sukunimijoo

Asiahan ei kuulu kelleen mutta on useita syitä miksi pitää miehen/jättäjän nimen.
Esimerkiksi siksi että pitkän liiton ansiosta/vuoksi on tietty identiteetti luotu sukunimeen liittyen. Lyhyiden avioliittojen jälkeen on helpompaa luoda uusi identiteetti. Toista se on niillä jotka ovat viettäneet elämästä pitempään miehen nimellä kuin omalla tyttönimellään. Pitkän avioliiton jälkeen tunnetaan ihminen aina entisestä sukunimestään, tyttönimellä tai jollain muulla nimellä, esiintyvä ihminen on v kuin vieras. Tai aikuisetkaan lapset eivät halua että äiti(useimmiten) olisi eri nimellä kuin he..

minäpä kerron.
Asuin mieheni kanssa avoliitossa 9 vuotta. Lapsemme kastettiin isänsä nimelle avoliiton aikana ja kukaan ei ihmeltellyt sitä vaikka minulla oli oma sukunimi. Pitkät avoliitot ovat yleisiä minun ikäisteni piirissä. Kun menimme lopulta avioon, siihen aikaan nainen ei saanut pitää omaa sukunimeä, minun oli pakko ottaa miehen sukunimi.

Kaikki henkilöpaperit piti vaihtaa uudelle nimelle, kaikille joutui selittämään niin töissä kuin muuallakin, että sukunimi on muuttunut. Meni melkein kolme vuotta ennen kuin itse totuin mieheni sukunimeen. Joskus vielä senkin jälkeen vastasin töissä puhelimeen selkäytimestä tyttönimelläni.

Olimme aviossa 20 vuotta, erosimme miehen alkoholismin takia.
Ei tulisi pieneen mieleenkään aloittaa tuota nimenvaihtoruljanssia uudelleen.

Nimeni on omani. Ensin sain nimeni isäni mukaan, sitten puolisoni mukaan (tuolloin ei edes ollut mahdollista pitää vain omaa nimeään). He saivat sen omilta isiltään jne. En voi ajatella, että erotessa pitäisi pakottaa nimenmuutoksen sen enempää kuin naimisiin mennessäkään nykyään.

minäkin pitäisin tään

Tästä on niin monta mieltä. Itse vaihdoin heti takaisin oman nimeni, isältäni saadun. Miksi minun olisi pitänyt pitää miehen nimi? Ei mitään syytä, aikuiset lapsetkin. Voisin kuvitella pitäväni miehen nimen vain silloin jos minulla olisi yhteisiä alaikäisiä lapsia miehen kanssa.
Joka tapauksessa jokaisella naisella ja miks ei myös miehellä tulisi olla niin paljon itsekunnioitusta että ei raahaisi perässään toisen nimeä.

kortelainen

Itsekunnioitus ei liity kyllä mitenkään ex miehen nimen piton eron jälkeen. Näkyy katkerat ja pettyneet ihmiset noita tyttönimiään takaisin ottavan. Kyllä nimen vaihto liittyy siihen, että tuntuu jo avioliitto virheeltä, ex vihamieheltä ja kauhea tarve tuulettaa, että paskasta päästy eroon. Kyllä nimen pitänyt voi olla sinut ex liiton ja eron kanssa. Nimi on vaan nimi. Mitä tuohon elämän kulussa saatuun nimeen tunnelastia purkamaan.

Minusta nimen voi vaihtaa, jos siltä tuntuu. Yhtähyvin nimen voi myös pitää, jos niin haluaa.

Minä olen Wahlroos. En siedä että ex-eukko pitää minun sukunimeäni. Ennen avioliittoa hän oli Mölkänen.

Minä taas ihmettelen että mitä se kelleen kuuluu.

Aloitus on sen exän, hänen, joka kuvittelee exänsä uuden kumppanin elävän imperfektissä. Kuvittelee ja toivoo saavansa aina jollakin aloituksella tai kommentilla mustamaalata naista joka elää hänen exänsä kanssa.

Olisiko Lapsien takia/Uuden liiton solmittaessa ei useinkaan oteta ex-sien lapsia
huomioon,nämä tulevat naimakaupoissa,naimakaupoissa usein lapsen parasta
unohtuu.

Onhan tuossa erinäisiä ehdotuksia. Keskustelun aloittajana vain tiedän ettei ex nainen kovin tykännyt omasta sukunimestään. Rahan en usko olleen este nimen palauttamiselle. Palstan nimikin jo kertoo jotain. Onhan se mahdollista että hiilestä puhaltaa uuden liekin mutta epätodennäköistä.

Sinänsä inhottavaa kun näin maistissa muistelee vanhoja. Jos ei muuta niin saa yksi edes fiiliksen että aikoinaan sai aikaan voimakkaan tunteen. Jotain kaikuja kun näin humalassa pitää muistella. Joskus mietin mitä jos?

Monet eronneet naiset pitää sen mieheltä tulleen nimen varmaan sen takia, että on yhteiset lapset ja lapsella isän nimi. Eikä haluta olla lasten kanssa erinimisiä. Itsellä ainakin se oli syynä aikoinani. Muutin nimeni vasta sen jälkeen, kun lapsi oli jo täysi-ikäinen eikä asunut enää kanssani. Jotenkin tuntui, että kun meitä oli vain me kaksi, lapseni ja minä, niin oli mukavampaa olla samalla nimellä. Olisin kyllä voinut muuttaa lapsenkin nimen, ei sen puoleen, koska mies kuoli pian eromme jälkeen, mutta toisaalta halusin hänelle sitten jonkinlaisen siteen tähän isäänsä, edes nimen.