Miksi joku pitää toisen nimen eron jälkeen? Ihmettelen vain.
sukunimijoo
kkkkkkkkkkkkkkkkkkkkk
251744
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Asiahan ei kuulu kelleen mutta on useita syitä miksi pitää miehen/jättäjän nimen.
Esimerkiksi siksi että pitkän liiton ansiosta/vuoksi on tietty identiteetti luotu sukunimeen liittyen. Lyhyiden avioliittojen jälkeen on helpompaa luoda uusi identiteetti. Toista se on niillä jotka ovat viettäneet elämästä pitempään miehen nimellä kuin omalla tyttönimellään. Pitkän avioliiton jälkeen tunnetaan ihminen aina entisestä sukunimestään, tyttönimellä tai jollain muulla nimellä, esiintyvä ihminen on v kuin vieras. Tai aikuisetkaan lapset eivät halua että äiti(useimmiten) olisi eri nimellä kuin he..
On ikävää joutua aina selvittämään että joo olen xxxxx, kun ihmiset katsoo kysyvästi ja saattavat kommentoida että olet uusi täällä vaikka vaikutat tutulta, johon vastaat että olen tuttu olin aikasemmin naimisissa nimellä mmmm.
Ap taitaa olla uusikko jota ärsyttää että jätetyllä on sama sukunimi kuin hänellä. Uusikoiden on aika hyväksyä että miehellä on menneisyys, että tämä on rakastanut jotain toista niinpaljon että perusti tämän kanssa perheen ennen uusikkoa. Jos uusikko ollut osallisena tuon avioliiton särkymiseen niin tottakai näkee punaista joka kerta kun kuulee tai näkee exän jolla sama sukunimi kuin hällä. Uusikon aika hyväksyä että tämä on vain elämää, eikä entinen elämä tai exän kanssa sama sukunimi ole häneltä pois. UUsikot lopettakaa exien mollaaminen, te ette voi vaatia nimen muutosta tai mitään muutakaan.
minäpä kerron.
Asuin mieheni kanssa avoliitossa 9 vuotta. Lapsemme kastettiin isänsä nimelle avoliiton aikana ja kukaan ei ihmeltellyt sitä vaikka minulla oli oma sukunimi. Pitkät avoliitot ovat yleisiä minun ikäisteni piirissä. Kun menimme lopulta avioon, siihen aikaan nainen ei saanut pitää omaa sukunimeä, minun oli pakko ottaa miehen sukunimi.
Kaikki henkilöpaperit piti vaihtaa uudelle nimelle, kaikille joutui selittämään niin töissä kuin muuallakin, että sukunimi on muuttunut. Meni melkein kolme vuotta ennen kuin itse totuin mieheni sukunimeen. Joskus vielä senkin jälkeen vastasin töissä puhelimeen selkäytimestä tyttönimelläni.
Olimme aviossa 20 vuotta, erosimme miehen alkoholismin takia.
Ei tulisi pieneen mieleenkään aloittaa tuota nimenvaihtoruljanssia uudelleen.
samaa mieltä kanssasi helvetellinenpaperisota. Pitäs uusia passit, ajokortit ym. Ei kiitos, minäkään en ole edes ajatellut alkaa uudestaan tuota rumbaa.
Eikä se rumba ole ilmainen. Ei ole varaa. Ukon velkojen maksu teki minusta köyhän.
Nimeni on omani. Ensin sain nimeni isäni mukaan, sitten puolisoni mukaan (tuolloin ei edes ollut mahdollista pitää vain omaa nimeään). He saivat sen omilta isiltään jne. En voi ajatella, että erotessa pitäisi pakottaa nimenmuutoksen sen enempää kuin naimisiin mennessäkään nykyään.
minäkin pitäisin tään
Tästä on niin monta mieltä. Itse vaihdoin heti takaisin oman nimeni, isältäni saadun. Miksi minun olisi pitänyt pitää miehen nimi? Ei mitään syytä, aikuiset lapsetkin. Voisin kuvitella pitäväni miehen nimen vain silloin jos minulla olisi yhteisiä alaikäisiä lapsia miehen kanssa.
Joka tapauksessa jokaisella naisella ja miks ei myös miehellä tulisi olla niin paljon itsekunnioitusta että ei raahaisi perässään toisen nimeä.
kortelainen
Itsekunnioitus ei liity kyllä mitenkään ex miehen nimen piton eron jälkeen. Näkyy katkerat ja pettyneet ihmiset noita tyttönimiään takaisin ottavan. Kyllä nimen vaihto liittyy siihen, että tuntuu jo avioliitto virheeltä, ex vihamieheltä ja kauhea tarve tuulettaa, että paskasta päästy eroon. Kyllä nimen pitänyt voi olla sinut ex liiton ja eron kanssa. Nimi on vaan nimi. Mitä tuohon elämän kulussa saatuun nimeen tunnelastia purkamaan.
Minusta nimen voi vaihtaa, jos siltä tuntuu. Yhtähyvin nimen voi myös pitää, jos niin haluaa.
todella hyvä kommentti, kiitos siitä. Olen täysin samaa mieltä Ykk.kakkonen vani ei pidä päätöksestäni pitää nimi vaan on varmaan tämänkin aloituksen takana.
Olla sinut eron ja eksän kans. Mutta jos eksäsi haluaa että vaihdat nimen?
Avioparin ero ja kaikki mitä sen jälkeen on ollut sai miehen pyytämään nimen muutosta...
Jos senkään jälkeen nimi ei vaihdu aikoi mies vaihtaa omansa, hän ei halunnut olla mitenkään yhdistettynä tuohon h,mmmmmm
No ex ei ole pyytänyt tai vaatinut missään vaiheessa minua vaihtaan sukunimeäni. Kuten tuolla aikasemmin jo tullut esille niin sukunimen vaihto maksaa. Minulla ei ollut eron jälkeen varaa vaihtaa nimeäni koska olin niin veloissa jotka ex jätti jälkeensä. Nyt vuosien kuluttua ei minua mitenkään haittaa olla samalla nimellä kuin hän. Jos hän vaatii ja maksaa kaikki kulut niin mikä että ei, voisin vaihtaakin.
Taidat olla ketjun aloittaja
Aloitus vanhassa suolassa on selvästi nyxän joka pelkää petturin haikailevan pettämäänsä /jättämäänsä ihmistä.
Haloo nyxä, ei kukaan sukunimen perusteella ketään kaipaa. Turhaan olet huolissasi.
Sitä vaan, että ex ei voi vaatia vaihtamaan. Että näin, vaikka kuinka uhoaa vaihtaa omansa, senkun vaihtaa.
Minä olen Wahlroos. En siedä että ex-eukko pitää minun sukunimeäni. Ennen avioliittoa hän oli Mölkänen.
Minä taas ihmettelen että mitä se kelleen kuuluu.
Aloitus on sen exän, hänen, joka kuvittelee exänsä uuden kumppanin elävän imperfektissä. Kuvittelee ja toivoo saavansa aina jollakin aloituksella tai kommentilla mustamaalata naista joka elää hänen exänsä kanssa.
PelastakaaHänet, hae ihmeessä apua. Elämä on edessä eikä takana. Ei jätetyt aloittele tällaisia ketjuja vaan ne joita rassaa että se jätetty on samalla nimellä kuin hän.
Olisiko Lapsien takia/Uuden liiton solmittaessa ei useinkaan oteta ex-sien lapsia
huomioon,nämä tulevat naimakaupoissa,naimakaupoissa usein lapsen parasta
unohtuu.
Jokainen päättää itse mitä sukunimeä käyttää eikä siihen ole kellään nokan koputtamista.
Onhan tuossa erinäisiä ehdotuksia. Keskustelun aloittajana vain tiedän ettei ex nainen kovin tykännyt omasta sukunimestään. Rahan en usko olleen este nimen palauttamiselle. Palstan nimikin jo kertoo jotain. Onhan se mahdollista että hiilestä puhaltaa uuden liekin mutta epätodennäköistä.
Sinänsä inhottavaa kun näin maistissa muistelee vanhoja. Jos ei muuta niin saa yksi edes fiiliksen että aikoinaan sai aikaan voimakkaan tunteen. Jotain kaikuja kun näin humalassa pitää muistella. Joskus mietin mitä jos?
Monet eronneet naiset pitää sen mieheltä tulleen nimen varmaan sen takia, että on yhteiset lapset ja lapsella isän nimi. Eikä haluta olla lasten kanssa erinimisiä. Itsellä ainakin se oli syynä aikoinani. Muutin nimeni vasta sen jälkeen, kun lapsi oli jo täysi-ikäinen eikä asunut enää kanssani. Jotenkin tuntui, että kun meitä oli vain me kaksi, lapseni ja minä, niin oli mukavampaa olla samalla nimellä. Olisin kyllä voinut muuttaa lapsenkin nimen, ei sen puoleen, koska mies kuoli pian eromme jälkeen, mutta toisaalta halusin hänelle sitten jonkinlaisen siteen tähän isäänsä, edes nimen.