Katselen elokuvaa. Kotimaista. Parisuhteista ja muistakin suhteista. Iski ahdistus. Muistin, miksi en ole parisuhteessa ja taisin samalla ymmärtää, että tämä sinkkuna olo on valinta. Tiedostamaton valinta, mutta valinta silti.
En ole pitkään aikaan päästänyt ketään niin lähelle, että tapaamisista olisi voinut kehittyä jotain enemmän. Kaikista nyt ei tietysti parisuhdemielessä voikaan kiinnostua, mutta toisista kyllä. Näillekään ihmisille en anna mitään. Järjestän kyllä aikaa, jos niin halutaan. En kuitenkaan kysy itse. Lähden kahville, mutta en omasta aloitteesta. Käperryn kainaloon, jos niin toivotaan. Nautin läheisyydestä ja ihon kosketuksesta, mutta en tee aloitetta. Tapaamisen jälkeen en kysele perään.
Ainoat poikkeukset ovat ne kerrat, jolloin jo tiedän tulevani torjutuksi. Sen osaan käsitellä, sen kanssa tulen toimeen. Kohautan olkia ja jatkan elämää. No, myös eräs varattu mies on ollut poikkeus. Varattu on turvallinen. Sille ei tarvitse antaa sydäntään, kun sillä on jo jonkun toisen. Se ei odota mitään, ei vaadi mitään.
Joten olen yksin. Haaveilen rakkaudesta, mutta en pysty siihen. Rakkaus vaatii luottoa siihen, että toinen ei tahallaan satuta. Ei roikuta parempaa odotellessa, ei kohtele huonosti, ei petä luottamusta.
Joten kun katson elokuvaa, jossa parisuhteen miehen paras ystävä tekee kaikkensa erottaakseen parin ja hymyilee, kun ero tulee, ymmärrän, miksi olen mielummin yksin. Tuo polku on nähty. Kateus, katkeruus, erilaiset elämäntilanteet joita ei saa sovitettua. Ilkeät sanat, ilkeät teot.
Ei ikinä enää.
En ole pitkään aikaan päästänyt ketään niin lähelle, että tapaamisista olisi voinut kehittyä jotain enemmän. Kaikista nyt ei tietysti parisuhdemielessä voikaan kiinnostua, mutta toisista kyllä. Näillekään ihmisille en anna mitään. Järjestän kyllä aikaa, jos niin halutaan. En kuitenkaan kysy itse. Lähden kahville, mutta en omasta aloitteesta. Käperryn kainaloon, jos niin toivotaan. Nautin läheisyydestä ja ihon kosketuksesta, mutta en tee aloitetta. Tapaamisen jälkeen en kysele perään.
Ainoat poikkeukset ovat ne kerrat, jolloin jo tiedän tulevani torjutuksi. Sen osaan käsitellä, sen kanssa tulen toimeen. Kohautan olkia ja jatkan elämää. No, myös eräs varattu mies on ollut poikkeus. Varattu on turvallinen. Sille ei tarvitse antaa sydäntään, kun sillä on jo jonkun toisen. Se ei odota mitään, ei vaadi mitään.
Joten olen yksin. Haaveilen rakkaudesta, mutta en pysty siihen. Rakkaus vaatii luottoa siihen, että toinen ei tahallaan satuta. Ei roikuta parempaa odotellessa, ei kohtele huonosti, ei petä luottamusta.
Joten kun katson elokuvaa, jossa parisuhteen miehen paras ystävä tekee kaikkensa erottaakseen parin ja hymyilee, kun ero tulee, ymmärrän, miksi olen mielummin yksin. Tuo polku on nähty. Kateus, katkeruus, erilaiset elämäntilanteet joita ei saa sovitettua. Ilkeät sanat, ilkeät teot.
Ei ikinä enää.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Rakkaus ja intohimo on sinussa tai sitä ei ole.
Voisin itse kirjoittaa saman tekstin. Olen nuori mutta muutamat suhteet on näyttänyt mulle saman. Yksin on hyvä olla.
Ei muuta kuin tinderi laulamaan :D
"Rakkaus vaatii luottoa siihen, että toinen ei roikuta parempaa odotellessa"
Tämä on miehille vähän haasteellinen kohta. Miehille tuottaa suuria vaikeuksia saada kiinnostava nainen, voi olla jopa mahdotonta saada kiinnostava nainen joten mies on pitkälti pakotettu tyytymään siihen mitä saa. Onko se roikuttamista vai realismia?
Mutta ilmeisesti luotto riittää irtosuhteisiin/panosuhteisiin?
Olen aina sanonut että nainen joka haluaa irtosuhteen/panosuhteen muttei seurustelua, on kylmä ja kova. Naiset itse ovat eri mieltä, koska he eivät tietenkään pysty siirtymään suhdetta haluavan lämpimän ja romanttisen naisen pään sisälle.
Mutta näin asia on.
Naisen yksin = Tinder, fuckbuddy, FWB, säädöt, hoidot.
Vain rumat jää ilman parisuhdetta
Koen samaa pelkoa, vaikka parisuhdekokemuksia ei paljoakaan ole. Koen muuten vain järjetöntä riittämättömyyttä ja rumuuden tunnetta, niistäkin parisuhteista joissa olen ollut. Kaipaan rakkautta eikä säädöt innosta, kiinnostuessani ihmisestä työnnän hänet usein pois koska pelkään vain haavoittuvani ja nöyryytetyksi tulemista. Kai se on vain elettävä yksin kun pelkää pahinta ja katsoa onnellisia ystäviä suunnittelemassa häitä.
Kuulostaa kamalalta elämältä.
Voin ihan hyvin kuvitella tilanteen, jossa päättäisin keskittyä johonkin muuhun elämänalaan kuin parisuhteeseen. Voin myös hyvin kuvitella tilanteen, jossa en vain päädy niin läheiseen kontaktiin kenenkään kanssa, että parisuhde olisi edes realistinen tavoite.
Mutta tuo, että uskoisin parisuhteen olevan enemmän huono kuin hyvä asia. Etten uskoisi ihmisen enemmin tahtovan minulle hyvää kuin huonoa. Jotten pettyisi pettäisin itse ensin. Kuulostaa hirveältä elämältä.
Suomalaiset on kurjaa isi juo -elokuvat ovat synkkiä, en katso niitä.
Itse tykkään olla rauhassa. Inhoan miehen kosketusta. Siis en kaipaa nykyään romantiikkaa enkä erotiikkaa. On kivaa puuhailla omia juttuja,katsoa telkkaria jne. Nuorin lapseni asuu vielä kanssani ja aikuisiin lapsiin hyvät välit. En oikein osaa edes ajatella mitään miestä tähän sotkemaan. Ja miksi pitäisi.
Varsinkin jos avaruusraketit ovat sitä luokkaa että aamuisin pitää peiton alta poistaa "yön höyryjä".
Jooh anna anteeksi vitsailuni, ei tarkoita ketään henk.koht. vaan huvittava sanonta: Yön Höyryt, ilmastoida pois tai imuroida ne.
Itselläni on arvioitavissa joitain uusia juttuja taas, tämä The Outsider -jutun uusin jakso 5.... on mielenkiintoinen sarja tämä.
Rebecca Ferguson tekee nyt uutta Dune elokuvaa, eli tämä Rose The Hat -Doctor Sleep elokuvasta.... pidin aika paljon tuosta sen näyttelijäsuorituksesta tuossa elokuvassa.
Voin heittää jonkin jutun jos tykkää jotain pelailla, korkein kortti mitä pokerissa on näkyy tuossa videon kuvassakin päällä.... itsellä on yleensä belgialaisten tekemiä pelijutut kuin biljardipallotkin... belgialaiset siinä hyviä: https://www.youtube.com/watch?v=KzyL0hBboYU
... niin on mielenkiintoinen juttu itselleni tuon Rebecca Fergusonin suoritus uudessa Dune-elokuvassa, syksyllä pitäisi putkahtaa... hiekkamadot... veli pelasi koneellani sellaista peliä kuin The Emperor, sanoi että: valtavan kokoinen on tämä hiekkamato kyllä tässä pelissä syö tankkeja ja muita helposti kun tulee :D
"Tämä on miehille vähän haasteellinen kohta. Miehille tuottaa suuria vaikeuksia saada kiinnostava nainen, voi olla jopa mahdotonta saada kiinnostava nainen joten mies on pitkälti pakotettu tyytymään siihen mitä saa. Onko se roikuttamista vai realismia?"
Miksi on pakotettu? Miksi mies on pakotettu ottamaan sen minkä saa, nainen ei?
Sillä itse naisena en missään tapauksessa enkä mistään hinnasta ota sellaista johon en tunne vetoa. Ja missään laissa tai pykälässä ei ole niin määrätty. En usko että miehillekään?
En myöskään muista tunteneeni tai tällä hetkellä tuntevani naista joka tyytyy korvikkeeseen. Miksi nainen pärjää ja mainiosti sinkkuna, palstat on täynnä epätoivoisia miehiä jotka itkevät naisen perään ja kelpuuttavat sellaisenkin joka ei oikeasti miellytä kaikin tavoin?
Miksi miehele yksin olo on kauhistus? Kyllä aikuinen ihminen pärjää, pitäisi ainakin. Mitä iloa on olla ihmisen kanssa josta ei voi tuntea iloa ja joka päivä tuntea todellista yhteenkuuluvaisuutta ja halua olla vain ja ainoastaan tämän ihmisen kanssa, hyvinä ja pahoina päivinä?
Minä olen sinkkunainen, ollut jo muutaman vuoden koska haluan niin. Ei minua ainakaan ole pakotettu ottamaan ketään. Mutta koska koskaan ei saa sanoa ei koskaan, niin jos se päivä koittaa että mieleni muutan, katson tarkkaan kenen kelkkaan istun. Se on varmaa.
Eli nirsoilet niin kauan kunnes onnistut nappaamaan itseäsi tasokkaamman miehen? Tämä naisten yleinen taktiikka ei ole yhtään sen arvostettavampaa kuin miesten epätoivo.
Nainen ei ymmärrä miten paljon typerämpi asia se on. Ellei saa kuuta taivaalta, on hyvä sanoa en halua ketään, mutta jos putkahtaa esiin oikein mielenkiintoinen mies, olen käytettävissä. Tämä on naisen vakio ajatus.
Dubain prinssi kelpaisi näkemättä ja tuntematta naiselle kuin naiselle vain valokuvan perusteella ja tiedolla että prinssi on miljardööri.