Mitä järkeä on säästää neitsyys/poikuus avioliittoon? Saattahan käydä niin, että puolisoiden seksihalut ovat täysin eri luokkaa, mikä aiheuttaakin sitten jännitettä koko ajan. Lisäksi seksikin on alue, joka paranee harjoittelemalla, joten miksi aloittaa vasta papin aamenen jälkeen? Voiko seksitöntö seurustelua edes nimittää seurusteluksi?
Miksi säästää neitsyys avioliittoon?
Milady
322265
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Olet siis itse menettänyt impeytesi jollekin ihanalle miehelle, jota et ole sen koommin nähnyt. Tietenkin haluat nyt uskon vahvistusta, että neitsyys on yliarvostettua. Kiitos.
Mielenkiintoinen teoria...joka meni aika pahasti metsään. Sinä ilmeisesti arvostat neitsyyttä suuresti, kun tuolla lailla lähdit analysoimaan? Kerropa siis miksi?
..yliarvostettua. Siis neitsyys. Ja seksi myös. Koko paska. Mitä sitä pihtaan jos mieli tekee, toisalta parempi jättää väliin jos mieli ei tee. Fiilisten mukaan, ei siksi ettei saa, eikä siksi että pitäis.
Mutta, mikäli ikinä huomaisin menneeni naimisiin neitsyen kanssa, niin olis kyllä paljon vikaa naisessa. Ja ihan yhtä paljon minussa jos en olis vuosien aikana saanut yhtä naikkosta sänkyyn kaadettua.
että elämässä on muutakin kuin seksi.
Jos ihmisessä ei ole muuta hyvää kuin seksi niin sitä kestää aikansa ja vaihtoon. Tietenkin toisten päinkin.
Onhan se niin, etti nykymaailmassa arvosteta mitään vaan kaiken pitää kokeilla kaikkea ja mikään, ei edes oma itse, ole arvokasta. Neitsyys on arvokas asia. Sen menettää vain kerran ja monesti harkitsemattomasti. Kun päättää, että jättää hommat vain avioliittoon niin silloin tietää, että toinen rakastaa aidosti, jos hän malttaa "mielensä" odotella vaikka pari vuotta. Himo kestää vain pari vuotta, rakkaus enemmän. Monet menevät naimisiin himovaiheen aikana, jolloin n....n jatkuvasti ja sitten kun arki tulee vastaan niin erotaan, kun asiat ei olletkaan jatkuvasti niin kuin luultiin. Parempi tutustua ensin syvällisesti henkisellä tasolla ja sitten alkaa nauttimaan lihanhimoista ;-) Tärkeintähän on tietää millaisen IHMISEN kanssa on naimisissa, eikä se millaisen panopuun tai kanin kanssa.
siis vaikka neitsyyden menettääkin vain kerran niin mitä sitten!?
Ei kukaan sen menettämisen jälkeen ole mitenkään eri ihminen.
Ja jos meinaa säästää itseään avioliittoon niin säästäköön mutta kannattaa muistaa että puoliso ei välttämättä ole juuri oikea siellä seksipuolella.Ja aikamonien parien ongelmat johtuvat juuri tyytymättömyydestä seksielämään.
Pidättäytyminen esiaviollisesta seksistä johtaa ainoastaan hätäisiin avioliittoihin. Ja avioeroihin. En suosittele kenellekkään.
Olen täysin samaa mieltä!
Minä tahdon säästää neitsyyteni tulevalle AVIOmiehelle. Mielestäni seksi on Jumalan lahja, jonka Hän on tarkoittanut miehen ja naisen välille, avioliitossa harjoitettavaksi. Uskon, että liian aikaiset seksikokemukset väärien ihmisten kanssa voivat satuttaa ihmistä (vaikka ihminen sillä hetkellä tuntuisi oikealta). Seksi kuuluu mielestäni avioliittoon myös siksi, että silloin mahdollinen ehkäisyn pettäminen ei ole maata kaatava asia.
Seksitöntä seurustelua voi olla. Olen seurustellut maailman ihanimman miehen kanssa, josta on tulossa aviomieheni, kaksi ja puoli vuotta. Se, että emme harrasta seksiä, ei tarkoita ettemme voisi puhua siitä. Puhumme seksistä paljon, mitä se meille merkitsee, mitä haluamme sitten kokeilla jne. Uskon vakaasti myös siihen, että jos toista rakastaa, niin seksistäkin pääsee yhteisymmärrykseen (kuinka usein, miten ym.).
Seksi paranee vain harjoittelemalla, ja mikäs sen ihanampaa kuin harjoitella sitä oman rakkaan kumppanin kanssa, jonka edessä saa myös epäonnistua ja opetella. Olemme nuoria ja kerkeämme harjoitella seksiä, vaikka aloitammekin sen vasta aviolliitossa.
Seurustelu tarkoittaa mielestäni toisen tapailua ja häneen tutustumista. En ymmärrä miksi siihen pitäisi sekoittaa seksi?
Parisuhde ilman seksiä on pelkkää pelleilyä. Yhtä hyvin voi olla kaveri, jos ei harrasta intiimiä kanssakäymistä. Mites itsetyydytys? Onko se sallittua uskovaisille? Jos ei sekään ole ok, niin jopa antaudutte varsin ankeaan nuoruuteen...
Ei meidän suhteemme ainakaan ole mitään pelleilyä. Olemme joutuneet käymään läpi vaikeitakin aikoja, jolloin on tosissaan pitänyt miettiä, haluammeko enää jatkaa. Rakkaus on aina voittanut. Lisäksi olemme sitoutuneet toisiimme ja siihen, että tahdomme rakastaa toisiamme niin myötä- kuin vastamäessä.
En minä ainakaan ole kavereideni kanssa samalla tavalla kuin poikaystäväni kanssa. En käy heidän kanssaan saunassa tai suutele heitä. Kyllä meillä molemmilla on seksuaalisiakin tunteita toisiamme kohtaan. On ollut hetkiä, jolloin lipsuminen on ollut lähellä. Onneksi poikaystäväni rakastaa ja kunnioittaa minua niin paljon, että on pistänyt tilanteen poikki tietäen, että voisin katua myöhemmin. Hän ei itse nimittäin ole sitä mieltä, että seksin pitäisi kuulua vain avioliittoon. Jo kaksi ja puoli vuotta hän on kuitenkin jaksanut odottaa minua ja jaksaa yhä :)
Itse en näe itsetyydytyksessä mitään vikaa, vaikkakaan en itse siitä välitä. Osa uskovaisista katsoo sen kuuluvan irstauksiin, jotka Raamatussa mainitaan.
Kukin taplaa tyylillään, itse tahdon olla vain yhden miehen kanssa elämäni aikana.
Ehkäpä tuo ratkaisu sitten toimii teillä...Ja oikeassa olet, kukin taaplaa tyylillään. Toivottavasti kaikki menee hyvin, vaikka teillä onkin poikaystäväsi kanssa tietynlainen vakaamusero.
Me puhuttiin asia halki heti seurustelun alussa. Se ois jo vähän turhan kovaa, että seurustelis jonku puol vuotta ja kun seksistä tulisi puhe, niin pamauttaisi, että "minä en muuten sitä harrasta ennen aamenta". Annoin mieheni vapaasti valita, ja hän valitsi minut. Sanoi vain, että rakastaa minua niin paljon, että jaksaa kyllä oottaa. Lisäsi vielä, että "pitää sitten kosia sinua ajallaan :)". Oon kyllä pilke silmäkulmassa sille sanonut, että jos P****a alkaa tehä mieli, niin puhuu minulle eikä hypi vieraisiin..
No eihän siinä mitää järkeä olekaan. Seksiä väittävät panttaavansa vain naiset, jotka eivät muutenkaan voi sitä harrastaa, koska kysyntää ei ole. Näin he esittävät "siveyden sipulia", vaikka todellisuudessa ovat kateellisia kauniimmille naisille.
Anteeksi vain, mutta minä olen kaunis ja seksikäskin mielestäni (ja mieheni mielestä). Tahdon olla sitä kuitenkin vain yhdelle miehelle. Enkä ole kateellinen yhdellekään naiselle (tai miehelle), joka hakee hyväksyntää ja pönkittää itsetuntoaan harrastamalla irtosuhteita. Minulla on jo se mitä haluan, rakastava mies.
Jos kerran olet yhden miehen nainen, ja se mies sinulla siinä on, niin miksi seksiä pitää pihdata avioliittoon? Oletko sittenkin epävarma suhteenne kestävyydestä? Ei se vihkikaava tilannetta todellisella tasolla lujita...
Jos harrastaisin seksiä mieheni kanssa, tarkoittaisi se minulle myös sitä, että olen hänen vaimonsa ja hänen tulee minusta huolehtia. Asun kuitenkin vanhempieni luona ja poikaystäväni käy lukiota, joten meillä ei olisi mitään mahdollisuutta päsrjätä taloudellisesti.
Jos tilanne olisi sellainen, että yhteenmuutto olisi mahdollinen, menisimme samantien myös naimisiin.
Tahdon myös, että lapsemme saavat alkunsa avioliitossa (siis ihan lainmukaisessa). Mikään ehkäisy kun ei ole 100% varma.
Ai sä olet vielä noin nuori.. "mentäisiin heti naimisiin jos tilanne olisi sellainen" Minkä takia haluaisit noin nuorena naimisiin? Siksikö että pääsisit harrastamaan seksiä?
En minä oikein iälleni mitään voi. Olen jo löytänyt elämänkumppanini, vaikka olenkin vasta 20 (poikaystävä 2 vuotta nuorempi). Vain tyhmä menee naimisiin saadakseen harrastaa seksiä (sellaisiakin tapauksia valitettavasti on). Miksi ihmiset ylipäätään menee naimisiin? Minä tahdon jakaa loppuelämäni ilot ja vaikeudet kultani kanssa. Ja kyllä, tärkeämpää minulle on meidän kahden keskinäinen sopimus (ja Jumalan siunaus), kuin mitkään ulkoiset menot. Tosin jos me keskenämme sen sovimme, en näe mitään syytä miksei liittoa voi saattaa myös lainvoimaiseksi.
Siis, EN MENE NAIMISIIN SAADAKSENI HARRASTAA SEKSIÄ. Jos minä sitä haluaisin harrastaa nyt, mikä minua estäisi? Ei yhtään mikään!
En sano tätä tosiaankaan millään pahalla, mutta te olette kyllä niin hirmu nuoria, että miten voitte tietää olevanne toisillenne ne oikeat? Ihmisen
perusidentiteetti on valmis vasta noin 25-vuotiaana, ja sitä ennen muutosta tapahtuu usein tosi paljon. Sitä paitsi, jos ihminen ei tutustu seksuaalisuuteensa, niin hän tietää vielä hatarammin, että kuka oikein on.
"EN MENE NAIMISIIN SAADAKSENI HARRASTAA SEKSIÄ. Jos minä sitä haluaisin harrastaa nyt, mikä minua estäisi?"
Ehkäpä se, että haluat säästää neitsyytesi AVIOmiehellesi... Täytyyhän sinun mennä naimisiin ennen seksielämän aloittamista, jos haluat menettää neitsyytesi avioliitossa.
Toivottavasti sinulla ei ole mitään ruusuisen romanttisia hääyö-kuvitelmia. Eka kerta kun harvoin on naiselle mikään taivaita hipova kokemus. Vähitellen seksistä tulee kuitenkin parempaa ja parempaa, kun opitaan, mistä pitää itse ja mistä kumppani pitää.
Toivottavasti teillä osuu halut esimerkiksi määrän ja laadun suhteen yksiin. Tai jos ei osu, niin toivottavasti osaatte tehdä kompromisseja. Olisihan kurjaa huomata avioliiton solmimisen jälkeen, että seksi ei toimi. Seksi on kuitenkin tärkeä (vaikkakaan ei tärkein) osa kahden aikuisen kypsässä parisuhteessa.
Hyvä, että olet löytänyt miehen, joka haluaa myös odottaa avioliiton solmimiseen asti ennen kuin menettää poikuutensa. Odotus on varmasti helpompaa, jos molemmilla on samanlaiset arvot ja näkemykset.
Olen sitä mieltä, että ihminen voi loputtomiin epäröidä, kuka on se oikea. JOS sitä siis haluaa tehdä. Ihminen muuttuu koko ikänsä, vielä 25-vuotiaanakaan ei voi tietää millainen on. Minulla ja miehelläni on perusarvot samat (vaikkakaan tässä seksiasiassa ei ihan yksiin mene), enkä usko että perusarvot välttämättä muuttuu. Mielestäni se riittää. En siis usko, että mieheni esim. 10 vuoden päästä aikuiseksi kasvettuaan olisikin sitä mieltä, etteivät ikuinen avioliitto ja lapset olisivatkaan hänen haaveenaan, kun ne kerta nyt on.
Epäselvää sepustusta tuossa yläpuolella. Tarkoitin siis, että avioliitto on mielestäni loistava, turvallinen kasvualusta, sekä kummallekin erikseen että molemmille yhdessä. Tahdon kasvaa aikuiseksi yhdessä mieheni kanssa.
Minullakin (meillä) riittää mielikuvitusta ja osaamme kyllä hiukan kuvitella millaista seksimme tulee olemaan. Tiedämme mistä molemmat tykkää (tai ainakin luulee tykkäävänsä :D ). Olemme myös sopineet, että kaikkea (mikä ei satuta toista henkisesti tai fyysisesti) voi kokeilla ainakin kerran ja sitten sanoa toiselle, jos juttu ei natsaa. Avioliitto on kompromissien tekoa, myös seksissä.
Tarkoitin lähinnä sitä, että kukaan ei pakota minua odottamaan avioliittoon asti, eikä minun siksi tarvitse käyttää ensimmäistä tilaisuutta mennä naimisiin vain saadakseni "luvan" harrastaa seksiä.
Hääyöstä tulee hirveetä ähellystä, jos silloin jaksaa mitään edes yrittää. Mutta onneksi tulee seuraava aamu, ja monta yötä ja päivää vielä senkin jälkeen :) En usko, että mitään suorituspaineita tulee meillä olemaan. Olemme jo nähneet toisemme alasti saunassa käydessämme ja olemme puhuneet seksistä paljon (varmaan enemmän kuin te, jotka sitä jo harrastatte :D )
Tää suhde on jo ollut täynnä kompromisseja kompromissien perään, et eiköhän siitä seksistäkin tarvittaessa saa kompromisseja aikaseks, jos on tarpeen.
Itse asiassa mä en löytänyt miestä, joka tahtoisi odottaa seksiä avioliittoon. Onneksi kuitenkin löysin miehen, joka tahtoo minut vaimokseen ja on siksi valmis odottamaan minua :D Harva 15-vuotias poika sanois voivansa odottaa tyttöystäväänsä avioliittoon asti, jos ei ite oo samoilla linjoilla..
"Lisäksi seksikin on alue, joka paranee harjoittelemalla, joten miksi aloittaa vasta papin aamenen jälkeen?"
Nyt kun tämä lauseen logiikan joku selventäisi. Siis miten se papin aamen tekisi tämän harjoittelun jotenkin erilaiseksi. Jokainen varmasti tietää sen, että mitä paremmin kumppanin tuntee, niin sitä parempaa seksi on, ja mikäs se parampaa siis kuin harjoitella sen ihan oikeasti tärkeän ihmisen kanssa.
Ei, en odottanut avioliittoon asti, mutta kumppaneita on yksi ja ainoa, jonka kanssa on opeteltu alusta lähtien ja paranee aina vaan.
Eihän se papin aamen teekään sitä erilaiseksi, sitä juuri yritin sanoa. Avioliitto nyt on sen verran iso sitoumus vaan, että sitä ei liian nuorena kannata tehdä. Eli jos siis ei ala harjoittaa seksiä ennen avioliittoa, niin täytyy joko A)mennä lähes kakarana naimisiin, tai B)aloittaa seksi pirun myöhään.
Se mikä on toiselle aikaista tai myöhäistä, voi olla toiselle aivan muuta. Minä olen luultavasti 20 tai 21 kun menen naimisiin, enkä ole mielestäni enää TÄYSIN kakara. En kyllä kutsuisi itseäni täysin aikuiseksikaan. Aloitan seksin naimisiin mentyäni eikä 20 ole mielestäni kovinkaan myöhä ikä aloittaa se. Siinä on useampi kymmenen vuotta aikaa "harjoitella" oman kullan kanssa.
Toisekseen, seksikin sitoo ihmisiä yhteen aika tavalla (vaikka sitä ei ite aina tajuaisi). Kun sitä sitten reivtään toisesta irit, se sattuu. Mielestäni ei seksiäkään kannata kovin nuorena aloittaa, jos ei ole TÄYSIN varma.
No, se on tietty suhteellista, ett mikä on myöhään. Keskiarvoalotusikä lienee kuitenkin vuosia alle kahenkympin...
Minua oikein puistattaa ajatus teinitytöistä tai -pojista tekemässä jotain, mikä kannattaisi oman itsensäkin takia jättää myöhemmälle iälle.
Kyllä seksi oli hauskaa jo teininä ;)!
Seksiä pitäisi voida harrastaa silloin kun on siihen valmis sekä henkisesti että fyysisesti, muuten siitä koituu vain traumoja ja ahdistusta ja alemmuuden tunnetta ja epäonnistuneisuutta.
Kumpi hymyilee herkemmin, seksistä vasta nauttinut henkilö vai se joka jäi ilman? Eikö elämää kuulu elää eikä kiertää. Mutta maailma on kieroutuneita täynnä.
Et kai sinä tosissasi väitä, että ihminen, joka tahtoo harrastaa seksiä vain turvallisessa ympäristössä (joka esim. minulle on avioliitto) olisi kieroutunut?
En minä ainakaan tunne itseäni yhtään kieroutuneeksi tai estyneeksi seksin suhteen. En vain tahdo harrastaa sitä kenenkään muun kuin aviomieheni kanssa. Elää minä voin muullakin tavalla kuin harrastamalla esiaviollista seksiä.