Meillä karjalaiset sukulaiset

Me olemme sekasotkusuku, alkujuuret, eli esi-isä on lähtöisin Saksasta 1600-luvulla ja kanta-äiti oli Uudeltamaalta. Siitä siirtyneet pääkaupunkiseudulle. Avioliittojen kautta on tullut väkeä sukuun Pohjanmaalta, Hämeestä, Lapista, aika monta puolisoa oli Uudeltamaalta niin maaseudulta kuin kaupungistakin. Äitimme oli 3:nnen polven helsinkiläinen, isäni Kainuusta. Vanhin sisko muutti Ruotsiin jo 1980-luvulla, hänen lapsensa ovat täysin ruotsalaistuneet. Veljeni on asunut Espanjan aurinkorannikolla jo vuosia.
Äitini isoenoja oli muuttanut Kanadaan ja heidän jälkeläisiään tapaillaan lähes joka vuosi.
Kesällä mökillämme grillijuhlissa meillä oli 6 eri kansalaisuutta ja 5 eri sukupolvea.

Uusin sukulainen löytyy Kaliforniasta, veljeni tytölle syntyi vauva muutama kuukausi sitten. Ensi kesänä on tarkoitus mennä käymään sielläkin :). Sitä odotellessa. Eipä ole kateutta näkynyt, eipä ole tullut mieleenkään kadehtiminen, skypetellään usein, ja pidetään hauskaa aina kun nähdään.

Minäkin olen Karjalainen -K

Ei se aina ole niin, että enemmän yhteydenpitoa olisi parempi. On sukuja jossa vanhemmat tunkevat kutsumatta kylään melkein joka päivä ja sukulaiset tulevat kutsumatta viikoksi tai pariksi mökille oleilemaan. Kaikki tekemiset juorutaan eteenpäin, vaikka olisi luottamuksella kerrottu.

Jos toinen on sellainen joka on "itsenäisempi", tai muuten vähemmän tekemisissä sukulaisten kanssa, niin tuollainen on pelkkää painajaista, kun ei ole mitään omaa rauhaa ja yksityisyyttä. Sille suvun kanssa hyvin läheiselle taas on kauheaa, jos ei joka viikko kuule mitä jollekin kummin kaimalle on tapahtunut.

Minä en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi esim jotkut vanhemmat soittelevat päivittäin aikuisille lapsilleen, vaikka ei ole edes mitään varsinaista asiaa. Yritä siinä sitten elää omaa elämää, kun äiti vahtii vieläkin jokaista tekemistä, vaikka poika olisi jo yli 30v.

En tiedä onko Suomessa enää juuri karjalaisia, kun Viipurinlääni menettiin Neuvostoliitolle. Sen jälkeen ne karjalaiset menivät evakoina eri puolille Suomea. Sortavalan asukkaat esimerkiksi siirettiin Joensuuhun ja Viipurin evakot Helsinkiin. He alkavat olla aika vanhoja nämä evakot ja voiko enää heidän jälkeläisiään sanoa karjalaisiksi. Karjalaisiksi lähinnä voi sanoa Lappeenrannan seutua ja Suomelle rauhansopimuksessa jäänyt läntistä Viipurinläänin asukkeja. Lappeenrannan tienoon karjalaiset asukkaatko ne ottavat Teihin yhteyttä? Itse en pidä Pohjois-Karjalan maakunnan ihmisiä oikein karjalaisina vaan minusta he ovat niin kuin puhumansa murteensa "Savon itäaluetta!". Joensuussa, asuinkaupungissani, kaikki eivät varmasti ole samaa mieltä, että sinne jostain muualta tullut pitää heitä viärä-leeuka-savolaisten itäjoukkiona.

Itse olen alunperin isäpuolelta saksalaista sukujuurta ja äitin puolelta vähän savolaista. Meillä ne savolaiset sukulaiset ovat pitäneet yhteyttä eli savolainen suku ei ole ainakaan meillä pahasta. Suku ei olekaan pahin ja karjalaisia eivät ole enää kuin evakot sekä jotkut Lappeenrannan seudun ihmiset?

Karjalaiset tuttavani ovat ylpeitä juuristaan, eivätkä laske itseään suomalaisiin.
Suomalaiset kohtelivat heitä niin huonosti jakaessaan niukoista varoistaan.
Karjalaiset ovat seurallista ja vieraanvaraista kansaa.
Pitävät sitä suurinpana hyveenä.
Minusta he ovat pinnallisia, suulaita, itserakkaita, röyhkeitä hölöttäjiä,
En ole koskaan viihtynyt karjalaisten seurassa.

äitini on karjalainen. koko hänen puoleinen suku on aivan kaistapäistä. tuntuu kuin jokaisella olisi narsistinen häiriö, psykopatia bipo. varastelevat. rynnivät kesämökille. valehtelevat. aukovat päätään. nyt joku niistä mie-ihmisistä on innostunut sukututkimuksesta mikä tarkoittaa perättömien tietojen levittämistä nettisukupuiden kautta. olivat saatana jääneet ryssien haltuun.

Jaa jaa. Minulla on äidinpuoleinen suku karjalaisia, ja kaikki täysipäisiä ja kunnon kansalaisia, ja oikein mukavia ihmisiä jokainen. Aikanaan käytiin paljon sukuseuroissa ja pitäjänjuhlissa, niissä oli aina kivaa ja kotoista. Nyt on juhlat jääneet vähiin, kun alkaa vanhimmasta päästä olla kovin huonokuntoista väkeä ja moni kuollutkin. Mutta yhteyttä pidetään niin pitkään kuin voidaan. Muutamien serkkujen kanssa yhteyttä pidetään enemmänkin ja kyläillään, vaikka kaikki asuu eri puolilla Suomea. Oli sitten kiva reissu, kun käytiin bussilla koko "kärkijoukko" siellä Karjalassa katsomassa heidän entistä kotitaloa. Se oli pystyssä ja hyvässä kunnossa, vallan mukavia venäläisiä siinä asui ja ollaan jotkut käyty siellä sittemmin erikseenkin heillä vieraina. Asiat kun on otettava asioina. Ei ollut yhteistä kieltä, mutta toimeen tultiin ja kaikki ymmärrettiin.

Isän suku on hämäläisiä ja yhtä mukavia. Olen yhden serkun kanssa aivan samannäköinen, se on jotenkin hauskaa. Sielläkin alkaa olla vanhimmat menneet manan majoille, mutta me toinen polvi ollaan hyvinkin läheisiä. Onkohan minua kohtalo jotenkin siunannut, kun näin hyvin on sukulaisten kanssa mennyt ja hyvät ihmiset molemmin puolin, ei mitään valitettavaa.

Ei minusta karjalaisuutta voi ainakaan vielä tässä vaiheessa haudata, koska jos ihmisellä on molemmat vanhemmat karjalaisia, niin kyllä hän on silloin karjalainen itsekin. Ei sillä ole mitään merkitystä, missä asuu. Hän on heimoltaan karjalainen joka tapauksessa. On se ruotsalainenkin kansallisuudeltaan ruotsalainen, vaikka asuisi Suomessa, jos hänen vanhempansa ovat molemmat ruotsalaisia. Kansalaisuus on eri asia kuin kansallisuus. Minäkin voin muuttaa Amerikkaan ja saada Amerikan kansallisuuden, mutta kansalaisuudeltani olen aina suomalainen. Ja suomalaisena olen siis karjalais-hämäläinen. Äitini, joka edelleen elää, on karjalainen.

Onhan se jonkinlainen Karjala edelleen tuo Itä-Suomi osaltaan, mutta varsinainen kannaksen tai itäkarjalan karjalaisuus katoaa muutaman sukupolven jälkeen. Se on maailman laki.

Meillä on aivan toisinpäin: sukuun tuli vieras katkera etelä-karjalainen joka ei anna sukulaiseni pitää yhteyttä omiin sukulaisiinsa, eikä edes nähdä, ei edes kerran vuodessa käy tai tässä tapauksessa kerran viidessä vuodessa. Sukulainen olisi kyllä aluksi halunnut esitellä eteläkarjalaisen "löytönsä" mutta myöhemmin tyyppi onnistui etäännyttämään hänet Täysin omasta suvustaan! eli nyt vain matkailevat etelä-Karjalassa josta on tullut (ennen maaseutua inhoavan) sukulaiseni mielestä "upea kohde". Muutenkin suunnittelevat aivan kaikki lomat, juhlat ja muut eteläkarjalaisen mielen mukaan että minne hän ikinä haluaa. Eteläkarjalainen teeskentelee netissä asuvansa yhä Etelä-Karjalassa, vaikka hän muutti työpaikan perässä muualle. Miksi ei asu siellä rakkaassa kotipaikassaan, en ymmärrä. Eteläkarjalainen on erittäin sisäänpäinkääntynyt kuppikuntalainen, jota ei lainkaan kiinnosta tutustua muualta tuleviin ihmisiin ja hän on tuominnut muualta tulevat tuosta noin vaan ilman näkemistä ja tutustumista. Ihmetyttää etenkin kun hän ei ole edes tavannut saati kuvaakaan nähnyt, mutta pitääköön tuon sukulaisen saa nähdä kauanko hän suostuu alistettuna ja määrättynä olemiseen täysin erillään omista sukulaisistaan näkemättä ikinä. En aio enkä jaksa välittää, eläköön miten tykkäävät mutta myös lahjoja on turha odottaa enää. Mielestäni tasavertaiset, reilut suhteet ovat aina parhaita mutta nykyään harvinaisia. Määräävä käytös ei ole hienoa eikä kivaa. En myöskään ymmärrä mustasukkaista käytöstä sukulaisista, miten se voi olla kauheaa jos kerran vuodessa näkee. Katkera venäjähenkinen käytös näyttää yhä periytyvän osalle eteläkarjalaisista, harmi.

Aloittajan esittämät käyttäytymistavat ja -tyylit eivät ole kiinni syntymä- ja asuinalueista eivätkä murrealueista sen enempää. Joka heimoon kuuluu kaikenlaisia ja -tapaisia tyyppejä. Yleistäminen on typerää ja kertoo vain sinusta, sukulaisistasi ei mitään.