Mitä työtä haluaisit tehdä?

Minä haluaisin opettaa teknisessä yliopistossa. Sellaisessa jossa multimedia pistettäisiin sivuun ja otettaisiin jälleen lyijykynä ja paperia, liitu ja taulu. Ja sen jälkeen opiskeltaisiin perusteet ja sitten opetettaisiin oppilaat ajattelemaan. Sielä ei räplättäisi kännyköitä eikä tabletteja. Sielä keskusteltaisiin ja ratkottaisiin ongelmat yhdessä. Kasvettaisiin ja kehityttäisiin maailman pohjasakasta maailman johtavaksi tekniseksi kansaksi. Ohitettaisiin Saksalaisetkin.

Jaa että mikä estää... Suomessa ei ole sellaista yliopistoa eikä korkeakoulua joka ajattelisi oppilaiden opetustason nostamista. Päinvastoin. Oppilaat nähdään raha tuottavina yksiköinä jolloin tehdään kaikkensa että he viihtyisivät kouluissa ja valmistuisivat minimaalisin tiedoin. Mutta valmistuisivat. Kouluissa hallinto ja erilaiset johtokunnat kuluttavat ne rahat jotka on tarkoitettu opetukseen. Missään koululaitoksessa ei ole varaa opettaa. Mutta kaikissa oppilaitoksissa on varaa laittaa rahaa seiniin ja remontteihin.

Meidän opetustaso on tällä hetkellä luokattoman huono. Teknisistä yliopistoista valmistuu henkilöitä jotka tietävät vähemmän teoriaa kuin entiset teknnikot. Ja tämä on tosi. Meillä on tällä hetkellä työrintamalla insinöörilauma jolla on enemmän todistuksia ja tutkintoja useammasta aihealueesta kuin koskaan. Silti he tietävät vähemmän kuin koskaan. Ja suurin osa heistä ei koskaan ole ollut työelämässä. He eivät koskaan ole tehneet töitä jolloin heidän osaamisensa teoria yhteenlaskettuna on vähemmän kuin ammattikoulusta valmistuneella. Ja näiden henkilöiden pitäisi johtaa Suomea kohti parempaa tulevaisuutta.

Mietitäämpä hetki. Kohta tulee tilanne jossa "vanha koulukunta" siirtyy kokonaan eläkkeelle. Kuka tätä maata johtaa ja pyörittää parin vuoden päästä? Minua hirvittää.

Toivottavasti vastasi aloittajan kysymykseen.

Pakko vastata, osuvia kysymyksiä. Tällä hetkellä työskentelen osa-aikaisena alkutuotannon puolella, palkka on huono. Aiemmin olin talkkarina jonka voisi sanoa olleen unelma-ammattini, tykkäsin teknisistä hommista erityisesti mutta se mureni wittumaisiin ihmisiin, kyllästyin totaalisesti. Kärsin jo aiemmin tietynlaisesta ihmispelosta / epäluuloisuudesta ja nähtyäni riittävästi kaksinaamaisia pasciaisia epäilykseni ihmisten hyvyyttä kohtaan vahvistuivat, olen nykyään entistäkin kyynisempi ja vihamielisempi ihmisiä kohtaan. Nykyään ei enää ole unelmia kuin selvitä ja elää vähemmällä rahalla mutta onnellisempana.
Monesti melkein toivon että kunpa olisin itse sellainen mulkku, johtajatyyppi joka ei pelkää mitään ja voi tehdä mitä haluaa ja pyrkiä yhä haastavampiin hommiin, mutta toisaalta parempi näin. Elelen huomaamattomana, unohdettuna ja vähällä rahalla.
Onnea kaikille jotka vielä pystyvät aidosti hymyilemään.

en mitään.

Haluaisin käydä töissä vain silloin kun sattuisi huvittamaan, esim. muutaman tunnin päivässä mutta sellaista työpaikkaa ei ole olemassakaan. Perkele kun se on pakko aina olla se 8h päivässä tai ei mitään, kyllä on perkele joustamaton systeemi!!

Suomessa on kaikista duunarin töistä tehty halpatyötä millä ei tule toimeen joten en tee mitään töitä enää ikinä, haistakoon suomalainen yrittäjä ja vuokrafirmat pitkän paskan ja vittumaista vuotta 2017 sekä toivottavasti firmanne vihdoinkin menevät konkkkaan kun kulutus sakkaa entistä enemmin ensi vuonna.

Haluaisin sellaisen työn, jossa voin nuoleskella ylempiä ja morkata alaisia! Mieluusti niin, ettei tarvitse kouluttautua näiden kesken jääneiden kaikkien opintojen vuoksi. Ja tuota, voisin hoitaa erilaisia hankintoja, koska tykkään tavaroista, ruoasta ja juomasta. Hirveästi en välitä aikatauluista, joten säätäisin mielelläni vain kaikkea mahdollista ja esittäisin tärkeää. - No, en mä tätä mun esarin duunia koskaan saa. Nyyh.

Olen henkilöstöhallinnossa.

Haluaisin tehdä jotain sellaista työtä jossa heti näkee työn jäljen; esim. raksalla jotain. Maalari tai laatoitushommia. Tai huonekalujen verhoilua. Kun työn lopettaa, se jää siihen ja siitä samasta taas jatketaan. Työt ei lisäänny sillä välin kun olet poissa. Bussikuski olisi kanssa mukava homma. Nuorempana haaveilin sairaanhoitajan työstä mutta en kyllä olisi siihen pystynyt. Onneksi en aikanaan päässyt sairaanhoito-opistoon.

Nykyisessä työssä työt kulkee vapaa-ajallakin koko ajan mukana, työtahti on ihan mahdotonta. Jos olet päivän lomalla, seuraavana päivänä saat kuroa hommia kiinni kaksin verroin - kukaan ei tee töitä kun olet poissa ja ne kasaantuu sähköpostiin. Ja läppäri on aina ja kaikkialla mukana, samoin känny. Toisaalta helppoa että työtä pystyy tekemään missä vaan mutta on siinä ongelmansa; vapaa-aikaa ei erota työstä.

Haluaisin tehdä työtä, joka on älykästä, henkisesti haastavaa ja motivoivaa. Jotain akateemista, jossa hyvä palkka ja älykkäät, mukavat työkaverit, liukuvat työajat. Työtoverit olisivat henkisesti vahvoja, itsevarmoja, fiksuja akateemisia. Kateus, mustasukkaisuus, katkeruus ja kostonhalu loistaisi poissaolollaan. Kaikki tsemppaisivat toisiaan ja kukaan ei ikinä ever never kirjoittelisi kenestäkään mitään pahaa Suomi24, nettiin tai intranettiin tai savustaisi ketään ikinä. Kaikki olisivat onnellisia ja tyytyväisiä. Kaikki olisivat omassa työssään päteviä, motivoituneita oman alan ammattilaisia.

Ei mitään alemman tason duunaritöitä, niissä aina runsaasti heikkoitsetuntoisia, kateellisia, katkeria elämänkoululaisia pönkittämässä heikkoa itsetuntoaan toisten ihmisten kustannuksella, kiusaamassa ja lyttäämässä. Lisäksi niissä on niin huono palkkakin ja epäammattimainen, hyvin usein surkea johtaminen.

Jos yritykseni nimi olisi jotenkin trumpfhahtava, vaihtaisin pikapikaa yrityksen nimeä joksikin toiseksi. Ihan jo pelkästään imagosyistä!