Minun parisuhteeen ongelma on jatkuva riitely ja hakkuminen. Mies haukkuu pahasti esim.jos sanon miksi sinä olet liikaa netissä ja meidän täytyy vähentää netin käyttöä tai jotain vastaavaa. Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta, jotka välillä joutuvat kuulemaan kun äitiä haukutaan. Mies ei ymmärrä kun sanon, ettei lasten läsnäollessaan saisi sanoa pahoja sanoja, se vahingoittaa heitä monella tavalla. Olen perillä näistä asioista, koska olen alan ammattilainen. Tämä on kestänyt pitkään. Miksi en eronnut?
Minä luulin, että asiat muuttuvat ajan kuluessa ja lapsilla on kiva olla vanhempiensa kanssa, mutta asiat ovat menneet päinvastoin. Minulla alkoi hengenahdistusta ja pankkihäiriötä viime vuonna ja se on pahimmillaan nyt. Tuntuu, että kuolen kun en saa happea. Kävin lääkärissä ja kaikki on hyvin (ei sairauksia)
Meidän ongelma on se, ettei osata riidellä asiallisesti. Meillä on huono kommunikointi. Nyt avioerohakemus on allekirjoitettuna. Mieskin teki sen mielellään, mutta tuntuu todella pahalta. Minä melkein vannoin, etten eroa vaikka tapahtuisi mitään jos on lapsia perheessä. Olen itse avioerolapsi ja vanhempieni ero on vaikuttanut minuun valtavasti. Minulla on huono itsetunto ja mies tietää siitä.el Lasten hyvinvointi on äärimmäisen tärkeä minulle ja se ei toteudu hyvin meillä.
Me olemme molemmat kovatahtoisia.
Auttakaa jotenkin? Ajatuksia? Kokemuksia?
Minä luulin, että asiat muuttuvat ajan kuluessa ja lapsilla on kiva olla vanhempiensa kanssa, mutta asiat ovat menneet päinvastoin. Minulla alkoi hengenahdistusta ja pankkihäiriötä viime vuonna ja se on pahimmillaan nyt. Tuntuu, että kuolen kun en saa happea. Kävin lääkärissä ja kaikki on hyvin (ei sairauksia)
Meidän ongelma on se, ettei osata riidellä asiallisesti. Meillä on huono kommunikointi. Nyt avioerohakemus on allekirjoitettuna. Mieskin teki sen mielellään, mutta tuntuu todella pahalta. Minä melkein vannoin, etten eroa vaikka tapahtuisi mitään jos on lapsia perheessä. Olen itse avioerolapsi ja vanhempieni ero on vaikuttanut minuun valtavasti. Minulla on huono itsetunto ja mies tietää siitä.el Lasten hyvinvointi on äärimmäisen tärkeä minulle ja se ei toteudu hyvin meillä.
Me olemme molemmat kovatahtoisia.
Auttakaa jotenkin? Ajatuksia? Kokemuksia?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hei,
Itse asun kovatahtoisen puolison kanssa jolla on vaikea puhua tunteistaan kanssani. Itse haluaisin vaikeistakin asioista keskustella rauhassa mutta ainahan se ääni korottuu ja asia ei etene. Oletko kirjoittanut kirjettä tai sähköpostia puolisollesi näistä asioista, jos puhuminen on hankalaa? Jos et niin käytä se oljenkorsi, meillä on se pelastanut meidän liittomme suurimmissa riidoissa.
Vaikutat jo päätöksen tehneet avioliittonne jatkumisesta. Toivon teille voimia
Minun puolisokin on sellainen. Hän ei puhu tunteista olenkaan. Se on heikkojen toiminta. Hän pitää sen lapsellisena. Hän naureskelee esim. jos minä itken ja hymyilee.
Minä kirjoitan hänelle pitkiä viestejä puhelimeen, mutta hän on niin tarkkaa sen sisällöstä. Viestissä ei saa olla yhtään negatiivista asiaa muuten koko juttu menee päin metsään. Hän suuttuu ja sanoo pahoja sanoja. Luulen, että vanhempien kasvatus on vaikuttanut hänen. Hän on aina ollut koko perheen "tähti" ja kuullut vain hyviä asioita itsestään. On kehuttu liikaa koulumenestyksen takia.
Mä tavallaan ihailen teitä, jotka ootte saaneet suhteen toimimaan "kovatahtoisen " ihmisen kanssa. Mulla homma toimi nykyisen mieheni kanssa muutaman vuoden ajan. Olen itsekin melko voimakastahtoinen ihminen, tosin mielestäni myös kiltti ja ajattelevainen ja voimakkaasti tunteva.
Ensimmäiset vuodet menikin niin että pyytelin anteeksi huudot, mitkä liittyivät epävarmuuteen, otin huumorilla tökeröt sanomiset ajatellen että toisella vaan on todella omituinen huumori.
Sitten tuli asuntolaina ja ensimmäinen lapsi. Vähitellen ongelmat kasaantuivat, ja nyt melkoiset pilvet varjostavat meidän "taivasta" mulla on ollut raskas ja kivinen tie, kun oon yrittänyt selvittää omia tunteitani, mitkä oon hukannut jo aikapäivät sitten, mitä on tapahtunut, mikä on johtanut mihinkäkin.
Toivoisin, että kaikki riitelevät parit löytäisivät ratkaisun, ja tavan selvittää asiat. Siihen vaaditaan mun mielestäni kuitenkin myös sitä, että molemmat ovat aidosti pahoillaan riidan jälkeen, ja tahtovat omalta osaltaa liimata palat yhteen ja korjata tilanteen. Sitä taitoa pystyy myös opettelemaan. Mutta toivoisin ettei kukaan tee samaa mitä minä- tukahduttaa omat tunteensa ja ajatuksensa ja koittaa liimailla palasia yksin jokaisen purkauksen jälkeen.
Voimakastahtoisuus on eri asia kuin epäempaattisuus, agressiivisuus ja äkkipikaisuus. Ne ei kuule ole niin helposti korjattavia asioita, jos ylipäätään korjattavia. Nämä kaikki puhumista korostavat ja jeesustelevat kirjoitukset on välillä vähän no niin naiiveja, mutta onhan sitä hyvä aina yrittää.
Sä sen sanoit, ihan asian ytimeen. Mä kirjoitin vähän huonosti, mutta pointti oli, että molempien täytyisi olla kykeneviä ja halukkaita korjaamaan asioita. Totta se on että mikään puhuminen ei auta jos toinen on kyvytön tai haluton empatiaan ja anteeksi antamiseen/pyytämiseen.
Elämä 12, teidän pahaolo on mennyt liian pitkälle. Tuossa ei lainkaan ole kysymys tahdon voimakkuudesta, jos mitään, se on aivan päinvastoin. Mieheltäsi puuttuu tahdon voimakkuus käyttäytyä tavalla joka on rakentavaa ja perhettä yhdistävää.
Huomaat ja olet todennut jo liian kauan ettei hän edes halua muuttua. Hänen käytoksensä on edesauttanut sinun fyysiseen sairauteen.
On todellakin sinulle ja lapsillenne parasta että saatte rauhaisan, rakastavan ja iloisen ilmapiirin kotiinne. Se ei onnistu tuon miehen läsnäollessa.
Voit hyvällä omallatunnolla jatkaa avioeroprosessia. Lopullinen ero tulee oleva suuri helpotus, varsinkin kun pidät mielessäsi että se auttaa sinua luomaan täysin erilaisen kodin ilmapiirin. Se auttaa sinua eheytymään takaisian yksiloksi joka kykenee täysillä iloitsemaan ja huolentimaan lapsistaan. (olettaen että sinä saat yksinhuoltajuuden - kuulostat paremmalta vanhemmalta)
En aloituksen perusteella ymmärtänyt täysin millaisista asioista te "keskustelette" tai "riitelette".
Miksi aloitat miehesi kanssa aina riitaan johtavan keskustelun lastenne kuullen?
Miksi sinä toistat kerta toisensa jälkeen samaa kaavaa, vaikka tiedät joka kerran, että miehesi ei kykene vastaanottamaan kritiikkiä tekemisistään?
Etkö voisi "keskustella" asioista vasta sitten kun lapset eivät ole paikalla?
Toisekseen, jos mies istuu päivät tai illat pitkät tietokoneella eikä huomioi sinua eikä lapsiaan, niin ei se nalkuttamallakaan persettään nosta ylös koneen äärestä. Luulisi sinun tajunneen jo aika päivää sitten, että se mitä tietokoneessa tai telkkarissa näkyy on miehesi mielestä parempaa seuraa tai tärkeämpiä kuin te.
Joten eikö ole täysin turha samasta asiasta viittäkymmentä kertaa "keskustella"?
Mennään siinä minun mielestäni väärille vesille, jos toisen pitää ruveta tarkasti miettimään mitä sanoo. Sillä niin siinä helposti käy. Varot sanovasi jotakin ikävää ja vältät tällaisia tilanteita. Sekö on oikein pelätä ja miettiä tarkkaan omia tekemisiä. Raskasta ainakin. Ei tahallaan pidä riitaisia tilanteita hakea, mutta joku raja tässäkin hei.
Lapset menee muuten nykyään lähes aina yhteishuoltajuuteen, jos isällä on vähänkin haluja lastensa kanssa olla.
Hyvä, että erohakemus on allekirjoitettu! Kai se on jätetty käräjäoikeuteen myös? Ehdottomasti hyvä päätös. Kirjoitat kovin joka lauseessaa "meillä on". Tuollainen haukkuminen kyllä johtuu miehestäsi, aivan täysin. Parisuhteessa ei saa haukkua toista, on oltava ystävällinen ja riideltävä rakentavasti. Muuten suhde menee mönkään.
Juu. Ei se siit mihinkään muutu. Pahemmaks käy vuosivuodelta. Parempi kun eroatte nyt ja saat hoitaa itsesi kuntoon. Sama menossa. Ahdistus loppu ku sanoin että nyt riittää.
Olen+luultavasti+se+ärsyttävä+haukkuja/kontrolloija.+Vaimo+on+ollut+kotona+viimeiset+6+vuotta+ja+olen+patistellut+suorittamaan+kesken+jääneet+opinnot+loppuun.+Homma+on+edennyt+nyt+pikku+hiljaa+lukemattomien+keskenjättämisten+jälkeen.+Meillä+on+kouluikäinen+lapsi+ja+en+mielestäni+ole+kohtuuton+koulun+hoitamisen+suhteen.+Minulla+on+paha+tapa+menettää+malttini+kun+huomaan+että+hänen+tekee+taas+mieli+jättää+homma+kesken.
Hei elämä12.
Kirjoitit jo marraskuun puolella. Kerroit, että olette laittaneet avioerohakemuksen. Mitenköhän elämänne on sen jälkeen sujunut.
Jos teillä ongelmana on ollut riitaisa vuorovaikutus, on oletettavaa, että erokaan automaattisesti ei suju sileästi ja siististi. Voisitteko ajatella, että voisitte vaikuttaa eroamisen tapaan hakeutumalla vielä ammattilaisen pariterapeutin luokse miettimään, mikä itse asiassa meni vikaan ja miten voisi nyt tilanteen hoitaa niin, että ero vahingoittaisi mahdollisimman vähän mitään osapuolia, etenkään lapsia. Ero yleensä kärjistää ongelmia ja haukkumista, koska ihmisen luontaisesti on tehtävä irtiottoa, ja usein se valitettavasti ilmenee toisen solvaamisena yms. Kuitenkaan tämä ei ole ainoa vaihtoehto, vaan erokin voidaan hoitaa terveesti ja sopia asiat hyväntahtoisesti. Usein se vaatii suurta itseymmärrystä, kykyä asettua toisen asemaan, kykyä luopua ja rakentaa uutta. Monille terapia on korvaamaton apu.
Teille viisautta ja voimia tulevaan elämäntilanteeseen
Merja, diakoni