Moikka ! Lukekaa tämä...
Tarvitsen apua
Jouduin osastolle 4kk sitten. Minulle on syötetty ainakin Ketipinoria, Risperidonia, Zyprexaa ja Abilifyita. Olen 16 vuotias. Diagnoosikseni todettiin jonkun ajan kuluttua breakdown eli jonkinlainen loppuunpalaminen. 2 viikkoo osastolla ollessani ilman lääkkeitä minulla ei ollut mitään muisti tai ajatteluvaikeuksia tai mitään muutakaan.
Lääkkeiden aikana mulla oli mm. tälläisiä oireita/haittavaikutuksia
-zombimaisuus
-ilmeettömyys
-vaikea muodostaa sanoja
-ajattelukyky todella huono
-esim kirjoittaminen vaikeaa(kamala käsiala, ajatus ei kulkenut yhtään)
-raju lihominen
-ei minkäänlaisia tunteita
-ei mielihyvää tai kiinnostusta mihinkään
-huono muisti (sanavarasto tuntuu olemattomalta ja sanat aina hukassa)
-vaikeaa olla sosiaalisissa tilanteissa(yllämainittujen takia)
-päättelykyky ja muut kongjitiiviset vaikeita
-opitut asiat on unohtuneet täysin(koulussa/yleissivistys)
Kun esim. ajatus meni täysin jumiin ja kerroin siitä lääkärille kiellettiin , että se ei millään voi johtua lääkkeestä koska annos on pieni ja sanottiin että sama haittavaikutus (tuntui että pää oli jumissa eikä ajatus kulkenut) ei voisi tulla kaikista noista lääkkeistä. olin kokoajan lääkkeitä vastaan kun ne toi tuollaisia oloja eikä mitään positiivista ja siellä melkein paheksuttiin sitä ja vanhemmat huusivat että miksen ota hoitoa vastaan.
Nyt sain vihdoin 2 viikkoa sitten lääkärin suostuteltua lopettamaan lääkkeet. Osa haittavaikutuksista hävisi jo ennemmin ja osa loppui lääkkeiden loputtua mutta vielä nyt samana on pysynyt:
-ajatus ei kulje kunnolla
-en pysty pohtimaan asioita
-muisti on todella huono(vaikeuttaa arkeakin huomattavasti ja edelliset päivät on aivan sumun peitossa)
-sanat ova hukassa ja sanavarasto suppea
-kongitiiviset tuottavat ongelmia
-en osaa ratkaista mitään älyllistä
- opitut tiedot ovat kateissa
-en ymmärrä lukemaani ja asioiden tajuaminen on vaikeampaa
-entisenä sosiaalisenatyttönä sellaiset tilanteet ovat nyt yleensä kauheita
Onko kellään kokemuksia tai tietoa edes osasta näistä että palaudunko ennallani vai jäänkö tälläiseksi?
Kestämätöntä tästä tekee myös se, että minua ei usko lääkäri tai koko psykiatria eikä muistiongelmaani edes oteta tosissaan vaan kysytään olenko nukkumut huonosti edellisyönä. sossu väittää että olen keksinyt päässäni tuon kaiken ja vanhemmat ajattelevat että lääkäri tai psykiatria on poikkeuksetta oikeassa ja minä väärässä ja uskovat että kaikki ajatus ja muistiongelmat yms johtuu breakdownista ja menee ajankanssa ohi. olen yrittänyt kaikkeni todistaa milloin milläkin mutta minut vain haukutaan ja haukuttiin kiittämättömäksi ja itsekeskeiseksi kun en ottanut/ ota "apua" vastaan. Jos yritän selittää asiasta ja turhaudun ja menen itkemään ja keskustelumme menee huutamiseks, minut haukutaan mielisairaaksi hulluksi ja uhataan monella kuukaudella osastoa ilman lomia. Ennen tätä vanhempani olivat erittäin hyviä minulle. olisipa elämäni ongelmat vielä normaalia 16vuotiaan poikahuolia
Joten onko minulla toivoa että palaisin ennalleni?:( Auttakaa jos mitään tiedätte.. kaikki on avuksi
Tarvitsen apua
Jouduin osastolle 4kk sitten. Minulle on syötetty ainakin Ketipinoria, Risperidonia, Zyprexaa ja Abilifyita. Olen 16 vuotias. Diagnoosikseni todettiin jonkun ajan kuluttua breakdown eli jonkinlainen loppuunpalaminen. 2 viikkoo osastolla ollessani ilman lääkkeitä minulla ei ollut mitään muisti tai ajatteluvaikeuksia tai mitään muutakaan.
Lääkkeiden aikana mulla oli mm. tälläisiä oireita/haittavaikutuksia
-zombimaisuus
-ilmeettömyys
-vaikea muodostaa sanoja
-ajattelukyky todella huono
-esim kirjoittaminen vaikeaa(kamala käsiala, ajatus ei kulkenut yhtään)
-raju lihominen
-ei minkäänlaisia tunteita
-ei mielihyvää tai kiinnostusta mihinkään
-huono muisti (sanavarasto tuntuu olemattomalta ja sanat aina hukassa)
-vaikeaa olla sosiaalisissa tilanteissa(yllämainittujen takia)
-päättelykyky ja muut kongjitiiviset vaikeita
-opitut asiat on unohtuneet täysin(koulussa/yleissivistys)
Kun esim. ajatus meni täysin jumiin ja kerroin siitä lääkärille kiellettiin , että se ei millään voi johtua lääkkeestä koska annos on pieni ja sanottiin että sama haittavaikutus (tuntui että pää oli jumissa eikä ajatus kulkenut) ei voisi tulla kaikista noista lääkkeistä. olin kokoajan lääkkeitä vastaan kun ne toi tuollaisia oloja eikä mitään positiivista ja siellä melkein paheksuttiin sitä ja vanhemmat huusivat että miksen ota hoitoa vastaan.
Nyt sain vihdoin 2 viikkoa sitten lääkärin suostuteltua lopettamaan lääkkeet. Osa haittavaikutuksista hävisi jo ennemmin ja osa loppui lääkkeiden loputtua mutta vielä nyt samana on pysynyt:
-ajatus ei kulje kunnolla
-en pysty pohtimaan asioita
-muisti on todella huono(vaikeuttaa arkeakin huomattavasti ja edelliset päivät on aivan sumun peitossa)
-sanat ova hukassa ja sanavarasto suppea
-kongitiiviset tuottavat ongelmia
-en osaa ratkaista mitään älyllistä
- opitut tiedot ovat kateissa
-en ymmärrä lukemaani ja asioiden tajuaminen on vaikeampaa
-entisenä sosiaalisenatyttönä sellaiset tilanteet ovat nyt yleensä kauheita
Onko kellään kokemuksia tai tietoa edes osasta näistä että palaudunko ennallani vai jäänkö tälläiseksi?
Kestämätöntä tästä tekee myös se, että minua ei usko lääkäri tai koko psykiatria eikä muistiongelmaani edes oteta tosissaan vaan kysytään olenko nukkumut huonosti edellisyönä. sossu väittää että olen keksinyt päässäni tuon kaiken ja vanhemmat ajattelevat että lääkäri tai psykiatria on poikkeuksetta oikeassa ja minä väärässä ja uskovat että kaikki ajatus ja muistiongelmat yms johtuu breakdownista ja menee ajankanssa ohi. olen yrittänyt kaikkeni todistaa milloin milläkin mutta minut vain haukutaan ja haukuttiin kiittämättömäksi ja itsekeskeiseksi kun en ottanut/ ota "apua" vastaan. Jos yritän selittää asiasta ja turhaudun ja menen itkemään ja keskustelumme menee huutamiseks, minut haukutaan mielisairaaksi hulluksi ja uhataan monella kuukaudella osastoa ilman lomia. Ennen tätä vanhempani olivat erittäin hyviä minulle. olisipa elämäni ongelmat vielä normaalia 16vuotiaan poikahuolia
Joten onko minulla toivoa että palaisin ennalleni?:( Auttakaa jos mitään tiedätte.. kaikki on avuksi
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuollut aivosolu on kuollut aivosolu. Kuolleiden aivosolujen välillä ei synny yhteyttä. Nueuronien välitysjärjestelmä ei toimi enää. Ehkä uusia korvautuvia reittejä voi ajan kanssa kehittyö. Mikään ei kuitenkaan koskaan voi olla niin kuin ennen. Kuollut on kuollut.