiin, tukeen, mihinkään. Käytännössä tuki tulee saada omaisilta, läheisiltä, omista säästöistä. Mikäli näitä ei ole, on jopa harkittava hakea "diagnoosia" psyykkisestä "sairaudesta", jota kautta voi saada tarvittavat, ja todellakin ansaitut, taloudelliset avut peruselämiseen aivovaurioituneena. Siihen tosiaan päälle vielä henkinen kuormitus, mikä tulee tietämättömien moitteista, ymmärryksen ja tuen puutteesta ja niin edelleen. Monen tilanne on traaginen enkä ihmettele, että osa päätyy itsemurhaan mahdottoman, henkisestikin murskaavan tilanteen edessä.
Sanoisin, että alkuun tärkeintä on saada omat läheisesi, vanhemmat ja sisarukset, heräämään todellisuuteen. Siihen voit käyttää em. linkkejä ja kirjallisuutta. Kun läheiset ymmärtävät todellisuuden, heidän on helpompi asennoitu tilanteeseesi ja tarjota tukea sen sijaan, että he liittoutuvat tai ovat osaamattomuuttaan asiaa peittelevän psykiatrian tai tietämättömän lääkärikunnan puolella.
Kuntoutusraha, jolla käsittääkseni voi opiskella vaikka hidastettuun tahtiin
Vaatii diagnoosia, esim masennus.
Okeeeei. kiitos tästä. oon näyttäny kaikellaista mutta onvaan sanottu kattomattakin että netin höpöhöpö juttuja...en kestä ajatella että eläisin loppuelämäni niin että eläisin yksin tämän asian kanssa. onko suomeksi kirjoja saatavilla helposti jokka perehtyis just neurolepteihin ja aivovaurioon yms?
tuntuu niin epäreilulta että masennukseenkin saisi tukea mutta aivovaurioon ei. mutta näin tää yhteiskunta vissii sit menee... oon niin umpikujassa ja yksin.
en todellakaan haluaisi tätä mutta jos en ammattiinkaan pääse tässä tilanteessa niin saanko sossusta sen verran rahaa että pystyn elämään. enempää en todellakaan tarvitse. jos vanhempani ei tule uskomaan mua ikinä niin en voi niittenkää nurkkiin "täysinterveenä" jäädä ja muuten en pysty elättämään itseäni.
Usko pois tilasi paranee. Olet nuori, muutama kuukausi noiden käyttöä ei ole niin pitkä aika. Anna aikaa itsellesi palautua.
Suomeksi Gotzschen Tappava psykiatria ja lääkinnän harha ja James Davies: Hajalla - Onneton totuus psykiatrian nykytilasta on hyvää luettavaa. Englanniksi paljon enemmän kirjoja, mm. Joanna Moncrieffilta löytyy Bitterest pills neurolepteistä aka "antipsykooteista" ja Myth of the chemical cure psyykenlääkkeistä ylipäätään. Robert Whitakerin Anatomy of an epidemic. Thomas Szasz kirjoittaa psykiatriasta kritiikkiä laajemmin sen luonteesta. Valitettavasti suurin osa on englanniksi. Ne on ihan oivaa kritiikkiä psyykenlääkkeille ja psykiatrialle.
"onvaan sanottu kattomattakin että netin höpöhöpö juttuja.."
Hyvin odotettavaa psykiatrian työntekijöiltä. Kaikki kritiikki leimataan höpöhöpöksi ja heidän totuus on oikea, "tieteellinen". Tutustupa lääkkeiden markkinoilletuomisprosessiin ja mieti uudelleen kuinka luotettava ja tieteellinen se on. Psykiatrian työntekijöitä ei kiinnosta vaikka kritiikkiä esittäisi netissä verkostot jossa ihmiset on kokeneet suoranaisia haittoja lääkkeistä ja niiden vuosikausien käytöstä ja vieroituksesta, tai niiden käyttöä kritisoivat lääkärit tai psykiatrit jotka ovat nähneet haittoja potilailla. Kannattaa myös hoksata, että psykiatrian työntekijät käyttäneet yhtä pilleriä edes itse tai tunteneet vaikutuksia. Tyypillistä on myös psykiatrian työntekijäiden suoranaiset valeet ja vääristely, lapsenomainen usko lääkkeisiin ja epätieteelliset uskomukseen perustuvat selitykset lääkinnälle ja mitä se aivoissa tekee.
Tee itse omat johtopäätöksesi omien kokemuksiesi ja lukemasi pohjalta. Usko omaan kokemukseesi, äläkä anna heidän lääkitä sinua huonompaan kuntoon. Kaikki psyykenlääkkeet eivät ole maltillisesti lyhyen aikaa käytettynä kaikille välttämättä huonosta mutta on myös niitä kelle lääkkeet voi olla hyvinkin suuri haitta ja niissä piilee aina riskejä. On suorastaan moraalitonta kuinka riskittöminä niistä puhutaan.
Sinun on turha alkaa jankata psykiatrian työntekijöiden kanssa aiheesta. Siitä ei ole mitään hyötyä yleensä sinulle eikä se heidän naiivia uskoon pohjaavaa käsitystänsä muuta.
kiitos paljon kommentista ! psykiatrian kanssa en hirveesti ole puhunutkaan mutta vanhempiano yritän saada puolelleni ja ymmärtämään. höpöhöpö juttuja vain on kuulemma ja aina kannellaan psykiatrille haukkuen kun oon "jauhanu lääkkeistä" ja saan torut. pitää perehtyä noihin kirjoihin.
n todellakaan haluaisi tätä mutta jos en ammattiinkaan pääse tässä tilanteessa niin saanko sossusta sen verran rahaa että pystyn elämään. enempää en todellakaan tarvitse. jos vanhempani ei tule uskomaan mua ikinä niin en voi niittenkää nurkkiin "täysinterveenä" jäädä ja muuten en pysty elättämään itseäni.
On ikävää kuulla miten kamalia asioita olet joutunut kestämään! Jotkin lääkärit(mun kokemuksen erityiset psykiatrit) luulevat olevansa kaikkitietäviä eikä ota potilaan kokemaa huomioon ollenkaan.
Itseltäni joku vastavalmistunut lääkäritytteli otti Tenoxit pois(joita olin käyttänyt tarvittaessa vuosia) ja suostui määräämään nukahtamiseen vain Ketipinoria. Siitä tuli kamalat sivuvaikutukset. Koordinaatiokyky heikkeni, kävely suoraan oli vaikeaa ja kompastelin kynnyksissä ja rappusissa. Auton ajaminen oli pelottavaa kun ei meinannut pysyä kaistalla. Juttelu oli vaikeaa kun sanat katosivat eikä ajatus kulkenut ollenkaan normaalisti. Oli myös jotain kielen, huulien ja kurkun puutumista, niin ettei saanut puhuttua oikein yhtään. Menin toiselle lääkärille näitten pelottavien sivuvaikutuksien vuoksi ja hän oli onneksi järkevä terveyskeskuslääkäri ja sanoi "et syö tätä ketipinoria sitten enää koskaan ja nyt otan pois noi mitä on jäljellä e-reseptillä". Sain sitten Tenoxit takaisin. Oireet kestivät noin 3-4 viikkoa lääkkeen lopetuksen jälkeen, onneks ei tullu pysyviä haittoja. Tsemppiä sulle kovasti ja pidä puolesi vaikka vaikeaa onkin!!
Onneks sä palasit entiselles :) ! toivotaan mulle samaa
Yksi kysymys: miksi sinulle on noita lääkkeitä määrätty?
mul oli rankka loppukesä ja olin tosi ahdistunu ( en oikee oma itteni)sitte mul alotettii ketipinor ja se just jumitti ja pahensi nopeesti kaikkea. en sillo tajunnu et lääkkeet tekis semmost.tehtiin testejä ja mul ei löytyny mitää ns."sairautta" mut oireet paheni ja siks nostettii annosta ja siirryttii kovempii lääkkeisii jokka teki olon viel pahemmaks jne. mut jossaivaihees alettii puhuu nuoruusiän breakdownista ja sen piikkiin ollaan laitettu kaikki jumit ja muistin huononemiset ja kaikki.
entiiä vastasinko epäselvästi mutta tollasta xd
https://www.madinamerica.com/2016/11/safety-analysis-weighs-harms-benefits-antipsychotic-drugs/
Analyysiä uusien antipsykoottien haitoista ja hyödyistä.
"The researchers find that the drug effects on reducing psychosis are small and that treatment failure is the most common outcome across studies. They conclude that the second-generation antipsychotic drugs do not have a better safety profile than the first-generation antipsychotics."
Eli tutkijat havaitsi että uusien antipsykoottien vaikutukset psykoosin hoidossa ovat pienet ja hoidon epäonnistuminen on yleisin tulos monissa eri tutkimuksissa. Heidän mukaansa uudemmat antipsykootit ei ole sen turvallisempia kuin vanhatkaan neuroleptit.
Että passaa miettiä, kuinka paljon nämä psykiatrian uudet "turvalliset" lääkkeet psykoottisten tilojen hoidossa ovat sen kehittyneempiä kuin ne vanhat 1950 - luvun neuroleptit, jotka oli alunperin kehitetty leikkauksen esilääkityksiksi ja joita kokeiltiin psykoosin ja skitsofreenikkojen hoitoon.
Milloinkas kehitetään uusi tehoton ja muka turvallisempi lääke, tehdään vääristeltyjä tarkoitushakuisia lääke"tieteellisiä" tutkimuksia lääkkeet seinään lopettaneilla, 50 prosenttia keskeyttää lääketutkimuksen haittojen takia, 20 prosenttia kokee hyötyä psykoosioireissa, kontrolliryhmä lääkkeettömin keinoin psykoosin oireiden hoidosta puuttuu mutta lääke tulee markkinoille..... Ja sitä käytetään jopa ihmisten pakkohoidossa. Vieroitusoireet saa ihmiset pysymään lääkkeissä, ja lopettaminen relapseja ja lääkkeet saa aikaan jopa parkinsonin kaltaisia oireita, mutta who cares!
Lopussa lypsetään sillä rahaa niin kauan kuin kyetään ja muutaman vuosikymmenen päästä hoksataan että olihan se aika myrkky lääke ja ei välttämättä tehokaskaan, mutta alussa hehkutettiin ihan hirveästi. Seuraava myrkky kehiin, uusi vale mistä välittäjäaineesya psykoosi johtuu ja uusi rahanlypsäminen ihmisten terveyden kustannuksella alkakoot!